Verotarkastus ja sen tuhoama yritys – Osa 1: Verotarkastus

Yksinyrittäjällä oli oivallinen liikeidea. Hän perusti vuosituhannen vaihteessa osakeyhtiön lähelle Suomen itärajaa. Hän välitti venäläisille kansalaisille ja yrityksille tuotteita Suomesta siten, että hän osti asiakkaiden haluamat tuotteet suomalaisista kaupoista käteisellä tai luottokortilla ja vei ne itärajalle Suomen puolelle, jossa asiakkaat maksoivat ostonsa käteisellä. Asiakkaat esittivät ostotoiveensa yritykselle, jotta täsmähankinnat ehdittiin tehdä.*)


Alkuvuosina välityksen kohteena oli mm. peräkärryjä, mutta myöhemmin tuotteiksi valikoituvat pelikonsolit, tietokoneet ja älypuhelimet.


Venäläiset ostivat tuotteet ilman arvonlisäveroa suomalaisilla hinnoilla. Arvonlisäverosta aiheutuvaa 20 %:n katetta ei tuotteista kuitenkaan saanut, koska asiakkaat olivat tietoisia verotuksesta ja vaativat alennusta kaupan hintoihin. Palvelusta aiheutui mm. paljon matkakustannuksia tuotteiden hankinnasta ja viemisestä itärajalle. Yrittäjä kuitenkin ahkeruudella ja hyvällä maineellaan Venäjällä sai toiminnasta vaatimattoman elannon. Se edellytti suuria volyymejä. Viimeisen verottajalta rauhassa tehdyn tilikauden liikevaihto oli 500 tuhatta euroa, mutta tulos heikko.


Yritys sai vientitoiminnan perusteella alv-palautukset. Maksuvalmiuden kannalta palautukset olivat elintärkeät. Saatu myyntihinta ei riittänyt uusien verollisten tuotteiden maksamiseen, minkä vuoksi alv-palautukset olivat välttämättömiä toiminnalle.


Yrittäjä on asunut Suomessa vuodesta 1991 ja on Suomen kansalainen. Taustastaan johtuen hän on äidinkieleltään venäjänkielinen. Hänellä on kantasuomalainen puoliso ja kaksi lasta.


Tässäkin tuli esille kuinka vaikeaa ulkomaalaistaustaisen on selviytyä suomalaisen byrokratian rattaissa. Suomalaisellakin on vaikeaa ymmärtää viranomaisten ohjeita, ja ulkomaalaistaustaiselle se on sitäkin vaikeampaa. Ilman hyvää tilitoimistoa selviytymismahdollisuudet olisivat olemattomat.


*) Kertomus on kirjoitettu yrittäjän luvalla. Hänen eikä yrityksen nimeä ei mainita.


Verosihteerit valvoivat yhtiön toimintaa

Osakeyhtiö tuli kaakkoissuomalaisen tilitoimiston asiakkaaksi vuonna 2014. Verotarkastajien tuhotyöt alkoivat helmikuussa 2019, jolloin verottaja jätti maksamatta joulukuun 2018 alv-palautuksen. Yhtiön tilikausi päättyi helmikuussa.


Sitä ennen verosihteerit olivat lähettäneet kolme tiedustelua myynneistä ja ostoista ja niiden tositteista. Kertaakaan tiedustelut eivät johtaneet mihinkään toimintaan yhtiötä kohtaan. Itä-Suomessa elämä on verkkaisempaa ja siellä verotoimistoissa on aikaa monenlaiseen tekemiseen, joita hektisellä Uudellamaalla ei tehtäisi.


Yrityksen toiminta on lähtökohtaisesti erittäin rehellistä, koska ohimyynti on täysin mahdotonta. Kukaan suomalainen ei ostaisi välikädeltä mitään, koska on yksinkertaisempaa mennä kauppaan ja tehdä haluamansa osto. Näin myös tuotteen takuu on yksiselitteinen. Yrityksen intressissä on kirjata kaikki myynti ja niitä vastaavat ostot kirjanpitoon, koska muutoin jäisivät katteen tuomat alv-palautukset saamatta.


Myyjä tarvitsee alv-palautuksen saadakseen tullin leimaaman laskun. Yritysasiakkaille täytetään aina netissä tullin lomakkeet, ja viennin todisteena on Poistumisvahvistettu vientilomake.


Verotarkastajat innostuivat helposta uhrista yli kaiken kohtuullisuuden, ja jättivät kokonaan selvittämättä ja ymmärtämättä yrityksen toiminnan – Understanding the business. He eivät ilmeisesti pahimmissa kuvitelmissaankaan osanneet ajatella, että saavat vastaansa tilitoimiston ja tilintarkastajan, jotka eivät luovuta asiakkaansa puolesta taistellessaan, vaikka joutuivatkin tekemään työnsä nimellisellä palkkiolla.


