Suomi ostaa kavereita EU:ssa


Kohti liittovaltiota 18.5.2021

On tarinoita ja tositarinoita erilaisesta pojasta, jolla ei ole kavereita. Poika näpisti ja varasti ostaakseen karkkia koulunsa oppilaille. Ja niinpä hän sai karkeilla kavereita. Olivatko tällaiset kaverit oikeasti kavereita, vai ainoastaan pojan hyväksikäyttäjiä?


Suomea sanotaan rikkaaksi, vaikka suomalaisten hyvinvointi perustuu velaksi elämiseen. Sekin on varastamista. Varastamista omilta lapsilta ja lastenlapsilta.


Suomi on kuin se koulun erilainen poika sillä erolla, että Suomi on velkainen ja köyhä kuin kirkonrotta. Ostamme isolla rahalla velaksi oikeuden päästä Marinin ja Macronin pusuttelun maksajiksi. Pussaisiko Macron Marinia, jos Suomi ajaisi EU:ssa Suomen etua. Tuskin.


Onko kaikki viisaus Brysselissä?


Kun Suomi oli rähmällään Moskovaan, tiedettiin ketä kumarrettiin. Lenin, Brežnev, Kosygin. Valta henkilöityi.


Kun kumarretaan Brysseliin, ketä me oikein kumarretaan? Merkel, Macron? Kun Brysselistä tulee direktiivi, jota Suomen on noudatettava, onko sen takana joku henkilö, suuri viisaus, ainutlaatuinen osaaminen? Mitä me tiedämme Suomen MEPpien työstä Brysselissä? Ajavatko he Suomen etua? Ei, sen me tiedämme. Mutta kenen etua he ajavat? Merkelin? Macronin? Eurooppalaisten suuryhtiöiden? Sorosin? Afrikkalaisten? Muslimien?


Osa suomalaisista tietää Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyen´in nimen. Hänen edeltäjänsä oli kaikille tutumpi: Jean-Claude Juncker. Juncker ei tullut tunnetuksi EU:n komissiolle antamista poliittisista suuntaviivoista vaan työmaajuopottelusta. Mikä tarkoittaa, että EU:ta johtavat nimettömät ja kasvottomat byrokraatit. Byrokraateilla ei ole riittävästi osaamista, minkä vuoksi he ostavat selvitystyötä suurten maiden konsulteilta.


Arvonlisäverodirektiivin kaato


Ovatko EU:n komission esitykset maailman kaiken viisauden ilmentymiä. Otan omakohtaisen esimerkin. Vuosituhannen vaihteessa komissio esitti arvonlisäverodirektiivin uudistusta, joka perustui suuren saksalaisen konsulttiyhtiön tekemään esitykseen sähköisen taloushallinnon säätelystä arvonlisäverolain kautta.


Esitys oli myötätuulessa niin kuin kaikki komission esitykset. Myös Suomessa monet tahot ehtivät kiitellä uudistuksen hienoutta. Mutta Suomessa oli yksi kansalaisaktivisti, joka huomasi, että direktiiviehdotus olisi muuttanut kaiken Suomessa tehdyn sähköisen taloushallinnon uudistustyön laittomaksi. Suomi oli 1990-luvulla noussut maailman sähköisen taloushallinnon huipulle innovaatioilla ja lainsäädännöllä, jotka mahdollistivat internetissä pidettävän taloushallinnon täysin ilman papereita.


Suomi oli vuosia, jopa 10-15 vuotta edellä suuria EU-maita ja myös Ruotsia. Ja tällaiset takapajuiset EU-maat määräävät fiksummat EU-maat yhtä surkeiksi kuin itse ovat.


Yksi aivan liian yksin on, mutta aina tarvitaan joku, joka näkee, ettei keisarilla ole vaatteita. Ja joka uskaltaa sanoa sen ääneen. Alkoi suuri sota direktiiviehdotusta vastaan. Sotaan lähtivät suomalaiset IT-alan yritykset, pankit ja suuret yhtiöt mm. Posti. Verohallinnon Suomen edustajalle laitettiin porukalla sanat suuhun seuraavaa Brysselin matkaa varten. Itse pommitin selvityksillä kahta EU:n komissaaria ja tein suomalaisille sotajoukoille työkaluja. Käytin tähän sotaan viikkoja työaikaa, palkatta. Osoitus siitä, että kuinka Suomen tuhoajat saavat isoa palkkaa maamme tuhoamisesta, mutta Suomen etua puolustavalle riittää rakkaus isänmaahan, intohimo asiaan sekä muita parempi osaaminen. Rahalla (korruptiolla) voi voittaa isojakin asioita, mutta rahalla ei synny muita parempia innovaatioita.


Ja Suomi voitti.


Miksi emme enää menesty EU-kokouksissa? Onko Suomesta tullut se luokan erilainen poika, joka lahjoo karkeilla luokkatoverinsa saadakseen olla heidän kaverinsa. Pitääkö Suomen edustajien kumartaa, pokkuroida ja pussailla EU-kokouksissa, että joku huomaisi olemassaolomme.


