Harmaa talous – musta tulevaisuus –vai toimivampi yhteiskunta

Harmaan talouden miljardit ovat poliitikoille kuin sateenkaaren päässä oleva aarrearkku. Sitä ei koskaan löydetä.

Viime vuosikymmeninä ihmisten moraali on heikentynyt. Suurimpia syitä moraalikatoon ovat julkisen sektorin tuhlaava rahankäyttö, liian hyvä sosiaaliturva ja ulkomaalaisille maksettavat miljardit valehtelusta, huijauksista ja rikollisuudesta. Yhä useammat suomalaiset ajattelevat, että jos päättäjämme hukkaavat suomalaisten rahat, emme halua olla mukana kartuttamassa tuhlausta. Monet katsovat, että pienikin pimeä tulo on reilua, koska se vähentää tuhlattavien rahojen määrää.

Sosiaaliturvasta karmea esimerkki on se, että kuukaudessa alle 1000 euroa yhteensä työ- ja kansaneläkettä saavien määrä oli viime vuonna 159.000. Useimmat heistä ovat tehneet vuosikymmeniä töitä pienellä palkalla.  Samaan aikaan jokainen kolme vuotta tai enemmän Suomessa luuhannut koskaan työtä tehnyt ulkomaalainen saa takuueläkettä 991 euroa.

Suuri syyllinen ovat myös tietokoneet. Tietokoneilla on mahdollistettu joka vuosi kasvava valtava byrokratia ja sen valvonta. Tällaista kyyläysyhteiskuntaa ei ilman tietokoneita voitaisi pitää yllä. Valvonta on mennyt niin pikkutarkaksi, ettei kukaan siitä kunnialla voi selviytyä. Ja pahemmaksi menee.

Esimerkki: Kaupparekisteri etsii jo nyt tekoälyllä epätarkkoja yritysten osoitetietoja.  Tuhannet yritykset eivät käytä paperipostia lainkaan, mikä antaa PRH:lle leveät pellot sakkojen kirjoittamiseen. Epätarkasta osoitteesta saa 300 euron sakon. Ja paperinen karhukirje löytää perille puutteista huolimatta. Sakko maksatetaan viranomaisen omasta virheestä. PRH tarkistaa rekisterimuutokset, jolloin tällainen puute olisi pitänyt huomata ja ilmoituksen jättämisen yhteydessä.

Euroopan keskuspankki valmistelee digitaalista euroa. Sitä markkinoidaan käyttäjille ilmaisena ja muita maksutapoja täydentävänä. Kun se on otettu käyttöön, käteisen rahan käyttöä tullaan rajoittamaan. Sen jälkeen kellään Euroopassa ei enää ole yksityisyyttä. Isoveli pystyy valvomaan kaikkea ihmisten elämässä. Valvontaa lisätään myös autoihin tulevilla mittareilla, jotka mahdollistavat ajomäärän mukaisen verotuksen ja paljon muuta.

Blogin tarkoitus ei ole kannustaa harmaaseen talouteen, vaan osoittaa kuinka vaikeaksi ja osin mahdottomaksi rehellisenä toimiminen on tehty.

Lisäksi osoitan, että Suomessa harmaan talouden laajuutta liioitellaan rankasti. Motiiveja liioitteluun voi itse kukin miettiä.

Harmaan talouden raha on myös kansantalouden rahaa

Otetaan esimerkki.  Rakennusalan ammattilainen tekee iltapuhteina ja viikonloppuisin omakotitalojen pieniä remonttitöitä ilman kuittia. Yhden isomman keikan hinta voi olla 1000 euroa. Oletetaan, että ammattilainen on päivätöissä alan yrityksessä ja kuitilla tekisi nämä iltapuhdetyöt yrityksen piikkiin.

