Yrittäjäperheen elämää konkurssin jälkeen

Konkurssin tehnyttä perheyrittäjää katsotaan lopun ikää talousrikollisena. Sen sijaan suuryrityksen konkurssiin ajanut palkattu johto ei menetä mitään, ei edes mainettaan. Eräs yrittäjä meni hakemaan leivän loputtua perheeltä toimeentulotukea sosiaalivirastosta. Virkailija tuhaisi, että alkakaa käyttämään niitä konkurssissa piilottamianne varoja. Kuitenkin konkurssit kuuluvat yhteiskuntaan. Kaikki eivät voi onnistua. Jos yhteiskunta alkaa houkuttelemaan yrittäjäksi riskeistä kertomatta jo peruskoulussa, epäonnistuneita yrittäjiä tulee olemaan nykyistäkin enemmän.

Epäonnistunutkin yrittäjä on yrittänyt. Hän on omalla riskillään työllistänyt itsensä, perheensä ja ulkopuolisia henkilöitä sekä omassa yrityksessään että tavarantoimittajillaan tehdessään ostoja. Hän on usein ollut vuosia hyvä veronmaksaja tilittäessään arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä, eläkemaksuja ja omia tuloverojaan. Hän on ollut hyvä kansalainen, koska palkansaajia ei voi olla yrityksissä eikä julkishallinnossa, jos yrittäjiä ei olisi. Hän ei ole kansanperinteen riistäjäkapitalisti, riistäjät tässä yhteiskunnassa löytyvät ihan muualta kuin pienyrittäjien joukosta.

Valitettavan usein yritys vain kuihtuu alta pois. Näin on käynyt esimerkiksi kirjapainoalalla, jossa tietotekniikka ja nyt viimeisenä digikuvaus on tuhonnut satoja korkeatasoista työtä tehnyttä yritystä. Kun koko elämäntyö on tuhoutunut lyhyessä ajassa, tulee paikalle valtio, joka lyö yrittäjää niin monella lekalla päähän, ettei hän siitä enää tokene.

Itse olen seurannut muutaman konkurssin tehneen yrittäjän perhe-elämää ja olen alkanut epäillä, että todelliset konkurssirikolliset löytyvät viranomaisten ja pesänhoitajien joukosta. Koska heillä on lainsäädäntö tukenaan, he tuhoavat toimillaan yrittäjän, aviopuolison, lapset, vanhemmat. Yrittäjä menettää konkurssissa varallisuutensa, työnsä, ansionsa, kotinsa, usein perheensä sekä tulevaisuutensa.

Sananmukaisesti viranomaiset joskus vievät tuhkatkin pesästä (eräässä yrityksessä haettiin mukamas piilotettua omaisuutta jopa puu-uunista). Kun tämän näkevät myös ystävät, ei ole ihme, ettei Suomessa haluta yrittäjyyttä.

Tämä on lehtikirjoitus vuodelta 2003. Aiheena konkurssit. Kirjoituksen tärkein osa on kehittämisehdotukset. Ne on julkaistu tuolloin mm. Kauppalehdessä.

Kävin esittämässä kehittämisehdotukset silloiselle konkurssiasiamiehelle (viraston ensimmäinen vuonna 1995 Eero Lyytikäinen), joka tarjoaman iltapäiväkahvin jälkeen sanoi, että asia häntä kiinnosta ja käytännössä heitti minut virastostaan ulos. Sitten esitin asiaa Suomen Yrittäjien johtaja Rauno Vanhaselle (silloisen pääministerin veli), joka sanoi, ettei järjestö voi ajaa tällaista asiaa, koska konkurssin tehneet yritykset eivät maksa jäsenmaksuja.

Kirjoitus on edelleen ajankohtainen, koska tilanne ei ole muuttunut, paitsi pahemmaksi.

Kirjoitus on oheismateriaalia ensi viikolla julkaisemaani valtiovarainministeri Riikka Purran pyytämään 25 kohdan byrokratiapurku-listaan. Yrittämisen pelastaminen edellyttää paljon muutakin kuin byrokratian vähentämistä: esimerkiksi epäonnistuneiden yrittäjien elämän pelastamista.

