Yritystä Suomeen: Osa 8
Hyvinvointivaltio on mahdollinen vain yrittämisen seurauksena. Yksikään kommunismiin perustunut valtio ei ole ollut hyvinvointivaltio. Kiinan nousu kommunismin aiheuttamasta köyhyydestä perustuu yrittämiseen.
Yritykset luovat yksityissektorin työpaikat. Yksityissektorin tuomilla tuloilla voidaan ylläpitää julkinen sektori ja siihen liittyvät hyvät aikomukset. Esimerkiksi kehitysapu rahoitetaan kokonaan yksityissektorin tuomilla rahoilla.
Kaikki yrittäjät ja yritykset eivät voi onnistua. Ikävin kohtalo on konkurssiin ajautuneen yrityksen yrittäjillä. He menettävät toimeentulonsa, työnsä, kotinsa, varallisuutensa, perheensä ja tulevaisuutensa, usein myös terveytensä. Pahinkin rikollinen saa uuden mahdollisuuden, epäonnistunut yrittäjä vain harvoin.
Epäonnistunut yrittäjä ei juurikaan saa apua. Hän on asiassaan yksin. Kun vertaa tätä kohtaloa Suomessa laittomasti kahdeksatta vuottaan olevaan turvapaikanhakijaan, joka tekee kahdeksatta kertaa hakemusta valtion rahoilla ja on koko ajan elänyt verorahoilla, on ero enemmän kuin yöllä ja päivällä. Yhteiskunta ikäänkuin rankaisee yrittäjää siitä, ettei hän enää tuo tuloja kaiken maailman halaamisen rahoittamiseen. Edellä esitetty johdanto kirjoitettu 2022.
Konkurssin jälkeen
Konkurssin tehnyttä perheyrittäjää katsotaan lopun ikää talousrikollisena. Sen sijaan suuryrityksen konkurssiin ajanut palkattu johto ei menetä mitään, ei edes mainettaan. Eräs yrittäjä meni hakemaan leivän loputtua perheeltä toimeentulotukea sosiaalivirastosta. Virkailija tuhaisi, että alkakaa käyttämään niitä konkurssissa piilottamianne varoja. Kuitenkin konkurssit kuuluvat yhteiskuntaan. Kaikki eivät voi onnistua. Jos yhteiskunta alkaa houkuttelemaan yrittäjäksi riskeistä kertomatta jo peruskoulussa, epäonnistuneita yrittäjiä tulee olemaan nykyistäkin enemmän.*)
Epäonnistunutkin yrittäjä on yrittänyt. Hän on omalla riskillään työllistänyt itsensä, perheensä ja ulkopuolisia henkilöitä sekä omassa yrityksessään että tavarantoimittajillaan tehdessään ostoja. Hän on usein ollut vuosia hyvä veronmaksaja tilittäessään arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä, eläkemaksuja ja omia tuloverojaan. Hän on ollut hyvä kansalainen, koska palkansaajia ei voi olla yrityksissä eikä julkishallinnossa, jos yrittäjiä ei olisi. Hän ei ole kansanperinteen riistäjäkapitalisti, riistäjät tässä yhteiskunnassa löytyvät ihan muualta kuin pienyrittäjien joukosta.
Valitettavan usein yritys vain kuihtuu alta pois. Näin on käynyt esimerkiksi kirjapainoalalla, jossa tietotekniikka ja nyt viimeisenä digikuvaus on tuhonnut satoja korkeatasoista työtä tehnyttä yritystä. Kun koko elämäntyö on tuhoutunut lyhyessä ajassa, tulee paikalle valtio, joka lyö yrittäjää niin monella lekalla päähän, ettei hän siitä enää tokene.
Itse olen seurannut useamman konkurssin tehneen yrittäjän perhe-elämää ja olen alkanut epäillä, että todelliset konkurssirikolliset löytyvät viranomaisten ja pesänhoitajien joukosta. Koska heillä on lainsäädäntö tukenaan, he tuhoavat toimillaan yrittäjän, aviopuolison, lapset, vanhemmat. Sananmukaisesti he joskus vievät tuhkatkin pesästä (eräässä yrityksessä haettiin mukamas piilotettua omaisuutta jopa puu-uunista). Kun tämän näkevät myös ystävät, ei ole ihme, ettei Suomessa haluta yrittäjyyttä.
