Verotarkastus ja sen tuhoama yritys – Osa 2: Perätön rikosilmoitus

Kirjoitukseni (osa 1) oli valmis julkaistavaksi, mutta sitten tuli tieto rikostutkinnasta. Oli pakko odottaa, ja odotukseen meni vuosi.


Verotarkastus huipentui verottajan toukokuussa 2020 tekemään rikosilmoitukseen törkeästä veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Lisäksi ilmoituksen perusteella tutkittiin liiketoimintakiellon määräämistä. Alkuperäisessä rikosilmoituksessa esitettiin törkeää veropetosta ja tavallista kirjanpitorikosta. Asiakirjoista ei ilmene, millä perusteella kirjanpitorikosepäily on muuttunut törkeäksi. Verottaja ei ottanut rikosilmoituksessa kantaa kirjanpitorikoksen törkeysasteeseen.


Asianvalvoja oli lokakuussa 2020 ilmoittanut, että oikaisulautakunta on hyväksynyt yhtiön oikaisuvaatimuksen arvonlisäveroista, minkä vuoksi poliisi lopetti veropetostutkinnan. Mielenkiintoista kirjanpitorikostutkinnan jatkaminen on siksi, että veropetosta epäiltiin juuri kirjanpitomerkintöjen ja tositeaineiston perusteella. Loogisesti toimien verohallinnon olisi tullut peruuttaa myös kirjanpitorikosepäilynsä.


Rikosilmoituksen teki verotuksen maksu- ja perintäyksikön henkilö virkanimeltään asianvalvoja ja asemapaikka Jyväskylä. Miksi? Kenen toimeksiannosta?


Yrittäjän oikeusturva rikostutkinnassa

Yksi oikeusturvan kannalta arveluttava käytäntö pitäisi muuttaa. Kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen, mutta siitä ei ilmoiteta asianosaisille kuukausiin, jopa vuoteen mitään. Vasta kun poliisi aloittaa kuulustelut, yrittäjä ja tilitoimisto saavat tietoonsa rikosilmoituksen. Näin asian selvittämisen valmisteluun ei jää aikaa, osa aineistosta saatetaan hävittää tarpeettomana ja ainakin asian muistaminen vaarantuu uusien asioiden täyttäessä elämän.


Kansalaisten tekemiin turhiin rikosilmoituksiin poliisi osaa suhtautua kriittisesti. Mutta poliisin on pakko aloittaa tutkinta toisen viranomaisen tekemästä rikosilmoituksesta, vaikka se heti huomaisi jutun olevan perusteeton.


Iso ongelma oikeusturvan kannalta on myös kielto käyttää poliisikuulustelussa ja oikeudenkäynnissä muuta avustajaa kuin juristia. Juristit osaavat muodollisen puolen oikeudessa, mutta itse asiasta he eivät välttämättä ymmärrä höläyksen pöläystä. Näin poliisi ja syyttäjä voivat vedättää yrittäjää tietoisesti tai osaamattomuuttaan. Juristin ottaminen avustajaksi on kallista, he veloittavat jopa asiakkaan lähettämien sähköpostien lukemisesta.


Juristien ja syyttäjien objektiivisuudestakin voi olla montaa mieltä. Olin käräjäoikeudessa todistajana Pohjois-Karjalassa. Jouduin todistamaan mm. kirjanpidon teknisestä pitämisestä. Olin kirjoittanut asiaan koskevat viranomaissäännökset ja useita kirjoja aiheesta. Todistajalausuntoni oli niin kattava, että syyttäjä esitti, ettei oikeus ota sitä lainkaan huomioon. Asiaton pyyntö, mutta totta kai se vaikutti oikeuden tuomareihin. Tuomion jälkeen ihmettelin yrittäjää avustanutta juristia lepsuudesta ja ikään kuin syyttäjän puolella olemisesta. Juristi puolustautui sillä, että tämä on pieni paikkakunta ja hänen tulee tulla toimeen kollegoiden kanssa myös jatkossa. Oikeusvaltio Suomi.


