Pride-marssi keräsi Helsingissä 100.000 aikuista ja lasta (!) kävelemään sukupuolisen poikkeavuuden markkinoimiseksi.
”Yksi aivan liian yksin on, kolmas on jo tarpeeton” laulettiin 50-luvun iskelmässä. Ihminen on parihakuinen. Nainen ja mies yhdessä on alku turvalliseen elämään ja hyvinvointiin. Avioliitossa muodostetaan perhe, joka on yhteiskunnan peruspilari. Perhe on kannustanut ahkeroimaan tulevaisuuden eteen. Luolissa asuessaan mies metsästi ja kalasti perheelle ruoan ja nainen hoiti talouden ja lapset.
Perhe on perusta, mutta se ei riitä hyvinvointiin. Perheen äiti ja isä kokoavat yhteen kaksi ja useampia sukuja, joiden yhteisin voimin on päästy jo pitkälle. Usein samassa pihapiirissä asui kolme sukupolvea, jotka kaikki osallistuivat töihin, joilla perheen hyvinvointi turvattiin.
Kyläyhteisöistä maakuntiin
Kyläyhteisöt olivat aikaisemmin valtava voimavara ja turvaverkko. Kylissä toistensa auttaminen oli normi. Kyläyhteisöt rakensivat yhdessä talkoilla koulun, tiestön, työväen- ja maamiesten talot. Kylissä ihmiset erikoistuivat erilaisiin töihin. Kotikylässäni Hiidessä oli maanviljelijöiden ja erilaisten työläisten lisäksi ompelijoita, suutari, seppä, taksinkuljettaja, opettaja, mylläri, sivutoimisia partureita, kauppiaita, kirvesmiehiä, metsureita, postinhoitaja, sentraali (puhelinyhteyksien hoitaja), pankki ja sen kolme työntekijää.
Kyläyhteisöt muodostivat pitäjiä, jotka yhteistyössä hoitivat laajempia resursseja vaativat tehtävät: kirkon, jatkokoulutuksen, perusterveyden, yleiset maantiet, siltojen rakentamisen.
Pitäjät (kunnat) muodostivat yhdessä maakunnat paljon resursseja vaativien toimintojen hoitamiseen: lääkärit, sairaalat, ammattikoulut ja lukiot, vanhainkodit.
Ammatit ja palvelut erikoistuivat kun toiminta ulottui koko maakuntaan: tuli kelloseppiä, silmälääkäreitä, kampaamoja, hotelleja, yleisiä uimarantoja, hitsaajia, putkimiehiä, salaojittajia, teatteri, elokuvateatterit.
Maakunnat muodostivat kansallisvaltion, jonka tärkein tehtävä oli maanpuolustus erilaisia vihollisia vastaan. Valtiolla oli oma raha, joka loi toimivan yhtenäisyyden maan eri alueiden välille. Valtio rakensi suuret liikenneväylät kuten junaradat ja valtatiet. Valtion vastuulle tulivat myös yliopistot ja muu korkeakoulutus. Monikulttuurisuuden myötä sisäinen turvallisuus on tullut tärkeäksi osaksi kansallisvaltion tehtäviä.
Monikulttuurisuus rapauttaa kansallisvaltiot
Perheyhteisöjen tuhoaminen rapauttaa kansakunnat. Yhteiskunta ei enää puhalla yhteen hiileen, vaan jokainen ryhmä keskittyy omien etujensa ajamiseen.
Suomeen muuttanut ulkomaalainen voi elää täällä parempaa elämää kuin kotimaassaan, vaikka hän ei opettelisi suomen kieltä eikä tekisi päivääkään töitä. On selvää, että tällaiset ihmiset haluavat elää omiensa lähellä muodostaen ghettoja (pitäjiä) isoihin kaupunkeihimme. Heillä on yhtä vähän kiinnostusta suomalaisiin kuin suomalaisilla on (aidosti) heihin.
Seuraukset ovat kammottavia:
vastuu omasta elämästä siirretään yhteiskunnalle
yhteiskuntaan muodostuu toisiaan ja yhteistä omaisuutta tuhoavia yhteisöjä ja mellakoita. Ranskan viime päivien tuhot ja Ruotsin viime vuosien tuhoamiset sekä Suomen jengirikollisuus ovat tästä esimerkkejä
uskonto, äidinkieli ja klaanit muodostavat toisilleen ja muille vihamielisiä yhteisöjä, joiden rauhoittaminen on käytännössä erittäin vaikeaa
eri puolilla maailmaa on erilaisia sairauksia ja tauteja – ihmisten kerääminen yhteen levittää nämä ongelmat kaikille
kansallisvaltion kulttuuri ja kieli tuhoutuvat
väestön jatkuva kasvattaminen tuhoaa resurssit ja luonnon monimuotoisuuden (ja myös ilmaston siltä osin kuin se on ihmisten aiheuttamaa).
Väestönvaihto muuttaa kansallisvaltiot Ranskan ja Ruotsin usean muun Euroopan valtion ohella yhteiskunniksi, jotka muistuttavat yhä enemmän anarkiaa. Kansallisvaltiot jakautuvat saarekkeiksi, joilla on omat tavat, oma kieli ja omat rajat (Ruotsin no go-alueet). Ainoa yhdistävä tekijä on valtion maksama sosiaaliturva, jonka varassa yhä useampi tulee elämään.
Väestönvaihto tapahtuu Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa tämän vuosisadan kuluessa. Kantaväestö ikääntyy ja kuolee pois, tilalle tulevat uudet sukupolvet pienenevät koko ajan. Kaikki tämä johtuu perhearvojen tuhoamisesta.
Tilalle tulee lähinnä kehitysmaista uusia asukkaita yhä enemmän. Työvoimapulan nimissä heitä haalitaan lisää yhä enemmän ja enemmän. Heidän syntyvyytensä on moninkertainen kantaväestöön verrattuna. Afrikan väestöräjähdys lisää Eurooppaan tulijoiden määrän tällä vuosisadalla kymmeniksi miljooniksi vuosittain.
Summa summarum
Maahanmuutto ilmiönä on Euroopalle vahingollinen. Sen lopettaminen on tuhat kertaa helpompaa kuin seurausten korjaaminen. Nimettömien päättäjien ainoa motiivi maahanmuuton jatkamiseen on kansallisvaltioiden tuhoaminen. Sen jälkeen on helppo sopia Euroopan Neuvostoliitosta ja sosialismista. Mutta tämä rakennelma tulee hajoamaan samalla tavalla kuin Neuvostoliittokin. Suurvalta, jonka osilla ei ole juuri mitään yhteistä, ei voi pysyä koossa.
