Tein Ylen ajankohtaisohjelmille taustaselvityksiä vuodesta 1990. Aika usein olin ohjelmissa myös lausumassa jotain olennaista, jota muut tahot eivät uskaltaneet sanoa. Yle maksoi työstäni palkkaa.
Yleisradio oli olennainen osa suomalaista elämänmuotoa sen perustamisesta 1926 alkaen. Meillä kotona oli Mende-radio, josta kuunneltiin uutiset, säätiedotukset, musiikkia sekä erilaisia sarjaohjelmia. Ja tietenkin urheilua: Rooman olympialaiset 1960 tulivat suorana kuten hiihdon MM-kisat Lahdessa sitä ennen 1958. Suomi-Ruotsi-maaottelut kuunneltiin korva kiinni radiossa.
1950-luvun musiikki oli enimmäkseen suomalaista ja Olavi Virta oli eniten soitettu. Nuorta poikaa kiinnostivat erityisesti Kankkulan kaivolla, Pekka Lipposen seikkailut ja jännityssarja Hyvää iltaa, nimeni on Cox. Ohjelmat loppuivat kello 24 Maamme-lauluun. Silloin YLE oli isänmaallinen instituutio.
Yleisradio lähetti ulkomaille englanninkielisiä ohjelmia lyhyillä aalloilla. Suomalaiset DX-kuuntelijat saivat QSL-kortin eli kuuntelutodistuksen vain näiden ohjelmien kuuntelusta.
En löytänyt arkistoistani YLEn QSL-korttia, mutta löytyi TV2:n hankkiman Tesvision kortti vuodelta 1964. Meillä ei ollut silloin televisiota, joten olen käynyt naapurin Pauli-isännän luona katsomassa Tesvision ohjelmaa.
Yleisradio-suhteeni nousi uudelle tasolle vuonna 1990. Olin pitänyt taloustoimittajille alkuvuodesta 1990 tilinpäätöksen luku-seminaarin, jossa osoitin SKOPin olleen konkurssissa jo vuoden 1988 tilinpäätösten mukaan. Yleisradiosta oli paikalla useampi toimittaja, joista Ari Korvola otti yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä uuden AMOK-ohjelman tekemiseen.
Sitä ennen vuonna 1989 pörssi oli ylikuumentunut ja minut kutsuttiin ruotsinkieliseen ohjelmaan Låt oss anta att keskustelemaan pörssistä. Kansakoulun käyneelle se oli aikamoinen koetus. Kaikki muut puhuivat ruotsia ja minä sain sanoa omat sanottavani suomeksi. Ohjelman harjoituksen veti kiistelty toimittaja Leif Salmén, mutta nauhoituspäivänä hän oli niin huonossa kunnossa a-ongelmansa takia, että juontaja oli vaihdettava.
Salmén osoitti karvansa 2009 ohjelmassa Pressiklubi, jossa hän oli ärhäkkäästi Jussi Halla-ahon mielipiteitä vastaan yhdessä toisen yleläisen Ruben Stillerin ja hesarin toimittajan Saska Saarikosken kanssa. Vuodet osoittivat, että Halla-aho oli ohjelman nelikosta ainoa, joka ymmärsi millaiseen tuhoon humanitaarinen maahanmuutto Suomen vie. Suomi olisi pelastunut paljolta, jos Yle olisi tehnyt asiallisia ja objektiivisia ohjelmia maahanmuutosta.
Toinen näkijä, Kari Suomalainen, oli saanut potkut kaukonäköisyydestään Helsingin Sanomista jo vuonna 1991.
MOT
Ainoa Ylen ohjelma, joka käsitteli haittamaahanmuuttoa oli MOT. Jakso Maahanmuuton hinta 2010 perustui 2009 kirjoittamaani blogiin Maahanmuuton kustannusten avoimuus estäisi rasismia (ei enää netissä, julkaistu uudestaan tämän kirjoituksen oheisaineistona).
Ohjelmaa varten tekemäni tausta-aineistot olivat vielä viime vuonna ohjelman nettisivuilla liitetiedostoina, mutta nyt ne on siivottu pois. Ihmettelinkin, että ”rasistin” tekemät laskelmat ja kirjoitukset saivat olla esillä yli 14 vuoden ajan.