Kansalaisten oikeusturvan kannalta on kohtuutonta, että virkahenkilö voi käyttää yksittäiseen työhönsä niin paljon aikaa kuin kehtaa. Palkka tulee jokaisesta nyhräämisestä, virheestä ja turhasta työstä yhtä suurena. Hän ei koskaan joudu korvaamaan henkilökohtaisesti tekemiensä virheiden aiheuttamia taloudellisia menetyksiä, eikä häntä irtisanota surkeankaan työsuoritteen jälkeen. Verovelvollisella tällaista turvallista elämää ei ole. On tehtävä töitä elantonsa eteen ja byrokratia sen kaiken päälle. Verovelvollinen joutuu ostamaan oikeusavun isolla rahalla silloin kun ei itse voi auttaa itseään. Mikä yritystoiminnassa on normaali olotila.


Tämä kertomus ei ole yksittäistapaus. Verotuksessa tehdään lukuisia ylilyöntejä, jotka eivät koskaan paljastu, koska yrittäjä ei osaa, eikä jaksa, eikä yhtiöllä eikä yrittäjällä ole rahaa oikeutta saadakseen. Näin yritykset ja yrittäjäperheiden elämä tuhotaan huolimattomalla ja osaamattomalla verotarkastuksella ja veropäätöksillä.


Missä pihvi

Tarkastajat eivät esittäneet yhtään kirjanpidon tulokseen, taloudelliseen asemaan eikä verotukseen vaikuttavaa virhettä. Tarkastusraportissa todetaan yksiselitteisesti, että ”Tarkastetun aineiston perusteella kaikissa yhtiön myyntilaskuissa oli liitteenä tullin poistumisvahvistettu luovutuspäätös”.


Kun mitään ei ollut esittää, alettiin keksiä uusia sääntöjä, joita olisi pitänyt noudattaa. Esitettiin varmana väite, ettei yhtiön hallituksen jäsen ole toiminut vilpittömässä mielessä eikä riittävällä huolellisuudella venäläisen yhtiön kanssa kauppaa käydessään. Siis mitä? Ensin todettiin, että kaikissa laskuissa on tullin vahvistus. Sen jälkeen esitetään väite, että suomalaisen vientiyhtiön pitäisi pystyä osoittamaan, että ostaja Venäjällä toimii Venäjän lakien mukaan. Sellainen on mahdotonta, eikä yksikään verotarkastaja uskaltaisi esittää tällaista suomalaisen miljardiluokan osakeyhtiön ulkomaan viennistä. Mielikuvitusta tarkastajilla on riittänyt.


Todisteluna on käytetty ulkomaalaisen yrityksen mahdollisesti ulkomailla tekemiä virheitä, tai sitä, että tilanteessa olisi ollut mahdollisuus rikokseen, kun suomalainen viranomainen (verohallinto) selittää toisen suomalaisen viranomaisen (tulli) toiminnan sattumanvaraiseksi ja viranomaisen antamat todistukset pätemättömiksi. Ilman näyttöä tietenkin. Päiväunissa nähtyjä tapauksia. Ikään kuin suomalainen yksinyrittäjä olisi käynyt ulkomailla opettelemassa vientijärjestelyjä.


Näin kaikki alkoi

Korkein hallinto-oikeus antoi ennakkopäätöksen 24.1.2017/204 KHO 2017:11, jonka mukaan

Tämän vuoksi myyntien muina kuin elinkeinonharjoittajina pidettäville kuriireille katsottiin täyttävän verottomuuden edellytykset siltä osin kuin myynneistä oli annettu Tullille vienti-ilmoitukset ja A Oy:llä oli Tullin poistumisvahvistetut luovutuspäätökset.”


Verotarkastajat kävelivät päätöksen yli ja aloittivat omilla tulkinnoillaan yrityksen tuhoamisen. Järjestelmä on aina oikeassa, vaikka se rikkoisi lakia. Ei ole mekanismia, joka pysäyttäisi virkamiesten tekemiset, koska verohallinnon esimiehet tukevat alaistensa töitä. Heidän motiivinaan lienee tilastoihin tulevat merkinnät onnistuneista verorikosten paljastamisilla kerätyistä rahoista. Niitä tarvitaan mm. organisaatiossa etenemiseen näyttöinä tehokkaasta työstä.


Verotarkastajat olivat tutkineet EU-tuomioistuimen päätöksiä mm. Bulgariasta, mutta jättäneet tutkimatta suomalaiset lähteet. Verotarkastajat tekivät oman "päätöksen" 30.8.2019, ettei poistumisvahvistettu luovutuspäätös heidän mielestään ole riittävä todiste siitä, että tavara on mennyt EU:n rajan yli, vaikka KHO oli antanut asiasta päätöksen 2,5 vuotta aikaisemmin.