*) Tämä on marginaalilehdessä julkaistu kirjoitus vuodelta 2003. Kirjoitukseen on lisätty samaan aikaan tekemäni ehdotukset, jotka on esitetty Kauppalehdelle uutisen kirjoittamiseksi. Kävin ne esittämässä silloiselle konkurssiasiamiehelle (viraston ensimmäinen vuonna 1995 Eero Lyytikäinen), joka tarjoaman iltapäiväkahvin jälkeen sanoi, että asia häntä kiinnosta ja käytännössä heitti minut virastostaan ulos. Sitten esitin asiaa Suomen Yrittäjien johtaja Rauno Vanhaselle (pääministerin veli), joka sanoi, ettei järjestö voi ajaa tällaista asiaa, koska konkurssin tehneet yritykset eivät maksa jäsenmaksuja. Kirjoitus on edelleen ajankohtainen, koska tilanne ei ole muuttunut, paitsi pahemmaksi. Jos asia saa kiinnostusta, kirjoitan kaksi erillistä artikkelia: toisen siitä miten yli 30 vuoden aikana kehittynyt tilanne saadaan korjattua ja toisen jutun yrittäjän kohtalosta pesänhoitajan rosvouksen uhrina.
Nykytilanteen ongelmat
Suomessa yritysverotus on etupainotteista. Yli kaksi kolmasosaa yrityksen maksamista veroista ja julkisista maksuista on maksettava ennenkuin yritys itse saa vastaavia tuloja käyttöönsä. Tätä epäkohtaa yksittäisissä tapauksissa korostaa verottajan ankarat ja valitettavan usein virheelliset tulkinnat asioista. Kun tällainen verotusvirheen juna lähtee liikkeelle, sitä ei saa pysähtymään mikään. Valtiohan ei itse pidä kiirettä vero-oikaisujen tekemisessä, mutta silti pistää täytäntöönpanoon väärät verot. Jos rahaa ei löydy, tulevat paikalle pesänhoitajat, jotka ovat oppineet alihintaiset realisoinnit ja oman työn pitkittämisen jalon taidon. He ovat myös mestareita löytämään yrittäjän kirjanpidosta halutut tavarat kuten autot, tietokoneet ja toimitilan pihalla käytettävät ruohonleikkurit. Apunaan he käyttävät tilintarkastajia, joille erityistilintarkastus on ainutlaatuinen avoin piikki, joka mahdollistaa kustannuksista välittämättä jokaisen kuitin kääntämisen ja kopioinnin moneen kertaan.
Vaikka yritystoimintaa olisi harjoitettu yhtiömuodossa, verottaja voi vielä kääntää kaikki verot yrittäjän maksettaviksi. Maksuja lisätään tulkinnoilla peitellystä osingonjaosta.
Näin luvut ovat suuria, vaikka valtio useimmiten ei määrättyjä veroja saa perityksikään. Monissa konkurssipesissä jäljelle jääneet varat käytetään pesänhoitokuluihin ja velkojille ei jää mitään. Yhteiskunnalla on kuitenkin laaja koneisto käytettävissään. Niin laaja, ettei yrittäjä aamulla tiedä, mistä päivän aikana tulee uusia hyökkäyksiä. Yhdessä tutkimassani jutussa valtion koneistossa ovat tulliviranomaiset, verotarkastaja, verovalmistelija, tuloverotuspäätöksen tekijä, arvonlisäverottaja, yritysverotuksen oikaisulautakunta, hallinto-oikeus, käräjäoikeus, hovioikeus, pesänhoitaja, käräjäoikeus uudestaan pesän kanteiden takia, henkilöverotuksen suorittaja ja sen oikaisulautakunta. Kuitenkin jos verotus tehtäisiin oikein, olisi valtio maksamassa takaisin sekä autoveroja, että liikaa tilitettyjä arvonlisäveroja, jotka riittävät hyvin kirjanpidosta todettujen muutaman todellisen virheen korjaamiseen.
Toki Suomessa on konkurssirikollisia. Niiden metsästämiseen käytetään hirmuisesti yhteiskunnan varoja: vuosien rikostutkintaa, oikeudenkäyntejä, pesänhoitajien palkkioita, erityistilintarkastuksia ja joskus myös ehdottomia vankeustuomioita. Paljon pienempi summa tarvittaisiin, jotta yrittäjät saisivat tasapuolisen mahdollisuuden valtiota ja pesää vastaan. Itse asiassa konkurssiyrittäjien parempi kohtalo olisi yhteiskunnallisesti taloudellista. Yrittäjät voisivat elättää itsensä kunnon kansalaisina. Vielä suurempi tuotto saataisiin siitä, että yrittäjäksi ryhtymistä ei pelättäisi niin paljon Suomessa.