MOT oli tehnyt jo 1998 ohjelman "Onko Mekkaan menijöitä".
Tutkivan journalismin ohjelma MOT (Mikä On Tutkittava) syntyi silloin TV1:n ohjelmajohtajana toimineen Astrid Gartzin (sdp) aloitteesta.
MOT-ohjelmassa olin alusta asti. MOT-ohjelmia oli kiva olla tekemässä, koska toimitus oli pieni ja toimituksella oli johdon täysi, jopa kannustava tuki.
Kun Aspon johtajat kaappasivat pörssiyhtiö Aspon caruna-tapaisilla tempuilla ja teimme siitä ohjelman, tulivat yhtiön kaksi kaapparijohtajaa Yleen uhkaamaan vievänsä YLEn toimituksen oikeuteen. MOT kuvasi uhkailun, joka laitettiin ohjelman loppuun. Aspo ei vienyt, koska ohjelma osoitti, että se perustui faktoihin, jotka oli dokumentoitu jo ohjelmassa.
Johdolle oli viisaampaa olla hiljaa ja luottaa siihen, että asia unohdetaan viikossa kahdessa. Oikeudenkäynti olisi osoittanut, miten he ottivat pikkurahoilla yhtiön omistukseensa.
Silloin suuromistajiksi tulleet johtajat ovat edelleen, melkein 30 vuotta myöhemmin, Aspon suuria osakkeenomistajia, vaikka ovatkin myyneet valtaosan osakkeistaan saaden kymmeniä miljoonia euroja työstään, ehkä yli sata.
MOT-jakson nimi oli SuperPiss. Se tuli Aspon myymästä autojen ikkunanpesuaineen nimestä. Odotin, että sijoittajatahot olisivat jotenkin reagoineet kaappaukseen. Kauppalehti teki asiasta lyhyen uutisen, joka oli Aspon kannalta jopa edullinen.
SuperPiss oli minulle mielenkiintoisin taustaselvitys. Oli jännittävää selvittää, miten kaksi yhtiön johtajaa kaappasivat pikkurahalla alun perin taloyhtiöiden omistaman Polttoaineosuuskunnan ja veivät sen pörssiin ilman että osuuskunnan jäsenet siihen mitenkään reagoivat. Kaappaus vaati myös Suomen hallituksen lobbausta, koska sen takia piti lakeja muuttaa niin, että osuuskunta voitiin muuttaa osakeyhtiöksi.
MOT ärsytti niin perheitä kuin julkista sektoria
Oikeuteen todistajaksi minut haastettiin ohjelman "Yleishyödyllinen perhe" (1999) takia. MOT käsitteli keskustapuolueen säätiöiden alun perin omistamaa ja Vähätiittojen perheen haltuunsa ottamaa Tarveasunnot Oy:tä. Ohjelman takia rakennuttajayhtiön julkinen rahoitus katkaistiin puoleksi vuodeksi ja yritys joutui turvautumaan omistajiinsa.
Ohjelmasta Tarveasunnot teki rikosilmoituksen, mikä ei johtanut syytteeseen. Sen jälkeen yhtiö vaati siviilijutussa Yleisradiolta korvauksia julkisesta herjauksesta, yksityiselämän loukkaamisesta ja aiheutuneista vahingoista miljoonan euron korvausta. Yle voitti jutun. Oikeusjutun tarkoituksena todennäköisesti oli MOT-toimituksen työn vaikeuttaminen ja hidastaminen, koska syytteet sinänsä olivat absurdeja.
MOT-ohjelma oli monen tahon inhokki, myös julkisen sektorin. Kun teimme jaksoa ”Vuorineuvosten sossu”, Tekes (nykyinen Business Finland) kieltäytyi antamasta yrityskohtaisia tietoja siitä, ketkä Tekes-rahoja saavat. Yle haki oikeudesta päätöksen, että tiedot ovat julkisia ja ne on pakko antaa. Tämä prosessi keskeytti jakson tekemisen kuukausien ajaksi.