  • 12.2.2019 Joulukuun 2018 alv jätetty palauttamatta

  • 4.3.2019 Selvityspyyntö ”Alv-tietojen käsittelemiseksi tarvitaan lisätietoja”

  • 5.3.2019 Tilitoimiston vastaukset edelliseen

  • 15.3.2019 Uusi selvityspyyntö 15.3. 15.3.2019 Tilitoimiston vastaukset edelliseen

  • Maaliskuu 2019 Yrittäjä vienyt kirjanpitoaineiston verotoimistoon

  • 13.5.2019 Selvityspyyntö yhtiön verotarkastukseen liittyen

  • 15.5.2019 Tilitoimiston vastaukset edelliseen

  • 20.5.2019 Verohallinnolta sähköposti, jossa vaaditaan yksilöimään asiakkaiden nimet ja heidän yksilöintitietonsa. Huom! Missä liiketoiminnassa käteisellä maksavien asiakkaiden nimet ja yksilöintitiedot (mitä ne ovat, Venäjän henkilötunnus, kotiosoite, ammatti, passin tiedot?) on tiedossa. Laissa sellaista vaadetta ei ole.

  • 20.5.2019 Verohallinnolta uusi sähköposti, jossa vaaditaan yhtiön A nimissä tehdyn oston tehneen sekä tuotteen vastaanottaneen henkilöiden nimet ja yksilöintitiedot. Tullin leimaamaa poistumisvahvistettua vientilomaketta tarkastaja ei katsonut riittäväksi.

  • 19.6.2019 Kahden edellisen tilikauden asiakasmappien palautus, 7 mappia

  • 10.7.2019 Verottajan laskelma pidätetystä alvista. Verottaja ei ole huomioinut tehtyjä korjauksia. Helmikuun 2019 alv puuttuu laskelmasta kokonaan.

  • Arvonlisäveroja on palauttamatta noin 60.000 euroa ja niiden korot.

  • 10.7.2019 Ukaasi verotoimistolta: ”Maksa palautuksella katettu osuus erääntyneistä veroista korkoineen viipymättä” (uhria sinutellaan)

  • 10.07.2019 Tilitoimisto pyytää avukseen jutun kirjoittajan.


Yhteydenotot osoittavat, että verotarkastaja on työllistänyt itsensä ainakin helmi-heinäkuussa 2019 kokopäiväisesti tällä keksityllä verorikosjutulla.


Aivan turha aikaa vievä vastine verottajalle – eivät he omassa asiassaan myönnä tehneensä virheitä

Teimme tilitoimiston kanssa yhdessä vastineen verotarkastuskertomuksessa esitetyistä väitteistä. Aavistimme, etteivät verotarkastajat ota niitä huomioon (miksi ottaisivat) ja lähetimme vastineen myös tarkastajien esimiehille. Mutta yhtä sokeita hekin olivat. Tuo prosessi hidasti asioiden oikeaa käsittelyä kuukausia, mutta oli siitä se hyöty, että oikaisulautakuntaan voitiin vaatimus tehdä vastineen pohjalta. Se mikä ei verotarkastusyksikölle kelvannut, kaatui oikaisulautakunnassa mennen tullen. Olisi kannattanut olla vähän nöyrempi omasta erinomaisuudestaan.


EU:n tuomioistuin otettiin avuksi yrittäjän nujertamiseksi

Verohallinto asetti koko koneistonsa ulkomaita myöten ml. EU:n tuomioistuimen, yksinyrittäjänä toimivaa pientä osakeyhtiötä vastaan.


Yksinyrittäjällä ei ole mitenkään mahdollisuutta selvittää EU-tuomioistuimen tapausten C-528/17, C-251-16 ja C-131/13 taustoja jo pelkästään sen takia, että päätöksissä käytetty kieli ei ole arvonlisäverotuksen ammattilaisillekaan helposti hahmotettavissa. Yhtä tapahtumaa katsottiin tarkemmin ja huomattiin, että tapaus on täysin erilainen kuin käsiteltävä asia. Tapaus oli Bulgariasta. Pitäisikö itkeä vai nauraa, Suomen viranomaiset hakevat esimerkkejä Bulgariasta tuomitakseen suomalaisen yrittäjän. Kauas oli mentävä kun yrityksen aineistosta ei mitään ollut löydetty.


Kyse oli siis viranomaisten tekemästä harhautuksesta yrittäjää vastaan. Verotarkastuksen mahdollisessa esimiestarkastuksessa tällaiset väitteet menevät läpi, koska kukaan, eivät edes KHO:n valmistelijat, lue eivätkä jaksa lukea huolella tarkastajien väitteitä ja niistä annettuja vastineita.