Miksi pääministeri Marin ei mennyt nuukan nelikon mukaan elvytysrahastoneuvotteluissa. Nämä maat saivat alennuksia EU-jäsenmaksuun, mutta Suomi sai lisää maksettavaa. Kyse on osaamattomuudesta, mutta myös elvytysrahastoon liittyvän kielitaidon puutteellisuudesta (ks blogini Johtuvatko Suomen huonot EU-sopimukset kielestä?).


Vihervasemmisto kokoomuksen ja keskustan tuella lahjovat Brysseliä


Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) sanoi 2018 pyytämättä ja omaehtoisesti, että Suomi on valmis maksamaan lisää EU-budjettiin. Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sdp) sanoi 2020, että oma kansa ensin-ajattelu on vahingollista. Kuitenkin kaikki puolueet olivat 2019 ennen Suomen eduskuntavaaleja sitä mieltä, ettei EU-velkaunionia hyväksytä, eikä Suomi tule maksamaan muiden maiden velkoja eikä takaamaan niitä.


Milloin Suomesta tuli tuhlaileva ja vastuuton rahankäyttäjä


Runsasta kehitysapua vuoden 1982 uudenvuodenpuheessaan kommentoi presidentti Koivisto (SDP) sanomalla, ettei hän voi hyväksyä kehitysavun antamista valtion velan samanaikaisella kasvattamisella. Tuona vuotena Suomen kehitysapu oli 119 miljoonaa euroa (2021: 1245 miljoonaa, yli 10-kertainen määrä). Vuonna 1982 valtion velka oli 5,1 miljardia euroa ja se kasvoi tuona vuotena 6,4 miljardiin euroon. Presidentti Koivisto vastusti myös somalien vastaanottamista Moskovasta. Tänä armon vuotena 2021 Koivisto ei pääsisi pääministeriksi saatikka edes SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Niin paljon ovat puolueiden johtajat ja mielipiteet muuttuneet.


Muutos alkoi vuonna 1995 EU-jäsenyyden myötä. Suomi oli ensimmäisinä vuosina (1996, 1997 ja 2000) EU:n nettosaaja. Sen jälkeen Suomesta tuli ikuinen nettomaksaja ja myös elpymisrahaston suuri maksaja. Kyse ei ollut siitä, että Suomen kansantalous olisi ollut mallikkaassa ja esimerkillisessä kunnossa. Päinvastoin. Suomen kansantalouden kehitys on ollut EU:n huonoimpia rahamarkkinakriisistä alkaen.


Suomen hintataso ja verotus ovat Euroopan korkeimpia. Suomen julkisen sektorin koko ja menojen määrä ovat samoin Euroopan huippua. Suomen harmaan talouden määrä on pienimpiä EU:ssa.


EU-jäsenmaksut määräytyvät jäsenmaiden bruttokansantulon, arvonlisäkertymien sekä unionin keräämien maataloustullien ja tuontimaksujen mukaan. Bruttokansantulo kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän julkinen sektori ottaa uutta velkaa. Kun Suomen hintataso on korkea, on Suomen bruttokansantulo näennäisesti korkea.

Italialainen saa saman 78 eurolla, mistä suomalainen maksaa 100 euroa. Virolainen maksaa 62 euroa. Alemman hintatason vuoksi Italian ja Viron jäsenmaksut ovat Suomea alemmat.

Arvonlisäveropohja Suomessa on muita EU-maita korkeampi, koska verotuksen alaraja Suomessa on niin alhainen (Suomessa 15.000 euroa, 15 Euroopan talousalueen maassa arvonlisävero-velvollisuuden raja on ostovoima huomioiden yli 60.000 euroa, viidessä yli 90.000 euroa).


Kaikista näistä syistä johtuen Suomen olisi pitänyt neuvotella jäsenmaksualennukset ja pienemmät elpymisrahastomaksut. Suomi on neuvotteluissa ampunut kaikki vuodet omaan nilkkaansa.


Suomi ja Italia

(selvitykseni heinäkuussa 2020, päivitetty, uusi teksti kursiivilla)


Italiassa on 60,4 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,5 miljoonaa. Italian bruttokansantuote (BKT) 2018 oli 2084 miljardia US dollaria, Suomen 240,6. Siinä Daavid auttaa Goljatia selviämään.

OECD-tilaston (2018) mukaan Suomen veroaste on 42,4 % verrattuna BKT:hen, Italian 42,1 %. Ero tuntuu vähäiseltä, mutta kun lasketaan BKT 2019 asukasta kohden on se Suomessa 48.686 USD, Italiassa 33.190 USD. Eroa ei selitä Suomen korkeampi tulotaso, vaan Italian alempi hintataso sekä valtava pimeän työn ja mafian osuus. Italialaiset maksavat paljon vähemmän veroja kuin suomalaiset samansuuruisesta elintasostaan.


Italia on nettomaksaja. Vuonna 2018 se maksoi EU:lle 84 euroa asukasta kohden; Suomi 105 euroa.

