Yrittämisessä on kohtuuttoman paljon viranomaissääntöjä ja -valvontaa, joka tukahduttaa yrittämistä ja pahimmillaan ajaa yrityksen tuhoon. Kaikki eivät voi onnistua, ja epäonnistuneen yrittäjän kohtalo on rankka. Kun nuorilla on läheistensä keskuudessa tällaisia kokemuksia, he eivät uskalla aloittaa yrittämistä.

Tässä selvityksessä on 28 esitystä yritystoiminnan kehittämiseksi Suomessa. Tärkeimpänä niistä pidän ensimmäistä, eli arvonlisäverovelvollisuuden rajan korottamista 60.000 euroon.

Toivon, että tämä selvitys käsitellään valtiovarainministeriössä ja myös työ- ja elinkeinoministeriössä ja esitetyt muutokset toteutetaan yksi kerrallaan. Aikaa niihin tulee menemään useita vuosia, eikä kaikkia hyviäkään esityksiä tulla toteuttamaan. Mutta onko meillä vaihtoehtoja Suomen pelastamiseksi?

Tämä selvitys on kaikkien vapaasti käytettävissä: Ministerit, kansanedustajat, virkamiehet ja -naiset, yrittäjät, kansalaiset ja median edustajat saavat yrittämisestä tietoa, joka monille tulee uutena ja yllättävänä.

Selvitys on kiitokseni Suomelle siitä, että olen saanut kansakoulun päättymisen jälkeen Suomelta niin paljon mahdollisuuksia sekä perheelleni että innostukselleni kehittää suomalaista yhteiskuntaa.

Pauli Vahtera

KHT-tilintarkastaja emeritus

Taustaa

Valtiovarainministeri Purra esitti talvella 2025, että yrittäjien tulisi lähettää ministeriöön 25 esitystä byrokratian vähentämiseksi. Niiden perusteella ministeriö selvittäisi, mitä niistä voidaan toteuttaa.

Tämä selvitys on viimeistelty lukijoilta saamieni palautteiden avulla. Kiitän kaikkia palautteiden antajia ja saamiani kannustuksia.

Tulen päivittämään selvitystä, joten uudet kommentit, täydentävät tiedot sekä mahdollisten virheellisten tai epäselvästi kirjoitettujen osien korjaukset ovat tervetulleita. Kommentit, kehitysehdotukset ja palautteet voidaan lähettää blogin kommenttiosiossa tai sähköpostissa paulivahtera@gmail.com

Tein vuonna 2004 Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman käyttöön luettelon 222 taloushallinnon viranomaistoimenpiteestä, jotka olisi voitu vähentää 51:een. Vain muutamia luettelon kohdista on 20 vuoden aikana toteutettu. Tänä aikana yrityksille on lisätty vuosittain uusia velvoitteita, yhteensä useita kymmeniä. Kirjoitinkin vuonna 2010 kolumnin Vuosisadan toiveuudistus – vuosi ilman uudistuksia.

Johdanto

Suomi voidaan pelastaa vain yrittämisellä ja ihmisten oman vastuun lisäämisellä omasta elämästä. On turha haikailla uutta nokiaa. Puuraaka-aineen työstäminen lopputuotteiksi sähköllä oli aikansa suuri mullistus, joka nosti Suomen köyhyydestä vauraaksi pohjoismaaksi. Mitään sellaisia suuria menestyksiä ei tule ainakaan seuraavaan 50 vuoteen. Ympäristönmuutos tulee olemaan vain haitta Suomelle, ei mikään sampo.

Ilman yrittäjiä ja yrityksiä sekä yritysten työntekijöitä Suomessa ei olisi mitään. Julkinen sektori saa käyttövaransa täysin yksityissektorin tekemästä työstä ja yrittämisestä. Julkinen sektori on tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta ilman yritysten ja niiden työllistämien ihmisten tuottamia verotuloja ei julkinen sektori pystyisi toimimaan päivääkään. Myös paljon puhuttu kolmas sektori (järjestöt jne) saavat tulonsa yksityissektorilta verojen kautta. Julkinen sektori toki laskuttaa kaikenlaisista kompostitarkastusten luontoisista turhistakin tehtävistä, mutta nekin tulot ovat yksityissektorin verottamista: ei todellista ansaittua tuloa.

Kaikki tähän asti toteutetut uudistukset ovat näpertelyä ison ongelman edessä. Julkinen sektori Suomessa on aivan liian suuri ja siitä pitäisi leikata ainakin kolmannes. Eikä leikkaus tarkoita poliiseja, opettajia eikä sairaanhoitajia. Vaan raskasta hallintoa sekä verovarojen käyttämistä Suomen kannalta virheellisiin, jopa vahingollisiin kohteisiin. Julkinen sektori on ryöstäytynyt käsistä. Valtiolla on korkeimmat palkat ja parhaat lomaedut Suomessa, vaikka julkinen ei saisi koskaan olla palkkajohtaja. Julkisen uudet palkankorotuksetkin seuraavat vientisektorin korotuksia, vaikka kyse on kahdesta aivan erilaisesta maailmasta.

Suomessa kuvitellaan, että kaivosmineraalien vieminen käytännössä ilmaiseksi ulkomaille sekä tuulivoimaloiden ja datakeskusten avulla voidaan nykyistä ylisuurta julkista sektoria ylläpitää. Nuo kaikki kolme kymmenien miljardien eurojen hankkeet ovat kehitysmaapolitiikkaa, jotka vievät Suomelta enemmän resursseja kuin tuottavat jotain positiivista Suomelle.

Muutkin unelmat ovat epärealistisia. Nyt haaveillaan, että ikäluokasta 50-60 % saataisiin korkeakoulutetuksi. Mitä nämä akateemiset tekisivät? Suomessa on jo nyt valtava määrä maistereita, jotka on työllistetty keinotekoisesti kaikenlaiseen turhaan. Kuka muutoksen jälkeen tekisi oikeat työt?

Jopa EK esitti 2024, että Suomi tarvitsee 40.000 ulkomaista työntekijää ja 10.000 ulkomaista opiskelijaa joka vuosi. Mihin? Miksi? Korkean hintatason ja verotuksen takia emme saa eurooppalaisia hyviä työntekijöitä, vaan pienipalkkaisiin tehtäviin kehitysmaalaisia, jotka jäävät enimmäkseen työttömiksi. Työlliset kehitysmaalaiset eivät pysty elättämään palkallaan edes itseään, saatikka perheitään.

Suomessa on yli 400.000 työtöntä kun mukaan lasketaan myös tempputyöllistetyt. Tekoäly ja automaatio vähentää edelleen työpaikkojen määrää kovalla kädellä. Meillä on valtava työvoimareservi myös siltä osin kun julkisen sektorin pienentäminen vähentää työpaikkoja. Liian suuri osa päättäjistä elää unelmahötössä kuvitellen ulkomaisen työvoiman pelastavan Suomen.

Suomalaisilta ja etenkin kehitysmaalaisilta on viety motivaatio elättää itsensä liian korkean sosiaaliturvan takia. Kun sosiaaliturvalla elää paljon parempaa elämää kuin 1960- ja 70-luvuilla työtä tekemällä, ei ole mitään kannusteita yrittää selvitä omillaan.

Ennen kaikki oli paremmin, vaikkei nettiä ja älypuhelimia ollutkaan. Meillä ei ollut oikeastaan mitään, paitsi tulevaisuus. Kun kauppaopiston jälkeen 1968 menin tilitoimistoon töihin heti seuraavana päivänä, asuin kaksi vuotta alivuokralaisena. Suomessa oli vuonna 1970 46.000 työtöntä ja kaikissa töissä oli vain suomalaisia. Nyt pelkästään ulkomaalaisia työttömiä on yli kaksinkertainen määrä.

Valtion velka oli 0,8 miljardia euroa – nyt 175 miljardia euroa ja määrä kasvaa hurjaa vauhtia.

Sen takia on yhteiskunnallisesti sairasta, että yrittäminen on pikkutarkan valvonnan ja säätelyn kohteena, jossa jokaisesta hyttysen kokoisesta virheestä rangaistaan. Valvontaa tehostetaan tekoälyllä ja automaatiolla, jolloin yritys ei voi tehdä mitään ilman valvojien seurantaa.

Mikroyrittäjät joutuvat noudattamaan työsuhteissa ja byrokratiassa samoja sääntöjä kuin suuret yritykset. Kaikki sovitaan isojen pöydissä, jossa ay-liike ja EK löytävät aina toisensa, ja kävelevät mikroyritysten yli. Koska pienet yritykset ovat vain suurten resursseja, jotka tekevät työt halvemmalla kuin oma henkilökunta tekisi.

Onko meillä muuta mahdollisuutta kuin lisätä yrittämistä ja omaa vastuuta Suomessa kaikilla tasoilla?

Tänään, jos nuori kysyy minulta, alanko yrittäjäksi, on vaikeaa sanoa, että kyllä, koska yrittäminen voi tuhota koko nuoren elämän. Sen sijaan jos nuori menee EU-töihin Brysseliin, hänellä on helppo ja hyvätuloinen elämä edessään. Samoin valtion virkamiehenä Suomessa.

Kaikki kuplat puhkeavat. Siksi julkisen sektorin tulisi puna- ja sateenkaarilippujen heiluttamisen sijasta avata punainen matto jokaiselle yrittäjälle. Ennen kuin olemme menettäneet parhaat nuoremme ulkomaille ja kärvistelemme Suomessa Euroopan syrjäalueena.

Muutos helpompaan yrittämiseen voidaan aloittaa toteuttamalla tässä selvityksessä esitetyt 28 kehityskohdetta.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä

Ajatus yrittäjien pelastuspartiosta

Yrittäjän asema Suomessa voi tulla mahdottomaksi kenenkään yksin hallita. Julkisen vallan (verottaja, prh, avi jne), pankkien, vakuutuslaitosten ja pesänhoitajien tekemät järjestelyt voivat olla laittomia tai ainakin hyvän tavan vastaisia. Yrittäjä jää liian usein yksin, koska hänellä ei vaikeuksien jälkeen ole rahaa asiansa ajamiseen. Yrittäjäjärjestöillä on joitakin neuvontapalveluja, mutta niillä ei suuria ongelmia pysty ratkaisemaan.

Siksi olen yhden asiakkaani kanssa ideoinut yrittäjien palvelua, joka auttaisi isoissa yrittäjien vaikeuksissa talkoohengessä. Tarvittaisiin 3-4 hengen ydinryhmä, joka käy yrittäjien tilanteita läpi selvittäen mistä on kyse ja mitä voidaan tehdä, ikään kuin ennakkotarkastaisi. Näin seulottaisiin täysin mahdottomat ja laittomat tilanteet pois.

Maailmalla ja myös Suomessa on menettelyjä, joissa menestynyt lakimies, tilintarkastaja, taloushallinnon osaaja tai muu ammattilainen tekee vuosittain 1-2 asiakastapausta ilmaiseksi edistäen näin yhteiskunnallista hyvää.

Asiantuntijoiden verkosto toimisi vapaaehtoisperusteella, jolloin saataisiin heti alussa 10-20 vaikeaa yrittäjän tilannetta selvitettyä. Tällä pelastusryhmällä olisi nettisivut, joissa kerrotaan hoidetuista tapahtumista ja tiedotetaan toiminnan periaatteista.

Mitään ei voi tehdä ilmaiseksi, jolloin toiminnan tarvitsemia käyttövaroja kerättäisiin lahjoituksilla. Joku ahdingosta jalkeille päässyt yrittäjä voi auttaa suuremmallakin summalla. Nettipalvelujen kehittämisen ja käytön maksamisen lisäksi käyttövaroja saatetaan tarvita viranomaismaksuihin tai asiantuntijalausuntoihin, joita ilman asiaa ei voi edistää.

15 vuotta sitten ideoin yrittäjäasiamiehen julkista virkaa. Aika on näyttänyt, että erilaiset asiamiehet ovat enemmänkin lausuntoautomaatteja kuin hädässä olevien auttajia. Virkaa hoidettaisiin virkamiehen otteella, eikä sydämen palolla, jota auttajilla tulee olla. Siksi uskon enemmän yksityisellä sektorilla toimivaan auttamiseen.

1 Alv-rajan korottaminen 60.000 euroon

Eniten byrokratian vähentämiseen vaikuttaa arvonlisäverovelvollisuuden rajan korottaminen 20.000 eurosta 60.000 euroon. Korotus ei kuitenkaan poista yrityksen arvonlisäveroa siltä osin kuin yritys ostaa arvonlisäverollisia palveluja tai tuotteita, koska niitä ei voi vähentää verotuksessa.

Rajan korottaminen mahdollistaa yksinyrittämisen ilman arvonlisäverovelvollisuutta, mikä voi vähentää pienyrityksen byrokratian puoleen nykyisestä. Tämä alentaa yrittämiskynnystä merkittävästi ja yrittäjyyttä harkitsevat voivat kokeilla mahdollisuuksiaan ilman mittavaa byrokratiaa.

Nykyinen alaraja 20.000 euroa on kohtuuttoman alhainen, koska se sisältää kaikkien yrityksen tekemien hankintojen rahoittamisen sekä yrittäjän oman ansion. Vertailun vuoksi: Helsingissä asuva palkansaaja maksaa 20.000 euron ansiotulosta veroa 270 euroa. Takuueläke henkilölle, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä Suomessa on 11.836 euroa vuodessa. Se on enemmän kuin 20.000 euron myyntituloista jää yrittäjälle ansiotuloa kulujen maksamisen jälkeen.

Suomessa on Euroopan toiseksi korkein yleinen arvonlisäveroprosentti Unkarin jälkeen. Alle 20 %:n vero on Kyproksella, Luxemburgissa, Saksassa, Romaniassa ja Sveitsissä. Useimmissa EU-maissa ruoan arvonlisävero on Suomen 14 %:ia (13,5 %) merkittävästi alempi; yleensä noin 10 %-yksikköä. Korkeimman veron Unkarissa ruoan vero on 5 %.