Identiteettivarkaus

Verohallinnon toimintaan yhtiön asiassa saattoi vaikuttaa identiteettivarkaus, jonka estämiseen eikä edes tietämiseen yhtiöllä ole ollut mitään mahdollisuutta. Yhtiön VAT-numero on julkinen tieto, jonka kuka tahansa voi saada tietoonsa verohallinnon YTJ-palvelusta. Yhtiö itse ei voi tietää, jos numeroa käytetään väärin.


EU:n arvonlisäverojen valvontajärjestelmässä oli tullut esille kaksi tapausta, jossa yhtiön VAT-numeroa oli käytetty verottomaan ostamiseen Hollannissa ja Puolassa. Hollannin tapauksessa venäläinen henkilö oli ostanut yhtiöltä tuotteita kaksi vuotta aikaisemmin. Sillä tavoin ostajalle oli jäänyt tiedot yhtiöstä.


Muita liikeyhteyksiä eikä henkilökohtaisiakaan yhteyksiä yhtiöllä ja yrittäjällä ole ollut. Venäläinen henkilö oli käyttänyt rikollisesti yrityksen tietoja. Puolasta ei tullut mitään vastausta, joten yhtiö ei pystynyt mitenkään arvioimaan, mistä oli kyse. Yhtiö kuuli ensimmäisen kerran näistä ostoista verotarkastajalta.


Yllättävää tässä on se, että identiteettivarkaan ostolasku on päivätty tammikuulle 2019 ja asia tuli esille jo verotarkastuksessa muutamaa kuukautta myöhemmin. Yleensä EU:n selvityspyyntö tulee vasta seuraavana vuonna.


Ulosotonkielto ei pelasta yritystä

Virheellisen päätöksen tehtyään verottaja voi määrätä jälkiverotetut erät, niille määrätyt veronkorotukset ja korot ulosottoon. Ulosotto seuraa säännöllisesti yhtiön pankkitiliä ja ottaa jopa samana päivänä tilille tulleen rahaerän haltuunsa. Näin estetään yrityksen toiminta.


Haimme heti ulosoton kiellon verohallinnolta. Se myönnettiin rajoitetusti 18.8.2020 asti, vaikka oli todennäköistä, ettei siihen mennessä ole saatu lainvoimaisia ratkaisuja. Siksi jouduimme hakemaan uuden kiellon marraskuussa 2019.


Verotuksen oikaisulautakunnalla tolkullinen ote

Oikaisulautakunnalle lähetettiin oikaisuvaatimus marraskuussa 2019. Päätös annettiin lokakuussa 2020 yhdentoista kuukauden käsittelyn jälkeen.


Verotarkastajat kokivat täydellisen nöyryytyksen. Urheilukielellä kuusi-nolla. Oikeammin sata-nolla.

Oikaisulautakunnan päätös

Veronkorotuksista

Koska kaikki verohallinnon päätökset olivat virheellisiä, myös määrätyt veronkorotukset olivat perusteettomia. Silti oikaisuvaatimuksessa kommentoitiin veronkorotusten määrää, vaikkei se tarkoittanut minkäänlaista hyväksymistä päätöksille.


Veronkorotukset oli määrätty 25 %:ksi, paitsi viimeiseltä kaudelta 10 %:ksi, vaikka yhtiö on kaikessa toiminut samalla tavalla. Koska kyse ei ollut tahallisesta virheestä, vaan verohallinnon tekemästä erilaisesta tulkinnasta siitä, miten vientitoiminta on dokumentoitava yhtiön hallinnossa, ei korotusta voida määrätä lainkaan tai se olisi korkeintaan 5 %. Yhtään laittomuutta verotarkastajat eivät osoittaneet, jolloin veronkorotukset perustuivat virheellisiin olettamuksiin

ilman todisteita.


Kirjanpitäjän kuulustelu todistajana sähköpostilla

Kuulusteltavan asema todistajana oli jätetty merkitsemättä. Näin poliisi varaa mahdollisuuden syyttää myös kirjanpitäjää kirjanpitorikoksesta. Kun kuulustellaan epäiltynä, voi jättää vastaamatta tai kertoa ummet ja lammet. Kun kuulustellaan todistajana, on pysyttävä rangaistuksen uhalla tiukasti totuudessa ja kerrottava kaikki mitä tietää ja muistaa mitään salaamatta.


Kun vaatimus kuultavaksi annettiin, oli rikosnimikkeenä vielä kirjanpitorikos. Kuulustelupöytäkirjassa rikosnimike on törkeä kirjanpitorikos. Muutos liittynee siihen, että oikaisulautakunnan päätöksen tultua törkeä veropetosepäily jouduttiin poistamaan.