Nykytilanteen ongelmat

 Suomessa yritysverotus on etupainotteista. Yli kaksi kolmasosaa yrityksen maksamista veroista ja julkisista maksuista on maksettava ennen kuin yritys itse saa vastaavia tuloja käyttöönsä. Tätä epäkohtaa yksittäisissä tapauksissa korostavat verottajan ankarat ja valitettavan usein virheelliset tulkinnat asioista. Kun tällainen verotusvirheen juna lähtee liikkeelle, sitä ei saa pysähtymään mikään. Valtiohan ei itse pidä kiirettä vero-oikaisujen tekemisessä, mutta silti pistää täytäntöönpanoon väärät verot. Jos rahaa ei löydy, tulevat paikalle pesänhoitajat, jotka ovat oppineet alihintaiset realisoinnit ja oman työn pitkittämisen jalon taidon. He ovat myös mestareita löytämään yrittäjän kirjanpidosta halutut tavarat kuten autot, tietokoneet ja toimitilan pihalla käytettävät ruohonleikkurit. Apunaan he käyttävät tilintarkastajia, joille erityistilintarkastus on ainutlaatuinen avoin piikki, joka mahdollistaa kustannuksista välittämättä jokaisen kuitin kääntämisen ja kopioinnin moneen kertaan.

Lisäys 2025: ---Tilintarkastajat sortuvat tekemään valheellisia erityistarkastuksia, joilla pesänhoitaja saadaan ottamaan yrittäjän omaistenkin rahat. Huijaaminen on mahdollista, koska pesänhoitaja pystyy järjestämään asioiden käsittelyn siten, ettei kukaan edes ehdi perehtymään asiakirjoihin. Myös tilintarkastajien valvontalautakunta on valheiden takaajana, koska se ei ota käsiteltäväkseen erityistilintarkastajista tehtyjä kanteluita. ---

Vaikka yritystoimintaa olisi harjoitettu yhtiömuodossa, verottaja voi vielä kääntää kaikki verot yrittäjän maksettaviksi. Maksuja lisätään tulkinnoilla peitellystä osingonjaosta.

Näin luvut ovat suuria, vaikka valtio useimmiten ei määrättyjä veroja saa perityksikään. Monissa konkurssipesissä jäljelle jäävät verot käytetään pesänhoitokuluihin ja velkojille ei jää mitään. Yhteiskunnalla on kuitenkin laaja koneisto käytettävissään. Niin laaja, ettei yrittäjä aamulla tiedä, mistä päivän aikana tulee uusia hyökkäyksiä. Yhdessä tutkimassani jutussa valtion koneistossa ovat tulliviranomaiset, verotarkastaja, verovalmistelija, tuloverotuspäätöksen tekijä, arvonlisäverottaja, yritysverotuksen oikaisulautakunta, hallinto-oikeus, käräjäoikeus, hovioikeus, pesänhoitaja, käräjäoikeus uudestaan pesän kanteiden takia, henkilöverotuksen suorittaja ja sen oikaisulautakunta. Kuitenkin jos verotus tehtäisiin oikein, olisi valtio maksamassa takaisin sekä autoveroja, että liikaa tilitettyjä arvonlisäveroja, jotka riittävät hyvin kirjanpidosta todettujen muutaman todellisen virheen korjaamiseen.

Toki Suomessa on konkurssirikollisia. Niiden metsästämiseen käytetään hirmuisesti yhteiskunnan varoja: vuosien rikostutkintaa, oikeudenkäyntejä, pesänhoitajien palkkioita, erityistilintarkastuksia ja joskus myös tuomioita. Paljon pienempi summa tarvittaisiin, jotta yrittäjät saisivat tasapuolisen mahdollisuuden valtiota ja pesää vastaan. Itse asiassa konkurssiyrittäjien parempi kohtalo olisi yhteiskunnallisesti taloudellista. Yrittäjät voisivat elättää itsensä kunnon kansalaisina. Vielä suurempi tuotto saataisiin siitä, että yrittäjäksi ryhtymistä ei pelättäisi niin paljon Suomessa.