Hieman provokatiivinen laskelma osoittaa, että yhteiskunta saa 1000 euron pimeästä palkasta 682 euroa. Kuitilla maksettu remontti toisi valtiolle vain hieman enemmän, 757 euroa. Palkan saaja saisi tuhannesta eurosta käyttöönsä kuitilla 451 euroa. (Palkkaperustana mediaanipalkka 3393 eur/kk)

Laskelmassa on oletettu, että pimeä palkka käytetään yleisen arvonlisäverokannan hyödykkeisiin kuten tietotekniikkaan ja huonekaluihin. Jos palkka käytetään ulkomaan matkaan, raha ei hyödytä suomalaista yhteiskuntaa. Kuitilla tehdyn remontin seurannaisvaikutuksia yhteiskuntaan ei ole laskettu. Ne olisivat alle puolet pimeän tulon vaikutuksista.

Liioitellut miljardit

Harmaan talouden laajuutta Suomessa on aina liioiteltu. 1990-luvulla väitettiin harmaan talouden aiheuttavan 30 miljardin markan menetykset julkiselle sektorille. 2000-luvulle siirryttäessä määrä pysyi samana, mutta euroina 5 miljardia.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaaman selvityksen mukaan harmaa talous olisi vuonna 2008 ollut 10-14 miljardia euroa. Tästä olisi aiheutunut 4 - 6 miljardin euron vuotuiset vero- ja maksumenetykset. Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön mukaan pimeän työn arvo vuosina 2014-20 oli 0,9 – 1,4 miljardia euroa vuodessa. Tästä olisi aiheutunut 300 - 480 miljoonan euron vero- ja sosiaalimaksujen menetys. Arvonlisäveroja olisi menetetty vuonna 2023 600 miljoonaa euroa.

Jos pimeät työntekijät ovat mediaanipalkkaisia suomalaisia, 300 miljoonan euron veromenetys tarkoittaisi, että Suomessa joka päivä on 28.000 pimeää työntekijää. Oletettavasti pimeät palkat ovat pienempiä kuin rehelliset palkat. Jos pimeä palkka olisi keskimäärin 2500 euroa, tarvittaisiin 49.000 pimeää työntekijää joka päivä. Mikkelissä on 51.000 asukasta eli täällä olevien työikäisten, lasten, opiskelijoiden ja eläkeläisten määrä olisi sama kuin pimeiden työntekijöiden määrä Suomessa.

Missä he ovat? Eivät ole julkisella sektorilla. Eivät ole rakennuksilla eivätkä telakoilla, koska töihin vaaditaan aina näkyvillä oleva veronumero, joita valvotaan työmailla pistokokein. Eivät ole ulkomaalaisissa yrityksissä, joissa palkat maksetaan kotimaahan. Ulkomaalaisen yrityksen Suomeen lähettämät työntekijät ovat verovelvollisia Suomessa heti täällä tehdyistä töistä maksetuista palkoista. Verotus on ulkomaalaisen työntekijän hoidettava itse, mihin liittyy veronkiertomahdollisuus. Vuokratyöntekijöistä ulkomaalaisten osuus on yli puolet. Vuokratyöntekijöitä rakennuksilla on 5-10 % työvoimasta.

Työmailla tehtävän valvonnan (verohallinto, työsuojeluviranomaiset, poliisi) lisäksi rakennusliikkeen on selvitettävä alihankkijoiden taustat. Alalla on käännetty arvonlisäverovelvollisuus, mikä vaikeuttaa veropetosten tekemistä.

Harmaan talouden selvitysyksikön tuoreimpien arvioiden mukaan pienten yritysten (liikevaihto alle 10 milj. €) yhteisöveroon liittyvä harmaa talous on noin 120 miljoonaa euroa vuodessa. Se on yleisintä rakennusalalla (selvästi suurin), ravitsemusalalla (ravintolat, kahvilat, catering) sekä kiinteistönhoidossa ja siivousalalla.