Rikosilmoituksen väitteet:

”2) TÖRKEÄ KIRJANPITORIKOS (RL 30:9), 1.3.2017 - 28.2.2019, **Paikkakunta

Kirjanpidon puutteiden vuoksi yhtiön kirjanpitoa ei voida pitää luotettavana eikä

kirjanpito anna oikeaa ja riittävää kuvaa yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta

asemasta. Verohallinto katsoo, että on syytä epäillä yhtiön toiminnasta vastuussa

olevan taikka olevien syyllistyneen törkeään kirjanpitorikokseen.”


Veropetoksen osalta verohallinto katsoi, ”että on syytä epäillä yhtiön toiminnassa syyllistytyn veropetokseen arvonlisäverotuksessa. Antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta on aiheutettu veron

määräämättä jättäminen arviolta 119 905,22 euron edestä”. Tämän verotuksen oikaisulautakunta katsoi kaikilta osin virheelliseksi. Miten kirjanpito voi olla epäluotettava, jos verotarkastuksessa ei ole havaittu yhtään virhettä?


Vahingonkorvausvaatimus oli 113.060,60 euroa. Sitä ei peruutettu, vaikka verotarkastajien esittämä verotus oli poistettu kokonaan. Mikä oli vahinko? Tuo luku sisältää arvonlisäveroja myös vuosilta, joiden verotus on jo vanhentunut sekä korkoja ja veronkorotuksia koko ajalta. Eli vaikka arvonlisäverotusta ei enää olisi voitu muuttaa, vahingonkorvaus voidaan vaatia siltäkin ajalta.


Kirjanpitorikos

Rikoslaki: Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, 1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia, 2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka 3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tapauksessa kirjanpitorikokseen viittaavaa olisi tiukan kassakirjatulkinnan mukaisesti kassatapahtumien kirjausajankohta, mutta sitäkään puutetta ei ole tapahtunut kun kirjanpito tulkitaan käytännössä noudatettavien monimuotoisten menetelmien mukaisesti. Lisäksi rikosepäilyltä putoa pohja pois, koska laissa on lisämääre ”ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista”. Eihän kassatapahtuman kirjaushetki vaikuta lainkaan tilinpäätökseen millään tavalla.


Todistajaa kuultiin kirjanpitorikoksesta, mutta syyttäjän päätös on törkeästä kirjanpitorikoksesta.

Törkeä kirjanpitorikos

Jos kirjanpitorikoksessa 1) liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan, 2) väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin taikka 3) kirjanpito hävitetään tai kätketään kokonaan tai olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kirjanpitorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Verohallinnossa sanalla törkeä on erityinen merkitys. Tapauksessahan ei ole mitään pienintäkään viitettä rikoslaissa määriteltyihin tunnusmerkkeihin.

Rikoslaki: Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu 3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ---


Kirjanpitäjän kuuleminen todistajana tehtiin 4.3.2021, yrittäjän kuulustelu samoihin aikoihin.


Väitetty kirjanpitorikos olisi alkanut 1.3.2017, jotenka on ilmeistä, että muutos törkeäksi tehtiin, jotta varmistetaan ettei syyteoikeus vanhene. Aikaa sinänsä on ollut, mutta oikeuden rattaat pyörivät verkkaisesti. Rikosilmoituksen mukaan rikoksen teko olisi päättynyt helmikuussa 2019.

Mikä on kassakirja?

Verottajan selostuksessa kirjanpitorikoksen tunnusmerkintänä on pidetty kassakirjan puuttumista. Ilmeisesti verottaja on luullut, että kassakirja on erillinen vanhan hyvän ajan musteella käsin kirjoitettu esipainettu ja esisivunumeroitu kirja, joka on sidottu kovakantiseksi ennen käyttöönottoa. Mikään kassakone, joka tuottaisi päivittäin kassatapahtumien yhteenvedon ei tässä tapauksessa voinut tulla kysymykseen, koska rahat vastaanotettiin raja-alueella kymmenien kilometrien päässä yrittäjän kotona olevasta toimipaikasta.