Suomeahan pidetään oikeusvaltiona. Olemme huolissamme maahamme pyrkivien ihmisten oikeusturvasta, riippumatta siitä, ovatko tulijat aitoja pakolaisia vai luikureita. Paljon oikeutta ja yhteiskunnan varoja käytetään valitusprosesseissa, jotka usein ovat vahingollisia rikollisen kannalta viivyttäessään elämän raiteilleen saamista. Mutta yrittäjille oikeusturvaa ei ole suotu. Yrittäjien jäljelle jääneet varat käytetään yrittäjän lailliseksi kurittamiseksi, eikä hän saa mistään apua, jos rahaa ei ole.

Yritysveroasiantuntijat ovat kalliita ja juttujen pitkittyminen maksaa paljon. Edes yrittäjäjärjestöt eivät ole puuttuneet tähän epäkohtaan. Jopa minua on syytetty rikolliseksi ja rikollisten apuriksi, kun olen palkatta yrittänyt saada oikeutta yrittäjille. Murhaajien oikeusavustajaa ei kuitenkaan koskaan syyllistetä murhaajaksi.

Aivan liian vähälle on yhteiskunnassa jäänyt epäonnistuneen yrittäjän loppuelämän pohdinta. Hänen työttömyys- ja sosiaaliturvansa on heikko. Työpaikkaa on vaikea saada, koska yrittäjyys vaatii elämänkokemusta, jota voi olla vain palkansaajia iäkkäämmillä ihmisillä. Yrittäjä ei saa luottokorttia, eikä voi ostaa luotolla mitään. Kaikki pitää maksaa käteisellä. Käteistä saa vähän, koska palkasta pidätetään yrityksen velkoja. Velkojen viivästyskorot ovat järjettömän suuret, eikä usein päästä lainaa lyhentämään lainkaan. Mahdolliset perinnöt menevät yhteiskunnalle, ellei niitä ole huomattu siirtää ajoissa lastenlapsille tai muualle turvaan. Kodin pakkohuutokauppaa ei voida estää, jos koti on yritystoiminnan vakuutena.

Yrittäjä pakotetaan elämään rehellisyyden rajamailla tai aviopuolisonsa siivellä. Hän ei voi oikeastaan muuta kuin jatkaa yrittäjyyttä bulvaanin kautta. Bulvaanina on usein aviopuoliso tai oma lapsi, jotka samalla riskeeraavat oman elämänsä. Onhan jopa valtion yrittäjälainojen vakuutena ei pelkästään asunto, vaan koko tuleva elämä. Juuri sitä tarkoittaa vaadittu yleistakaus.

Pahinta on se, että yrittäjäperheessä rakkaus alkaa rakoilla. Kun tarvittaisiin tukea, tuleekin tilalle ahdistusta. Lapset voivat pahoin. Jos yrittäjän vanhemmat auttavat lastaan, sisarukset nostavat metelin. Jatkuva ahdistuksessa eläminen tuo sairautta koko perheelle. Kaikki eivät sitä kierrettä jaksa. Yrittäjien itsemurhat ovatkin keskimääräistä kansalaista yleisemmät.

Koska seuraukset ovat niin rankat, on ymmärrettävää, että velalliset yrittävät pelastaa mitä pelastettavissa on. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaakin sen, että konkurssikelpottelija selviää, mutta puhtain paperein konkurssiin mennyt yrittäjä joutuu kurituksen kierteeseen.

Pesänhoitajakandidaatit eivät juurikaan vaivaudu ottamaan pesiä, joissa on rahaa alle 10.000 euroa, kun isompaakin rahaa on tarjolla. Joka tätä ei ajoissa huomaa, antaa pesälle mahdollisuuden viedä rahat myös yrittäjän takaajina olleilta sukulaisilta, vaikka lainat olisi täysin maksettukin. Aikaakin on annettu sivulausesäännöksin jopa vuositolkulla muun omaisuuden ottamiseen. Vuosikausiin et voi tietää, mitä vielä on tulossa, vaikka olisitkin toiminut rehellisesti.