Suomi maksoi EU:n elpymisrahastosta tukea mm. Italialle. Italiassa arvonlisävero on 22 % ja ruoan 4 %. Italiassa alv-raja on 85.000 euroa ja ostovoimakorjattuna kuusi kertaa korkeampi.

Melkein kaikissa EU-maissa alv-raja on Suomen rajaa huomattavasti korkeampi. Suomea alempi alv-raja on Kreikassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Taulukon maiden ostovoimakorjattujen alv-rajojen keskiarvo on 52.900 euroa.

Irlannissa, Maltalla ja Ranskassa on palvelujen alv-raja merkittävästi alempi kuin tavaroita myyvien yritysten. Maat ovat yrittäneet saada oikeudenmukaisemman rajan, koska tavaroita myyvien yritysten muuttuvat kulut ovat yleensä merkittävästi suuremmat kuin palveluja myyvien. Palvelun ja tavaran ero on kuin veteen piirretty viiva. Onko polkupyörähuolto kokonaan palvelua silloinkin kun huollon yhteydessä vaihdetaan uudet renkaat ja vanteet?

Yritykset, joiden liikevaihto oli viime vuonna alle 30.000 euroa saivat arvonlisäveron alarajahuojennuksia yhteensä 99,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2025 huojennusta ei enää saa. Tämä veronkorotus aiheutti useiden pienten yrittäjien lopettamisen, koska se oli olennainen osa yrittäjän saamaa ansiotuloa. Yksinyrittäjät menettivät muutoksen takia ansiotuloja jopa useiden kuukausien osalta

Edellisessä selvityksessäni Kreikan raja oli 35.000 euroa, nyt raja on 10.000 euroa. Toisaalta monissa maissa rajaa on korotettu, mm. Itävallassa tämän vuoden alussa 35.000 eurosta 55.000 euroon (Suomessa korotus oli 5000 euroa). Useat julkistetut alv-rajat ovat netin eri lähteissä toisistaan poikkeavia; esimerkiksi vain yksi lähde oli huomioinut Suomessa tehdyn korotuksen. Tietoja on tarkistettu maiden omilta sivuilta, mutta täyttä varmuutta tietojen oikeellisuudesta ei ole. Erot eivät kuitenkaan ole niin suuret, että ne vähentäisivät oheisen laskelman lukujen informaatioarvoa olennaisesti.

Miksi kaikissa pohjoismaissa on Suomea alempi alv-raja? Sitä on vaikeaa selvittää, koska ratkaisut ovat poliittisia. Kyse voi olla myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion etiikasta, jossa kaiken pitää olla eurolleen oikein. Maksoi mitä maksoi. EU:n direktiivien raja on 10.000 euroa, mutta kolmea maata lukuunottamatta kaikki EU-maat ovat sen ylittäneet; Suomi mukaanlukien.

Tanskassa raja on 6500 euroa. Se tarkoittaa, että jos pikkukylän nuorten jalkapallojoukkueella on kauden aikana 12 kotiottelua, katsojia keskimäärin 100 ja lipun hinta 6 euroa, joutuisi seura tilittämään vuodessa arvonlisäveroa 1440 euroa ja saisi vähentää summasta otteluiden järjestämiseen, vieraspelimatkoihin, pelipaitoihin jne sekä taloushallinnon hankintoihin sisältyvät ostojen verot. Kyse olisi nollan euron veron pyörittämisestä. Onko kyse poliittisen valvonnan ja sosialismin ulottamisesta kaikkialle vai onko ”Jotain mätää Tanskanmaassa” (Hamlet).

Selvityksen ostovoimakorjaus on tehty siten, että kaikkien maiden rajat on muutettu Suomen ostovoiman tasoon Numbeo.com´ in sivuilla olevista ostovoimatiedoista, jotka ovat uusimmat. Esimerkiksi Viron raja on nimellisesti 40.000 euroa, mutta Virossa euron ostovoima on merkittävästi Suomea edullisempi (Suomi 124,5; Viro 84,2). Yhdellä eurolla Virossa saa keskimäärin 1,48 kertaa enemmän samoja tavaroita ja palveluja kuin Suomessa. Siksi Viron alv-raja objektiivisesti tarkastellen Suomeen verrattuna on 55.300 euroa.

Muutoksen kokonaisvaikutus, jos mikään ei muutu, eli ettei yrittämisen määrä lisäänny, on arvioitu 2023 liikevaihto-tilaston perusteella:

Kokoluokassa alle 40.000 euroa on tilastoitu 358.000 yritystä (ml. maatalouden harjoittajat) ja niiden liikevaihdon keskiarvo on 7800 euroa. Määrässä on paljon yrityksiä, joiden liikevaihto alittaa nykyisen rajan 20.000 euroa, sekä toimimattomia yrityksiä. Yksinyrittäjiä oli tuolloin Tilastokeskuksen mukaan 230.000.
Yli 40.000 euron liikevaihtoisia yrityksiä oli 222.000. Tilaston mukaan työnantajayrityksiä oli viime vuoden lopussa vain 78.000. Vain osa 60.000 euron liikevaihdon saavuttavista yrityksistä pystyy työllistämään ketään muuta yrittäjän lisäksi ja nekin vain osa-aikaisesti.
Laskelmassa on arvioitu, että joka viides yritys luokassa 0-39t€ ylittäisi nykyisen 20.000 euron rajan ja niiden liikevaihto olisi 30.000 euroa (20>40, josta keskiarvo 30).
Luokassa 40-99t€ yrityksiä on 81.000. Laskelmassa joka kolmas olisi välillä 40-99t€ (40>99=60 ja 40-59t€=20. 60/20=3. Jos niiden liikevaihto on keskiarvo väliltä 40-60, olisi se 50.000 euroa. Verrattuna keskiarvoon 64,9t€ (40-100) se tuntuu liian korkealta.
Ne rajan alle jäävät yritykset, jotka myyvät alihankintoja tai palveluja suuremmille yrityksille, jäävät arvonlisäverollisiksi, koska se alentaa loppukäyttäjäien hintoja. Osa pienistä yrityksistä on pieniä paikallisia kahviloita, joiden arvonlisävero on 14 %. Kumpaakaan ei ole huomioitu laskelmassa.

Varovasti laskettu 400 miljoonan euron negatiivinen kokonaisvaikutus on pieni kun asiaa arvioidaan yrittämisen helpottamisen dynaamisilla vaikutuksilla. Eettisesti katsoen pienissä yrityksissä kyse on nimenomaan ottamisesta pienituloisilta, jopa köyhiltä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan 1 %-yksikön alennus yhteisöveroihin vähentää verotuloja 450 miljoonaa euroa (suunniteltu 2 %-yks 900 miljoonaa euroa).

Miksi yrittäjä saa samasta ansiosta merkittävästi vähemmän rahaa käteen? Vihreä sarake osoittaa käteen jäävän rahan sen jälkeen kun alv-raja on korotettu.

20.000 euron vuotuisesta palkkatulosta maksetaan veroja 270 euroa ja eläkemaksua 1430 euroa. Kk-palkka on 1667 euroa, joka on pienituloisen palkka millä mittarilla tahansa. Palkansaajalle jää käteen vuodessa 18.300 euroa.

Nykyisin 30.000 euron vuosimyynti on kokonaan arvonlisäverollista. Ostojen arvonlisäveron saa vähentää. Yrittäjä maksaa arvonlisäveroa 4064 euroa, yrittäjäeläkemaksua (20.000 euron työtulosta) 4820 euroa. Yrittäjätulosta saa 5 %:n verovähennyksen, jonka jälkeen veroja jää maksettavaksi 65 euroa (verottajan uuden verolaskurin mukaan). Yrittäjälle jää käteen 11.051 euroa vuodessa.

Jos tuo myynti olisi vapaa arvonlisäverosta, yrittäjän tulo olisi noin 4000 euroa suurempi vuodessa. Asiaa ei pidä tarkastella valtion menettäminä veroina vaan kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Miksi palkansaaja saa samasta 20.000 euron tulosta käteensä yli 7000 euroa enemmän kuin yrittäjä, vaikka molemmat ovat pienituloisia?

Linkki: Arvonlisäverottoman myynnin rajan korotus 60 000 euroon vuodessa – kansalaisaloite (vuonna 2020).

Suomessa oli kymmeniä vuosia sitten liikevaihtoveron kantopalkkio, joka maksettiin tilittäjälle korvauksena tehdystä työstä. Arvonlisäveron hoitaminen työllistää yrityksiä monin eri tavoin, valtio keräsi siitä viime vuonna 21,4 miljardia euroa. Valtio ei korvaa työtä mitenkään, vaan päinvastoin yritykset joutuvat maksamaan alv-ilmoitusten tekemisestä ja lähettämisestä vuosittain palvelun tuottajille satoja miljoonia euroja.

Arvonlisäveroa kertyi vuonna 2024 yhteensä 21,4 miljardia

ESITYS: Verovelvollisuusraja nostetaan 60.000 euron myyntiin. Se vähentäisi verotuloja muutama sata miljoonaa euroa, mutta sen dynaamiset vaikutukset voivat olla moninkertaiset yrittäjien määrän lisääntyessä ja työttömyyskulujen vähentyessä. Muutoksen vaikutukset nähtäisiin välittömästi seuraavan vuoden aikana. Laskennallinen verotuottojen vähennys on vähäinen verrattuna päätettyihin tulo- ja yhteisöverokevennyksiin.

2 Yrittäjäeläkemaksujen uudistaminen ja kohtuullistaminen

Yrittäjän eläkelain 3 §:

Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
Yrittäjänä pidetään avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista.
Yrittäjänä pidetään myös osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, jos:
1) osakeyhtiön osakas omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä;
2) osakeyhtiön osakas omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä; tai
3) muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevällä henkilöllä on 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vastaava määräämisvalta yhteisössä.

---

Yrittäjän eläkemaksu, eli YEL-maksu, määräytyy työtulosta ja yrittäjän iästä.Vuonna 2025 YEL-maksu on alle 53-vuotiaille ja 63 vuotta täyttäneille 24,10 % ja 53-62-vuotiaille 25,60 % YEL-työtulosta. Aloittava yrittäjä saa YEL-maksuun 22 %:n alennuksen ensimmäisten neljän vuoden ajan.

Vuonna 2024 yksityisaloilla kerättiin työeläkemaksuina ja valtionosuuksina yhteensä 21,3 miljardia euroa. Työeläkkeitä maksettiin 23,0 mrd euroa.

Yksityisalojen työeläkkeiden sijoitustuotot olivat 14,3 miljardia vuoden 2024 aikana. Yksityisalojen työeläkevarojen määrä vuoden 2024 lopussa oli yhteensä 171,5 miljardia euroa; vuotta aiemmin 155,8 mrd €.

Luvut osoittavat, että työeläkemaksut ovat liian korkeat. Yhden %-yksikön alennus työnantajan eläkemaksuun olisi viime vuonna vähentänyt eläkemaksujen määrää 3,6 mrd euroa eli eläkevarat olisivat kasvaneet silti 12 mrd euroa, vaikka vuosi työllisyyden kannalta oli huono. Alennuksella olisi yhteisöveron alennusta suurempi vaikutus yrityksiin. 2023 tasolla yhteisöverokertymä alenisi 0,7 mrd euroa kun veroprosentti alennetaan 18 %:iin nykyisestä 20:stä.

Eläkejärjestelmä on ketjukirje etenkin yrittäjien osalta. Vertailussa työtulon määräksi on arvioitu 2500 euroa kuukaudessa. Elon eläkelaskurin mukaan yrittäjä, joka aloittaa yrittämisen 27-vuotiaana ja jää eläkkeelle heti kun se on mahdollista 68-vuotiaana, maksaa miesyrittäjä nykyrahassa 41 vuoden aikana eläkemaksuja 297.000 euroa, mutta saa eläkettä 11 vuoden aikana yhteensä 177.000 euroa. 11 vuoden eläkkeellä oloaika on laskettu miesten elinajanodotteen 79 vuotta mukaan.

Tosiasiassa yrittäjä ei saa eläkettä euroakaan, mutta maksaa muitten eläkkeitä 120.000 eurolla. Koska inflaatio 41 vuodessa on korkea, näyttää rahanarvon muutoksen takia siltä, että eläketurvaa olisi. Eläketurvan näennäisyys ei muutu, vaikka työtuloksi määriteltäisiin vertailussa esimerkiksi suomalaisen keskitulo.

41 yrittäjävuoden jälkeen eläke olisi nykyrahassa 1340 euroa kuukaudessa vastineeksi 603 euron eläkemaksusta. Takuueläkkeen määrä koskaan mitään tekemättömälle henkilölle on 986 euroa kuukaudessa. Eläkejärjestelmä kannustaa yrittämiseen, vai miten se onkaan?

Yrittäjäeläkemaksuja on viime aikoina määrätty työtä vastaavan työpalkan mukaan. Se ei huomioi sitä, että useimmiten yrittäjälle jäävä ansiotulo on pienempi kuin samankaltaista työtä tekevän palkansaajan. On jopa määritelty YEL-maksu yrityksen liikevaihdon perusteella, mikä on lähtökohdiltaan sairaan virheellinen.

Hallituksen yksi vaihtoehto on määrätä YEL-maksu yrittäjän saaman todellisen tulon mukaan. Yritystulot voivat vaihdella vuosittain merkittävästi, joten miten tulo määriteltäisiin? Ennakko ja siihen korjaus seuraavana vuotena? Yrityksen on ansaittava myyntikatetta yrittäjäeläkemaksuja vastaava määrä, mikä nostaa sen maksamaa arvonlisäveroa ja vaikeuttaa palvelujen myyntiä. Arvonlisävero voi olla suurempi kuin yrityksen/yrittäjän maksamat muut verot.