Ohjelmien taustojen selvittäminen oli etenkin 1990-luvulla vaikeaa. Internetissä ei tietoja juurikaan ollut. Yleisradio haki minulle paperiset tilinpäätökset ja muut asiakirjat antamieni listojen mukaan. Istuin päiväkausia kaupparekisterissä lukemassa mikrofilmiltä tilinpäätöksiä ja muita tarvitsemiani asiakirjoja.
Verrattuna uuteen Caruna-kirjoitukseeni on ero valtava. Kaikki Caruna-kirjoituksen tiedot olen etsinyt netistä: suurimman osan ilmaiseksi; osan tilinpäätöksistä olen ostanut kaupparekisterin tilinpäätöspalvelusta. Suurin ero tulee johtolangoista. Kun löytää tiedon A, se usein johtaa etsimään tietoja B ja C, jotka löytää netistä saman tien. Tutkin kerran koko pääsiäisen 1990-luvulla mökillämme paperiasiakirjoja MOT-ohjelmaa varten, eikä silloin ollut mahdollisuutta etsiä mistään lisätietoja.
Lautakasa-silminnäkijä
AMOK- ja MOT-ohjelmien lisäksi tein selvityksiä A-studiolle, Ajankohtaiselle kakkoselle, A-pisteelle sekä Silminnäkijälle. Eduskuntavaalien 2007 nettitiedoista huomasin, että mielenkiintoiset liikemiehet olivat rahoittaneet Sauli Niinistön vaalikampanjaa isolla rahalla. Menin havaintojeni kanssa YLEen. Asia oli kiusallinen YLElle, mutta se teki puoli yhdeksän uutisiin 45 sekunnin uutispätkän rahoituksesta. Siitä ei saanut selville, mistä oikein on kyse. Niinistö sai valtavan äänimäärän, yli 60.000, eikä siihen saatu vaalituki juurikaan vaikuttanut.
”Hyvitykseksi” uutisvinkin pilaamisesta toimitus esitti, että tehdään vaalirahoituksesta ohjelma, tutki sitä. Ja näin löytyivät Kehittyvien maakuntien Suomi ja isot rahat keskustapuolueen ja kokoomuksen ehdokkaille. Itse ohjelman teki Kirsi Skön, joka sai vaalirahoitusohjelmista 2008 Lumilapio-palkinnon. Lumilapio on Tutkivan journalismin yhdistyksen myöntämä palkinto ansiokkaasta tutkivasta journalismista.
Caruna-selvitykseni oli suuritöinen, mutta lautakasaan käytin vielä enemmän aikaa.
Istuin mm. Asuntorahasto Aran arkistoissa Pasilassa monta päivää. Joku toimiston virkailijoista oli vihjaissut Kaikkoselle, että nyt tutkitaan Nuorisosäätiötä ja Kaikkonen erosi nopeasti kaikista säätiöön liittyvistä luottamustehtävistä. Tuomion hän kuitenkin tekemisistään sai oikeudessa. Suomen kansa armahtaa ja Kaikkonen on sen jälkeen ollut kansanedustaja ja ministeri ja tällä hetkellä keskustapuolueen puheenjohtaja.
Vaikka Matti Vanhasen (1998-2003) ja Antti Kaikkosen (2003-2009) ollessa Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajia oli meno ollut aikamoista, alkoivat valtavat 40 miljoonan euron kavallukset vasta Perttu Nousiaisen (keskustapuolueen nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja) puheenjohtajakautena (2013-2018 potkut). Silloin olin jo saanut potkut YLEstä.
Lautakasa-ohjelman (2009) 25 ensimmäistä minuuttia perustui tekemiini laskelmiin ja selvityksiin, joista toimitus dramatisoi mielenkiintoisen osion. Se oli niitti työlleni, joka oli saanut poliittiset johtajat varpailleen jo tekemistäni vaalirahaohjelman taustoista.
Oli toki muitakin syntejä. Olin aloittanut huhtikuussa 2010 Iltalehden blogikirjoittajana ja käsittelin usein maahanmuuton ongelmia.