Suomea pidetään oikeusvaltiona. Olemme huolissamme maahamme pyrkivien ihmisten oikeusturvasta, riippumatta siitä, ovatko tulijat aitoja pakolaisia vai luikureita/rikollisia. Paljon oikeutta ja yhteiskunnan varoja käytetään valitusprosesseissa, jotka usein ovat vahingollisia rikollisen kannalta viivyttäessään elämän raiteilleen saamista. Mutta yrittäjille oikeusturvaa ei ole suotu. Yrittäjien jäljelle jääneet varat käytetään yrittäjän lailliseksi kurittamiseksi, eikä hän saa mistään apua, jos omaa rahaa ei ole. Yritysveroasiantuntijat ovat kalliita ja juttujen pitkittyminen maksaa paljon. Edes yrittäjäjärjestöt eivät ole puuttuneet tähän epäkohtaan. Jopa minua on syytetty rikolliseksi ja rikollisten apuriksi, kun olen palkatta yrittänyt saada oikeutta yrittäjille. Murhaajien oikeusavustajaa ei kuitenkaan koskaan syyllistetä murhaajaksi.
Aivan liian vähälle on yhteiskunnassa jäänyt epäonnistuneen yrittäjän loppuelämän pohdinta. Hänen työttömyys- ja sosiaaliturvansa on heikko. Työpaikkaa on vaikea saada, koska yrittäjyys vaatii elämänkokemusta, jota voi olla vain palkansaajia iäkkäämmillä ihmisillä. Yrittäjä ei saa luottokorttia, eikä voi ostaa luotolla mitään. Kaikki pitää maksaa käteisellä. Käteistä saa vähän, koska palkasta pidätetään yrityksen velkoja. Velkojen viivästyskorot ovat järjettömän suuret, eikä usein päästä lainaa lyhentämään lainkaan. Mahdolliset perinnöt menevät yhteiskunnalle, ellei niitä ole huomattu siirtää ajoissa lastenlapsille tai muualle turvaan. Kodin pakkohuutokauppaa ei voida estää, jos koti on yritystoiminnan vakuutena.
Yrittäjä pakotetaan elämään rehellisyyden rajamailla tai aviopuolisonsa siivellä. Hän ei voi oikeastaan muuta kuin jatkaa yrittäjyyttä bulvaanin kautta. Bulvaanina on usein aviopuoliso tai oma lapsi, jotka samalla riskeeraavat oman elämänsä. Onhan jopa valtion yrittäjälainojen vakuutena ei pelkästään asunto, vaan koko tuleva elämä. Juuri sitä tarkoittaa vaadittu yleistakaus.
Pahinta on se, että yrittäjäperheessä rakkaus alkaa rakoilla. Kun tarvittaisiin tukea, tuleekin tilalle ahdistusta. Lapset voivat pahoin. Jos yrittäjän vanhemmat auttavat lastaan, sisarukset nostavat metelin. Jatkuva ahdistuksessa eläminen tuo sairautta koko perheelle. Kaikki eivät sitä kierrettä jaksa. Yrittäjien itsemurhat ovatkin keskimääräistä kansalaista yleisemmät.
Koska seuraukset ovat niin rankat, on ymmärrettävää, että velalliset yrittävät pelastaa mitä pelastettavissa on. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaakin sen, että konkurssikelpottelija selviää, mutta puhtain paperein konkurssiin mennyt yrittäjä joutuu kurituksen kierteeseen. Pesänhoitajakandidaatit eivät juurikaan vaivaudu ottamaan pesiä, joissa on rahaa alle 10.000 euroa, kun isompaakin rahaa on tarjolla. Joka tätä ei ajoissa huomaa, antaa pesälle mahdollisuuden viedä rahat myös yrittäjän takaajina olleilta sukulaisilta, vaikka lainat olisi täysin maksettukin. Aikaakin on annettu sivulausesäännöksin jopa vuositolkulla muun omaisuuden ottamiseen. Vuosikausiin et voi tietää, mitä vielä on tulossa, vaikka olisitkin toiminut rehellisesti.