Vuonna 2024 verohallinto esitti koneoppimisen perusteella, että Suomessa toimii jopa 7400 yritystä verohallinnon rekisterien ulkopuolella. Niiden aiheuttama verovaje olisi 90 – 120 miljoonaa euroa. On vaikeaa hahmottaa, mitä nämä yritykset olisivat. Suomessa on noin 5000 maahanmuuttajaa taksinkuljettajina, mutta osa heistä toimii työntekijänä taksiyrityksissä. Eivätkä kaikki ole pimeitä takseja. Myös kahvila- ja ravintolatoiminnassa on paljon maahanmuuttajia. Tällaisten yritysten omistajat vaihtuvat jopa vuosittain, joten osa varmasti toimii pimeästi. Verovaje yhtä pimeää yritystä kohden on keskimäärin 16.200 euroa, josta arvonlisäveron osuus olisi suurempi kuin tuloveron. Pimeiden taksien määrää lisäävät sosiaalituet, jotka halutaan täysimääräisinä työnteosta huolimatta.

EU:n julkaisemassa raportissa esitettiin harmaan talouden määräksi Suomessa 6,6 % bruttokansantuotteesta vuonna 2023. Eli 18 miljardia euroa. Melkein yhtä suuri kuin koko päivittäistavarakaupan arvonlisäverollinen myynti viime vuonna: 24,1 miljardia euroa.

Kun pimeät palkat ja arvonlisäverovaje ovat 2 miljardia, mitä ovat muut 16 miljardia euroa. Määrä on käsittämättömän suuri: jokainen suomalainen yli 15-vuotias ostaisi joka vuosi 3700 eurolla pimeitä palveluja.

Huumekauppa on rikollista eikä siten kuulu harmaaseen talouteen. Prostituutio on osin laillista, mutta sitäkään ei lasketa harmaaksi taloudeksi.

Mietitään hetki. Suomen kestävyysvaje valtion, alueiden ja kuntien menoissa on 10 miljardia euroa. Verohallinnon itse laskemien pimeiden palkkojen ja myyntien veromenetys olisi kaksi miljardia euroa vuodessa.

Pimeä myynti on vaikeutunut. Koronan jälkiseurauksena ihmiset maksavat korteilla ja kokemusasiantuntijat sanovat, että torikaupassa ja kahvila-ravintolatoiminnassa korttimaksujen osuus on jo 85 - 90 %. Niitä ei voi käsitellä pimeänä myyntinä. Markkinoille on tullut maksukortteja, joissa pankki toimii ulkomailla. EU:n sisäisen tietojen vaihdon takia nämä pankit tuskin toimivat Suomessa pimeästi.

Toki tilintarkastajana tiedän, että jotkut yrittäjät haluavat laittaa yksityistalouden menojaan yrityksen kirjanpitoon ja verotukseen. Näistä ei aiheudu miljardien veromenetyksiä. Itse en puuttunut tällaisiin pieniin maksuihin, jotka usein olivat perheen kanssa yhdessä syömistä sunnuntaisin firman piikkiin. Olen katsonut, että asia on vähäpätöinen kun vastapainona on se, etteivät yrittäjät ole sosiaalitoimiston luukulla ja työllistävät muita suomalaisia. Ja ottavat taloudellisen riskin yrittämisestään.

Yhteiskunnan kannalta pahinta on se, ettei tehdä mitään. Jos palkansaajan tulot eivät riitä kotiremontin maksamiseen muutoin kuin pimeästi, on vaihtoehto että jätetään tekemättä huonoin. Esimerkiksi ulkomaalaisten marjanpoimijoiden uusia sosiaalimaksuja on voinut jäädä maksamatta, mikä johtaa verovajeeseen, mutta virkamiesten valitsema vaihtoehto estää poimijoiden tulo Suomeen johtaa siihen, ettei valtio saa mitään tuloja. Marjanpoimintayhtiöt ja marjojen jatkojalostus eivät maksa palkkoja eikä sosiaalimaksuja siltä osin kuin toiminta on estetty. Onko se muka parempi vaihtoehto?