Menestyvät yrittäjät ottavat vapaaehtoisia vakuutuksia eläketurvaa varten sekä säästämällä henkilökohtaista varallisuutta. Näin voidaan saada lakisääteistä eläkettä parempi eläketurva ja koko YEL-maksu tällaisissa tilanteissa on turha.

Monet osakeyhtiömuodossa toimivat yrittäjät maksavat itselleen palkkaa enemmän kuin yrittäjäeläkemaksun työtulo on. Yrittäjälle maksetusta palkasta maksetaan 0,84 %:n sairausvakuutusmaksu. Lisäksi YEL-työtulon perusteella maksetaan 1,04 %:n päivärahamaksu.

Yrittäjän sairaspäiväraha määräytyy YEL-työtulon mukaan, vaikka yrittäjä olisi maksanut työtuloa korkeampaa palkkaa, josta on maksettu sairausvakutuusmaksu. Päiväraha jää useimmille pienemmäksi kuin vastaavan palkansaajan päiväraha on.

ESITYS: Työnantajayritysten työeläkemaksuja alennetaan 1-4 %-yksikköä. Yrittäjäeläkemaksuissa huomioidaan yrittäjän muu eläketurva (esimerkiksi palkkatyöstä) ja yrityksen tulo. Ensimmäiset viisi vuotta voidaan toimia täysin ilman eläkemaksuja, vaikka eläke karttuukin. Vastaava järjestely on työttömyyspäivärahan ja äitiys-vanhemmuuspäivärahan osalta, mitkä lisäävät eläkkeen määrää.

Kirjoituksessani Ratkaisu YEL ongelmaan vuonna 2022 esitän YEL-vakuutusmaksun suuruudeksi määrän, joka johtaa takuueläkkeen suuruiseen eläkelupaukseen. Eläkemaksut olisivat vuodessa 3276 euroa, mikä sekin on monille liian korkea maksu. Esitys ei tänään kuulosta niin hyvältä, mutta kirjoitus sisältää yrittäjäeläkkeestä runsaasti taustatietoja, jotka ovat edelleen ajankohtaiset.

3 Työntekijöiden palkkaaminen vähemmillä riskeillä

Työntekijän asema yrittäjiin verrattuna on kohtuuttoman hyvä etenkin mikroyrityksissä. Hallitus pyrkii parantamaan yrittäjän asemaa työsuhteissa, mutta muutokset ovat liian pieniä, eivätkä poista todellisia ongelmia. Esimerkiksi työntekijän eläketurva ylittää usein mikroyrityksissä yrittäjän oman eläketurvan.

Mikroyrityksissä yksi virheellinen rekrytointi voi tuhota koko yrityksen toiminnan. Sen takia ensimmäiselle palkattavalle työntekijälle tulisi määrätä 12-24 kuukauden koeaika, jolloin irtisanomisen voi tehdä välittömästi.

Yhden pienipalkkaisen (2500 eur/kk) työntekijän palkkaaminen aiheuttaa vuodessa työkustannukset huomioiden 60.000 euron vuotuiset menot. Lisäksi työhön kouluttaminen, työtehtävien organisointi ja valvonta maksavat. Huonolaatuinen työ voi johtaa asiakashyvityksiin ja korjaaviin toimenpiteisiin; myös asiakkaan menettämiseen. Työntekijä voi olla poissa tekaistuin syin pitkiäkin aikoja. Useimpien mikroyritysten tulos jää alle 100.000 euron.

Usein päivän sairauspoissaolo johtuu muista syistä kuin sairaudesta. Ensimmäisen sairaspoissaolopäivän palkattomuus olisi vähintään kohtuullista, koska yrittäjäkään ei saa mitään tuloja lyhytaikaisesta poissaolosta. Työntekijän poissaolo voi esimerkiksi pienissä kahviloissa estää koko aukiolon, mikäli korvaavaa työntekijää ei saada. Päivän myynti voi jäädä nollaksi tai on maksettava korkeampi korvaus korvaavasta työntekijästä ja samalla maksaa vakituisen työntekijän palkka.

Suurissa satojen henkilöiden työpaikoissa on aina mahdollisuus siirtää ihmisiä työtehtävästä toiseen tai jättää joku työ kokonaan tekemättä tai siirtää sen tekeminen eteenpäin.

Hallituksen esitystä sairauspäivän palkattomuudesta käsiteltäisiin suunnitelman mukaan viikolla 50/2025. Laki ei koske työehtosopimuksissa sovittua palkanmaksua ensimmäiseltä sairaspäivältä.

Heinäkuusta 2025 alkaen yhteistoimintalaki koskee vähintään 50 henkeä työllistäviä yrityksiä ja yhteisöjä, mikä on merkittävä parannus nykytilanteeseen (20 henkeä).

Kun yrityksellä menee huonosti, eikä asiakastöitä ole riittävästi, pitäisi nopeasti päästä vähentämään henkilöstömenoja lomauttamalla tai irtisanomalla. Irtisanominen on nykylaissa hidasta, kallista ja jopa mahdotonta (esimerkiksi määräaikaisissa työsuhteissa). Sen takia erityisesti pienet yritykset pitävät irtisanomisen oikeudellisia riskejä merkittävänä työllistämisen esteenä.

Valmistelussa olevassa laissa edellytettäisiin, että irtisanomisen taustalla oleva syy on asiallinen. Vaatimus syyn asiallisuudesta tarkoittaisi, että työnantajalla täytyisi olla irtisanomiselle työntekijän moitittavaan käyttäytymiseen tai puutteelliseen työsuoritukseen liittyvä peruste.

Hallituksen on tarkoitus antaa eduskunnalle esitys irtisanomisperusteiden muutoksista kesäkuussa 2025. Lait on suunniteltu tulemaan voimaan vuoden 2026 alussa.

Kirjoitin 2016 kolumnin Kaksi Kelaa. Totesin, että kesälomakuukausina yritysten palkkamenot ovat korkeimmillaan, mutta tulot jäävät suurelta osin saamatta.

”Yrityksistä on tullut toinen Kela, jonka sosiaalimenot ylittävät virallisen Kelan maksamat etuudet. Yritykset ovat sosiaalitoimistoja, joissa yhtiöjärjestyksessä kerrottu toimiala on vasta kolmanneksi tärkein asia. Jokaisen työllistävän yrityksen kaksi tärkeintä toimialaa ovat verojen maksu ja Kelana toimiminen. Varsinaisen Kelan toiminta rahoitetaan verorahoilla kaiken muun tärkeän ohella.”

ESITYS: Irtisanominen mahdollistetaan saman tien, esimerkiksi viikon kuluessa. Työntekijän asema turvataan sillä, että hänelle maksetaan heti irtisanomisen jälkeen korkeampaa työttömyyspäivärahaa korkeintaan kolmen kuukauden ajan. Ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on palkaton. Muutoksen hyväksymistä auttaisi, jos nämä muutokset koskisivat vain mikroyrityksiä (palveluksessa korkeintaan 10 henkilöä).

4 Viranomaismaksujen myöhentäminen

Olen selvittänyt, että yli puolet yrityksen maksamista veroista ja julkisista maksuista on maksettava ennen kuin yrityksellä itsellään on vastaava tulo käytössä.

Arvonlisävero on maksettava kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä. Esimerkiksi toukokuulta määrättävä vero on maksettava viimeistään heinäkuun 12. päivänä.

Palkoista maksettavat ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut on maksettava maksua seuraavan kuukauden 12. päivänä; työeläkemaksut viimeisenä päivänä. Monet urakkaluontoiset työt voidaan laskuttaa vasta kun työ on valmis ja hyväksytty. Sitä ennen on maksettava työhön liittyvien verojen lisäksi työntekijöiden nettopalkat, työhön tarvittavat aineet ja tarvikkeet, matkakulut jne.

Esimerkki: kesämökkimme katon korjauksen valmistelutyö aloitettiin toukokuussa, varsinainen korjaustyö alkoi elokuussa 2-3 miehen voimin, työ valmistui lokakuun alussa ja lasku lähetettiin 16.10.VV kahden viikon maksuajalla. Kaikki muut korjauksen kulut (mm. uusi kate) maksettiin ennen yrityksen saamaa maksua, paitsi arvonlisävero, joka tuli maksuun 12.12.VV

Etenkin isot yritykset vaativat ostoilleen kolmen kuukauden maksuaikoja. Tämä johtaa siihen, että myyjä joutuu maksamaan arvonlisäveron ennen kuin se on saanut suoritusta myyntilaskusta. Vastaava tilanne syntyy myös silloin kun ostaja viivästyttää maksamisen suorittamista tai on maksukyvytön. Yritys joutuu usein maksamaan arvonlisäveron lisäksi myös yhteisöveron tällaisen viiveen takia.

ESITYS: Ennen verotiliuudistusta maksupäivä oli 25. Jo sen palauttaminen kohtuullistaisi verojen maksamista merkittävästi.

5 Viivästyskorkojen alentaminen

Vuonna 2025 viivästyskorko on 8 % (perintövero) tai 11,5 % (muut verolajit).

12 kuukauden euribor-korko on 2,084 % (21.5.2025).

Viivästyskorko on kohtuuttoman suuri rangaistus yrityksen maksuvaikeuksista, mikä on johtanut maksujen yleiseen viivästymiseen. Jos yrityksellä olisi vakuuksia, se saisi rahalaitoslainan paljon edullisemmin kuin verottajan ottama korko. Valtio itsekin saa lainaa markkinoilta huomattavasti halvemmalla. Rangaistusta lisää se, ettei korkoa saa vähentää verotuksessa, minkä takia yrityksen on maksettava koron määrästä (yhteisö)vero ja arvonlisävero. Todellinen korko-% on rahalaitoslainaan verrattuna 18 %.

ESITYS: Viivästyskoron alentaminen 2-3 %:iin kohtuullistaisi rangaistuksen asialliseksi. Verottajan määräämät viivästyskorot saa vähentää verotuksessa.

6 Sanktioiden alentaminen

Arvonlisäveroilmoituksen myöhästymismaksu on 3 euroa/päivä, kuitenkin enintään 135 euroa.

Jos korjaat ilmoitusta yli 45 päivää myöhässä, myöhästymismaksua määrätään 2 % myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä, mutta enintään 15.000 euroa verolajilta.

Päiväkohtaista myöhästymismaksua määrätään kolme euroa jokaiselta myöhästymispäivältä siihen saakka, kunnes tiedot ilmoitetaan tulorekisteriin.

Myöhässä annetulle EU-kaupan yhteenvetoilmoitukselle määrättävä laiminlyöntimaksu on 100–200 euroa. Laiminlyöntimaksu on 100 euroa, kun ilmoitus on myöhässä enintään 45 päivää.

Kun yritys myy palvelun tai tuotteen toiselle verovelvolliselle yhteisölle toiseen EU-maahan, on myyntitapahtumasta tehtävä ilmoitus viimeistään seuraavan kuukauden 20. päivänä. Myynti ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksella summatietona 22 vuorokautta myöhemmin. Usein (netti)myynnin arvo on pienempi kuin myöhästymisestä aiheutuva sakko.

Etenkin tilitoimistoa käyttävät verovelvolliset toimittavat kaikki kuukauden kirjanpitoaineiston kuukauden vaihteen jälkeen, mikä johtaa automaattisesti laiminlyöntimaksuun. Tällainen turha rankaiseminen vältettäisiin yksinkertaisesti sillä, että ilmoituksen määräpäivä on sama kuin kuukauden alv-ilmoituksen.

Sanktioiden määräämisessä ei huomioida lainkaan viivästymisen syytä. Viive johtuu usein yrittäjän pitkäaikaisesta sairaudesta tai onnettomuudesta ja myös yrityksen käyttämän kirjanpitäjän sairastumisesta.

Monet sanktiot ovat samansuuruisia suurille pörssiyhtiöille ja yksinyrittäjille. Sanktioita ei saa vähentää verotuksessa. Tämä johtaa kohtuuttomuuteen pieniä yrityksiä kohtaan. 100 euron sanktio miljardiyhtiölle on yhdentekevää, mutta mikroyrityksen on saatava 1000 euroa lisää liikevaihtoa (20 % myyntikatteella) maksaakseen 100 euron sanktion ja siitä aiheutuvan arvonlisäveron ja yhteisöveron. Yksinyrittäjälle kyse voi marginaaliverotuksen takia tätäkin suuremmasta rangaistuksesta.

ESITYS: Sanktioiden määräämisen kohtuullistamiseksi tässä muistiossa esitetään virhepistejärjestelmää.

7 Kohtuuttomat viranomaismenettelyt ja käsittelyajat

Verottaja voi määrätä yritykselle veronkorotuksen, jos yhtiön verovähennysvaatimukselle ei ole perusteita. Veronkorotus voi olla 1–2 prosenttia hylätyn vähennyksen määrästä.

Verotuksen TKI-vähennyksiä on hylätty ja yrityksille on määrätty kymmenien tuhansien eurojen suuruisia veronkorotuksia. Hylkäyksen syynä on verohallinnon ja yrityksen erilainen tulkinta epäselvistä TKI-vähennysohjeista. TKI-lyhenne tarkoittaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.

Verohallinnon harmaan talouden torjuntaryhmä toimii tavalla, joka poikkeaa verohallinnon yleisestä linjasta ja oikeusperiaatteista. Tavanomaisessa verotusmenettelyssä mahdolliset virheet tai epäselvyydet verotuksessa hoidetaan hallinnollisesti: asiakirjoja pyydetään, tehdään selvityksiä ja tarvittaessa määrätään jälkiveroja tai seuraamusmaksuja. Näin toimii suuri osa Verohallinnon yksiköistä.

Harmaan talouden torjuntaryhmä sen sijaan tekee rikosilmoituksia tapauksista, jotka muissa yksiköissä hoidettaisiin hallinnollisesti. Tämä tarkoittaa, että verovelvollinen joutuu rikostutkinnan kohteeksi tilanteissa, joissa ei ole kyse tahallisesta rikollisuudesta, vaan mahdollisesti vain epäselvyyksistä tai tulkintaeroista.

