Suomi matkalla kehitysmaaksi
Ihmisille ja perheille on itsestään selvää, että syömävelan otto on turmioksi.
Jos suomalainen elää velaksi, hän joutuu ulosottoon ja tuhoaa elämänsä. Jos asuntovelallinen ei pysty hoitamaan lainaansa, asunto otetaan velkojien haltuun ja se pakkomyydään velkojen vastineeksi.
Jos yritys elää velaksi, se ajautuu konkurssiin ja yrittäjä menettää kaiken varallisuutensa, työnsä, perheensä ja tulevaisuutensa.
Jos yhdistys elää velaksi, sen toiminta lopetetaan ja yhdistyksen luottamushenkilöt voivat joutua maksamaan velat.
Kun ihmisestä tulee päättäjä, ministeri, kansanedustaja tai kuntavaltuutettu hänen tulisi toimia samalla tavalla kuin hän toimisi kansalaisena tai yrittäjänä. Miksi he kuitenkin lisäävät julkista velkaa usein täysin holtittomasti? Kenen asiaa päättäjät silloin ajavat?
Suomi ei koskaan pysty maksamaan velkojaan
Suomen valtion velka on kasvanut vuoden 1990 9,6 miljardista 205 miljardiin (ennuste 2026 lopussa). Vuodesta 2019 velka on kasvanut 100 miljardia euroa. Kasvusta puolet toteutui Rinne-Marinin hallituksen aikana 4 vuodessa, toinen puoli Orpon hallituksen aikana 3 vuodessa. Vuoden 2027 velkaantuminen perustuu vielä Orpon hallituksen päätöksiin.
Julkisyhteisöjen velka on noussut 260 miljardiin euroon (syyskuu 2026). Se sisältää valtion velan lisäksi kuntien, alueiden ja sosiaalirahastojen velat.
Suuria velan kasvuja on toteutettu 1990-luvun lamassa etenkin vuosina 1991-94. Finanssikriisi räjäytti velan kasvun vuosina 2009-10. Marinin hallituksen aikana tehty kasvu perustellaan korona-kriisillä. Orpon hallitus ei ole saanut velkaa hallintaan mm. Ukrainan sodan ja sen aiheuttamien puolustusmenojen kasvun takia.
Viimeisen 37 vuoden aikana valtion velka on vähentynyt 9 vuotena yhteensä 20 miljardia euroa. Samaan aikaan valtio on myynyt osakeomistuksiaan 25 miljardilla eurolla. Eli hyvinäkin vuosina valtio on velkaantunut.
Velan väheneminen oli yhteensä 10,2 miljardia euroa 1999-2002 etenkin Nokian menestyksen myötä. Juuri noina vuosina Paavo Lipposen (SDP) hallitus myi rankasti valtion omistusta.
Vuosina 2005-08 valtio vähensi velkaansa 9,4 miljardia euroa. Sen mahdollisti paitsi Nokia ja IT-sektori, myös talouden ylikuumeneminen. Kun talous romahti vuonna 2009 valtio velkaantui 9,9 miljardia ja seuraavana vuotena 10,9 miljardia euroa. Näin ne kuplat puhkeavat.
Vuonna 2018 Sipilän (kesk) hallituksen aikana valtion velka väheni 0,8 miljardia temppuilemalla. Valtion talous oli silloinkin alijäämäinen 0,3 miljardia, mutta tase-erien siirroilla talous saatiin näyttämään paremmalta.
Euro on ollut bensiiniä velkaantumisen liekkehin
Euroon siirtyminen 1999 tilirahana ja 2002 käteisrahana näytti alkuvuosina onnistuneelta, mutta finanssikriisi näytti euron kylmän ja raa´an todellisuuden.
Kaikki muut pohjoismaat säilyttivät kansallisen valuuttansa ja ovat menestyneet merkittävästi Suomea paremmin taloudessaan.
Kun Suomi oli markoissa jouduttiin rahan käyttöä seuraamaan huolella mm. vaihto- ja kauppataseiden kautta. Suomen Pankki ei voinut painaa rahaa, koska se olisi tehnyt hyperinflaation. Eurolla mitään pidikkeitä ei ole eikä ole ollut. EKP Euroopan keskuspankki on huolettomasti painanut rahaa ja Suomi on huolettomasti ottanut velkaa.