Vuonna 2018 Ylen MOT-ohjelmassa käsiteltiin harmaan talouden torjunnan kannattavuutta. Professori Matti Virén esitti näkemyksen, että torjuntaan menee pitkällä aikavälillä enemmän rahaa kuin siitä saadaan suoria verotuloja. Verohallinnon edustaja puolestaan korosti valvonnan pelotevaikutusta, joka estää paljon suurempia menetyksiä. Itse kokemusasiantuntijana totean, että harmaan talouden torjunnan nimissä on luotu valtavasti turhaa byrokratiaa, jonka toteuttaminen maksaa kaikille yrityksille vuosi vuodelta enemmän.

Omien työkokemusteni perusteella olen lisäksi arvioinut, että yritysten liikaa ja liian aikaisin maksamat verot ovat enemmän kuin valtion menetykset yritysten tekemistä veropetoksista. Niistä ei kuitenkaan kukaan ole kiinnostunut. Liikamaksut johtuvat yritysten kirjanpidosta ja verotuksesta vastaavien puutteellisesta osaamisesta sekä siitä, ettei ”lamppu ole syttynyt” oikeassa paikassa.

Suomessa puhutaan paljon harmaasta taloudesta. Vasta viime aikoina on alettu puhumaan korruptiosta. Korruption aiheuttamat taloudelliset yhteiskunnalliset menetykset on arvioitu olevan miljardeja euroja. Korruptiota on etenkin julkisissa hankinnoissa. Koska sen taustalla on ”isokenkäisiä” suomalaisia, asian tutkimiseen ei juurikaan ole annettu resursseja.

Suomalainen yritystilastointi on hidasta ja puutteellista. Esimerkiksi vuoden 2025 tilastot saadaan vasta ensi vuonna.

Työeläkemaksut maksettava mitättömistäkin tuloista

Jäät autolla tienposkeen. Ystävällinen autoilija pysähtyy ja kysyy mikä hätänä. Hän korjaa autoon tulleen vian ja kaikki jatkavat iloisina matkaansa.

Jos haluat korvata korjaajan työn ja antaa hänelle 50 euroa kahvirahoiksi, on tämä raha ilmoitettava tulorekisteriin. Kahviraha on niin pieni, ettei siitä tehdä ennakonpidätystä, eikä makseta palkkasidonnaisia sosiaalimaksuja.

Mutta silti: joudut kysymään auttajan henkilötunnuksen, nimen ja ammatin.

Ei ollut ihan helppo palkka.fi-koekäyttö

Sen jälkeen tielle jäänyt joutuu tekemään palkka.fi:ssä palkkalaskelman, joka ilmoitetaan tulorekisteriin. Jos julkisten nettipalvelujen käyttö ei ole auttajalle tuttua, ei ilmoitusta tee alle kahden tunnin. Jos teettää ilmoituksen tilitoimistossa sen työ maksaa enemmän kuin on korjauksesta maksettu raha.

Jos auttaja on ammattilainen autonkorjaaja, hän maksaa 50 eurosta puolet veroja ja sosiaalimaksuja. Jos hän käyttää saamansa rahan kahvin juontiin huoltoaseman kahvilassa perheensä kanssa, maksetaan kahvista ja viinereistä 6 euroa arvonlisäveroa.

Palkkalaskelma yllättää, koska siinä ei ole työnantajan maksamia sosiaalikuluja

Eikä siinä vielä kaikki. Jos autoremontti on isompi ja maksat kahvirahaa 100 euroa, on tehtävä ilmoitus työeläkeyhtiölle ja pidätettävä palkasta työntekijän osuus eläkemaksusta sekä maksettava työeläkkeen työnantajaosuus. Siksi on fiksumpaa maksaa 70 euroa, jolloin eläkeilmoitus-velvollisuutta ei ole (palkkaraja kuukaudessa 71,72 euroa).

Omalle perheenjäsenelle ei kannata maksaa palkkaa (esimerkiksi kotisiivouksesta), sillä perheenjäsenelle voidaan antaa 3 vuodessa rahaa 7499 euroa ilman verovaikutusta. Lahjaveroilmoitustakaan ei tällöin tarvitse tehdä. Rahaa ei siirretä tilisiirtona, jos se vaikuttaa saajan sosiaalitukiin.