Kirjanpitäjän kuulustelu sähköpostilla johtaa oikeusvaltiossa luotettavampaan kuulemiseen kuin poliisilaitoksella tehtävä henkilökohtainen kuulustelu. Kirjanpitäjä voi tarkistaa asiakkaan aineistosta, miten asiat ovat menneet. Lisäksi hän voi käyttää lähteitä ja asiantuntijoita asioiden varmistamiseen. Ei olla hetken tilanteessa muistin varassa jopa vuosien vanhoista asioista.


Järjestelmässä yksikin huonosti valittu sana voi johtaa rikosepäilyn vahvistumiseen. Kirjanpitäjä oli sanonut verotarkastuksen yhteydessä, että erillisen kassakirjan pitäminen olisi ollut hankalaa ja tarpeetonta. Tähän tartuttiin kuulustelussa.


Kirjanpitäjä vastasi: ” V: Ei yksittäisiä lauseita ja sanoja voida erottaa kokonaisuudesta ja väittää, että jotain moitittavaa on tapahtunut. Kassakirjanpidon pitäminen ilman kassakonetta on hankalaa kaikissa yrityksissä. Mutta sen kanssa on elettävä, eikä kassakonetta voida ostaa mm. sähkön saatavuuden mahdottomuuden takia useissa tilanteissa. Hankaluudesta huolimatta tässäkin tapauksessa kirjanpito on hoidettu luotettavasti. Kassakirjanpito on pidetty kuten edellä on osoitettu. Sanan ”tarpeeton” käyttö on tilanteesta, jossa ei yksilöity, mitä kassakirjanpito tässä tapauksessa tarkkaan ottaen on. Jos olisin aavistanut, että yksittäisiin sanoihin puututaan jälkikäteen niiden tosiasiallinen sisältö muuttaen, olisin miettinyt jokaista esittämääni

sanaa enemmän. Tarpeetonta se on siinä mielessä, että pääkirjanpidossa syntyy kassakirjanpito tilille 1912 automaattisesti.” Ks tarkemmin osassa Rikosilmoitus.


Syyttäjä laittoi pisteen turhalle ja suuria vahinkoja aiheuttaneelle viranomaisvainolle

Syyttäjäkin on myötämielinen toisen viranomaisen väitteille. Vuoden jahkaamisen jälkeen syyttäjä: ”Jätän syytteen nostamatta epäillystä rikoksesta, koska ei ole olemassa riittävää näyttöä rikoksesta". Syyttäjä laittoi omaan lausumaansa sanan ”riittävää”. Se pitää sisällään ajatuksen, että rikos on tapahtunut, mutta siitä ei ole riittävää näyttöä.


Vaikka syyttäjä oli selkeästi tolkullinen, hänkin sortui rivien välissä syyllistämiseen. ”--- vaikka yhtiössä olisi ollut kassakirjanpito hoidettuna asianmukaisesti, siellä ei olisi ilmennyt edellä tarkoitettujen kuriirien nimiä”. Kuten kirjoituksen rikosilmoitusosassa on osoitettu, kassakirjanpito oli hoidettu asianmukaisesti.


Verottaja kieltäytyi maksamasta koko väärin pidätettyjä verojen määrää

Kun verottaja rankaisee jälkiveroilla ja veronkorotuksilla yritystä, se veloittaa 7 %:n koron veron alkuperäisestä eräpäivästä maksupäivään. Jos verojuttu kestää oikeudessa kolme vuotta, myös tälle käsittelyajalle joudutaan maksamaan 7 %:n korko. Se nostaa kynnystä tehdä veron oikaisuvaatimus siten, että vaatii veroille ulosoton kiellon käsittelyajaksi.


Kun verottaja palauttaa aiheettomasti perittyjä veroja, se maksaa 0,5 %:n koron. Näin myös palauttamatta jätetyille arvonlisäveroille.


Verottaja käyttäytyi tässä tapauksessa kuin väärin perustein verotetut rahat kuitenkin olisivat ”minun” omiani. Se palautti suosiolla suurimman osan, mutta jätti 5000 euroa maksamatta. Teimme erittelyn palauttamattomista eristä toukokuussa 2021, 7 kk oikaisulautakunnan päätöksen jälkeen. Valtaosa määrästä oli virheellisesti laskutettuja korkoja. Tästä määrästä he esittivät, että pitää tehdä uusi veronoikaisuvaatimus ja että yrittäjän on itse osoitettava palauttamaton määrä.


Verohallinto oli poistanut helmikuun 2019 arvonlisäveroilmoituksen, joka jouduttiin tekemään uudelleen.


Tilitoimiston sitkeällä yhteydenotolla verohallintoon rahat kuitenkin lopulta maksettiin. Palauttamatta jäi 225 euroa. Pitihän verottajalle jäädä edes hiluja näin valtaisasta prosessista.