Sähköpostilla tehtävä kuulustelu mahdollistaa perusteellisen selvityksen antamisen vastauksena, toisin kuin suullinen kuulustelu. Tässä opiksi niin poliisiopistolle kuin kirjanpitokoulutuksiin kirjanpitäjän vastaus, jonka antamiseen hän käytti tukena kirjanpidon menetelmäsäännökset ja lakipykälät kirjoittanutta henkilöä.


”V: Kassakirjanpito on pidetty siten, että yrittäjä on toimittanut käteistositteet huolellisesti järjestettynä numerojärjestykseen tapahtuma-ajankohdan mukaan. Samalla hän on toimittanut alustavan arvonlisäverolaskelman, jolle jokaisen ostotositeen arvonlisävero on kirjattu. Tämän jälkeen olen kirjannut aineiston kirjanpidon kassatilille, aluksi jokaisen tapahtuman erikseen, myöhemmin ostotositteet koontina.


Kirjanpitolain 2 luvun 4 §: ”Käteisellä rahalla suoritetut maksut on kirjattava päiväkohtaiseen järjestykseen. --- Käteisellä rahalla suoritetut maksut on kirjattava viipymättä.”


Viipymättä-määrittelyä ei juurikaan ole tulkittu. Kun siirryttiin tositteettomaan tiliotteeseen, jota voi käyttää myös kirjanpidon aikajärjestykseen kirjattavana päiväkirjana, tulkittiin ensin aluksi, että tiliote on tehtävä vähintään viikottain. Myöhemmin hyväksyttiin, että kuukausitiliote on riittävä. Tiliotetapahtumia ei voi suoranaisesti verrata käteisellä rahalla tehtäviin myynteihin, mutta viikottainen kirjaaminen olisi varmasti riittävä pikkutarkimmassakin tulkinnassa. Jos viikko jossain tilanteissa ylittyisi, ei silloinkaan ole kyse kirjanpitoon eikä tilinpäätökseen vaikuttavasta viiveestä.


Kirjanpitolain 2 luvun 5 §: ”Kirjauksen on perustuttava päivättyyn ja järjestelmällisesti numeroituun tai vastaavalla tavalla yksilöityyn tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman. --- Milloin kirjauksen perusteeksi ei saada ulkopuolisen antamaa tositetta, kirjaus tulee todentaa kirjanpitovelvollisen itsensä laatiman ja asianmukaisesti varmennetun tositteen avulla.”


Kirjanpitolautakunnan yleisohje kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista 1.2.2011: ”Liiketapahtumat on myös mahdollista koota yhdelle nipputositteelle, jolta kirjaukset tehdään yhteissummana. Tällöin käteisellä rahalla suoritetut maksut on yhdisteltävä vähintään päiväkohtaisesti.”

Yleisohjeen uusi versio on annettu 20.4.2021


Kirjanpitolaissa ei ole yksilöity sitä, millaista ja millaisin välinein kirjanpitoa kirjanpitovelvollisen on pidettävä. Sellainen määrittely kaikkiin erilaisiin tilanteisiin soveltuvaksi olisikin täysin mahdotonta.


Yhtiön edustajan tekemää arvonlisäverolaskelmaa voidaan pitää samanaikaisesti sekä tositteena että maksutapahtumien osakirjanpitona. Yhtiö on tehnyt laskelmaa useaan otteeseen kuukauden aikana, jolloin kassatapahtumien kirjaaminen viipymättä on toteutunut.


Myynnin suorituksista yhtiö tekee etukäteen tietokoneella käteislaskun, jonka asiakas maksaa rajalla tuotteen (puhelimen tai pelikonsolin) saadessaan. Laskut on numeroitu. Yhtiö pitää manuaalista kirjanpitoa laskuista, jonka avulla saadaan laskuihin juokseva numero. Tätä vihkoa voidaan pitää saatujen maksujen osakirjanpitona, joka on pidetty viipymättä samana päivänä kun myyntitulo on rahana saatu. Maksetut laskut kirjataan pääkirjanpitoon, jossa ne ovat myynnin pääkirjatilillä numerojärjestyksessä.


