Kirjoitettu 11,5 vuotta sitten 13.2.2011, alkuperäistekstiä ei muutettu
Suomen suurin julkisen talouden möhläys on hallituksen junailema ja eduskunnan siunaama Fortumin lahjoittaminen sijoittajille ja vieminen pörssiin vuonna 1998. Sitä edelsi kunnallisten sähköyhtiöiden dumppaaminen ruotsalaiselle Vattenfallille, saksalaiselle E.ON:nille ja myös kotimaiselle Fortumille. Joidenkin kuntien saamat rahat polttivat sormia ja niitä sijoitettiin pörssiin, jossa rahat katosivat pörssipelin syövereihin. Pörssiin Fortumin vei Paavo Lipposen I hallitus, jossa mukana olivat SDP, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP.
Päättäjämme ovat viime viikkoina innostuneet kilvoittelemaan siitä, mitä veroja pitää nostaa ja kuinka paljon eläkeikää pitäisi nostaa, jotta Suomen kansantalous pelastuisi. Yhtenä isona mahdollisuutena nähdään talousrikollisuuden kuriin saattaminen, josta saataisiin viisi miljardia euroa verotuloja hyviin tarkoituksiin. Moraalisia talousrikollisia ovat he, jotka yksityistivät pikkurahalla Suomen energiamarkkinat.
Leikkauslistoista ei ole innostuttu. Kansanedustajat eivät olekaan tottuneet elämään säästeliäästi, vaan päin vastoin tuhlailemaan. Viime vuosikymmenten suuri tuhlaus on ollut sähköyhtiöiden lahjoittaminen sijoittajille. Sitä suuremmat kustannukset veronmaksajille on aiheuttanut vain humanitäärinen maahanmuutto eri muodoissaan alkaen inkeriläisistä ja jatkuen nyt massiivisena perheiden yhdistämisenä. Jopa korruptioon päätyvä kehitysapu vaatii vähemmän rahaa kuin tuhlailu sähköpeleissä.
Veronmaksajat ovat tähän mennessä hävinneet Fortum järjestelyissä 15 miljardia euroa.
Jos Venäjän Fortum-operaatio menee pieleen, tulee sieltä miljardien lisätappiot. Venäjälle on laitettu rahaa ja sitoumuksia 5 miljardia euroa. Venäjä on tunnetusti arvaamaton naapuri. Kuka sen tietää, millaisen ultimatumin Venäjän presidentti antaa sen jälkeen kun Fortum on investointivelvoitteensa saanut valmiiksi.
Vuosittain Fortum jakaa sijoittajille osinkoja 400-500 miljoonaa euroa. Tämä kaikki on lisänä kuluttajien sähkölaskussa. Osinkoina sijoittajille maksettava määrä on viisi prosenttia sähkölaskun arvonlisäverollisesta loppusummasta. Osa osinkorahoista tulee Ruotsista, mutta toisaalta Vattenfallin Suomen omistuksen kautta maksamme rahaa takaisin Ruotsiin. Nokka ja pyrstö ovat tervassa kaikilla suomalaisilla.
Kuluttajien sähkövero kaksinkertaistettiin vuoden 2011 alusta alkaen. Sähköveron kertymä 920 miljoonaa euroa on pikkurahaa sen rinnalla, mitä valtio on yksityisinnostuksessaan menettänyt rahaa pelkästään Fortum-kauppojen yhteydessä.
Fortum kuppaus
Ensin myytiin sijoittajille ja henkilökunnalle (johdolle) osakkeita halvalla ”markkinahintaan”. Samalla tehtiin johdon optioehdot siten, että osakkeiden merkintähinta tuli alhaiseksi. Sen jälkeen nostettiin sähkön hinta pilviin. Sijoittajien voitot nousivat pilviäkin korkeammalle ja samalla johdon optioiden arvo nousi taivaisiin.
Vuonna 1998 yhdistettiin Neste ja Imatran Voima Fortumiksi. Neste oli tuhlannut rahansa yrityskauppoihin ja nämä virheet haluttiin piilottaa IVOn rahoihin. Epäonnistuneet Nesteen johtajat saivat järjestelyssä hyvät kompensaatiot virheistään. Henkilökunta (käytännössä johtajat) saivat merkitä osakkeita 3,36 euron hintaan. Sijoittajille osakkeita myytiin 5,38 eurolla ja he saivat osakkeista vielä 0,27 euron alennuksen bonusosakkeina.
Vielä vuonna 2002 valtio myi Fortumin osakkeita 5,77 eurolla kansainvälisille sijoittajille. Jos isä myisi pojalleen osakkeita näin halvalla, poika joutuisi maksamaan lahjaveroa alihintaisen kaupan takia. Sijoittajat, joiden taustavoimat ovat toimineet valtion neuvonantajina osakekaupoissa, nauroivat paskaista naurua suomalaisten veronmaksajien kustannuksella voiton maljoja kilistäessään. Järjestelijöiden joukossa oli Conventum Pankkiiriliike Oy. Conventumissa rikastuneita oli Fortumin hallituksen puheenjohtajana vuosia toiminut Peter Fagernäs.