Elämä jatkuu

Jos verottaja olisi voittanut jutun, se olisi tuhonnut niin yrityksen kuin yrittäjäperheen elämän. Usein yrittäjän epäonnistuminen johtaa perheen hajoamiseen. Tällä kertaa perhe säilyi koossa, vaikka taloudellisesti joutuikin ahtaalle. Ilman aviopuolison palkkatyötä se olisi ollut mahdotonta. Koko prosessi heikensi yrittäjän terveydentilaa, mikä vaikeutti elämän jatkamista.


Verottajan tavoitteena rikosilmoituksella oli saada yrittäjälle liiketoimintakielto. Se tuhoaisi yrittäjäperheen tulevaisuuden kieltämällä yrittäjän liiketoiminnan ja mm. estämällä uuden yrityksen pääsyn ennakkoperintärekisteriin. Perhe perusti uuden yhtiön, joka on jatkanut toimintaa uudistetulla liikeidealla. Yleensä uusi yhtiö ei pääse ennakkoperintärekisteriin, jos sen lähipiiriin kuuluu vaikeuksissa oleva (entinen) yrittäjä. Koska mitään juridista perustetta ei ollut jutun ollessa kesken, yhtiö oli hyväksytty rekisteriin.


Uusi yhtiö ei ole menestynyt alkuperäisen tavoin ja Ukrainan sota vaikeuttaa tilannetta entisestään. On riski, että verottaja aloittaa uuden yrityksen vainoamisen, sillä tällaiset tapaukset muuttuvat henkilökohtaisiksi. Veroviranomaisten tulisi estää tarkastajien pääsy perheen veroasioihin, jottei samanlainen rieputus alkaisi uudelleen.


Siinä paha missä mainitaan. Kun kirjoituksen piti lopultakin olla valmis julkaistavaksi, verottaja lähetti selvityspyynnön uuden yhtiön toiminnasta. Ensimmäinen pyyntö oli tullut heti uuden yhtiön perustamisen jälkeen vuoden 2020 alkupäivinä. Sen jälkeen tilanne rauhoittui 2,5 vuodeksi ja jatkuu jyrkempänä lokakuussa 2022. Verottajalla on outo tapa uhkailla yrityksiä erilaisilla jälkiveroilla, mutta ensimmäisen kerran näen, että verottaja uhkaa samasta asiasta kolminkertaisella rangaistuksella. Vähempikin riittäisi ja ainakin tulisi tyytyä laillisiin rajoihin.

Vientiyritys joutuisi maksamaan alv:n viennistä eikä saisi vähentää ostojen veroa!

Alkuperäinen yritys on edelleen rekisterissä, mutta toiminta on ajettu alas. Yhtiötä ei voi lopettaa, koska rahaa lopettamiseen ei ole. Verottaja jäi nuolemaan näppejään, joten se ei voi hakea yhtiötä konkurssiinkaan. Se kuitenkin poisti yhtiön ennakkoperintärekisteristä helmikuussa 2020, vaikka verotuksen oikaisumenettely oli kesken. Näin estettiin toiminnan jatkaminen. Varsin kyseenalainen toimenpide, josta ei voi edes valittaa (uuden hakemuksen olisi voinut tehdä). Alv-rekisteristä yhtiö poistettiin lokakuussa 2021 viranomaisten toimesta.


Verotarkastajat ja muu verohallinto jatkaa omaa elämäänsä kuin mitään ei olisi ollut tapahtunut. Palkka juoksee ja virkamiesten ylipitkät lomat jatkuvat. Työ on leppoista eikä mitään suorituspaineita ole. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon verotarkastajien palkka on neljässä vuodessa noussut ja saivatko he mitään moitteita verohallinnon vastuullisilta. Tuskin.


Jos olisin kyseisen yksikön johtaja, siirtäisin asiaan osallistuneet verotarkastajat muihin tehtäviin, jos irtisanomisperustetta ei ole. Esimerkiksi verotoimiston rakennuksen aulan vahtimestareiksi. Koska tarkastus osoitti suurta asenteellisuutta yritystoimintaa kohtaan, eivätkä tällaiset asennevääristymät korjaannu millään hallinnollisella päätöksellä eikä koulutuksella.


Verohallinnon sisäinen valvonta petti tässä tapauksessa täydellisesti. Lähetimme vastineen verotarkastuskertomukseen myös yksikön johtajille, mutta he eivät puuttuneet asiaan mitenkään. Vaikka sormella osoitettiin. Jos jotain tästä tapauksesta opittaisiin, tulisi case käydä läpi verotarkastajien koulutuksessa ja tarkastustyön valvonnan on ryhdistäydyttävä.