Korruptiota Suomessa on riittänyt
Keskustapuolueen mandaatilla toiminut johtaja Atte Jääskeläinen kielsi toimittajia käyttämästä minua enää ohjelmien teossa. Lisäksi lautakasa-ohjelman toimittaja sai käytännössä potkut ja hän lähti pois Ylestä. Kielto oli tehokas. Vain yksi toimittaja uhmasi kieltoa ja hänelle tein salaa taustatyötä.
Viimeiseksi julkiseksi YLE-taustatyökseni jäi 2010 toukokuussa esitetty Ruukin ryöstö.
Ylen käyttämä tuotantotalo Tarinatalo oli tehnyt ohjelman sarjaan Hullu juttu, jossa olin pääosassa, koska kielto ei koskenut kuin Ylen omia toimittajia. Ohjelma esitettiin 2012.
Tarinatalon perustivat kolme ennen YLEssä toiminutta toimittajaa. Olin Kari Tervon suorassa ohjelmassa kertomassa miten Nokian pörssikurssi oli järjetön kirjoitukseni Kun maailma ei riitä-jälkimainingeissa vuonna 2000. Kun Kemiraa yritettiin lahjoittaa (myydä halvalla) Ruotsiin, olin suoran lähetyksen taustalla kuiskaajana.
Ohjelman takia Ruotsin kaupat peruttiin, mutta muutama vuosi myöhemmin 2008 Kemira GrowHow myytiin Norjaan Yaralle, pilkkahintaan tietenkin. Norjalaiset nostivat lannoitteiden hintaa 5 vuodessa 50 prosenttia ja ulosmittasivat kauppahinnan nopeasti takaisin. Yara-kaupan junaillut ministeri Jyri Häkämies palkittiin EK:n (Elinkeinoelämän Keskusliitto) toimitusjohtajan tehtävällä 2012.
Valtion Kemira-kaupassa käyttämä konsultti sai 1,5 miljoonan euron palkkion "onnistuneesta kaupasta". Vahtera sai Yleltä 250 euron palkkion kuiskaajan työstä sekä selvityksistä, joilla Kemiran myynti Ruotsiin estettiin.
Vuonna 2007 Tarinatalo teki Suomessa pidettyjen euroviisujen esitysten väliin 35 sekunnin pituisia postikortteja. Esitin loppukilpailussa Majakanvartijaa, joksi harmaantuneet hiukseni ja partani sekä ylipainoni sopivat hyvin. Vaatetuksen sain Grönlannissa kalastaneen suomalaisen villapaidasta, kaulaliinasta ja piposta. Postikortin loppunäytöksessä on mukana kaikki kolme poikaani. Majakka-osuus filmattiin Söderskärin majakalla, jonne mentiin helikopterilla, ja loppupätkä Koffin puistossa Helsingissä. Meillä oli 100 miljoona katsojaa. Sen jälkeen elämä onkin ollut alamäkeä.
Viimeinen Hullu juttu-ohjelmani käsitteli työvoimapulaa ja suurtyöttömyyttä. Laskin, että Suomessa on yli miljoonan ihmisen työvoimareservi ja sen takia suurtyöttömyys on suurempi riski kuin työvoimapula. Saimme molemmat. Meillä on lähes puolen miljoonan ihmisen työttömyys kun erilaiset tempputyöllistämiset otetaan huomioon. Mutta hyvä sosiaaliturva on aiheuttanut sen, ettei työnteko enää ole välttämättömyys riittävään elämisen tasoon. Koulutuksessa on suosittu liikaa akateemisuutta. Kaiken jälkeen on aloja ja alueita, joissa (halpa)työvoimaa tuodaan ulkomailta. Ulkomailta tuodaan myös työttömiksi ikuisesti jääviä haittamaahanmuuttajia.
2002 olin tunnin suorassa Päivärinta-ohjelmassa keskustelemassa maahanmuutosta. Studiossa ennen lähetystä Iso-Masa, joku EK:n johtaja ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että olemme ohjelmassa maahanmuuttokriittisiä. Paikalla oli myös työntekijäjärjestöjen naisedustaja, joka kehui maahanmuuttajat maasta taivaaseen työntekijöinä. Ohjelmaan oli kutsuttu kaksi afrikkalaista, jotka lähinnä mölisivät eikä heistä ollut muuta kuin haittaa ohjelmassa.