Kehittämisesitykset (2003!)

Surkuttelu ei auta. Mitä siis pitäisi tehdä? Kassavirtaverotukseen siirtyminen vähentäisi verottajan konkurssihakemuksia merkittävästi, koska verotus ei olisi etupainotteista siinä määrin kuin tällä hetkellä. Jo nykyverotuksen aikana käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sisältyvät verot tulisi vähentää valtion verosaamisten määrästä konkursseissa. Yrittäjäasiamiehen avulla puolustettaisiin yrittäjän oikeuksia verottajaa ja pesänhoitajaa vastaan. Yrittäjän sairastumisen tulee pidentää veropäätösten ja valitusaikojen määräaikoja. Asuntoa ei tule hyväksyä vakuudeksi lainkaan.

Valtiolla ei tule olla oikeutta hakea yritystä konkurssiin, mikäli verotuksesta tehdyt oikaisuvaatimukset ovat ratkaisematta. Jos valtio ei ratkaise oikaisuvaatimuksia määrätyssä kohtuullisessa ajassa, sen vaatimusten tulee raueta. Niin valtion kuin yksityistenkin velkojien korot on saatava vastaamaan markkinakorkoja. Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus on annettava. Se ei johtaisi ylisuureen velkaantumiseen, koska luotottajat pitäisivät parempaa huolta antamistaan lainoista ja ostoveloista.

Pesänhoitotyötä on rajoitettava, jotta pesänhoitajat eivät voi esittämillään lisätöillä pitkittää konkurssiprosessia ja samalla käyttää pesän varoja omaksi hyödykseen. Myös erityistarkastuksen määrää ja sisältöä tulee tilintarkastusalan suosituksien kautta rajoittaa olennaisten asioiden tarkastamiseen, minkä lisäksi tarkastajalta tulee vaatia tasapuolista suhtautumista kaikkiin osapuoliin.

Todelliset talousrikolliset tuomittakoon niin kuin nytkin. Heitä on niin vähän, etteivät vankilat heistä täyty. Menetettyjä rahoja heiltä on turha yrittääkään – ne ovat piilotetut.

Mutta älkäämme kostako voimattomuuttamme konkurssiin menneille yrittäjille. Heitä voidaan moittia siitä, että yritystoiminta vei liikaa aikaa perheeltä ja ystäviltä. Sitä taas voidaan vähentää byrokratiaa karsimalla. He ehkä eivät ole olleet riittävän kovia liike-elämässä olevaa kovuutta vastaan, mutta inhimillisyys on hyvän ihmisen merkki. Epäonnistunutkin yrittäjä on ihminen, hyvä perheen äiti ja isä, usein mittavan elämänkokemuksen omaava henkilö, jonka osaamisella on paljon käyttöä yhteiskunnassamme. Hän voi olla kuka tahansa meistä, läheisimpämme ja siksi meille rakkain.

Vahteran teesit 2003

 Valtion varoilla palkataan yrittäjäasiamies, joka puolustaa yrittäjän oikeuksia verottajaa ja pesänhoitajaa vastaan.

• alihintaiset realisoinnit

•      verotusvirheet

•      väitteet esim. takaajia vastaan

•      verovelvolliselle myönteisten asioiden esittäminen

Valtiolla ei ole oikeutta hakea yritystä konkurssiin, mikäli verotuksesta tehdyt oikaisuvaatimukset ovat valtion omien toimien takia ratkaisematta.

• nyt firma saadaan konkurssiin, vaikka verotus olisi tehty aivan väärin

• vahingonkorvauksia voi ajaa, jos jaksaa, valtiota vastaan, se on pitkä ja kallis prosessi

• ja vahinkoa on muutakin kuin firman tuho, perheet hajoavat, sairaudet, koti menetetään, ei ole työtäkään, eikä saa työttömyyskorvauksia

Esimerkki 2022: Verotarkastus ja sen tuhoama yritys – Osa 1: Verotarkastus

 Verotarkastus ja sen tuhoama yritys – Osa 2: Perätön rikosilmoitus

Mikäli valtio ei ratkaise oikaisuvaatimuksia tietyssä kohtuullisessa ajassa, valtion verovaatimukset raukeavat.