Italiassa arvonlisävero on 22 %, Suomessa 24. Italiassa ruoan arvonlisävero on 4 % (jotkut ruoat 5 % tai 10 %), Suomessa 14. Italian arvonlisäveron nostaminen Suomen tasolle toisi Italian valtiolle lisätuloja 15 miljardia euroa, vaikkei pimeisiin maksuihin ja mafiamaksuihin puututtaisikaan.


Arvonlisäveroraja Suomessa on 15.000 euroa, Italiassa 65.000 euroa (ostovoimaltaan 83.030 euroa).

EU:n 10 vuotta vanhojen tilastojen mukaan italialaisten varallisuus keskimäärin oli 275.000 €, Suomen 162.000 €. (Espanjan 291.000 €). Mutta ei siinä vielä kaikki. Helsingissä joutuu maksamaan uudesta kaksiosta 300.000 euroa, Roomassa samalla rahalla saa 4-5 huoneen asunnon. Italialaisten varallisuus on numeroiden osoittamaa paljon suomalaisten varallisuutta suurempi.

Italiassa mafialla on sekä rehellistä, että rikollista liiketoimintaa. Mafian osuus on 1,7 % bruttokansantuotteesta. Varastettu raha on vähintään 8,3 miljardia ja arvioiden mukaan korkeintaan 13 miljardia. 45 % mafian osuudesta tulee erilaisista petoksista. Suojelurahan periminen yrityksiltä sisältynee toiseen puoliskoon.


Mafian lisäksi Italiassa pimeän työn merkitys on valtava. Italiassa suuri osa remonteista, talonrakentamisista, putkitöistä jne tehdään pimeästi kokonaan tai osittain. Mitättömän pienellä palkalla Afrikasta tulleet työntekijät toimivat lähinnä maataloustöissä. Kaikki tämä tekee numeroissa kuvitteellista eroa Suomen hyväksi EU-tilastoissa. Ja korkeammat jäsenmaksut.


10 vuodessa mafia rokottaa Italiaa (ja tulevia EU-rahoja) ainakin 100 miljardia euroa. Verotuksen nostaminen Suomen tasolle toisi lisää verotuloja 150 miljardia euroa 10 vuodessa. Harmaan talouden kitkeminen Suomen tasolle toisi (sormituntumalla) 200 miljardia euroa. Miten Suomen eduskunta kehtaa määrätä suomalaiset tukemaan rikollisesti toimivaa yhteiskuntaa ja maksattaa suomalaisilla sen takia yhä korkeammat verot.


20 vuoden kuluttua


Sanna Marin on 55-vuotias, Annika Saarikko 57, Petteri Orpo 71. Paula Risikko äänesti EU-rahoja vastaan 60-vuotiaana. Ikä tuo järkeä, paitsi Ilkka Kanervalle, 73. Kanerva aloitti Neuvostoliiton myötäilijänä eduskunnassa 27-vuotiaana. Hänestä tuli kommunismin romahdettua EU-myötäilijä. Jotkut eivät osaa olla ryömimättä vallan kynnysmattona.


Jos hyvin käy 20 vuoden kuluttua EU on hajonnut ja eurosta on luovuttu. Inflaatio on vienyt Suomen velat, mutta samalla tuhonnut suomalaisten elämän. Kaikki välttämätön on myyty lahjahintaan ulkomaille: vesi, metsät, kaivosvarannot, energia, tieverkosto. Suomalainen hyvinvointivaltio on romahtanut ja elämme sodan jälkeisessä puutteessa. Paitsi huonommassa, sillä sotakorvauksista päästiin maksamalla, mutta 20 vuoden kuluttua kansainväliset toimijat vievät meiltä elämisen edellytykset kaiken verottamisella. Se maksuvelvollisuus on ikuinen, ellei tule sotaa, jonka avulla irtaudutaan kansainvälisistä riistäjistä.

Muuttuuko ihminen (ja valta) ja mihin suuntaan.

Jos käy huonosti EU jatkaa kituliasta ja valheellista elämäänsä. EU:lla on Neuvostoliiton politbyroota vastaava eliitti, jolla on omat kaupat ja omat asumisalueet. Heillä, jotka kävivät Neuvostoliitossa 1970-luvulla, on oma elävä arkistonsa kotinsa ikkunassa. Suomalaisten elämä on 20 vuoden kuluttua samanlaista. Ylistämme EU:n kaukaisten alueiden reservaatin järjestelmäpuolueen pääsihteeri Sanna Marinia ja apulaisvaravauriosihteeri Orpoa, joka silloin on valtansa huipulla. Marinin asema tulee vastaamaan Viron kommunismiaikaista johtajaa Karl Vaino´a (1978–1988), joka oli virolainen Moskovan marionetti.


EU on sosialistinen projekti, jonka perimmäiset tavoitteet ovat samoja kuin kommunistien valtaantulolla Venäjällä. Kaikki tiedämme, miten sosialismi ja kommunismi tuhoavat kaiken altaan. Siksi myös EU tulee hajoamaan. Sillä mikään sosialismille rakennettu ei ole maailmassa kestänyt. Eikä kestä jatkossakaan.