Joissakin tilanteissa vanhemmat voivat maksaa elantoavustusta ilman, että raha muuttuisi lahjaveron alaiseksi tai palkaksi.

Jos remontissa on vaihdettu joku osa auttajan työkalupakista, pitäisi tämän osan arvo vähentää maksetusta kahvirahasta tulorekisteri-ilmoituksessa.

Jokainen ymmärtää, ettei tuossa ole mitään järkeä. Siksi autonkorjauspaikalla ei kysellä ajokorttia, eikä mitään muutakaan, vaan kiitetään avusta, annetaan kahviraha ja jatketaan iloisena matkaa: tielle jäänyt kiitollisena ja iloisena, auttaja iloisena siitä, että pystyi auttamaan. Vaikka on tehty verorikos.

Toki auttaja voi lisätä veroehdotukseen saamansa 50 euron kahvirahan, jos vielä keväällä muistaa vuosi sitten tapahtuneen korjauksen. Lisäys ei kuitenkaan poista maksajan tekemää tulorekisteriin ilmoittamatta jättämisrikosta.

Verohallinto määrää puuttuvasta ilmoituksesta 200 euron laiminlyöntimaksun, mikäli se jotain kautta saa tietoonsa kahvirahan.

Ammattimainen metsämarjojen poiminta tuhottu säännöillä

Suomessa kaikki oma-aloitteellisuus tuhotaan järjettömillä säännöillä ja tulkinnoilla. Metsämarjojen ja sienien poiminta ja myynti ovat verotonta tuloa, mutta poimijat eivät voi toimia itsenäisesti sen muutaman viikon aikana, jolloin metsät ovat täynnä rikkauksia. Marjoja ostavat yritykset eivät voi käyttää suomalaisia poimijoita, koska he eivät saa tehdä pitkiä päiviä viikonloput mukaan lukien.

Nyt tämä hulluus on ulotettu ulkomaalaisiin poimijoihin. Ennen thaipoimijat tekivät pitkiä päiviä metsissä ja puhdistivat yöllä marjat aamulla myytäviksi. He ovat itse halunneet urakoida metsissä, koska muutaman viikon ansioilla he ovat elättäneet koko perheensä vuoden kotimaassaan.

Nyt tällainen toiminta katsotaan ihmiskaupaksi. 2200 thaimaalaista halusi tulla Suomeen, mutta tilapäisen oleskeluluvan poimintaa varten on saanut 123 (kaikkia hakemuksia ei ole vielä käsitelty, vaikka metsät ovat jo täynnä marjoja). Yli 90 % hakemuksista hylätään. Näin Suomessa on menty viranomaistoimin määrittelemään, ketkä halukkaista saattavat joutua ”ihmiskaupan” kohteeksi.

Oikeusvaltiossa tuomiot annetaan tehdyn virheen jälkeen, ei etukäteen.

Yhtenä perusteluna viranomaiset käyttävät menettelyä, jossa yritykset maksavat lentoliput ja vähentävät lippujen hinnat poimijoiden marjatuloista ja loppuosa tuloista maksetaan vasta poiminnan päättyessä. Jos näin ei tehtäisi, voisivat poimijat siirtyä toisen yrityksen poimijaksi jopa Ruotsiin tai myydä marjoja suoraan kuluttajille. Matkalipun maksaneelle suomalaiselle yritykselle jäisi luu käteen.

Viime vuonna tehdyn lakimuutoksen jälkeen marjanpoimijat ovat työsuhteessa. Se on muuttanut koko alan toimintaedellytykset ja aiemmasta ahkerimmille parhaat tulot-käytännöstä on rippeet jäljellä.