Eduskunnassa väitettiin, ettei velkoja tarvitse koskaan maksaa takaisin ja korkotasokin oli silloin alhainen. Mutta velat on aina maksettu takaisin, sillä lainat ovat lyhytaikaisia, usein 10 vuoden mittaisia. Sen jälkeen on otettu enemmän uutta lainaa, josta osalla on maksettu vanhoja lainoja pois.
Valtio ottaa velkaa etenkin eurooppalaisilta institutionaalisilta sijoittajilta (esimerkiksi eläkerahastoilta). Velkoja myydään eteenpäin, joten julkista tietoa siitä, kuka lainaa antaa, ei ole. Suomi ja Suomen Pankki on ottanut keskuspankeilta (EKP) määrän, joka on kymmeniä prosentteja kaikista velkakirjoista. Kotimaisia sijoittajia valtion velkoihin ei juurikaan ole.
Kunnat ottavat valtaosan velastaan Kuntarahoitukselta, joka on kuntien, Kevan (eläkevakuutusyhtiö) ja valtion omistama rahalaitos. Kuntarahoitus hankkii rahansa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. Tällainen mekanismi ei kannusta menojen vähentämiseen, koska rahaa saa aina helposti lisää veronmaksajien takaamana.
Miten velat maksettaisiin
Suomen tilanne on poliittisin päätöksin ajettu mahdottomuuteen. Suurimmat virheet ovat olleet euroon siirtyminen, liian suuri julkinen sektori, vapaa maahanmuutto elämään sosiaaliturvalla ja suomalaisten yritysten myyminen ulkomaalaisille. Fortum on oma surkea tapauksensa.
Kun suomalainen ostaa palveluja ja tuotteita, yhä suurempi osa voitoista menee ulkomaille, usein verotta. Näin siirrämme osinkojen lisäksi ulkomaille voitot, jotka aiemmin lisäsivät suomalaista kulutusta ja hyvinvointia. Voittoja voidaan siirtää myös erilaisin royalty- ja palvelumaksuin niin, ettei se näy julkisista tiedoista.
Esimerkkejä riittää sekä kokonaan, että osittain siirrettävät voitot
Puhelin- ja telemaksut > Ruotsiin Telialle
Pankkitoiminta > Tanskaan Danske Bankille
Kotipizza > Norjaan Orklalle
R-kioskit > Norjaan Reitangroupille
Ramirent > Ranskaan Loxam-konsernille.
Amer Sports > Kiinaan konsortiolle (johtajana Anta Sports).
Fazer ravintolapalvelut > Iso-Britanniaan Compass Groupille.
MTV > Norjaan Schibsted-konsernille.
Kuhmo Oy > kainuulainen sahayhtiö Itävaltaan Binderholz-konsernille
Pilke-päiväkodit > Norjaan
Tierakennus Destia > Ranskaan Colas-konsernille
Kemiran lannoitteet > Norjaan Yaralle
Datakeskukset > Googlelle ja muille toimijoille
Ylen verkot > Digita USA:han
Sähkönsiirto > Carunan kautta ulkomaisille sijoittajille
Paikalliset sähköyhtiöt > Mikkelissä ja Outokummussa > Iso-Britanniaan Abrdn:lle, Porissa Ruotsiin Polhem Infra KB:lle
Suomessa liian hyvä sosiaaliturva on johtanut työn kunnioittamisen rappeutumiseen. Yhä useammat elävät vapaaehtoisesti sosiaaliturvalla aikomatta koskaan tehdä töitä. Lisäksi ulkomailta sosiaaliturvaan tulleet kymmenet tuhannet kehitysmaalaiset heikentävät joka vuosi miljardeilla euroilla Suomen kansantaloutta.
Velkojen korot ja lainojen lyhennykset ovat nousseet niin suuriksi, ettei kansantalous pysty niitä enää maksamaan. Se on jotenkin sama kuin yksityissektorilla korot ja perintäkulut voivat ylittää alkuperäisen velan määrän, eikä kansalainen voi niistä koskaan selviytyä.
Kansalaisen rahavelka vanhentuu 15 tai 20 vuoden kuluttua ulosottoperusteen antamisesta tai erääntymisestä, minkä jälkeen velkaa ei voi enää periä. Valtion veloista ei odottamalla selvitä.
Valtionvelan korkoihin kuluu vuonna 2026 3,2-3,5 miljardia euroa. Vanhojen edullisempien lainojen takia velkakannan keskikorko on 1,8 %. Uusien lainojen korot ovat kaksi kertaa suuremmat.