Kehittämisesityksiä
Surkuttelu ei auta. Mitä siis pitäisi tehdä? Kassavirtaverotukseen siirtyminen vähentäisi verottajan konkurssihakemuksia merkittävästi, koska verotus ei olisi etupainotteista siinä määrin kuin tällä hetkellä. Jo nykyverotuksen aikana käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sisältyvät verot tulee vähentää valtion verosaamisten määrästä konkursseissa. Yrittäjäasiamiehen avulla puolustettaisiin yrittäjän oikeuksia verottajaa ja pesänhoitajaa vastaan. Yrittäjän sairastumisen tulee pidentää veropäätösten ja valitusaikojen määräaikoja. Asuntoa ei tule hyväksyä yrityksen vakuudeksi lainkaan.
Valtiolla ei tule olla oikeutta hakea yritystä konkurssiin, mikäli verotuksesta tehdyt oikaisuvaatimukset ovat ratkaisematta. Jos valtio ei ratkaise oikaisuvaatimuksia määrätyssä kohtuullisessa ajassa, sen vaatimusten tulee raueta. Niin valtion kuin yksityistenkin velkojien korot on saatava vastaamaan markkinakorkoja. Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus on annettava. Se ei johtaisi ylisuureen velkaantumiseen, koska luotottajat pitäisivät parempaa huolta antamistaan lainoista ja ostoveloista.
Pesänhoitotyötä on rajoitettava, jotta pesänhoitajat eivät voi esittämillään lisätöillä pitkittää konkurssiprosessia ja samalla käyttää pesän varoja omaksi hyödykseen. Myös erityistarkastuksen määrää ja sisältöä tulee tilintarkastusalan suosituksien kautta rajoittaa olennaisten asioiden tarkastamiseen, minkä lisäksi tarkastajalta tulee vaatia tasapuolista suhtautumista kaikkiin osapuoliin.
Todelliset talousrikolliset tuomittakoon niin kuin nytkin. Heitä on niin vähän, etteivät vankilat heistä täyty. Menetettyjä rahoja heiltä on turha yrittääkään – ne ovat piilotetut.
Mutta älkäämme kostako voimattomuuttamme konkurssiin menneille yrittäjille. Heitä voidaan moittia siitä, että yritystoiminta vei liikaa aikaa perheeltä ja ystäviltä. Sitä taas voidaan vähentää byrokratiaa karsimalla. He ehkä eivät ole olleet riittävän kovia liike-elämässä olevaa kovuutta vastaan, mutta inhimillisyys on hyvän ihmisen merkki. Epäonnistunutkin yrittäjä on ihminen, hyvä perheen äiti ja isä, usein mittavan elämänkokemuksen omaava henkilö, jonka osaamisella on paljon käyttöä yhteiskunnassamme. Hän voi olla kuka tahansa meistä, läheisimpämme ja siksi meille rakkain.
Yrittäjän epäonnistuminen ja rikollisuus (lisäys 2022)
Tässä esitettävät teesit ovat samat kuin 2003. Tänään kuitenkin toteaisin, että pesänhoitajien ahneus ja tilintarkastajien röyhkeys pesänhoitajien tukena on viimeisten 20 vuoden aikana osoittautunut lisääntyneen.
Toteaisin lisäksi, että verottaja rankaisee epäonnistuneita yrittäjiä hallinnollisilla päätöksillä ankarammin kuin käräjäoikeus. Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Mutta verottaja voi evätä yrittäjän pääsyn ennakkoperintärekisteriin pitemmäksi ajaksi, joka lisäksi on epämääräisen pitkä, mikä käytännössä estää yrittämisen.
Ennakkoperintärekisterimerkinnän puuttumisen takia palvelun ostaja joutuu perimään laskusta 13 %:n ennakkoveron maksaessaan laskun. Se tarkoittaa, että myyjän voiton tulisi olla 65 % liikevaihdosta. Vaatimus tuhoaa yrittäjän maksuvalmiuden. Tuollaiset voitot ovat erittäin harvinaisia. Yleensä yritysten voitot ovat muutaman prosentin osuus liikevaihdosta.
Vahteran teesit (2003 ja edelleen)
Valtion varoilla palkataan yrittäjäasiamies, joka puolustaa yrittäjän oikeuksia verottajaa ja pesänhoitajaa vastaan.
alihintaiset realisoinnit
verotusvirheet
väitteet esim. takaajia vastaan
verovelvolliselle myönteisten asioiden esittäminen
Pesänhoito siirretään valtiolle
kun pesänhoitajat ovat yksityisiä tahoja, he keskittyvät lain rajoja kolkutellen oman (ja kaveriensa) vaurauden lisäämiseen keinolla millä hyvänsä
Valtiolla ei saa olla oikeutta hakea yritystä konkurssiin, mikäli verotuksesta tehdyt oikaisuvaatimukset ovat valtion omien toimien takia ratkaisematta.