Olen satavarma, ettei tämä ollut yksittäistapaus. On harvinaista, että pienyrittäjät voisivat Suomessa saada osaavaa apua yliverotustilanteissa. Tilitoimistot tekevät hyvää työtä, mutta niilläkin on rajansa. Pienempiin yliverotuksiin ei puututa, koska oikeuden hakeminen on aina kallista. Kokeneet verotuksen asiantuntijat eivät koske pitkällä tikullakaan pienten yritysten vero-ongelmiin. Koska samasta työstä isojen yritysten laskuihin voi laittaa nollan tai kaksi perään.


Mitä tämä kaikki maksoi

Turhaa työtä väärän jahdin perusteella tekivät

  • verosihteerit (aineistopyynnöt, selvitykset, palautuslaskelmien tekeminen, korjausten tekeminen, yleiset tarkastusyksikön hallinnolliset työt asiassa, usean kuukauden ajan)

  • kaksi verotarkastajaa (ainakin puolen vuoden ajan ja sen jälkeen vastineita kirjoittaen)

  • veroyksikön esihenkilöt (ilmeisesti pari viikkoa 1-2 henkilöä)

  • perintä- sekä maksuunpanoyksikkö (useita päiviä)

  • oikaisulautakunta (useita henkilöitä + kokoukset, 35-sivuinen päätös, useita viikkoja)

  • poliisi (useita viikkoja, ainakin yksi henkilö, kuulustelut)

  • syyttäjä (useita kuukausia, yksi henkilö + valmistelijat ja avustajat, 3-sivuinen päätös)

  • yrittäjä (kuulustelut, kirjanpitäjän kanssa asioiden käsittely, valvotut yöt)

  • tilitoimisto (verottajan asiakirja- ja tiedustelupyyntöihin vastaaminen, avustajalleen aineiston keruu ja selostaminen, päätöksiin vastineiden laatimiseen osallistuminen, poliisikuulustelu, usean kuukauden työ)

  • tilintarkastaja emeritus (aineistoon perehtyminen, 13-sivuisen vastineen laatiminen tarkastajille, 24-sivuisen oikaisulautakuntavaatimuksen laatiminen, poliisikuulustelun avustaminen, noin 180 tunnin työ).


Veroyksikön, poliisin ja syyttäjälaitoksen tuntikustannukseksi voi arvioida 100 euroa (palkat, sosiaalikulut, työpisteen kustannukset). Viranomaistyön aiheuttamat menot veronmaksajille ovat olleet noin 300.000 euroa.


Tilitoimiston asiantuntijatyön tuntiveloituksen (80 euroa + alv) mukaan tilitoimiston työn arvo olisi ollut noin 40.000 euroa.


Jos oikaisuvaatimukset olisi laatinut juristi tai ison konsulttiyrityksen veroasiantuntija, olisi hän laskuttanut tunnista 250 euroa + alv, eli noin 45.000 euroa + arvonlisäveroa, jota yritys ei olisi pystynyt vähentämään, 10.000 euroa. Koska ilmainen työ on arvotonta, laskutin työstä symbolisesti vähäisen summan.


Verottajan korvausvelvollisuudesta

Verovelvollisella on oikeus saada korvaus viranomaisen aiheuttamasta vahingosta. Korvaukset ovat harvinaisia ja korvausmäärät eivät ole lähelläkään aiheutettua vahinkoa.


Verottaja on keksinyt oivan keinon välttääkseen korvausten maksun. Tein kerran hallinto-oikeudelle asiantuntijaselvityksen verottajan tekemistä virheistä. Sen perusteella kaikki jälkiverot poistettiin. Koska yrittäjällä ei ollut rahaa maksaa minulle mitään, sovittiin että saan palkkioni valtion maksamista korvauksista. Työ oli valtaisa ja laskun loppusumma 15.000 euroa. Mutta mutta. Yrittäjä oli ollut keikkatöissä Ruotsissa kuukausien ajan ja delegoinut yrityksen asioiden hoidon urheiluseuratutulle, Vantaan kaupungin palkkalistoilla olevalle lakimiehelle. Lakimies oli yrittäjälle kertomatta maksattanut yrityksen rahoista oman henkilökohtaisen laskunsa, joka jälkiverotettiin yritykseltä. Oikein ja kohtuus olisi ollut verottaa lakimiestä, joka kavalsi yhtiön varoja ja maksatti omia menojaan. Tämän takia valtio ei maksanut mitään korvauksia, koska yksi virhe oli löydetty. Jälkivero oli tuhannen euron luokkaa, joten valtio teki hyvän tilin lakimiehen kavalluksen ansiosta.


Olemme oikaisuvaatimuksissa esittäneet, että yritys vaatii korvauksia valtiolta asiassa. Kovin suurta luottamusta rahan saamiseksi ei ollut. Jotta juttu saataisiin poikki, päädyttiin siihen, ettei korvausvaatimusta esitetä. Valtio kyllä kaataa satoja tuhansia ja miljardejakin kankkulan kaivoon, mutta yrittäjille ei haluta maksaa mitään. Yrittäjät ovat yhteiskunnan maksajia, eivät rahan saajia, ei edes silloin kun yhteiskunta on laittomasti toimien tuhonnut yrittäjän elämän.