Lisäksi sanktioiden tulisi olla kohtuullisessa suhteessa rikollisuudesta määrättäviin tuomioihin. Ei voi olla niin, että väkivaltarikoksesta voi selvitä ilman rangaistusta, mutta onnettomuuden aiheuttamasta veroilmoitusviiveestä voi aiheutua suuria rangaistusluontoisia maksuja.

Viranomaisten käsittelyajat sekä päätöksistä tehtyjen oikaisuvaatimusten käsittelyajat voivat kestää useita vuosia. Päätösten kohteena olevat yritykset joutuvat maksamaan määrätyt sanktiot, koska niille juoksee koko ajan 11,5 %:n viivästyskorko. Jos yrittäjän oikaisuvaatimusta ei hyväksytä, tulee hitaasta käsittelystä johtuen lisärangaistus viivästyskorkojen kautta.

Yritys puolestaan saa vastausaikaa tehtyihin selvityspyyntöihin 1-2 kuukautta. Selvitysten ja oikaisuvaatimusten teko maksaa eikä niitä korvata edes silloin kun verohallinto häviää jutun. Yrityksille on korvattava oikeuden hankkimisesta aiheutuneista kuluista ja yrittäjän työajan menetyksistä.

Yrittäjien oikeusturvan takaamiseksi on luotava menettely, jossa viranomaisen vaatimukset hylätään kokonaan, jos käsittelyaika ylittää puoli vuotta.

Esimerkki 2022: Verotarkastus ja sen tuhoama yritys – Osa 1: Verotarkastus

Verotarkastus ja sen tuhoama yritys – Osa 2: Perätön rikosilmoitus

ESITYS: Viranomaismenettelyjen ylilyönnit poistetaan hallinnon omilla valvonta- ja ohjaustoimenpiteillä. Jos viranomainen ei tee ratkaisua asiassa puolessa vuodessa, sen esittämä vaatimus hylätään. Tapauksissa, joissa viranomainen häviää kaikki esitetyt vaateet, valtio maksaa yritykselle korvauksen yrityksen maksamista puolustamisen kuluista ja yrittäjän omasta työstä.

8 Osakeyhtiön lopettaminen ilman viranomaismenettelyä

Yhtiökokous päättää yhtiön selvitystilaan asettamisesta ja valitsee yhtiölle selvitysmiehen. Selvitysmenettely kestää vähintään viisi kuukautta. Viranomaismaksujen (230 euroa) lisäksi lopetuksen tekevä lakimies voi laskuttaa prosessista tuhansia euroja.

Nykyinen lopetusmenettely:

Selvitystilan ja selvitysmiehen rekisteröiminen
Julkisen haasteen hakeminen velkojille
Osakeyhtiön purkautumisen ilmoittaminen
Osakeyhtiön lopputilityksen ilmoittaminen

Useimmat lopetettavat osakeyhtiöt ovat lopettaneet liiketoimintansa eikä niillä ole jäljellä merkittävää varallisuutta.

ESITYS: Yhtiökokous voi päättää osakeyhtiön lopettamisesta, hoitaa yhtiön velat ja jakaa mahdollisesti jäljelle jäävät varat osakkaille. Tämän jälkeen yhtiön hallitus ilmoittaa yhtiön lopettamisen kaupparekisteriin. Koko prosessin voi hoitaa 1-2 viikon kuluessa.

Jos hallitus tai muu henkilö toimii rikkoen osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta ja velkojien asemaa, se on henkilökohtaisesti korvausvelvollinen vääryyttä kokeneelle osakkaalle ja velkojalle sekä tekemiensä laiminlyöntien aiheuttamista kuluista.

9 Arvonlisäveron poistaminen yritysten välisissä liiketapahtumissa

Useissa EU-maissa on voimassa menettely, jossa laskuun ei sisällytetä lainkaan arvonlisäveroa silloin kun sekä myyjä että ostaja ovat arvonlisäverovelvollisia. Valtion kannalta kyse on nollasta, koska sen minkä myyjä maksaa, sen ostaja vähentää.

Viennistä ei vientimaassa makseta arvonlisäveroa. Vientiyhtiön käyttämistä kotimaisista tavaroista ja palveluista maksetaan arvonlisävero. Tämä johtaa siihen, että valtio palauttaa viennin yhteydessä ostoista ketjussa maksetut arvonlisäverot. Suomen vienti 2024 oli 72,2 miljardia euroa. Tämä osaltaan selittää sitä, miksi arvonlisäverotuksessa turhaan kierrätettävä vero on niin suuri.

Maaliskuun arvonlisäverotilitykset olivat 1,7 miljardia. Yritysten välisistä arvonlisäveroista maksettiin turhaan 6,4 miljardia euroa veroja liiketoimista, joissa toisen myyntitulo on toisen ostomeno. Turha kierrätys lisääntyi edellisvuodesta, koska arvonlisävero-%:eja korotettiin. Turhalla kierrätyksellä on valtava vaikutus yritysten maksuvalmiuteen. Turhassa kierrätyksessä ei ole mukana EU-ostoista ja EU:n ulkopuolisista tuonneista tilitettävää veroa, koska se vähennetään samalla ilmoituksella. Koko viime vuonna tuo turha rahaliikenne oli yhteensä 73,8 miljardia euroa.

Ostaja maksaa laskun yleensä 10-14 vuorokauden kuluessa laskun päiväyksestä. Nykyisin ostaja maksaa samassa yhteydessä 25,5 %:n arvonlisäveron, ja saa vähentää sen 42-72 vuorokauden jälkeen. Myyjä puolestaan saa ostajan maksamalle arvonlisäverolle saman pituisen korottoman luoton. Nykyinen menettely kierrättää tarpeettomasti 20,3 % oston määrästä valtion kautta. Menettely on kohtuuton etenkin nyt, kun arvonlisäveroprosentti on noussut korkeaksi.

Jotkut menot eivät ole arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisia (esimerkiksi työsuhdeauton kulut, edustuskulut). Nämä poikkeukset on yksinkertaista hoitaa siten, että ostaja maksaa tällaisiin menoihin sisältyvän arvonlisäveron. Menettely vastaisi nykyistä EU-yhteisöostojen käsittelyä, jossa vero tilitetään verottomasta ostosta kuukausittaisen alv-ilmoituksen yhteydessä.

ESITYS: Poistetaan arvonlisäveromenettely kahden kotimaisen arvonlisäverovelvollisen toimijan välillä. (Vastaava menettely on jo voimassa rakentamisen alihankinnoissa ja romukaupassa)

10 Yrittäjän sosiaaliturvan parantaminen

Kun alkaa yrittäjäksi, yhteiskunta lähtee siitä, että sen jälkeen on pärjättävä omillaan. Palkansaajilla ja jopa ulkomailta tulleilla työttömillä henkilöillä on turvaverkko, joka takaa tyydyttävän elämän senkin jälkeen kun omat resurssit eivät riitä.

Jotain korjauksia on vuosien mittaan tehty. Nyt yrittäjä saa mennä työterveyshuoltoon, jonka yritys joutuu järjestämään työntekijöille. (Aiemmin tämäkään ei ollut mahdollista.) Turva on puoliksi näennäinen, koska yritys joutuu maksamaan puolet työterveyshuollon menoista, mitä velvollisuutta työntekijöillä ei ole.

Yrittäjän avo-/aviopuoliso ja täysi-ikäiset lapset, jotka työskentelevät yrityksessä, eivät saa samaa työttömyys- ja palkkaturvaa, joka työntekijöille annetaan.

Yrittäjän puoliso, joka on perheenjäsen, työskentelee perheyrityksessä ja on työntekijä, on oikeutettu työttömyyskorvaukseen (ansiopäiväraha), jos täyttää työssäoloehdon. Tämä tarkoittaa, että hän on ollut palkansaaja 52 viikkoa viimeisen 28 kuukauden aikana, ja hän ei ole omistanut osuutta yrityksestä eikä ole määräysvallassa yrityksessä. Korvausta ei siis makseta puolisolle, jolle on maksettu palkkaa, mikäli puoliso on ollut yhtiön (vähemmistö)osakas.

Työntekijä saa yhden työssäoloehtokuukauden, jos hänelle on kalenterikuukauden aikana maksettu palkkaa vähintään 930 euroa. Työssäoloehto täyttyy kun työssäoloehtokuukausia on yhteensä 12.

Jos yritystoiminta päättyy, yrittäjällä voi olla oikeus Kelan maksamiin tukiin. Päättymisen jälkeen on ilmoittauduttava työnhakijaksi työllisyyspalveluihin. Kelan maksamia työttömyystukia ovat peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Jos täyttää yrittäjän työssäoloehdon, Kela voi maksaa peruspäivärahaa, mutta tämä on poikkeuksellista. Jos ei täytä yrittäjän työssäoloehtoa, Kela voi maksaa työmarkkinatukea.

Yrittäjä voi saada vapaaehtoisen työttömyysvakuutuksen olemalla Yrittäjäkassan jäsen. Yrittäjäkassa maksaa työttömäksi jääneelle jäsenelleen ansiosidonnaista päivärahaa, jos päivärahan saamisen perusteet täyttyvät.

TE-toimisto katsoo osakeyhtiön yritystoiminnan lopetetuksi, jos

tuomioistuin on velallisen tai velkojan aloitteesta tehnyt päätöksen konkurssiin asettamisesta, osakeyhtiö on asetettu selvitystilaan tai tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on päättynyt ja yrittäjä on:
- a) luopunut yrittäjän eläkelain mukaisesta eläkevakuutuksesta;
- b) jättänyt Verohallinnolle ilmoituksen yrityksen poistamiseksi ennakkoperintärekisteristä;
- c) jättänyt Verohallinnolle ilmoituksen yrityksen poistamiseksi työnantajarekisteristä; ja
- d) jättänyt Verohallinnolle joko ilmoituksen yrityksen poistamiseksi arvonlisäverovelvollisten rekisteristä tai yritystoiminnan keskeytymisestä.

Yrittäjän ei tule toimia lopetettavan yhtiön selvitysmiehenä, sillä se voidaan katsoa työllistymiseksi. Yrityksen saa jättää Kaupparekisteriin.

Yrittäjän eläkemaksu on ulosottokelpoinen suoraan yrittäjältä tilanteissa, joissa yritys ei pysty maksamaan eläkemaksua esimerkiksi konkurssin takia. Näin lyödään lyötyä.

Esimerkki: Minulla oli tapaus, jossa yritys oli haettu verotarkastuksessa tehtyjen isojen virheiden takia konkurssiin. Yrittäjä menetti yrityksen ja työpaikan lisäksi asuntonsa ja hänelle määrättiin jälkiveroja korotuksineen, joita hän ei pystynyt maksamaan. Yrittäjä sinnitteli vuosia työmarkkinatuella ja kävi oikeutta viranomaisia vastaan. Hallinto-oikeus kumosi kaikki verotarkastajien virheelliset esitykset, mutta se ei enää pelastanut yritystä. Harva yrittäjä jaksaa varattomana taistella oikeuden puolesta.

ESITYS: Yrittäjien sosiaaliturva yhdenmukaistetaan kaikilta osin palkansaajan sosiaaliturvan kanssa. YEL-maksujen perintä yrittäjältä poistetaan konkurssin jälkeen.

11 Ns. Viron veromallin käyttöönotto Suomessa

Viron veromallissa yritys ei maksa lainkaan yhteisöveroa tuloksesta, joka jätetään yritykseen. Menettely mahdollistaa merkittävän lisäyksen yrityksen maksuvalmiuteen, investointeihin ja puskuriin huonompien aikojen varalle. Verotus on käytössä kaikissa Baltian maissa, vaikka se ei ole EU-direktiivien mukainen.

Kun yhtiöstä nostetaan yrittäjätulona missä muodossa tahansa, maksetaan Virossa tulosta ensi vuoden alusta 22 %:n yhteisövero (nyt 20 %). Tulo voi olla palkkaa, osinkoa, pääoman palauttamista, luontoisetua: mitä tahansa henkilökohtaista tuloa.

Viron yritysverotus on kansantalouden kannalta merkittävästi Suomea toimivampaa, vaikka Suomessa yhteisövero alennetaan 18 %:iin. Kun Suomessa yritys ostaa toimintaansa varten vaihto-omaisuutta, sen saa vähentää verotuksessa vasta kun omaisuus on edelleen myyty. Mutta silloinkin joudutaan ostamaan uutta tilalle ja toiminnan kasvaessa enenevässä määrin.

Kun Suomessa yritys ostaa koneita tai laitteita toimintaansa varten, ne on maksettava heti, mutta verovähennyksen saa 25 %:n vuotuisin menojäännöspoistoin. Tämä johtaa siihen, että koneet on ostettava velaksi, josta maksetaan korot. Tämän takia 10 verovuoden jälkeen 100.000 euron koneesta on verotuksessa vähentämättä 5600 euroa. Vähennyksen merkityksen on inflaatio nakertanut nollaksi vuosia aikaisemmin.

Myymälä-, tehdas-, varasto-, työpaja-, talous- ja muista näihin verrattavista rakennuksista voi tehdä enintään 7 %:n poiston. Tämä johtaa siihen, että 20 vuoden jälkeen 100.000 euroa maksaneesta rakennuksesta on verotuksessa poistamatta 23.400 euroa. Siihen mennessä investointia varten otettu laina on maksettu, mutta täysi verovähennys vie vielä vuosikymmeniä.

ESITYS: Siirrytään Suomessa soveltamaan Viron yritysveromallia tai siirrytään positiivisten kassavirtojen verottamiseen, jolloin investoinnin verovähennyksen saa tehdä heti hankintavuotena, mikä parantaisi investoivien yritysten maksuvalmiutta merkittävästi.

3-osainen kirjoitussarja Viron verojärjestelmästä vuonna 2021. Tarkistan kirjoitusten ajantasaisuuden toukokuun aikana.