Vaan kun keskustelu alkoi, jäin ainoaksi maahanmuuttokriittiseksi. Iso-Masastakin kuoriutui niin suvakki että. Päivärinta oli myönteinen maahanmuutolle ja hän yritti provosoida minua ohjelmassa onnistumatta. Ohjelman jälkeen sain terveisiä Itäkeskuksesta, että olisi parempi olla tulematta sinne.
Maahanmuuttoa käsitellyt ohjelma oli asiallinen, suomalaiset keskustelivat fiksusti ja sain paljon myönteistä palautetta kriittisyydestäni. Jussi Halla-aho perusti Scriptansa vuonna 2005. Hänen tietonsa maahanmuuton aiheuttamista ongelmista olivat ylivertaisia ja hän sai kaikkien suvakkien ja median haukut kirjoituksistaan. Alkoi uusi aikakausi ja YLE menetti täysin objektiivisuutensa maahanmuutosta. Yle jätti kertomatta asioista ja jopa valehteli mustan valkoiseksi. Se oli samanlaista kansalaisten aivopesua, mitä olivat aiemmin olleet Neuvostoliittoa käsittelevät Naapurineljännes- ja Näin naapurissa-ohjelmat.
Ajankohtaisohjelmat muuttuivat lässyttämiseksi. Niihin kutsuttiin ”asiantuntijoina” poliittisia kokemusasiantuntijoita sekä poliittisia toimijoita. Taustatöitä ohjelmiin ei juurikaan enää tehty, vaan käytännössä mentiin suoraan ohjelmaan puhumaan pskaa. Ja poliittiset naiset huusivat kaikkien päälle – tosi viisasta ja katsojaystävällistä käytöstä.
YLE-vero ja muitakin selityksiä
Tämä kaikki riistäytyi käsistä YLE-veron tultua 2013. Sen jälkeen mitään pidikkeitä ei toimituksilla enää ollut. Rahaa on ollut käytössä niin ettei pskalle taivu. Ja ajankohtaistoimitukset muuttuivat kuin käskystä vihervasemmistoideologian äänitorveksi. Joku on antanut käskyn? Ehkä samat johtajat, jotka hyväksyivät lautakasaohjelman esittämisen.
Samaan aikaan tapahtui muutakin. Perussuomalainen puolue sai 2011 vaaleissa jytkyn. Muut puolueet säikähtivät suurta muutosta puolueiden voimasuhteissa. Määräsikö joku taho YLEn haukkumaan perussuomalaisia kaikin tavoin ja kaikissa ohjelmissa, myös viihdeohjelmissa? Tehtiinkö YLEstä jytkyn vastavoima? Sehän on ylittänyt kaiken säädyllisyyden ja objektiivisuuden rajat viime vuosina. YLE-veron turvin se on ollut mahdollista, koska ei ole pelkoa YLEn tulojen vähenemisestä.
Kun Ari Korvola teki ajankohtaisohjelmia ajamalla vanhalla Taunuksella kuvauskohteisiin, nyt mennään isolla porukalla Panamaan kuvaamaan jonkun toimiston oven taakse, ettei meitä päästetä sisään.
Taunus-sarja esitettiin 2005 kevätkaudella TV1:ssä. Puolen tunnin mittaiset Taunukset olivat yhden aiheen asiaohjelmia, jotka liikkuivat teemoissaan kotimaisissa ilmiöissä. Vanhahtava ja alaviritteinen Taunus edusti perinteistä tv-journalismia: se kertoi, kuvaili, kyseli ja kyseenalaisti. Ensimmäisen Taunuksen aiheena oli suomalaisten suuryhtiöiden kartellielämä - esimerkkinä valtionyhtiö Outokumpu. Taunus kysyi, ketkä yhtiössä tekivät kalliit ja kohtalokkaat päätökset, jotka tulivat veronmaksajien maksettaviksi.