nyt yritys saadaan konkurssiin, vaikka verotus olisi tehty aivan väärin
vahingonkorvauksia voi ajaa, jos jaksaa, valtiota vastaan, se on pitkä ja kallis prosessi, jonka yleensä häviää
vahinkoa on muutakin kuin yrityksen tuho, perheet hajoavat, sairaudet, koti menetetään, ei ole työtäkään, eikä saa työttömyyskorvauksia
Mikäli valtio ei ratkaise oikaisuvaatimuksia tietyssä kohtuullisessa ajassa, valtion verovaatimukset raukeavat.
jouluna (2002) ratkesi yksi asiakasjuttu, jota oli ajettu 7 vuotta, valtio hävisi kaikki väitteensä
veronmaksajalla on hyvin lyhyet vastineajat, siksi valtion väitteiden tulisi tuhoutua esim. 2 tai 3 vuodessa, jos ei siihen mennessä ole lopullista ratkaisua
Yrittäjän sairastumisen tulee pidentää verotarkastuksen perusteella määräytyvien veropäätösten ja valitusaikojen määräaikoja.
osakeyhtiötä pidetään erillisenä oikeushenkilönä, jolloin yrittäjäomistajan sairautta ei tarvitse huomioida lainkaan
valtion systeemi pyörii, vaikka yrittäjä on sairaalassa; yksi asiakasjuttuni oli alkanut siitä kun verottaja esitti kaikki kummalliset väitteensä, oli yrittäjä seuraavan vuoden aikana 210 vrk sairaslomalla, osan ajasta sairaalassa, hänen oikeutensa menivät tuona aikana, kun verotus ajettiin valmiiksi ja sitten haettiin konkurssiin
Veronkorotusten, veronlisäysten ja jäämämaksujen yhteisvaikutusta lievennetään konkurssivelkojen määrää laskettaessa
veronkorotukset voivat 50 % lisätystä verosta (2003 80 %). Kun sitten viivästyneen veron ja korotuksen päälle lasketaan veronlisäys ja viivekorko (viitekorko+ 7%-yks; 2003 9,5 %), voivat nämä sanktiot olla lähes lisätyn veron määrän. Jos veron vielä voisi maksaa, ei näitä lisäyksiä enää pysty ja tie on pystyssä. Mitään näitä sanktioita ei saa vähentää verotuksessa tuloista.
yhdessä jutussani 2002 yhtiö olisi saanut veroja takaisin, jos verotus olisi tehty kokonaan uusiksi ja oikein. Kun valtion väittämille virheille lisättiin 80 %:n korotus, ylittivät sanktiot liikevaihdon määrän samana aikana kun nämä väitetyt virheet oli muka tapahtuneet
EU:n säännösten takia verohallinto on poistanut veronkorotukset tapauksissa, joissa yrittäjä viedään tuomittavaksi käräjäoikeuteen konkurssista, koska EU ei hyväksy kahta rangaistusta samasta asiasta (lisäys 2022)
Käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sisältyvät verot vähennetään valtion verosaamisten määrästä.
vaihto-omaisuuteen ja poistamattomaan käyttöomaisuuteen sisältyy 20 (2003: 29) %:n verovähennys, jonka kassavirtaverotuksessa olisi saanut. Ne jäävät ikuisesti saamatta ja siltä osin konkursseissa laskettu verovelka on liian suuri
Taannehtiva tappiontasaus konkursseissa
olisi kohtuullista saada ainakin konkursseissa aikaisempina vuosina maksettujen verojen hyvittäminen maksamatta jääneistä veroista (oikeaoppisesti käsiteltynä laskettaisiin verot koko toiminnan ajalta, jolloin verotetuista voitosta saataisiin hyvitys tappiovuosina, jotka ovat johtaneet konkurssiin
Pesänhoitotyötä rajoitetaan siten, etteivät pesänhoitajat voi esittämillään lisätöillä pitkittää konkurssiprosessia ja samalla käyttää pesän varoja omaksi hyödykseen.
pesänhoitajien kieroilu velkojien kokousten järjestelyissä pitää estää 3-4 viikon vähimmäismääräajoilla (eräässä tapauksessani velkojien kokous oli kesälomien jälkeen iltapäivällä klo 13. Edellisenä iltana pesänhoitaja toi julki kokouksen osanottajille yllättävän ja lain rajoja koettelevan vaatimuksen yrittäjälle. Yrittäjällä ei ollut aamupäivän aikana mitään mahdollisuutta saada apua vaatimuksen hylkäämiseksi).