Yritystä Suomeen 3A: Viron verojärjestelmä Suomeen

Yritystä Suomeen 3B: Onko edes verotettavia osinkoja

Yritystä Suomeen 3C: Suomen ja Viron yritys- ja yrittäjäverojen vertailut

12 Rahanpesun valvontavelvollisuuden poistaminen mikro- ja pienyrityksiltä

”Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisilta yrityksiltä, kuten tilitoimistoilta, vaaditaan menetelmiä pakotteiden seurantaan. Omien asiakkaiden tilanteesta pitää pystyä olemaan jatkuvasti kartalla. … Rahanpesulaki vaatii tilitoimistoja myös keräämään ja päivittämään tuntemistiedot jokaiselta asiakkaaltaan. Yrityksen pitää myös laatia riskiarvio sekä kirjata ja kouluttaa käytännöt henkilöstölle.”

Rahanpesun valvonnasta suuren osan tekevät tilitoimistot. Niiden on selvitettävä jokaisen asiakkaansa vastuuhenkilön riskit rahanpesuun sekä seurattava muutoksia säännöllisesti. Tilitoimistot on pakollisena valjastettu palkattomiksi poliisin apulaisiksi. Suomen viranomaisetkaan eivät pysty selvittämään kaikkien hallitusten ulkomaalaistaustaisten jäsenten nimiä, syntymäaikoja eikä kansallisuuksia. Miten tilitoimisto siihen pystyisi?

Mielenkiintoista on, että kaikilla yrityksillä on pankkitilit ja myös pankit on velvoitettu valvomaan rahanpesua. Pankeilla on valvontaan selvästi suuremmat resurssit.

Rahanpesun valvonta paljastaa erittäin vähän rahanpesua. Sanotaan, että valvonta on suunnattu estämään rahanpesua. Vai onko syynä se, että rahanpesun riskejä liioitellaan. Jos tilitoimiston asiakas myy Venäjälle tuotteita, miten tilitoimisto voi sen estää valvonnallaan?

Vuonna 2024 Suomen vienti Venäjälle oli 357,4 miljoonaa euroa ja Suomen tuonti Venäjältä oli 900,2 miljoonaa euroa. Pakotelistoista huolimatta suuret yritykset voivat harjoittaa kauppaa venäläisten yritysten kanssa. Sen sijaan tilitoimistoja velvoitetaan valvomaan kaikkien asiakkaittensa liiketoimia Venäjän kanssa. Vain harvat tilitoimistojen asiakkaista käyvät kauppaa venäläisten kanssa.

AVI:n (aluehallintovirasto) tekemien tarkastushavaintojen yhteenvedossa 2021-24 on maininta: ”Aluehallintovirasto pyytää huomioimaan, että riskiarvion tarkoituksena ei ole perustella riskien olemattomuutta tai ilmoitusvelvollisen harjoittaman toiminnan riskittömyyttä viranomaista varten.”

Rahanpesuvalvonnan tarkastuskertomuksissa vuosilta 2021–2024 voidaan todeta, että keskeisimmät havainnot ovat juuri riskiarvion puutteet, konkreettisten riskien tunnistamisen puutteet tai riskien vähättely.

Muilta osin AVI:n havaintoina asiakkaan tunnistamisessa olivat muun muassa seuraavat (kaikki mitättömiä pikkuasioita):

Oikeushenkilöä ei oltu todennettu.
Asiakkaan edustajaa ei oltu todennettu.
Edunsaajia ja edunsaajien henkilötunnuksia ei oltu selvitetty.
Oikeushenkilön hallituksen jäsenten täydellisiä nimiä, syntymäaikoja ja kansalaisuuksia ei oltu selvitetty.
Asiakkaan edustajan ja/tai edunsaajien PEP-statusta ei oltu selvitetty. PEP = Politically exposed person.
Puutteet asiakastietojen säilyttämisessä / tiedot hajallaan eri puolilla.
Ilmoitusvelvollisella ei ollut sisäistä ilmoituskanavaa rahanpesulain epäilyjen/rikkomusten ilmoittamiseen.
Ilmoitusvelvollinen ei pystynyt osoittamaan menettelytapojen olemassaoloa.

ESITYS: Taloushallintopalveluja harjoittavien yritysten ei tarvitse tehdä lainkaan mikro- ja pienyritysten rahanpesuvalvontaa, koska se työllistää paljon ja koska todelliset havainnot rahanpesusta ovat marginaalisen vähäisiä.

13 Yrityksille kielto vaatia yli kuukauden maksuaikoja

Nyt: ”Maksuaika voi olla enintään 30 päivää, ellei sopimuksessa ole muuta määrätty.”

Isot toimijat vaativat ostolaskuilleen 2-3 kuukauden maksuaikoja. Käytännössä pienet alihankkijat joutuvat hyväksymään pitkät maksuajat, eikä niitä sovita vaan ne sanellaan. Maksuaikoja pidentävät myös suurten yritysten maksukäytäntö, jossa laskuja maksetaan vain muutamana päivänä kuukaudessa.

Tämä johtaa kohtuuttomuuksiin, koska pienet yritykset joutuvat ensin rahoittamaan hyödykkeen tai palvelun valmistuksen tai tuottamisen, joka voi kestää kuukausiakin. Sen jälkeen se joutuu maksamaan arvonlisäveron ennen kuin saa suorituksen laskulleen.

Poikkeus: ”Yritykset, joiden kalenterivuoden liikevaihto on enintään 500.000 euroa, voivat tilittää arvonlisäveroa maksuperusteisesti. Yritys voi itse valita, tilittääkö se arvonlisäveron suorite-, laskutus- vai maksuperusteisesti. Yritys voi myös valita, milloin se siirtyy käyttämään maksuperustetta. Jos yritys valitsee maksuperusteisen tilityksen, se koskee sekä yrityksen myyntejä että ostoja.”

Mikroyritykseksi katsotaan yritys, jonka liikevaihto on alle 900.000 euroa. Siinä mielessä verohallinnon raja on olematon. Jos yritys on maksuvaikeuksissa pitkien maksuaikojen takia, se ei saa vähentää ostojen veroa ennen kuin se on maksanut ostolaskun.

Menettely lisää yritysbyrokratiaa, koska pienet yritykset joutuvat käyttämään merkittävästi aikaa ja työtä maksuvalmiuden hallintaan pitkien maksuaikojen takia.

ESITYS: Yrityksille annetaan vapaa valintaoikeus ilman liikevaihtorajoja maksuperiaatteen käyttöön. Ostojen arvonlisäveron vähennysoikeudesta poistetaan velvoite noudattaa maksuperiaatetta.

14 Kansainvälisten suuryritysten suosiminen kaavoituksissa kiellettävä

Etenkin rakentamiseen ja maan käyttöön liittyvä byrokratia on laajaa ja hidasta.

Ulkomaalaiset toimijat, jotka rakentavat tuulivoimaloita ja datakeskuksia sekä hyödyntävät Suomen luonnonvaroja ovat saaneet ohituskaistan byrokratiassa. Kunnat nopeuttavat kaavoituksien ja lupien antamista toiveena saada nopeammin kiinteistöveroja kohteesta.

Kiirehtiminen johtaa kokonaisnäkemyksen heikentymiseen. Esimerkiksi datakeskus vaatii koko ajan paljon sähköä, ja ne käyttävät Suomen vakiomuotoisesta sähköntuotannosta (esimerkiksi ydinvoimalat) yhä kasvavan osan. Tämä johtaa sähkön hinnan korottamiseen, mistä kärsivät niin suomalaiset kuluttajat kuin yrityksetkin.

Datakeskukset vievät niin suuren osan perussähköstä, että Fingrid joutuu kasvattamaan ja vahvistamaan sähköverkkoa miljardeilla euroilla lähivuosina. Datakeskukset työllistävät melko vähän henkilöitä ja niistäkin suuri osa on ulkomaalaisia keikkatyöläisiä.

Suomalaiset joutuvat jopa entisöimään rakennettuja maa- ja metsäalueita luonnon tilaan. Samaan aikaan (ulkomaiset) tuulivoimayhtiöt tuhoavat sumeilematta ja laajalti suomalaista luontoa ja metsiä. Suomi on tukenut tällaista tuhoa suurilla tuulivoimalatuilla. Niitä on maksettu 1,6 miljardia euroa vuoden 2023 loppuun mennessä.

Esimerkki: Googlen datakeskus Haminassa maksaa vuosittain 1,5 miljoonaa euroa kiinteistöveroja. Googlen (Tuike Finland Oy) liikevaihto on alentunut vuosittain vuoden 2020 566 miljoonasta eurosta vuoden 2023 307 miljoonaan euroon. Liikevaihto syntyy suurimmalta osin Google-konsernin yhtiölle tekemästä laskutuksesta. Yhtiö on työllistänyt tällä vuosikymmenellä 94:stä 103:een henkilöä. Haminan seutukunnat saavat yhtiön maksamista palkoista 0,7 miljoonan euron kuntaverot. Toissa vuonna yhtiö maksoi valtiolle yhteisöveroja 17,7 miljoonaa euroa. Sähköveroa Google on maksanut halvemmalla taksalla kuin suomalaiset yritykset.

Google on investoinut Suomeen vuodesta 2010 25 vuoden aikana 4,5 miljardia euroa. Valtaisa osa investoinneista on datakeskuksen koneita ja laitteita, joista kaikki rahat menevät ulkomaille.

Datakeskusten sähköveroalennus tänä vuonna on 30 miljoonaa euroa. (Tätä kohtuutonta etua ollaan poistamassa). Jotkut datakeskukset ovat halvemmalla sähköverolla antaneet käyttöoikeuksia ulkomaalaisten tekemille kryptovaluuttojen louhinnalle. Tekisi mieli sanoa: hävytöntä. Etenkin, jos se johtaa sähköverkkojen laajentamistarpeeseen.

ESITYS: Ulkomaalaisten etuoikeudet kaavoituksessa ja muussa byrokratiassa poistetaan. Samalla yhteiskunnalle jää enemmän aikaa sen pohdintaan, onko joku hanke lainkaan tarpeellinen Suomelle. Ja samalla kaavoituksiin usein liittyvää korruptio vähenee.

15 Arvonlisäverokanta alennettava - tavoitteena 15 %

Arvonlisäveroa väitetään virheellisesti kulutuksen verottamiseksi. Tosiasiassa se on työn eli arvon lisänverotusta. Vero maksetaan palkoista, palkkojen eläke- ja muista sosiaalikuluista, yrittäjätulosta, koroista ja henkilöauton käytöstä yritystoiminnassa. Veron maksavat yritykset, jotka joutuvat laittamaan sen hintoihin.

Arvonlisävero on 32 % maksetuista bruttopalkoista eli arvon lisästä. Kuluttaja maksaa arvonlisäveron nettopalkastaan.

Arvonlisävero on myös yrittäjien, etenkin käsityöläisten vero. Suomessa kaikki on kallista, mikä vaikuttaa etenkin käden työstä itsensä elättäviin yrittäjiin. He joutuvat alentamaan hintoja saadakseen tuotteensa myydyksi. Yksinyrittäjien tulot ovatkin usein pienemmät kuin sosiaaliturvan varassa elävien käyttöönsä saamat tulot.

Korkea arvonlisävero heikentää suomalaisten yritysten mahdollisuuksia kilpailla ulkomaisen tuonnin kanssa. EU:n ulkopuolelta tuotavasta tuonnista maksetaan arvonlisävero, jonka yritys saa vähentää arvonlisäverotuksessa. Esimerkiksi tuonti Kiinasta sisältää kiinalaisten palkat, jotka ovat yli 10 kertaa pienemmät kuin suomalaisten. Kiinassa tehdastyöläisen kuukausipalkka vaihtelee yleensä 200-350 euron välillä. Suomalaisen työntekijän palkkakuluja ei saa vähentää arvonlisäverotuksessa. (Kun suomalainen yritys vie ulkomaille tuotteita, on vienti arvonlisäverotonta.)

Arvonlisäveron korottaminen 24:stä 25,5 %:iin oli katastrofaalinen työllisyyden kannalta, sillä korotuksesta johtuen kulutus väheni ja kokonaisarvonlisä-verokertymä aleni.

Myös 10 %:n alv:n korotus 14 %:iin epäonnistui

Korkea arvonlisäverokanta ei ole mikään luonnonlaki. Hyvinvointivaltioista Suomea lähimpänä kooltaan ja kansantaloudeltaan on Uusi-Seelanti, jossa arvonlisävero on 15 %:ia. Kanadassa vero on 5 %, Australiassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa 10 %. USA:ssa osavaltiot ja kunnat määräävät myynnille veron, joka on 2,9-7,25 % osavaltiosta riippuen. Sveitsissä yleinen vero on 8,1 % ja ruoan 2,6 %.

ESITYS: Suomen arvonlisäverokanta alennetaan vuoteen 2030 mennessä 15 %:iin

Kirjoitus asiasta vuonna 2020: Arvonlisäveron alentaminen lisää työllisyyttä

16 Kassavirtaan perustuva kirjanpito

Nykyinen tilinpäätöskäytäntö jaksotuksineen vähentää tilinpäätöksen informaatioarvoa jopa niin, etteivät yrittäjät itsekään pysty hahmottamaan, mikä on liiketoiminnan tulos ja siitä aiheutuva yrityksen oma pääoma.

Nyt varastossa olevat hyödykkeet vähäarvoisia muttereita myöten lasketaan samanarvoisiksi varoiksi kuin yrityksen pankkitilillä olevat rahavarat.

Käyttöomaisuuden hankinnat aktivoidaan taseeseen ja niistä tehdään kaluston osalta 25 %:n ja rakennuksista 7 %:n menojäännöspoistot, vaikka investoinnit maksetaan heti joko omarahoituksella tai lisävelalla. Taseessa olevat käyttöomaisuuden menojäännökset eivät anna minkäänlaista informaatiota kenellekään. Sen ainoa merkitys on verotuksessa käytettävän nettovarallisuuden lisääntyminen.