Marjanpoiminta sinänsä ei ole harmaata taloutta, koska poimijalle tulot ovat verovapaita. Harmaa talous tulee esiin Kelan korvauksissa. Mutta säännökset ovat karmea esimerkki siitä kuinka viranomaiset voivat tuhota kokonaisen toimialan toimintaedellytykset. Eikä yrityksille anneta edes anneta mahdollisuutta osoittaa, miten ne ovat muuttaneet omaa toimintaansa.

Kirjoittaja on tietoinen toisen polven marjayritysten johdon tekemistä virheistä. Niiden korjaaminen ei olisi tuhonnut marja-alaa niinkuin viranomaiset tekivät.

Järjettömät rangaistukset

Julkinen valta ottaa aina omansa korkojen kera. Yksi käsittämätön käytäntö liittyy ostolaskun maksamiseen liittyvä velvollisuus tarkistaa myyjän kuuluminen ennakkoperintärekisteriin. Jos tätä ei ole huomattu tehdä ja yritys puuttuu rekisteristä, ostajayhtiölle määrätään 13 %:n ennakonpidätys tai 60 %:n ennakonpidätys toiminimiyrittäjille, mikäli myyjä ei ole antanut alempaa verokorttia ostajalle.

Ennakonpidätys tarkoittaa, että vaikeuksissa olevan yrityksen tulos olisi 65 % liikevaihdosta. Nokian tulos 2006 ennen iPhonen tuloa oli huipussaan 16 % liikevaihdosta.

Harmaan talouden rajamailla

Jokaisen yrityksen kirjanpidossa on joskus ostoja, joiden verovähennys-kelpoisuus ei ole itsestään selvä.

”Edustusmenoina pidetään elinkeinoverolain mukaan verotettavaan tulonhankintaan liittyviä, yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin, kuten asiakkaisiin tai liiketuttaviin, kohdistuvia vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuneita menoja.” Edustusmenoista saadaan tuloverotuksessa vähentää puolet, mutta arvonlisäverotuksessa ei mitään.

Monilla pienyrityksillä ei ole neuvottelutiloja lainkaan. Siksi asiakastapaamiset pidetään kahviloissa ja ravintoloissa. Monet tulkitsevat tällaiset menot edustusmenoiksi, etenkin silloin kun lounaalla on juotu yksi olutpullo. Joissakin EU-maissa tällainen meno katsotaan vähennyskelvottomaksi, jos yrittäjä itse osallistuu tapaamiseen. Suomessa tulkinta ei ole ollut näin tiukka.

Rajamailla olevista pienistä kuluista ei ole mitään mieltä pyytää maksullista ennakkotietoa, etenkään jos joudutaan käyttämään verokonsultteja, jotka usein laskuttaisivat koko kulun määrän ja enemmänkin.

Olen aina katsonut, että tällaiset rajatapausten menot ovat vähennyskelpoisia. Verottaja ei aina ole samaa mieltä. Mutta surullisinta on, että monet tilitoimistot tulkitsevat rajamailla olevat kulut aina vähennyskelvottomiksi. Näin he varmistavat, ettei verotarkastuksessa tule jälkiveroja.

Oma päättelyketjuni on yksinkertainen:

• jos maksu ei yksiselitteisesti ole yrittäjän henkilökohtaiseen käyttöön hankittua, se on vähennyskelpoinen. Neuvottelun yhteydessä tarjottu ateria on aina neuvottelukulu myös yrittäjälle, ei edustuskulu

• vain suurista yli 10.000 euron hankinnoista selvitetään vähennyskelpoisuus, mikäli se ei ole itsestään selvä, esimerkiksi laitehankinta yrityksen toimintaan. Kaikki muut kulut vähennetään verotuksessa.

• joskus yrityksen liiketoiminta voi olla lähellä yrittäjän harrastuksia: esimerkiksi moottoripyörä tai vene. Verottaja puuttuu herkästi tällaisiin hankintoihin, joten ennen kulun kirjaamista on huolella selvitettävä hankinnan käyttöä yritystoiminnassa ja vapaa-aikoina.