• jouluna (2003) ratkesi asiakasjuttu, jota oli ajettu 7 vuotta, valtio hävisi kaikki väitteensä, yritys oli tuhottu ennen sitä

• veronmaksajalla on hyvin lyhyet vastineajat, siksi valtion väitteiden tulisi hylätä esim. 2 tai 3 vuodessa, jos ei siihen mennessä ole lopullista ratkaisua

Yrittäjän sairastuminen pidentää verotarkastuksen perusteella määräytyvien veropäätösten ja valitusaikojen määräaikoja.

• osakeyhtiötä pidetään erillisenä oikeushenkilönä, jolloin yrittäjäomistajan sairautta ei tarvitse nykyisin huomioida lainkaan

• valtion systeemi pyörii, vaikka yrittäjä on sairaalassa, yksi asiakasjuttuni oli alkanut sitä, että kun verottaja esitti kaikki kummalliset väitteensä, oli yrittäjä seuraavan vuoden aikana 210 vrk sairaslomalla, osan ajasta sairaalassa, hänen oikeutensa menivät tuona aikana, kun verotus ajettiin valmiiksi ja sitten haettiin konkurssiin

Veronkorotusten, veronlisäysten ja jäämämaksujen yhteisvaikutusta lievennetään konkurssivelkojen määrää laskettaessa

• veronkorotukset voivat olla 80 %. Kun sitten viivästyneen veron ja korotuksen päälle lasketaan veronlisäys ja jäämämaksu (eli 9,5 %:n korko), ovat nämä yhteiset sanktiot usein yli koko kiistellyn veron määrän. Jos veron vielä voisi maksaa, ei näitä lisäyksiä enää pysty ja tie on pystyssä. Mitään näitä sanktioita ei myöskään saa vähentää tuloista.

• tuo virheiden korotukset ovat 10-20 %. jos enemmän, pitäisi olla verorikos, yhdessä jutussani yhtiö olisi saanut veroja takaisin, jos verotus olisi tehty kokonaan uusiksi ja oikein. Kun valtion väittämille virheille laitettiin 80 %:n korotus, ylittivät sanktiot liikevaihdon määrän samana aikana kun nämä väitetyt virheet oli muka tapahtuneet

Käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sisältyvät verot vähennetään valtion verosaamisten määrästä.

• vaihto-omaisuuteen ja poistamattomaan käyttöomaisuuteen sisältyy 20 (2003 29) %:n verovähennys, jonka kassavirtaverotuksessa olisi jo saanut. nyt ne jäävät ikuisesti saamatta ja siltä osin konkursseissa laskettu verovelka on liian suuri

Pesänhoitotyötä rajoitetaan siten, etteivät pesänhoitajat voi esittämillään lisätöillä pitkittää konkurssiprosessia ja samalla käyttää pesän varoja omaksi hyödykseen.

• pesänhoitajat teettävät kaikenlaisia juttuja ja ajavat asioita, jotka he usein häviävätkin, mutta saavat kuitenkin aina itse korvauksen

• pitäisi olla niin, ettei palkkiota makseta kuin saavutetusta hyödystä peruspesänjakopalkkion lisäksi. Tämä ehkäisee tehokkaasti turhien kanteiden ajamista

• Turun tapauksessa pesänhoitaja veloitti pesältä 0,50 euroa km korvauksia, vaikka valtion hyväksymä taksa on 0,38. Asia on pieni, mutta osoittaa kuinka pesästä viedään tuhkatkin

Konkurssien erityistilintarkastuksissa edellytetään hyvän tilintarkastustavan mukaista objektiivisuutta ja tasapuolisuutta, sekä olennaisuuden periaatteen noudattamista

• tilintarkastajat hakevat vain virheitä, jotka ovat pesänhoitajan toiveiden mukaisia