pesänhoitajat kiristävät viemällä oikeuteen kyseenalaisia vaatimuksia. Hän saa siitä palkkion ja pesään rahaa työn pitkittämiseksi. He ovat valmiit sopimaan, jos välittömästi pesälle maksetaan osa vaateesta. Jos uhrin perheellä on rahaa, se usein maksaa kiristettävän summan välttääkseen vuosien oikeudenkäynnin ja sen aiheuttamat riskit
pesänhoitajat teettävät kaikenlaisia juttuja ja ajavat asioita, jotka usein häviävät, mutta saavat kuitenkin aina itse korvauksen
pitäisi olla niin, ettei palkkiota makseta kuin laillisesta saavutetusta hyödystä peruspesänjakopalkkion lisäksi. Tämä ehkäisee tehokkaasti turhien kanteiden ajamista
Turun tapauksessa pesänhoitaja veloitti pesältä 0,50 euroa km korvauksia, vaikka valtion hyväksymä taksa oli 0,38. Asia on pieni, mutta osoittaa kuinka pesästä viedään tuhkatkin.
Konkurssien erityistilintarkastuksissa edellytetään hyvän tilintarkastustavan mukaista objektiivisuutta ja tasapuolisuutta, sekä olennaisuuden periaatteen noudattamista
tilintarkastajat hakevat vain virheitä, jotka ovat pesänhoitajan toiveiden mukaisia
yrittäjälle edullisia asioita ei haeta, eikä esim verottajaa vastaan esitetä mitään, vaikka verotus olisi väärin tehty
tositteista otetaan kolmet kopiot (2003), vaikka kirjanpito on pesän hallussa. Yksi kopio pesänhoitajalle, yksi tilintarkastajalle ja yksi yrittäjälle selvittämistä varten
useimmat esiin otettavat asiat ovat sellaisia, ettei niitä tavallisessa tilintarkastuksessa otettaisi esille lainkaan, koska ovat epäolennaisia. Esim. viisi vuotta vanha PC kaivettiin esille kirjanpidosta ja vaadittiin konetta pesänhoitajalle. Kone oli kuitenkin hajonnut kun talousrikostutkijat takavarikoivat sen. Tuollaisella koneella ei ole mitään käytännön arvoa.
Henkilökohtaisen konkurssin avulla yrittäjälle annetaan mahdollisuus uuteen alkuun elämässä
tämä on se tärkein asia, nyt yrittäjä on epähenkilö lopun ikäänsä, paljon kokemusta ja osaamista menee hukkaan
Esimerkkitapaus 2000-luvun alusta
yrittäjä, joka teki konkurssin, aloitti uudestaan tyttärensä avulla, koska oma nimi ei enää kelvannut konkurssin takia, on onnistunut loistavasti
kaksi vuotta sitten tytär pyysi minua apuun, jotta paperit saataisiin kuntoon verottajaa vastaan
yritys ei saanut tavaraluottoa, ei pankkilainaa
alku oli vaikeaa ja veroja jäi rästiin, niistä tuli suuret rangaistusmaksut
viime vuonna sain verottajan käsittämättömät jälkiverotukset nurin
vuoden vaihteessa syyttäjä peruutti kaikki väitteet konkurssirikoksesta
nyt yrityksellä menee hyvin, kaikki vanhat verot on maksettu ja ostotkin voidaan rahoittaa tulorahoituksella
ilman yrittäjän olemista mukana yrityksessä tämä menestys ei olisi onnistunut
tällaiset yrittäjät eivät halua tulla julkisuuteen, koska myyvät usein kuluttajille, ja asiakkaat eivät ehkä ymmärtäisi mistä on kyse.
***
Tue blogin toimintaa https://www.vahtera.blog/tilaus
Blogisivuston ylläpito maksaa ja lisäksi joudun maksamaan eräistä tietopyynnöistä. Samaan aikaan Suomen asioita sekoittavat henkilöt saavat hulppeita palkkoja ja bonuksia.
Siksi pienikin tuki on paljon, jos useampi taho osallistuu vapaaehtoisen tilausmaksun maksamiseen.
Yritykset saavat vähentää tilausmaksun omassa kirjanpidossaan sekä arvonlisävero (10%)- että tuloverotuksessa, koska sivustolla käsitellään paljon yrittämiseen ja verotukseen liittyviä asioita.