Ranskan valtavan valtiovelan pitkäaikaisten lainojen korko on ollut viime aikoina jopa yli 5 prosentin. Myös Suomen korot tulevat nousemaan, koska emme tule saamaan velan kasvua hallintaan. Suomen velka on 2020-luvulla kasvanut 99 miljardia euroa 7 vuodessa. Vaikka saisimme rajattua velan kasvun 10 miljardiin vuodessa, olisi velkaa vuonna 2036 jo yli 300 miljardia euroa. Sen korot tulevat olemaan ainakin 5 % eli 15 miljardia euroa vuodessa eli 5-kertaiset nykytilaan verrattuna.
Viime vuoden lopulla valtion velka oli 187,7 miljardia euroa. Tänä vuonna valtio velkaantuu lisää 17 miljardia. Esillä on ollut 9 miljardin euron poliittisia listoja velkaantumisen vähentämiseksi. Miksei 20 miljardin? Velkaa pitäisi lyhentääkin. Jos lyhennämme valtion velkaa 5 miljardia euroa vuodessa, menee velan puolittamiseen 20 vuotta ja silti se on yli 100 miljardia, mikä raja ylitettiin vasta 10 vuotta sitten. Kansakoulun 1. luokalla osattiin tuo jo laskea, mutta tänään sitä ei ymmärrä ministerit, ei kansanedustajat eivätkä virkamiehet.
Kreikka pelastettiin euromaiden rahoilla, mutta Suomea ei tulla pelastamaan, koska monta kertaa suuremmat Ranska ja Italia ovat vielä surkeammassa tilassa. Euroopan rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Miten tästä voidaan selviytyä? Sodat ja sisällissodat johtaisivat valtavaan inflaatioon, mikä alentaisi lainojen nimellisarvon marginaaliseksi. Toisaalta korot nousisivat valtaviksi.
Yksinkertaisinta olisi sanoa lainaa antaneille ulkomaisille eläkerahastoille ja muille sijoittajille, että emme maksa velkojamme. Piste.
Mitä muita vaihtoehtoja Suomella on? Valtion kaiken omaisuuden myynti ulkomaille? Valtion pörssiosakkeiden arvo vuoden lopussa oli 25 miljardia euroa. Silloin myytäisiin Fortum kokonaan pelureiden haltuun. Tuskin pelurit hoitaisivat Fortumia yhtä huonosti kuin valtio enemmistöomistajana. Entä myytäisiinkö ulkomaille VR ja Fingrid? Veikkaus, Alko? Metsät? Tieverkosto? Rahat olisi tuhlattu varsin nopeasti ja sen jälkeen kansalaiset maksaisivat lastenlastenkin elämän loppuun korkeita rahastusmaksuja ulkomaille.
Eläkerahastojen sosialisointi? Miljonäärivero kymmenkertaisena? (Se johtaisi vauraiden perheiden maasta pakoon). Kehitysmaalaisten karkottaminen kansalaisuudesta riippumatta? Siirrytään sosialismin kautta kommunismiin eli lopulliseen tuhoon?
Uusi Nokia?
Suomen menestykset
Suomen nousu hyvinvointivaltioksi perustuu etenkin kolmeen suureen menestykseen.
Metsäteollisuuden nousu ja puunjalostuksen sähköistäminen (1800-luvun loppu – 1900-luvun alku).
Sotakorvauksista ponnistanut metalli- ja konepajateollisuus (1940–1980-luvut): Toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset pakottivat Suomen rakentamaan modernin konepaja- ja laivanrakennusteollisuuden.
Tieto- ja viestintäteknologian läpimurto ja Nokia (1990–2000-luvut): GSM-standardiin panostaminen ja Nokian nousu maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi nostivat Suomen 1990-luvun lamasta korkean teknologian vientimaaksi.
Tällaisia menestyksiä on ollut 150 vuodessa kolme. On turha haikailla, että tulisi neljäs, joka pelastaisi Suomen. Vihreä siirtymä on kankkulan kaivo, joka voi rikastuttaa valtion tuella yksityisiä yrityksiä, mutta kansantalouden kannalta se maksaa miljardeista kymmeniin.
Velkaromahdus ei ole Suomen loppu
Elämä jatkuu. Itä-Euroopan maat selviytyivät kommunismin kurjuudesta yksinkertaisesti siirtymällä markkinatalouteen. Monikulttuurisesta yhteiskunnasta on paljon vaikeampi selviytyä, koska kehitysmaalaisista ei pääse eroon. Eivät suomalaiset kuitenkaan nälkään kuole - elämä jatkuu, elintaso tulee olemaan nykyistä paljon vaatimattomampaa muutama kymmenen vuotta ja sen jälkeen uusi nokiamme voikin olla parempi elämän laatu.