• yrittäjälle edullisia asioita ei esitetä, eikä esim. verottajaa vastaan nosteta juttuja, vaikka verotus olisi väärin tehty

• tositteista otetaan 3 kopiot, vaikka kirjanpito on pesän hallussa. Yksi kopio pesänhoitajalle, yksi tilintarkastajalle ja yksi yrittäjälle selvittämistä varten

• useimmat esiin otettavat asiat ovat sellaisia, ettei niitä tavallisessa tilintarkastuksessa otettaisi esille epäolennaisina asioina. Esim. viisi vuotta vanha PC kaivettiin esille kirjanpidosta ja vaadittiin konetta pesänhoitajalle. Kone oli kuitenkin hajonnut kun talousrikostutkijat takavarikoivat sen. Tuollaisella koneella ei ole mitään käytännön arvoa.

Henkilökohtaisen konkurssin avulla yrittäjälle annetaan mahdollisuus uuteen alkuun elämässä

• tämä on se tärkein asia, nyt yrittäjä on epähenkilö lopun ikäänsä, paljon kokemusta ja osaamista menee hukkaan

• sain juuri tietää, että yrittäjä, joka teki konkurssin, aloitti uudestaan tyttärensä avulla, koska oma nimi ei kelvannut enää konkurssin takia, on onnistunut loistavasti

• kaksi vuotta sitten tytär pyysi minua apuun, jotta paperit saataisiin kuntoon verottajaa vastaan

• yritys ei saanut tavaraluottoa, ei pankkilainaa

• alku oli vaikeaa ja veroja jäi rästiin, niistä tuli hirmuiset rangaistusmaksut

• viime vuonna sain verottajan käsittämättömät jälkiverotukset nurin

• ja vuoden vaihteessa syyttäjä peruutti kaikki väitteet konkurssirikoksesta

• ja nyt yrityksellä menee tosi hyvin, kaikki vanhat verot on maksettu ja ostotkin voidaan rahoittaa tulorahoituksella

• ilman yrittäjän olemista mukana yrityksessä tämä menestys ei olisi onnistunut

• en usko, että yrittäjä haluaa tulla julkisuuteen, koska myyvät kuluttajille, ja asiakkaat eivät ehkä ymmärtäisi tätä asiaa, mutta jotenkin tämä asia tulisi saada julki

Usein vaikeuksissa olevia yrittäjiä kehoitetaan lopettamaan yritys. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Mistä saada tilalle työpaikka? Miten hoitaa työntekijöiden aseman? Miten maksaa velat, verot ja maksut. Ulosottomaksut ja korot. Takaukset. Yrittäjän on vaikeassa tilanteessa pakko yrittää ja toivoa parasta. Palkansaaja voi sanoutua irti työpaikastaan ja siirtyä toiselle työnantajalle tai elää sosiaalitukien varassa. Yrittäjällä tällaista mahdollisuutta ei ole.

Minulle soitti kuluneella viikolla (2003) yrittäjä, joka oli löytänyt yrityksen omaisuudelle ostajan. Pesänhoitaja kuitenkin myi varat paljon halvemmalla, ilmeisesti tutulleen. --- 1990-luvun laman seurauksena Helsingin Eirassa samasta kerrostalosta myytiin samaan aikaan konkurssipesästä miljoonalla markalla asunto ja vapailla markkinoilla samanlainen asunto 4 miljoonalla markalla.

***

Tue blogin toimintaa https://www.vahtera.blog/tilaus

Blogisivuston ylläpito maksaa ja lisäksi joudun maksamaan eräistä tietopyynnöistä. Samaan aikaan Suomen asioita sekoittavat henkilöt saavat hulppeita palkkoja ja bonuksia.

Siksi pienikin tuki on paljon, jos useampi taho osallistuu vapaaehtoisen tilausmaksun maksamiseen.

Yritykset saavat vähentää tilausmaksun omassa kirjanpidossaan ja tuloverotuksessaan sekä arvonlisäveron (10 %), koska sivustolla käsitellään paljon yrittämiseen ja verotukseen liittyviä asioita.