Mikroyrityksellä tarkoitetaan kirjanpitovelvollista, jonka taseen loppusumma on 450.000 euroa, liikevaihto 900.000 euroa, tai palveluksessa on keskimäärin kymmenen henkilöä.

Silloinkin, kun kirjanpitolaissa ammatin- ja liikkeenharjoittajille sallitaan maksuperusteinen kirjanpito, kirjanpito on oikaistava verotusta varten suoriteperusteiseksi, koska elinkeinoverotuksessa maksuperuste hyväksytään vain ammatinharjoittajille. Juuri tämä verotusvaade tekee tilinpäätökset vaikeaksi ymmärtää, sillä tilinpäätös voi osoittaa huomattavaakin verotettavaa tuloa, vaikka yrityksellä ei ole rahaa pankkitilillä.

Elinkeinoverolaki: "Poiketen siitä, mitä tulon ja menon jaksottamisesta on säädetty, ammatinharjoittajan, joka on pitänyt kirjanpitonsa ja laatinut tuloslaskelmansa kirjanpitolain 27 ja 30 §:n mukaisesti, tulo on sen verovuoden tuottoa, jona sen maksu on saatu, ja meno sen verovuoden kulua, jona sen maksu on tapahtunut. ... vaihto- ja käyttöomaisuuden hankintamenot jaksotetaan kuitenkin ... säännösten mukaan, elleivät ne ole ... vähäisiä." Eli vain ammatinharjoittajat, mutta eivät liikkeenharjoittajat, saavat laatia tilinpäätöksen maksuperiaatteella paitsi, mikäli vaihto- ja käyttöomaisuushankinnat ovat vähäisiä.

Ammatinharjoittaja tarkoittaa henkilöä, joka harjoittaa ammattiaan itsenäisesti, usein pienimuotoisena toimintana. Toiminta voi olla esimerkiksi freelance-työtä, luovaa työtä tai asiantuntijapalveluiden tarjoamista. Ammatinharjoittaja ei ole niin vahvasti sidoksissa kiinteään toimipaikkaan kuin liikkeenharjoittaja, vaan voi työskennellä eri kohteissa.

"Yksinyrittäjän yksinkertainen kirjanpito" kirjoitus osoittaa esimerkein kuinka yksinkertainen kassavirtaan perustuva kirjanpito voi olla.

ESITYS: Kaikki mikroyritykset sekä kaikki yhdistykset ja muut vastaavat yhteisöt saavat pitää kirjanpidon ja laatia tilinpäätöksen sekä veroilmoituksen maksuperusteella. Kuitenkin niin, että tilinpäätöshetkellä maksamatta olevat laskut ja palkat saadaan (ei pakko) kirjata maksun luontoisina kuluina verotukseen.

17 Ostajan maksuvelvollisuus ennakkoperintärekisteriin kuulumattoman yrityksen veroista poistettava - kaikki yritykset merkittävä rekisteriin liiketoimintakiellossa olevia lukuunottamatta

Ennakkoperintärekisteriä ylläpitää Verohallinto. Verohallinto merkitsee ennakkoperintärekisteriin elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa harjoittavat henkilöt, yritykset ja yhteisöt.

Yritystä ei merkitä ennakkoperintärekisteriin, mikäli sillä on olennaisia verotukseen tai kirjanpitoon liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntejä. Verohallinto voi poistaa yrityksen ennakkoperintärekisteristä samoista syistä.

Rekisteriin merkitsemättä jättäminen vastaa liiketoimintakieltoa, koska se estää ja vähintään olennaisesti vaikeuttaa yrityksen toimintaa.

Liiketoimintakiellon kesto on vähintään kolme ja enintään seitsemän vuotta. Kielto määrätään tuomioistuimen päätöksellä. Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä rikoksen, kuten talousrikosten tai velallisen rikoksesta syyllistyneitä henkilöitä.

Yrityksille on määrätty toimia toisten yritysten valvojina. Ostajan on tarkistettava laskua maksaessaan kuuluuko myyjä ennakkoperintärekisteriin. Jos ei kuulu, on maksun arvonlisäverottomasta hinnasta tehtävä 13 %:n ennakonpidätys, joka tilitetään valtiolle. Myyjä ei voi käyttää koko myyntilaskunsa määrää omaan toimintaansa, vaan päinvastoin joutuu tilittämään siltä osin 25,5 %:n arvonlisäveron.

Maksaja saa verohallinnolta palautuksen ennakonpidätyksestä, mikäli myyjä maksaa sille määrättävät verot. Palautukseen voi mennä vuosia.

13 %:n ennakonpidätys tarkoittaa sitä, että verohallinto kuvittelee myyjän verotettavan tuloksen olevan 65 % liikevaihdosta (100 eurosta ennakonpidätys 13 euroa, 65 euron voitosta yhteisövero 13 euroa). Tällainen tulos oli mahdoton jopa Nokialle sen huippuvuosina.

Jos ostaja ei huomaa rekisteristä poistoa, verohallinto voi määrätä ennakkoveron maksamisen ostajalle veronkorotuksineen.

ESITYS: Ennakkoperintärekisteriin merkitään kaikki yritykset hakemuksesta; poikkeuksena liiketoimintakiellossa olevat yrittäjät. Ostajan velvollisuus tarkastaa myyjän ennakkoperintärekisteriin kuuluminen poistetaan. Jos tätä ei voida tehdä, on ennakonpidätyksen suuruus alennettava tavanomaisen verotettavan tulon tasolle, esimerkiksi 3 %:iin liikevaihdosta.

18 Virhepistejärjestelmä veronkorotusten sijaan

Kaikki tekevät virheitä. Yrittämiseen liittyy niin paljon erilaisia ilmoituksia, joissa kaikissa on määräajat, ettei niistä kukaan voi selvitä täydellisesti esimerkiksi 10 vuoden ajanjaksolla.

Yhteiskunta hyväksyy lukuisia erilaisia haitallisia ja vahingollisia toimintoja ilman, että tekijä joutuisi niistä vastuuseen. Esimerkiksi autojen luvaton käyttöönotto, myymälävarkaudet, pienemmät pahoinpitelyt, sosiaalitukien väärinkäytöt.

Yrittämisessä ei hyväksytä mitään virheitä. Jos tekee ilmoituksissa muotovirheen tai ilmoittaa nettiyhteyden/sähkökatkon takia tunninkin myöhässä saa heti virhemaksun, vaikka muotovirhe ei vaikuttaisi verotukseen euroakaan.

Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yrittäjien työtaakan ja stressin helpottamiseksi tulee luoda virhepistejärjestelmä. Esimerkiksi nykyiset euromääräiset sanktiot muutettaisiin virhepisteiksi. Samalla tavalla viivästyskorkojen ja myöhästymismaksujen eurot muutettaisiin virhepisteiksi. Kun virhepisteiden määrä vuodessa ylittää tietyn euromäärän, esimerkiksi 1000 pistettä, määrättäisiin sanktio 10 pistettä = 1 euro ylimenevältä osuudelta ja tätä vastaavat pisteet nollattaisiin. Virhepisteet olisivat voimassa kolme kalenterivuotta, jonka jälkeen sitä vanhemmat virhepisteet nollataan.

Tällaista menettelyä vastaavia järjestelmiä ovat esimerkiksi lääkkeiden omavastuu, joka 633 euron jälkeen muuttuu toimenpidemaksun kaltaiseksi 2,50 euroksi. Auton ajo-oikeuden menettää toistuvien liikennerikkomusten jälkeen.

ESITYS: Luodaan sanktiojärjestelmä, jossa hyväksytään tietty määrä inhimillisiä virheitä, mutta jossa rangaistaan toistuvien ja jatkuvien virheiden jälkeen.

Virhepistejärjestelmä myös kaupparekisterimaksuihin

PRH (kaupparekisteri) voi määrätä laiminlyönnistä maksun yrityksille, jotka eivät PRH:n kehotuksesta huolimatta korjaa kaupparekisteritiedoissa olevia puutteita tai virheitä; esimerkiksi osoite puuttuu, hallitus puuttuu, vastuuhenkilö on liiketoimintakiellossa tai henkilötunnus puuttuu kaupparekisteritiedoista. Laiminlyöntimaksu on 300 euroa.

Tekoäly tekee laiminlyöntimaksujen keräämisen liian helpoksi. Rekisterin tiedot 702.000 yrityksestä voivat olla yli 50 vuoden takaa. Tekoäly löytää sakotettavaa kymmenin tuhansin muutamassa sekunnissa.

Tällaiset puutteet ovat yleisiä toimintansa jo lopettaneissa yrityksissä. Niillä ei välttämättä ole edes varoja maksun suorittamiseen, jos ylipäätään saavat tiedon PRH:sta (esimerkiksi osoite puuttuu tai on vanhentunut). Yrityksen hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja voidaan määrätä henkilökohtaiseen vastuuseen sanktiosta, jota yritys ei pysty hoitamaan.

Tällaisilla puutteilla ei yleensä ole mitään käytännön merkitystä mihinkään, joten näin pikkutarkka vaade tietojen oikeellisuudesta on liioiteltua.

ESITYS: Yritys voi tehdä viidessä vuodessa kolme laiminlyöntimaksuun johtavaa virhettä ja vasta neljännestä määrätään maksu. Joka vuosi vanhin viidestä vuodesta poistetaan sanktiorekisteristä. Puutteista tai virheistä, joilla ei ole tosiasiallisesti merkitystä mihinkään, jätetään rankaisematta.

19 Erilaisten pakollisten korttien vähentäminen ja uusimispakon vähentäminen

Suomi on lupien ja valvonnan maa. Et pääse töihin, ellet ole suorittanut työelämän passia tai korttia. Oheisessa taulukossa on parikymmentä erilaista lupaa, joiden hankkiminen maksaa ja vie aikaa.

Eikä siinä vielä kaikki: monissa tehtävissä on luvan hankkimisen edellyttämät testit ja sen jälkeen muutaman vuoden välein jatkuvat tehtävät laajat valvonnat; esimerkiksi tilintarkastajan työssä. Valvontamaksuja suuremmat kustannukset aiheutuvat menetetystä työajasta.

Jotkut pakolliset jatkoluvat ovat mielenkiintoisia. Kuorma-autoilija on tien päällä joka päivä; satoi tai paistoi, oli talvi- tai kesäkelit. Mutta autoilijan on joka viides vuosi osallistuttava maksulliseen jatkokoulutukseen saadakseen harjoittaa työtään.

Kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyyden jatkokoulutus on suoritettava viiden vuoden välein. Jatkokoulutuksen kokonaismäärä on 35 tuntia, ja se voidaan jakaa viidelle päivälle, joista yksi päivä on pakollinen ja käsittää ennakoivan ja ympäristöystävällisen ajon koulutuksen.

Hygieniapassi tarvitaan, mikäli työskennellään esim. kahvilassa, ravintolassa, suurkeittiössä, kioskissa, pikaruokaravintolassa, elintarvikemyymälässä, päiväkodissa tai elintarvikkeita valmistavassa tehtaassa. Testi tehdään itsenäisesti ja kirjallisesti hygieniapassitestaajan valvomassa testitilassa.

ESITYS: Tehdään selvitys, mitkä ovat todella tarpeellisia lupia ammatin harjoittamiseen ja kuinka tarpeellisia jatkokoulutukset ovat.

20 Tapahtumakohtaisen arvonlisäveroilmoituksen estäminen

Orpon hallitusohjelma: ”Selvitetään reaaliaikaisen raportoinnin käyttöönottoa arvonlisäveron kantoa varten”. Reaaliaikainen tarkoittaa ”Tapahtuu välittömästi tai ilman viivettä.”

Marinin hallitusohjelma: kohta 2.1 Verotus muuttuvassa maailmassa: ”Yritysten taloushallinnossa siirrytään kohti täydellistä automatisointia ottamalla käyttöön rakenteisessa muodossa oleva sähköinen kuitti ja lasku. Verottajalle mahdollistetaan tarvittavat lainsäädännölliset ja teknologiset keinot, joilla se voi mahdollisimman automaattisesti kerätä digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedot verotuksen käyttöön. Selvitetään arvonlisäveroilmoitusten tietosisällön laajentamista. Verohallinnon tarvitsemiin hallinnon digitalisointia koskeviin ja läpinäkyvyyttä edistäviin kehityshankkeisiin varataan vaalikauden aikana yhteensä noin 30 miljoonan euron rahoitus.”

Marinin hallitusohjelmaunelmalla verohallinto on valmistellut suurta digiloikkaa: arvonlisäveroilmoituksen laajentamista tositekohtaiseksi. Tällainen menettely olisi valtaisa. Pankit välittivät vuonna 2024 1,3 miljardia maksutapahtumaa. Näistä kirjanpidon myyntilaskuja Suomessa laaditaan vuosittain 0,6 miljardia kappaletta ja niistä puolet kirjataan myös ostajan kirjanpitoon. Maksukorteilla saatuja maksuja oli 2023 yli 2,3 miljardia ja niistä melkein kaikki kirjataan myyjän kirjanpitoon. Ostajien kirjanpitoon kirjattavia korttimaksuja saattaa olla puoli miljardia kappaletta-

Tositekohtaisen ilmoituksen ajatuksena on luoda yleiseurooppalainen mahdollisuus, jossa tietokoneet tarkastavat ovatko myyjät ilmoittaneet samalla tavalla jokaisen myyntilaskun kuin ostajat ovat ne omissa ilmoituksissaan tehneet. Ilmoittaminen tarkoittaisi myös maksukorteilla tehtyjen myyntien ja ostojen parittamista. Muutos ja työn lisäys taloushallinnossa olisi valtava, eikä silti päästä täydelliseen valvontaan, koska maksuihin liittyy aina hyvityksiä, (kassa-)alennuksia, korjauksia ja luottotappioita.