Hyvinvointivaltioharhan takia köyhäksi lasketaan pienituloinen, jonka käteen jää verojen jälkeen 1530 euroa kuukaudessa. Tällainen henkilö ansaitsee 1750 euroa kuukaudessa palkkaa. Kaksilapsinen perhe katsotaan köyhäksi, jos heillä on käytettävissään 3213 euroa kuukaudessa. Tällä typerällä laskutavalla köyhiksi katsotaan joka seitsemäs asukas.
Laskin vanhoista palkkaliuskoista, että perheemme eli 1950-luvulla nykydollarilla päivässä (isä töissä, äiti kotona, 4 lasta). Elimme niukan, mutta hyvän lapsuuden. Ainoa tuki oli lapsilisä. Suomalaisten käteen jäävä raha tulee kaikissa tilanteissa alenemaan tulevina vuosina, mutta silti elämme aineellisesti paremmin kuin 1950-luvun lapsiperheet. Toki olemme typerämpiä nykyisin ja siksi ruikuttajia riittää jo nyt.
Talouden romahdusta suurempi ongelma Suomelle tulee jatkuvasti lisääntyvästä kehitysmaalaisten määrästä. Tätä myötä ajaudumme sharialain alaisuuteen kuten niin monet muutkin maat. Kuinka moni suomalainen tietää, että Välimeren maat olivat kristittyjä valtioita, mutta muslimit valloittivat ne ja kantaväestö tapettiin tai ne vaihtoivat henkensä säilyttääkseen uskontoaan: Algeria, Egypti, Libanon, Libya, Marokko, Syyria, Tunisia ja Turkki ovat vallattuja maita. Myös Espanja oli valloitettu, mutta espanjalaiset karkottivat muslimiväestön - Reconquista.
Kehitysavun antaminen velaksi
Lopuksi esimerkki velaksi tehtävästä hyvesignaloinneista. Esimerkki on ajankohtainen, koska järjestöt ja puolueet rähisevät Somalian kehitysapuhankkeiden torppaamisesta. Somalit ovat kansoittaneet työttömyys- ja rikostilastot ja ovat suurimpia toimeentulotuen saajia. Eikä heidän koulumenestykselläänkään ole kehumista. Kuitenkaan Somalia ei halua ottaa vastaan omia kansalaisiaan, jotka tekevät rankkoja rikoksia Suomessa.
Kaiken sitä on pakotettu sietämään, mutta en sitä, että Marttaliitto, tuo pullantuoksuinen kansalaisjärjestö, halusi tuhlata veloissa olevan Suomen rahoja yli puoli miljoonaa euroa puuhaan ”Taitavat naiset – taloudellinen voimaannuttaminen ja ravitsemustaidot Hargeisan ja Buraon haavoittuvassa asemassa oleville naisille”. Sen verran martat pelkäävät, että halusivat matkailla Somalimaahan, joka on rauhallista Somaliaa. Hankkeen nimi kertoo, että se on täyttä huuhaata. Että kehtaavatkin!
Poliitikoilla on aina ollut kiima jakaa rahaa kehitysapuna sinne tänne. Kun menin 2008 Vietnamiin, näin heti, ettei maa tarvitse kehitysapua. Afrikassa paljon kulkeneena näin kehitysavun seurauksia mm. Addis Ababan torilla, jossa myytiin viljaa säkeistä, joissa oli iso teksti ”YK viljaa, ei myyntiin”.
Sosiaalidemokraatit olivat isossa roolissa kun Suomi aloitti kehitysavun. SDP on vallassa ollessaan aina lisännyt kehitysapua. Poikkeus demareista oli presidentti Koivisto, joka useaan otteeseen esitti, ettei kehitysapua pidä antaa velkarahalla. Kirjassaan Kaksi kautta (1994). Koivisto kirjoitti: "Jos me annamme tukea kehitysmaille ja otamme samalla ulkomaista velkaa, niin tuensaajalle se on tietysti saatua tukea. Meillä se merkitsee sitä, että kehitysapu pannaan meillä myöhemmin maksettavaksi. Selvintä on, että tuki maksetaan silloin kun se annetaan eikä myöhemmin."