• veroilmoitukseen ei voi enää liittää lisätietoja hankinnoista, jolloin valinta on tehtävä kirjanpitoa laadittaessa; eikä mitään menoja jätetä varmuuden vuoksi kirjaamatta verotuksessa vähennyskelpoiseksi

• todennäköisyys, että yhtiöön tulee verotarkastus, on vähäinen, mikäli yritys hoitaa asiansa ajallaan ja asianmukaisesti

• todennäköisyys, että verotarkastaja edes kiinnittäisi huomionsa kuluun on pieni, ainakin alle 50 %

• todennäköisyys, että huomattu rajamailla oleva kulu lisäselvitysten jälkeen jälkiverotettaisiin on myös pieni

• jos kyse on merkittävästä rahamäärästä, joka jälkiverotetaan, käytetään kaikki aika ja osaaminen oikaisumenettelyyn.

Toki aina kyse on myös tuurista. Joskus verotarkastajat ovat pikkuasioihin puuttuvia nyhveröitä sekä yritys- ja yrittäjävihamielisiä. Kuulin kerran verotarkastajan sanovan yrittäjälle, että te kaikki yrittäjät olette rikollisia, kyse on vain siitä jäättekö kiinni. Kyse oli asiakkaastani, joka oli maksanut liikaa veroja tilitoimiston ohjaamana. Valitettavan usein järjestelmä on verotarkastajan puolella, eikä kukaan edes yritä objektiivisesti selvittää, mistä todella on kyse. Niinpä tuokin tapaus hävittiin. Mutta sen jälkeen löysin verolaista laillisen keinon, jolla kokonaisverotus saatiin jopa alemmas, mikä olisi ollut alun perin oikea vero.

Byrokratian lisääminen lisää harmaata taloutta, mitäpä jos vähennettäisiin byrokratiaa reippaasti

Merkittävä osa harmaasta taloudesta poistuisi ja ihmisten omaa vastuunottoa elämästään lisäisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottaminen eurooppalaiselle tasolle 60.000 euroon. Ostovoimakorjattu raja (Suomi 20.000 €) esimerkiksi Italiassa on 124.000 (nimellisesti 85.000) euroa, ja Suomi tunnetusti on maksanut italialaisten kulutusmenoja elpymisrahastomaksuissa.

Rajan ulkopuolelle jäävät yritykset maksavat veroa ostoistaan. Yritysten väliset hankinnat pieniltä yrityksiltä verotetaan, koska ostaja ei voi vähentää arvonlisäveroa. Taloushallinnon ja verotuksen vaatima työmäärä yksinyrittäjillä puolittuisi, mikä johtaisi yhä useampien kansalaisten kokeilevan siipiään yrittäjinä. Muutoksen positiivinen vaikutus yrityksiin olisi paljon suurempi kuin tehtävä yhteisöveron 2 %-yksikön alennus.

Arvonlisäverovelvollisten lukumäärä (780.000 - 800.000) voisi puolittua, mikä vähentäisi byrokratian ja julkisen sektorin tekemän valvonnan määrää valtavasti. (Arvonlisäverovelvollisia on enemmän kuin yrityksiä, koska metsänomistajat ja julkisen sektorin tuhannet yksiköt ovat verovelvollisia.)

Tässäpä harmaan talouden valvontayksikölle seuraava koneoppimisen projekti. Selvitetään alv-rajan noston vaikutus virheisiin, harmaaseen talouteen, byrokratiatyön vähenemiseen ja yrittämisen lisääntymiseen. Pitemmällä aikavälillä arvonlisäverokertymä tulee kasvamaan. Tulos tulisi yllättämään poliittiset päättäjät.

Taustatietoja:

Linkit: 28 esitystä yritystoiminnan helpottamiseksi (tulen lisäämään 3-4 uutta esitystä)

Yksinyrittäjän yksinkertainen kirjanpito

Arvonlisävero on työn verottamista

Onko tietokoneista ollut mihinkään? (2002)

Pelastetaan edes Suomi (2013)

***