Etenkin yksinyrittäjille ja mikroyrityksille tällainen vaatimus tulee kohtuuttomaksi ja jopa mahdottomaksi hoitaa.

Asiasta on yksityiskohtainen selvitys kirjoituksessani 2021 Verottajan digiloikkaharha.

ESITYS: Verohallinto haluaa tällaista muutosta ja Orpon jälkeinen hallitus voi hyvinkin ottaa esityksen uudestaan esille. Koko hanke pitää lopettaa ja sen jatkosuunnittelu tulee kieltää pysyvästi.

21 Sähköisiin ilmoituksiin aina paperivaihtoehto

Digitalisaation edetessä yhä useammat viranomaistoimenpiteet joudutaan hoitamaan sähköisesti netissä. Nettipalvelujen osuuden kasvattamiseksi viranomaishallinto tekee perinteisin manuaalisin toimenpitein (postissa, puhelimitse) tehtävät toiminnot työläiksi ja vaikeiksi; joskus mahdottomiksi.

Postin toiminnassa voi olla viikkojen viiveitä yksittäisten kirjeiden osalta. Määräajoissa ei huomioida postin virheitä, ja sanktiot määrätään siitä huolimatta, että virhe johtuu valtiollisen postin toiminnasta.

Digitalisaation toimivuuteen sisältyy merkittäviä riskejä:

palvelut on suunniteltu puutteellisesti ja niissä on toiminnallisia virheitä
nettiyhteyksien toimivuutta häiritään kiusanteoksi, rikollisuuden mahdollistamiseksi ja myös osana sodankäyntiä
nettiyhteyksien ja sähkön saanti voi olla keskeytynyt pitkiksi ajoiksi, paikallisesti jopa yli viikoksi.
yhteiskunnassa on satoja tuhansia ihmisiä, joilla ei ole nettiyhteyksiä eikä riittävää kykyä netin käyttämiseen.

Yleinen tietoinen puute digipalveluissa on se, ettei niihin anneta mahdollisuutta kommentoida vapaalla tekstillä annettuja tietoja. Tämä koskee erityisesti veroilmoitustietoja, mutta myös arkisia asioita kuten lääkereseptin uusimista. Puutteen taustalla on täysin automatisoidusti ilman virkahenkilön tarkistamista hoidettavat ilmoitusmenettelyt.

Kommentoinnin puutteesta aiheutuu riski, että yritys joutuu jälkiverotettavaksi veronkorotuksin tulkinnallisista tiedoista, koska ilmoituksessa ei voida perustella tietyn vähennyksen tekemistä mitenkään.

Digitilinpäätöksen ilmoittaminen on tällä hetkellä pakollista seuraaville:

suuret pörssiyhtiöt, joilla on velvollisuus raportoida muista kuin taloudellisista tiedoista
yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, joilla on ollut tilikauden aikana keskimäärin 500 työntekijää
yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen emoyritykset, joiden konsernissa on ollut tilikauden aikana keskimäärin 500 työntekijää.

Muille osakeyhtiöille digitilinpäätöksen ilmoittaminen on toistaiseksi vapaaehtoista.

Erityisistä syistä maksaja voi ilmoittaa tulorekisteri-ilmoituksen tiedot paperilomakkeella. Syynä voidaan pitää tilanteita, joissa ei kohtuudella voida edellyttää tietojen antamista sähköisesti, esimerkiksi silloin, kun luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä, satunnaisella työnantajalla tai ulkomaalaisella ei ole mahdollisuutta ilmoittaa tietoja sähköisesti.

ESITYS: Kaikkiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin luodaan kanavat sähköiseen sekä manuaaliseen toimintaan. Sähköisen toiminnan käyttöä ei tueta alemmalla hinnoittelulla. Postin viiveiden tai henkilön sairauden tms esteen takia viivästyneestä toiminnasta ei määrätä sanktioita. Sähköisiin ilmoituksiin liitetään aina mahdollisuus vapaalla tekstillä tehtävään tietojen tarkentamiseen.

22 Pienimuotoinen yrittäminen kokonaan ilman byrokratiaa

Pienimuotoinen omatoimisuus voitaisiin jättää kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Jos joku ansaitsee maksimissaan 20.000 euroa vuodessa auttamalla vanhuksia, tekemällä pikkuremontteja, luomalla lunta pihoilta jne, hänet voitaisiin vapauttaa kaikesta vero- ja kirjanpitobyrokratiasta, jos hän sitoutuu olemaan turvautumatta sosiaalitukiin (esimerkiksi työttömyyskorvaukseen).

Yksityishenkilön marjojen poiminta ja myynti on jo nyt verovapaata rajoituksetta.

Nanoyrittäminen olisi erinomainen keino kokeilla yrittämistä. Jos yritystoiminta menestyy, se on helposti muutettavissa yksinyrittämiseksi.

Nanoyrittäjän ainoa byrokratia olisi tehdä ilmoitus yrittämisestä kaupparekisteriin. Tällainen ilmoitus annettaisiin viranomaisten toimesta tiedoksi verohallintoon ja sosiaalitoimeen. Nanoyrittäjä saisi ilmoituksen perusteella Y-tunnuksen.

Tämä nanoyrittäminen poistaisi kotitalousvähennyksen tarpeen ja mahdollistaisi myös köyhien käyttävän kotiapua. Nyt kotitalousmenoihin verotukea saavat perheet, jotka voisivat itse maksaa omilla rahoillaan kotisiivouksensa. Olen aiemmin käyttänyt termiä puuhayrittäminen.

Helsingissä asuva palkansaaja maksaa 20.000 euron ansiotulosta veroa 270 euroa. Nanoyrittäjä tarvitsee aina omia työkaluja, joutuu ostamaan tarvikkeita työtään varten ja tarvitsee puhelinyhteyden asiakkaiden palvelemiseksi. Hänen ansiotulonsa miniyrittämisestä jäävät useimmiten alle takuueläkkeen 11.836 euroa, joka on verotonta.

Koska yhteiskunta haluaa valvoa kaikkea, niin nanoyrittämistäkin. Se olisi helppoa, koska pankit joutuvat antamaan verohallinnon pyynnöstä henkilön pankkitilitiedot. Keksimälläni tiliotteella on summatiedot pankkitilin pano- ja ottotapahtumista vuoden alusta.

Käteismaksuilla tehtävää yrittämistä ei pysty valvomaan millään keinoilla. Usein se on välttämätöntä: esimerkiksi tien poskeen jääneen autonkuljettajan auttaminen hinaamalla tai auto korjaamalla joudutaan käytännössä aina maksamaan käteisellä.

ESITYS: Yksityishenkilölle annetaan marjojen poimintaan ja myyntiin verrattavissa oleva oikeus harjoittaa yrittämistä 20.000 euron bruttotuloon asti tekemättä mitään kirjanpitoa eikä ilmoittamatta toiminnasta mitään. Vapaus ei koskisi sivutoimisia nanoyrittäjiä, jotka saavat työstä palkkaa.

23 Yritystuet poistettava haitallisina

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2024 yritystukea sai 14.624 yritystä. Näistä noin puolet oli palvelualojen yrityksiä. Tuensaajista 10.930 oli mikroyrityksiä, 2.090 pieniä yrityksiä, 860 keskikokoisia yrityksiä ja 750 suuryrityksiä.

Suoraa yritystukea myönnettiin 1,1 miljardia vuonna 2024. Suorista tuista 51 % myönnetään suuryrityksille ja 20 % mikroyrityksille.

UPM Kymmene sai vuonna 2023 18,3 miljoonaa euroa valtion tukia. Yhtiö jakoi 2024 osinkoja 800 miljoonaa euroa. Valtion tuki yhtiölle on täysin tarpeeton.

Suorat tuet ovat vain pieni osa yritystuista. Vuonna 2023 suoria tukia myönnettiin työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 4,1 miljardia euroa. Se sisältää kaikki kansalliset tuet, EU-tuet ja maa- ja metsätalouden tuet. Tilastokeskuksen luvut ovat vain neljäsosa TEM:n luvuista.

Suorien tukien lisäksi yritykset ovat saaneet palkkatukia, erilaisia verohelpotuksia ja starttirahoja. Usein suuryrityksille tarpeettomiksi käyneet kiinteistöt on myyty valtiolle.

Erittäin haitallisia ovat kaivosten ja datakeskusten saamat alennukset sähköveroon. Niitä hallitus on poistamassa. Kaivosvero Suomessa on käytännössä olematon, mikä mahdollistaa luonnonvarojen siirtämisen ulkomaille mitättömällä korvauksella. Metallimalmien vero on 0,6 prosenttia kaivosmineraalin sisältämän metallin verotusarvosta. Vero tulisi ainakin 30-kertaistaa.

Mikroyritysten tuki oli keskimäärin 20.100 euroa. Tukiin liittyvä byrokratia vie suuren osan mikroyritysten saamasta tuesta. Koska tukiprosessi on monimutkainen, on sen toteuttamisessa iso joukko erilaisia konsultteja, jotka pelkästään ottavat tuhansia euroja yrityksen saamasta tuesta.

ESITYS: Esitin 2011 julkaistussa kirjassani tukiin liittyvän lainsäädännön kehittämiseksi. Se on edelleen ajankohtainen.

Avustuksina annettavat yritystuet lopetetaan. Tuen sijaan annetaan yrityksille lainaa tai valtion takauksia. … Lainat voidaan muuttaa omaksi pääomaksi, jos yritys ei pysty niitä maksamaan. Sen jälkeen elinkelpoinen yritys voidaan myydä muille yksityisille. Ilman tulevaisuuden mahdollisuuksia olevat yritykset laitetaan konkurssiin.

Kun laina konvertoidaan omaksi pääomaksi saa valtio lainaa vastaavan osuuden yhtiön osakkeista.

24 Yritysvastuuraportointivelvollisuuden poistaminen

Kirjanpitolaki edellyttää yrityksiä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. ”Raportointivelvoite koskee suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä, eli listayhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä ylittää tilikauden aikana keskimäärin 500 henkeä. Lisäksi yhtiön liikevaihdon tulee olla yli 40 miljoonaa euroa tai taseen 20 miljoonaa euroa.

Lainsäädäntö pohjautuu EU:n direktiiviin, ja se velvoittaa edellä mainitut yhtiöt raportoimaan omista toimintalinjoistaan, jotka koskevat ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa. Yhtiöiden tulee myös antaa lyhyt kuvaus omasta liiketoimintamallistaan sekä kertoa toimintalinjoihinsa liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta.”

Kirjanpitolain vaatimus tuli voimaan 2017. Kuten on aiemmin nähty, uudistukset koskevat ensin suuria yrityksiä ja vähitellen velvoite säädetään koskemaan yhä pienempiä yrityksiä. Orpon hallituksen ohjelmassa on pelottava esitys: ”Kehitetään yritysvastuusääntelyä EU:n ja OECD:n tasolla.” Kompostien tarkastaminen on esimerkki siitä, miten Suomessa ylitetään EU:n esittämät vaateet mennen tullen.

Markkinoille on tullut useita yrityksiä, jotka markkinoivat vastuullisuus-raportointia PK-yrityksille. Esimerkki: ”EU kiristää vastuullisuuden ja sen raportoinnin sääntelyä tulevina vuosina. Vaikka velvoitetta raportointiin ei olisikaan, hyötyy myös PK-yritys vastuullisuusraportoinnista – varsinkin kun raportin sisältö ja ulkoasu on huolella suunniteltu.”

PK-yritykseksi katsotaan yritys, jonka henkilöstö on alle 250, liikevaihto alle 50 miljoonaa ja taseen loppusumma alle 43 miljoonaa euroa.

ESITYS: Lopetetaan yritysvastuulainsäädännön kehittäminen niin, ettei se koskaan ulotu suuryritysten ulkopuolelle. Poistetaan yritysvastuuraportointivelvoite kokonaan kirjanpitolaista sinne kuulumattomana.

25 Palkka-avoimuusdirektiivin soveltamatta jättäminen Suomessa

Palkka-avoimuusdirektiivi on EU:n määräys, jonka tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä palkkauksessa ja kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Vuonna 2026 voimaan tulevan lain mukaan yrityksiä velvoittavat uudet vaatimukset:

Tiedonsaantioikeus: Työntekijöillä on oikeus saada tietoa samasta tai samanarvoisesta työstä maksetuista palkoista sukupuolen mukaan jaoteltuna. Alkupalkka tai palkkahaitari on julkaistava työpaikkailmoituksessa, ennen työhaastattelua tai muulla tavoin.
Raportointivelvollisuus: Suurempien organisaatioiden tulee raportoida sukupuolten väliset palkkaerot säännöllisesti. Raportointivaatimus koskee aluksi yli 250 työntekijän organisaatioita ja laajenee asteittain 100 työntekijän yrityksiin vuoteen 2031 mennessä.
Palkka-arvioinnit: Jos selittymättömiä palkkaeroja havaitaan (yli 5 % ero), työnantajan on toteutettava palkka-arviointi yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa.
Sukupuolineutraalius: Palkka- ja rekrytointikäytäntöjen tulee olla sukupuolineutraaleja, ja rekrytointi-ilmoituksissa tulee ilmoittaa palkkahaarukka.

Viisi vuotta kuluu nopeasti. Sen jälkeen alkavat hankkeet laajentaa raportointivaatimus vielä pienempiin yrityksiin.

Muutos näkyy jo nyt. Lukuisilla työpaikoilla on luovuttu -mies-päätteisistä työnimikkeistä. Kolmikantainen työryhmä määrittelee ammateille uudet nimikkeet: palomiehet ovat jatkossa pelastajia.

Ihmisten väliset työn tuottavuuserot voivat olla valtavia, eikä niitä mitenkään pystytä huomioimaan palkoissa. Tähän ovat johtaneet etenkin työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sopimukset palkoista ja palkkojen perusteista. Suomi käyttää kymmeniä (satoja?) henkilötyövuosia nimikeuudistuksen tekemiseen.