Yksikään poliittinen päättäjä ei ottaisi henkilökohtaista velkaa antaakseen sen kehitysapuna maailmalle. Mutta he haluavat, että tulevat sukupolvet maksavat heidän päätöstensä takia otettavat velat.
Liite. Argentiina-esimerkin julkaisen myöhemmin
Äärimmäinen esimerkki velkojen hoidosta: Romania
Teksti: tekoälyn tuottamaa valtaosaltaan
Romanian diktaattori Nicolae Ceaușescu yritti maksaa maansa ulkomaanvelat pois ankaran vyönkiristyksen, tuonnin lähes täydellisen pysäyttämisen ja kaiken mahdollisen tavaran ulkomaille myymisen avulla.
1970-luvulla otetut länsimaiset lainat olivat kasvaneet vuoden 1979 energiakriisin ja korkojen nousun myötä kestämättömiksi. Koska Ceaușescu ei halunnut Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) sanelevan Romanian talouspolitiikkaa, hän teki vuonna 1981 yksipuolisen päätöksen maksaa koko ulkomaanvelan pois mahdollisimman nopeasti.
Tämä tavoite saavutettiin kevään ja kesän 1989 aikana, mutta se toteutettiin kansalaisten äärimmäisen kärsimyksen kustannuksella.
Keskeiset keinot velkojen maksamiseksi
Elintarvikkeiden massiivinen vienti. Lähes kaikki maassa tuotettu liha, vilja, hedelmät ja muut elintarvikkeet myytiin ulkomaille kovan valuutan saamiseksi. Kotimaan kauppojen hyllyt tyhjenivät, ja peruselintarvikkeet laitettiin tiukalle säännöstelylle.
Teimme perheemme kanssa vuonna 1984 autolla Itä-Euroopan kiertueen. Romania oli kaikkein surkein valtio. Kamerassamme oli ollut virheellinen asetus ja kaikki matkan aikana ottamamme sadat valokuvat olivat tuhoutuneet. Mutta matkakirja kertoo Romanian kurjuudesta: ”Bukarestissa yritettiin ostaa ruokaa, mutta eipä siellä ollut kuin vettä ja leipää. Kaupat oli tosin täynnä tavaraa: hillopurkkeja ja mäntysuovan näköistä saippuaa. Perheenemäntänä olo taitaa olla ihanaa. Ostettiin siis vettä, tomaatteja kadulta, leipää ja kaali.”
Energian ja lämmityksen säännöstely. Sähkön ja polttoaineiden tuontia leikattiin rajusti ja kotimaista energiaa säästettiin vientiin sekä teollisuudelle. Talvisin asuntojen lämpötila määrättiin pidettäväksi alhaisena, ja sähkökatkot olivat arkipäivää.
Tuonnin pysäyttäminen. Ulkomaisten tuotteiden, raaka-aineiden ja uuden teknologian ostaminen lopetettiin lähes kokonaan. Tämä johti maan teollisuuden rappeutumiseen ja kulutustavaroiden, kuten lääkkeiden, krooniseen pulaan.
Julkisten menojen ja palkkojen leikkaukset. Valtio karsi rajusti terveydenhuollon, koulutuksen ja asumisen rahoitusta. Samalla hintoja nostettiin ja kansalaisten reaaliansiot romahtivat.
Pakkotyö ja säästöohjelmat. Opiskelijoita, sotilaita ja työläisiä määrättiin palkattomaan työhön maatalouteen ja rakennusprojekteihin. Lisäksi hallinto lanseerasi "tieteellisen ruokavalion", jolla kansalaisten kalorinsaantia ja nälkiintymistä yritettiin perustella terveydellisillä syillä.
Seuraukset
Romania onnistui maksamaan ulkomaanvelkansa kokonaan pois vuoteen 1989 mennessä. Elintaso romahti, lapsikuolleisuus nousi ja kansa eli kylmässä ja nälässä samalla kun diktaattori rakennutti itselleen ylellisiä palatseja.
Äärimmäinen kurjuus johti lopulta joulukuun 1989 vallankumoukseen, jossa kommunistinen hallinto kaatui ja Nicolae sekä Elena Ceaușescu teloitettiin.
Romania otettiin EU:n jäseneksi vuonna 2007. Eurostatin tilastojen mukaan ostovoimakorjattuna EU:ssa on kuusi Romaniaa köyhempää valtiota. Eli kurjuudesta voi selvitä.