Ennen YLE-veroa Ylen rahat olivat tiukoilla. Ihmiset sanoivat kilvan irti tv-maksusopimuksiaan, koska olivat pettyneitä ohjelmien tasoon. Kun antennilähetysten katsominen edellytti digiboksin hankintaa vuonna 2007, emme sellaista hankkineet kesämökillemme. Kun olin suurimman osan vapaa-ajastani kesämökillä (tai reppumatkoilla) irtisanoin minäkin TV-maksun saamieni potkujen jälkeen. Se oli todella vapauttava päätös. Kun televisiota ei voinut katsoa, sai hirmuisesti vapaa-aikaa kaiken muun tekemiseen.
Vihervasemmistolainen YLE
YLE on ollut alkuvuosikymmeniä lukuunottamatta vasemmiston äänitorvi. Oli Hella Wuolijoen, Eino S. Revon, Erkki Raatikaisen ja monen muun vasemmistolaisen pääjohtajakaudet.
Toimituksen vasemmistolaisuus ei näkynyt minulle mitenkään vaan kaikki kontaktini etsivät objektiivista totuutta. Ainoa särö oli humanitaarinen maahanmuutto, josta esitin useampaan kertaan tehtäväksi kunnollisen selvityksen. Sitä ei koskaan tehty.
YLEn toimitusjohtajina olivat MOT-aikanani Arne Wessberg (sdp, vuoteen 2005) ja Mikael Jungner (sdp, 2005–2010) eivätkä kumpikaan puuttuneet ohjelmien tekoon ainakaan siten, että olisin sen huomannut. Merja Ylä-Anttila tuli toimitusjohtajaksi 2018 ja sen jälkeen Ylen objektiivinen ohjelmien tekeminen muuttui lopullisesti mielipidevaikuttamiseksi ja sanahelinäksi. Kriittisten näkemysten yli on kävelty suurella voimalla.
Wessberg teki karmean virheen myydessään television tarvitseman digiverkon ranskalaisille YLEn rahapulassa. Myynnistä Yle sai ylimääräisiä tuloja yhden vuoden tv-maksujen määrän, eikä Jungrerin tarvinnut ottaa lisää velkaa toiminnan rahoittamiseksi. Tämä oli Caruna-tyylinen puhallus, josta suomalaiset vielä tänäkin päivänä maksavat yhä korkeampia maksuja. Digitan omistaa nykyisin yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö Digital Bridge eli suomalaiset joutuvat maksamaan sekä kauppahinnan että edellisten omistajien ottaman voiton.
Yle on palkannut kaikenlaisia dei-asiantuntijoita, joista on vain haittaa ohjelmien teolle. Erottamalla nämä turhat toimittajat saataisiin rahaa moneen talousosaajaan*, jotka tekisivät selvityksiä ohjelmiin siitä, mitä todellisuus on. Sillä raaputtaa mitä asiaa tahansa, löytää tuhlausta, osaamattomuutta, väärinkäytöksiä, poliittista peliä ja korruptiota.
*Hyvällä kuukausipalkalla tutkivatkin toimittajat leipääntyvät ja alkavat nauttia YLEn kahvilassa istumisesta. Siksi heidät kannattaa palkata keikkatöihin, jollaisia itsekin tein. Voi jokaiseen ohjelmaan hankkia parhaan osaamisen YLEn ulkopuolelta.
Etelä-Savon radio
Ylestä on tällainenkin muisto. Ajoin autolla Vantaalta kohti mökkiämme Ristiinaan 2008. Kun autoradio sai yhteyden silloiseen Ylen Etelä-Savon Radioon, tuli sieltä haastatteluohjelma, jossa Mikkelin kaupungin johto kertoi mitä kaikkea hyvää saadaan kun Suur-Savon Sähkön osakkeet myydään Saksaan eON-yhtiölle.
Aloin heti tehdä kirjoitusta Länsi-Savo-lehteen kuinka järjetön sähköyhtiön myynti Saksaan on. Sain vääntämisen jälkeen julkaistuksi pienen jutun. Sen jälkeen tein perusteellisen selvityksen hankkeesta. Se jaettiin kaikille Suur-Savon Sähkön toiminta-alueen kuntavaltuutetuille. Muutamissa kunnissa kävin puhumassa hankkeen järjettömyydestä. Tässä linkki selvitykseen.