Viiden prosentin palkkaero ei ole mitään, etenkään kun yhteiskunta ottaa veroina puolet erosta. Tammikuun 2025 suomalaisen mediaanipalkka oli 3322 euroa, siitä 5 % on 166 euroa.

Iso palkkaero liukuhihnatyössä saattaisi olla kohtuuton, mutta kaikessa muussa se on luonnollinen osa työelämää. Työntekijöiden edustajien kanssa tehtävä palkka-arviointi johtaa mahdottomuuksiin ja mahdollistaa puhtaan kiusanteon. Byrokratia ja työmäärä palkkaerojen perusteiden osoittamiseksi tulee olemaan valtaisa.

Korkeampi palkka voi johtua yksinkertaisesti siitä, että työntekijä on hyvä, ahkera, ammattitaitoinen ja säntillinen. Nykyinen ay-liikkeen väliintulo yksittäisiin palkkatilanteisiin johtaa laiskojen, lusmujen, työaikaa välinpitämättömästi noudattavien ja jopa päihdeongelmaisten suosimiseen.

ESITYS: Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 580.000 yritystä. Näistä 293 työllistää yli 500 työntekijää. Rajoitetaan Suomessa direktiivivaatimus näihin suuriin työnantajiin, eikä mitään siirtymisiä pienempiin rajoihin oteta käyttöön. Tai sanotaan kerrankin EU:lle: ei koske Suomea.

26 Yrityksen pankkitilin avauspakko rahalaitoksille

Kaikki yritykset tarvitsevat oman pankkitilin voidakseen toimia.

Pankeilla on nyt oikeus valita yritysasiakkaansa. Rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön vuoksi pankit eivät suostu avaamaan pankkitiliä kaikille yrityksille. Pankki voi myös sulkea jo toiminnassa olevan yritystilin, eikä asiaa edes perustella asiakkaalle mitenkään.

Pankkitilin epääminen yritykseltä johtaa käytännössä liiketoimintakieltoon.

Yrittäjän tai hallituksen jäsenen maksuhäiriömerkinnät voivat johtaa siihen, että pankkitilin avaaminen evätään. Etenkin ulkomaalaistaustaisilla yhtiöillä on ollut vaikeuksia saada pankkitiliä avatuksi. Vähätuottoisten tai riskiprofiililtaan korkeiden pienyritysten pitäminen asiakkaina ei välttämättä ole pankille tuottoisaa. Yritystilin tilihakemusten käsittelyajat voivat olla jopa viikkoja.

Pankin riski luotottomalla käyttötilillä on olematon ja asiakas tekee kaikki tilinhoitoon liittyvät toimenpiteet itse. Sen takia useiden pankkien veloitukset yritystililtä ovat kohtuuttoman suuret. Erilaiset veloitukset voivat johtaa yhden tapahtuman käsittelykustannuksiksi viisikin euroa, mikä vastaa kuluttaja-asiakkaan pankin tiskillä tekemien tilisiirtojen maksuja.

Yrityksen toimiminen ilman pankkitiliä on käytännössä mahdotonta. Yritys joutuu käyttämään omaa pankkitiliään yrityksen maksujen hoitoon, mikä monimutkaistaa kirjanpitoa merkittävästi. Tai yritys pakotetaan toimimaan käteisellä rahalla, mikä johtaa verottajan valvonnan sekä rahanpesuvalvonnan kiristymiseen.

ESITYS: Rahalaitoksille lisätään toimintalupaehtoihin määräys pankkitilin avaamiseen kaikille yrityksille. Avauksesta voisi kieltäytyä vain, mikäli rahalaitos osoittaa, että yrityksellä on jo pankkitili toisessa pankissa.

27 Yrityksen pelastaminen avioeroissa, kuolemantapauksissa ja yrittäjän vakavan sairastumisen jälkeen

Tässä yhteydessä esitetään lain mukaiset menettelyt yrityksen toiminnan turvaamisen tilanteissa, joissa yrittäjäperhe kokee avioeron, yrittäjä kuolee äkillisesti ja yrittäjä sairastuu vakavasti äkillisesti. Jos näihin tilanteisiin ei varauduta, voi esimerkiksi avioero johtaa yrityksen lopettamiseen tai velkaantumiseen ja yhtiökokouksiin voi osallistujaksi tulla avioeroperheen eronneen puolison uusi elämänkumppani.

Yrittäjäperheen puolisoiden tulee tehdä avioehtosopimus hyvissä ajoin ennen kuin avio-onni alkaa rakoilla. Sopimus voidaan tehdä niin että eroava puoliso ei saa mitään yrityksestä: ei osakkeita tai osuutta, ei tuloja yrityksestä. Jos sopimusta ei ole, puolisoiden nettovarallisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahteen osaan. Jos toisen osapuolen osuus on pienempi, maksaa toinen hänelle tasinkoa.

Kuolemantapausten varalle tulee tehdä testamentti, jossa ohjeistetaan perillisten osuudet siten, että yritystä jatkavat perilliset saavat osuuden yrityksestä, mutta muut perilliset vain muuta omaisuutta. Perintöveron pienentämiseksi yritys tai sen osa voidaan siirtää toimintaa jatkavalle hyvissä ajoin kun yrittäjä on vielä täysissä voimissa. Testamentin lisäksi voidaan tarvita lahjakirja, jossa omaisuutta siirretään sekä huomioidaan sukupolven vaihdos, jonka verotus on merkittävästi lievempää.

Yrityksen jatkamisen varmistamiseksi voidaan tehdä edunvalvontavaltuutus, mutta vielä tärkeämpää on tehdä valtakirja, jota voidaan käyttää heti onnettomuuden tms tapahtuman jälkeen kun yrittäjä on menettänyt työkykynsä.

Valtuutus voi koskea yrittäjän kaikkia, muun muassa:

hoitaa terveysasioita
hoitaa pankkiasioita X-pankissa
hoitaa laskujen maksamisen
oikeus käyttää sähköisiä palveluja
oikeus myydä omistusosuuteni asunnosta/vapaa-ajan asunnosta,mikäli muut omistuksen osaomistajat ovat myynnistä yksimielisiä
oikeus myydä nimissä oleviani pörssiosakkeita ja muita arvopapereita, mikäli taloudellinen tilanne sitä edellyttää
oikeus lunastuttaa XXX Oy:llä omistamani yhtiön osakkeet
ääni- ja puhevallan käyttämistä yrittäjän omistamissa yhtiöissä

28 Yritystoiminnassa epäonnistuneille yrittäjille uusi mahdollisuus

Julkaisin 23.5.2025 kirjoituksen Yrittäjäperheen elämää konkurssin jälkeen. Kirjoitus kertoo olennaisen konkurssien aiheuttamista tuhoista perheille ja yhteiskunnalle.

Artikkeliin liittyen tietoja sen kirjoittamisen jälkeen tapahtuneista asioista:

Pesänhoitajat haluavat varmistaa heidän omien palkkioidensa jatkumisen mahdollisimman pitkään. Eräässä hoitamassani tapauksessa konkurssipesä sai vuosia autoveron palautuksia. Tämän takia pesänhoitaja pitkitti pesän hoitoa vastaavasti. Yksi keino oli etsiä pari vuotta yrityksen tarvitsemaa ruohonleikkuria, joka oli yrityksen tase-erittelyissä ja jonka arvo oli vain muutama sata euroa uutena.

Pesänhoitajat toimivat liian usein eettisesti arveluttavasti. Tässä yhden hoitamani asian oleelliset tiedot:

Pesänhoitaja laittoi yrityksen erityistilintarkastukseen. Tarkastajilla ja pesänhoitajilla on molemmilla yhteinen intressi esittää yrityksen kirjanpidosta tulkintoja, jotka ovat hyvän kirjanpitotavan vastaisia ja jopa virheellisiä.

Pesänhoitaja voi pelata kokouspäivämäärillä omaa peliään yrittäjän vahingoksi. Hän antoi kokousasiakirjat kokousta edeltävänä päivänä, jolloin kukaan ei ehdi osoittamaan velkojien edustajille tietojen olevan virheellisiä. Tein kantelun erityistilintarkastajan tekemästä valheellisesta tarkastuskertomuksesta PRH:n tilintarkastajavalvontaan, mutta se ei ottanut kantelua lainkaan käsittelyyn. Tämä ikään kuin laillisti tilintarkastajien tekemät virheet.

Valheellisen tulkinnan takia pesänhoitaja onnistui määräämään kymmenien tuhansien eurojen perusteettomat takaisinmaksut yrittäjältä pesälle. Tapauksessa yrittäjä oli myynyt oman asuntonsa ja sijoittanut rahat yhtiöön. Yritys lyhensi velkaa kuukausittain. Yrittäjä ei nostanut palkkaa yhtiöstä. Yritys oli maksukykyinen ja pystyi hoitamaan velkansa vielä kaksi kuukautta ennen konkurssihakemusta. Pesänhoitaja onnistui saamaan velkojien kokouksen osanottajat konkurssiasiamiestä myöten hyväksymään esityksen, koska kukaan ei ollut voinut perehtyä asiaan. Yrittäjä määrättiin palauttamaan kolmen vuoden ajalta lyhennykset pesälle.

Jotta valheet eivät tulisi oikeuden käsittelyyn, pesänhoitaja teki tarjouksen: maksa vuorokauden sisällä puolet, niin hän peruuttaa oikeuteen viemänsä vaatimuksen. Ehtona on, ettei asiaan enää saa puuttua.

Yrittäjä oli puun ja kuoren välissä. Häntä avustanut konkurssiasioita hoitava juristi sanoi, että pesänhoitajan vaatimus on virheellinen. Mutta jos vastustaa sitä, voi joutua 6-7 vuoden ajaksi oikeuskäsittelyyn, joka kuitenkin voi päätyä yrittäjän tappioksi, koska oikeuden päätökset talousasioissa ovat virheellisiä jopa puolessa tapauksista. Tuona aikana vaateen korot ja pesänhoitajan palkkiot ja oikeuskulut nousisivat paljon suuremmiksi kuin on alkuperäinen vaatimus. Tämä tuhoaisi yrittäjän elämän lopullisesti.

Konkurssiin menneellä yrittäjällä ei ollut varoja virheellisesti määrättyjen takaisinmaksujen suorittamiseen. Siksi yrittäjän sukulaiset ja ystävät joutuvat maksamaan nuo maksut tai alkuperäisen määrän mukainen maksu olisi mennyt ulosottoon. Se taas olisi johtanut yrittäjän luottokelpoisuuden menettämiseen, eikä hän esimerkiksi saisi luottokorttia, jota ilman eläminen on nyky-yhteiskunnassa todella vaikeaa.

Pesänhoitaja päättää tehdäänkö konkurssista rikosilmoitus. Tämän takia samanlaisista tilanteista toinen joutuu tutkintaan, toinen ei, pesänhoitajasta riippuen. Kun pesänhoitajat eivät tunne hyvää kirjanpitotapaa riittävästi, on se johtanut rikosilmoitusten tekemiseen varmuuden vuoksi. Tämä työllistää viranomaisia sekä jatkaa yrittäjän tuskaa tarpeettomasti. Myös esimerkkitapaus oli poliisin tutkittavana. 1,5 vuoden jälkeen poliisi ilmoitti, ettei pienintäkään rikosta yritys ollut tehnyt.

Yksi yhdenmukaiseen käytäntöön johtava uudistus olisi siirtää pesänhoito virkatoimeksi.

Liite Yksinyrittäjän yksinkertainen kirjanpito

Kun tästä luettelosta on toteutettu esitetty toimenpiteet

arvonlisäverovelvollisuuden raja nostettu 60.000 euroon
verotuksessa hyväksytään maksuperiaatteen mukaan tehty veroilmoitus

voidaan yksinyrittäjien ja muiden pienten yhteisöjen kirjanpitovelvollisuus toteuttaa yksinkertaisella kirjanpidolla, josta erillisenä julkaisuna esimerkki.

Linkki Yksinyrittäjän yksinkertainen kirjanpito

***

Pauli Vahtera lyhyesti

Hiiden kansakoulun loppuun käyneenä opiskelin ensin Salon Kauppaoppilaitoksessa ja sitten työn ohella Helsingin kauppakorkeakoulussa kauppatieteiden kandidaatiksi. Työt aloitin Salossa kirjanpitäjänä 1968, sitten Helsinkiin atk-tehtäviin Hankkijalle, 1976 aloitin Suomen ainoana atk-tilintarkastajana. 1979 suoritin KHT-tilintarkastajan tutkinnon. Keksin ja sen jälkeen kehitin tositteettoman tiliotteen, joka mullisti niin pankkien kuin yritystenkin kirjanpidon. Kirjoitin 1990-luvun alussa lakisäännökset, joiden avulla Suomi oli ensimmäinen valtio, jossa kirjanpito voitiin pitää kokonaan sähköisenä internetissä. Euroopan ensimmäinen nettitilitoimisto Procountor on suunnittelemani. Vuodesta 2002 olen toiminut yksinyrittäjänä. Ulkomailla olen pitänyt 14 luentoa mm. USA:ssa kolme kertaa, Kiinassa, Japanissa ja Australiassa. Lehti- ja nettiartikkeleita olen kirjoittanut pari tuhatta sekä 27 kirjaa. Auto- ja reppumatkailu kaikkialla maailmassa on DX-kuuntelun jälkeen avannut minulle maailman 168 eri maassa. Huippuhetki oli esiintyä Euroviisuissa 100 miljoonalle katsojalle majakanvartijana 2007. Kahdeksan maratonjuoksua 7 eri maassa. Kolme poikaa.

Paulin lapsuudesta kertova kyläkirja netissä Elämää Hiiden kylässä

Suomi oli tuolloin sodan jälkeen köyhä, mutta meillä kaikilla oli enemmän kuin nykyisillä nuorilla: meillä oli tulevaisuus.