Vastaus puhuu puolestaan. Verotarkastajien väitteet ovat perustuneet osaamattomuuteen tosielämässä pidettävistä kirjanpidoista. Aivan käsittämätön on väite, että kirjanpidossa tulee olla rahankuljetuksista ja tuotteiden toimittamisesta vastaavien kuriirien nimi ja yksilöintitieto. Syyttäjä totesi, että kuriirit toimivat ostajien toimeksiannosta. Varsinaisen ostajan nimi oli ennalta tehdyissä ostotositteissa, joiden kopio jäi yhtiön kirjanpitoon.


Suomeksi tarkastajien väite tarkoittaisi, että jos henkilö ostaa torilta mansikoita ja hänen kaverinsa haluaakin maksaa ostoksen käteisellä, tulisi torikauppiaan kirjanpidossa olla sekä ostoksen tehneen että maksaneen henkilön nimi sekä selvitys siitä kuka maksaja on. Voiko hallinto enempää vieraantua oikeasta elämästä.


Vaviskaa kirjanpitäjät – te rikolliset. Huvittavana (veronmaksajille surullisena) yksityiskohtana kirjanpitorikoksesta seuraava väite:

Verotarkastuskertomus

- yhtiön kirjanpitoon, tilille 1912 Kassatili, on kirjattu myyntituloja eri päivinä kuin myyntilaskujen päivämäärät ovat olleet. Esimerkkinä myyntilasku 149/1388 venäläiselle yksityishenkilölle on päivätty 27.4.2017 (lisäksi Suomen tullin leima myyntilaskussa on päivätty 27.4.2017) ja kirjanpitoon tilille 1912 Kassatili ko. myyntilasku on kirjattu 30.4.2017.

Selvitys:

Myyntilaskut on kirjattu koontitositteena, jolloin kirjauspäiväksi on tullut kuukauden viimeinen päivä. Seliterivillä on yleensä ollut tapahtuman päiväys. Tämän tapahtuman kohdalla se on vahingossa jäänyt pois.


Yrittäjäperheen kiitos

”Luimme läpi nämä molemmat tekstit ja ne toivat mieleen suoranaisia painajaisia viime vuosilta. Emme voi mitenkään kiittää teitä molempia tarpeeksi tekemästänne työstä ja teiltä saadusta tuesta. Verottaja teki kyllä kiitettävän kovasti töitä yrityksen tuhoamiseksi. Oliko hyvä tuhota yritys, joka olisi hyvällä tuurilla antanut hänelle jonkinasteisen toimeentulon ja mielihyvän siitä, että on oman itsensä herra? Onko parempi vaihtoehto, että hän olisi työtön ja saa päivärahaa ja kuormittaa systeemiä?


Venäläistaustaisen henkilön on pääsääntöisesti hyvin vaikea työllistyä näillä pikkupaikkakunnilla, ellei ole lääkäri! Asenteet ovat tiukasti vielä epäileväiset eikä tämän hetken poliittinen tilanne ole sitä parantanut. Tietysti työllistyminen on myös itsestä kiinni, se on selvä.


Koko tämä absurdi kafkalainen tapaus on todellakin ollut sananmukaisesti painajainen. Jotenkin tekisi mieli heittää kehään rasismikortti. Onko verotarkastajan jatkosota jäänyt kesken? Venäläisyys ärsyttää ilmeisesti viimeisen päälle, joten edes tällä tavalla annetaan sitten turpiin isän/isoisän puolesta. Venäläistaustaisessa yrittäjässä katsotaan lähtökohtaisesti olevan jotain hämärää ja epärehellistä.


Tekstit olivat hyviä ja asiantuntevia. Vielä korostan sitä, etten minä kantasuomalaisena ja suomenkielisenä ole pystynyt miestä näissä asioissa tukemaan. Asiat ovat erittäin hankalia ja vielä hankalampia ulkomaalaistaustaisen ymmärtää.


Syysterveisin, ***”


1 osa: Verotarkastus linkki