Ja voitimme. Mutta kun Etelä-Savon Energia kaupattiin sijoittajille 2023, en enää jaksanut. Ei valtuutettujen kanssa pärjää talonpoikaisjärjen avulla. Heti kun sijoittajat tulivat mukaan, he pyörittivät Mikkelin valtuutettuja miten kehtasivat. Veden kanssa tulee käymään samalla tavalla.
Mitä YLEstä minulle jäi?
Lopetin YLEn ajankohtaisohjelmien seuraamisen yli 10 vuotta sitten. TV-uutisia en ole katsonut vuoden 2015 jälkeen. Minua alkoi tympäistä se aivopesu ja tyhjäpäinen suunsoitto, mitä noissa ohjelmissa on ollut lisääntyvässä määrin. Ystävien kehotuksista olen katsonut YLE Areenasta muutamia ohjelmia varmistuakseni siitä, onko meno muuttunut fiksummaksi. Ei ole.
Esimerkiksi Yhdysvaltain tapahtumista ei YLEn ohjelmista saa objektiivista kokonaiskuvaa. On pakko seurata ulkomaisia sivustoja.
Eipä sen jälkeen ole ollut paljoa katsottavaa. Olympialaiset (avajaisia lukuunottamatta) ja muut urheilun arvokisat. Pätkiä Suomen jalkapallo-otteluista.
Ennen YLE lähetti hyviä elokuvia, mm. kuukauden westernin. Nyt niitäkään ei enää ole ja elokuvat ovat yhä useammin uusintojen uusintoja. Viimeisen vuoden aikana on ollut pari poikkeusta: Poikamiesboksi ja Täältä ikuisuuteen.
Saksalaiset dekkarit olivat hyviä vielä 2000-luvun alussa. Nyt ne ovat jotenkin outoja, esimerkiksi SOKOt ovat lapsellisia. Sehän ei toki ole YLEn vika.
En ole ainoa ilman tv-ohjelmia jäänyt. Finnpanelin katsojatilaston viikon 42/2024 TV2:n katsotuimmat ohjelmat urheilun ja elokuvien jälkeen saivat katsojia 100.000 molemmin puolin. Minulla on ollut tänä vuonna X/Twitterissä kaksi 200.000 näyttöä tavoittanutta kirjoitusta.
Minulle YLEn annista ei ole jäljellä paljoa muuta kuin Teksti-TV. Sehän oli alun perin televisiolähetysten taustalla lähetetty uutissivusto. Se on hyvä. Katsomalla joka päivä teksti-tv:n uutiset pysyy hyvin ajan tasalla maailman menosta. Urheilun teksti-tv-sivut ovat hyviä; Suomen parhaat palloilun sivut. Aamukahvilla tulee aina katsottua yön NHL-ottelujen tulokset ja suomalaisten onnistumiset.
Teksti-TV tuli julki vuonna 1981 lähinnä kuulovammaisten palveluksi. Se työllistää täysipäiväisesti yhden työntekijän ja tavoittaa viikottain 1,2 miljoonaa suomalaista. Hyvän ja suositun palvelun ei tarvitse maksaa kymmeniä miljoonia euroja.
Kiitokset annan viittomakielisille uutisille. Arabian ja somalin kieliset uutiset olisi voinut jättää tekemättä.
Milloin YLE muuttui
Julkaisen vanhan blogikirjoitukseni Maahanmuuton kustannusten avoimuus estäisi rasismia vuodelta 2009 tämän jutun liitteenä erillisenä blogina. Se osoittaa kuinka kriittisiä selvityksiä maahanmuutosta MOT-ohjelmissa ja sen tausta-aineistoissa esitettiin ennen YLE-veroa. Tämä kirjoitus oli MOT Maahanmuuton hinta-ohjelman perusta ja oli julki YLEn nettisivuilla 14 vuoden ajan (varmaan dei-toimittajat eivät olleet huomanneet kirjoitusta aiemmin).
Comments