Viranomaistahon vahingonkorvausvelvollisuus on periaatteessa olemassa, mutta käytännössä se on aika olematon. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä sanotaan näin: "Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sama korvausvelvollisuus on muulla yhteisöllä, joka lain, asetuksen tai lakiin sisältyvän valtuutuksen perusteella hoitaa julkista tehtävää." Vahingonkorvauslain mukaisia vahingonkorvauskanteita käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Siihen tarvitaan asianajajaa. Kalliiksi tulisi vahingonkorvauksen vaatiminen ja todennäköisimmin ei tulisi korvauksia vaan lisää maksettavaa.


Tarvitaan uusi laki, jonka perusteella verottaja joutuu aina maksamaan korvausta ilman vaatimusta verovelvolliselle esim. 10 % oikaistun jälkiverotuksen määrästä. Se on aika mitätön korvaus verrattuna väkivaltasyytteiden tuomitsematta jättämisestä maksettaviin koppikorvauksiin. Virheen tehneet tulisi laittaa maksamaan osan tuosta korvauksesta omista rahoistaan. Samalla tavalla kun tilitoimisto joutuu maksamaan asiakkaansa virheestä osan omavastuullisena. Se karsisi tällaiset turhat prosessit tehokkaasti.


Virhepistejärjestelmästä vielä kerran

En ole koskaan nähnyt virheetöntä kirjanpitoa enkä tilinpäätöstä. Eikä sellaisia olekaan. Eikä juuri kukaan voi selviytyä yrityksen elinkaaren aikana veronkorotuksista, myöhästymismaksuista ja viivekoroista. Internet-aikana se on mahdotonta, koska tietokoneet voivat havaita pienimmätkin inhimilliset virheet. Syinä on yhä useammin netti itsessään. Nettiyhteydet eivät aina toimi ja luvattujen sähkökatkosten aikana toimintahäiriöitä on yhä enemmän. Nettipalvelut ovat ihmisen tekemiä ja siksi inhimillisiä puutteita sisältäviä. Ohjeita voi tulkita eri tavoilla ja täytettävät lokerot ovat tietosisällöltään usein epäselviä.


Myös ihmiset ovat inhimillisiä. He unohtavat. He sairastuvat. He joutuvat onnettomuuksiin ja voivat olla viikkoja koomassa. Usein yrittäjät masentuvat eivätkä jaksa hoitaa asioitaan pilkun tarkasti. Tässäkin tapauksessa yritys joutui maksamaan ilmoitusten myöhästymismaksuja, koska yrittäjä ei jaksanut jouduttuaan järjestelmän uhriksi. Kolme euroa joka päivältä jokaisesta ilmoituksesta myöhästymismaksua. Siitä kertyy nopeasti sievoinen summa, joka alkaa kerryttää viivästyskorkoa, koska niitä ei huomaa. OmaVeron tarkkailu on vaikeuksissa olevan yrittäjän viimeisiä asioita, joita jaksaa tehdä.


Väkivaltarikosten tuomioihin liittyy lukuisia järjestelmän huojennuksia. Yrityksissä suurten, jopa miljardiluokan, virheiden tekeminen on hyväksyttävää, mutta yksinyrittäjän muutaman tuhannen euron suuruisista virheistä tai muotovirheistä voi pahimmillaan saada ehdottoman muutaman vuoden vankeustuomion.


Koska kukaan ei ole virheetön ja virheet ja viiveet ovat inhimillisiä tarvitaan asian kohtuullistamiseksi virhepistejärjestelmä, jossa virheillä olisi sen merkityksestä riippuen pistearvo. Jos virhepistekertymä ylitetään ajanjaksossa, esimerkiksi 3 vuotta, maksetaan virhemaksu pisteylityksen mukaan. Vanhimman vuoden pisteet nollataan vuosittain sekä kaikki pisteet virhemaksun maksamisen jälkeen.


2 osa: Perätön rikosilmoitus linkki


***


Tue blogin toimintaa https://www.vahtera.blog/tilaus


Blogisivuston ylläpito maksaa ja lisäksi joudun maksamaan eräistä tietopyynnöistä. Samaan aikaan Suomen asioita sekoittavat henkilöt saavat hulppeita palkkoja ja bonuksia.


Siksi pienikin tuki on paljon, jos useampi taho osallistuu vapaaehtoisen tilausmaksun maksamiseen.


Yritykset saavat vähentää tilausmaksun omassa kirjanpidossaan sekä arvonlisävero (10%)- että tuloverotuksessa, koska sivustolla käsitellään paljon yrittämiseen ja verotukseen liittyviä asioita.