Pörssissä oloaikana Fortum on maksanut yhdelle osakkeelleen osinkoja 9,84 euroa. Lisäksi virhefuusio Nesteeseen purettiin jakamalla osinkoina verotusarvoltaan 15 euron arvoiset Neste Oilin osakkeet. Osakkeina maksetun osingon tarkoitus oli alentaa optioilla merkittävien osakkeiden merkintähintaa, mikä vastaavasti nosti johdon optioiden arvoa. Kaikki tämä tehtiin sähkön kuluttajien rahoilla. Neste Oilin kautta sijoittajat ovat saaneet lahjarahaa osinkoina ja osakkeiden arvona kaksi miljardia euroa.
Fortumin osakkeen arvo pörssissä on tänään 22,35 euroa. Sijoittajan viisi euroa on siten 9-kertaistunut?? 12 vuodessa. Sähkön hinta samaan aikaan on noussut kaksinkertaiseksi. Sähkön hinnassa maksettavat voitot ovat nousseet hinnankorotusten takia kuusinkertaisiksi. Monopolituotteen myynnistä voiton tekeminen on helppoa. Kun sataa, nostetaan sähkön hintaa. Kun ei sada, nostetaan sähkön hintaa. Kun kuivia ja sateisia vuosia tulee jatkossakin, tulee sähkön hinta sijoittajien voittojen kasvattamiseksi edelleen nousemaan.
Sijoittajille on lahjoitettu rahaa myös osakkeiden takaisinostoina, joihin on käytetty sähköasiakkaiden rahoja 206 miljoonaa euroa eli 27,19 euroa osakkeelta. Valtio myy 5,77 eurolla ja sitten valtion omistama yhtiö ostaa takaisin viisinkertaiseen hintaan. Voiko tyhjäpäisempää touhua olla?
Kokonaistappio lisääntyy vuosittain 500 miljoonaa euroa nykyisellä osingonjakopolitiikalla.
Sijoittajien omistuksen arvo on katsottu laskelmassa tappioksi. Osakkeiden myynnistä saatu tulo pienentää tätä tappiota. Taitava johto olisi ensin nostanut sähkön hintaa ja vasta sen jälkeen vienyt yhtiön pörssiin. Näin osakkeista saatu tulo olisi kuusinkertaistunut. Tosin taitava johto ei olisi koskaan yhtiötä edes vienyt pörssiin, mutta tämän päätöksen tekivät Suomen hallituksen ministerit eduskunnan antaman valtuutuksen mahdollistamana.
Fortumin osakkeiden arvo veronmaksajille on nolla, koska osakkeita ei enää voi myydä. Valtio saa osinkoina vuosittain saman määrän kuin sijoittajatkin eli 400-500 miljoonaa euroa. Valtion omistus on enää vain 50,7 prosenttia, ja jos se menee alle puoleen, ollaan yhtiö ja energiamarkkinoiden kontrolli menetetty lopullisesti sijoittajille. Sen jälkeen voimme odottaa vain hintojen lisäkorotuksia. Johdon optioita on vielä käyttämättä, joten haamuraja lähenee muutoinkin koko ajan. Vähän puskuria meillä on KELAn omistuksesta, joka on 0,8 %.
Uraliin, Uraliin
Suomen sodanjohto ei päässyt koskaan lähellekään Uralia asein, siksi sinne mennään rahalla. Ja päinvastoin. Kun Neuvostoliitto ei onnistunut asein valloittamaan Suomea, Venäjä ostaa nyt Suomen pala palalta kiinteistö- ja osakekaupoin.
Renvall-instituutin Venäjä-tutkija Arto Luukkanen kysyy kirjassaan Kuka omistaa Venäjän? (WSOY, 2009) kenellä on vastuu, jos Venäjän valtio päättää jollain tekosyyllä ottaa nämä yhtiöt uudelleen haltuunsa. Luukkanen käy kirjassaan läpi omistamisen historiaa Venäjällä ja päätyy synkkään arvioon siitä, että todellista yksityisomistusta lain takuineen ei maassa edelleenkään ole.
Fortum maksoi Uralin sähköstä 9 kertaa enemmän kuin yhtiö maksoi 1990-luvulla Länsivoimasta (Lounais-Suomen Sähkö) kun yhtiöiden koko otetaan huomioon. Joku on tehnyt huonot kaupat: Länsivoiman omistajat tai suomalaiset veronmaksajat. Fortumin konsernin voitto verojen jälkeen oli viime vuonna 1,3 miljardia euroa, siis mukana voitot ulkomaillakin. Jos Venäjällä hassataan, menee sinne neljän vuoden kaikki voitot. Tällaisia riskejä ei julkisomisteinen energiayhtiö ottaisi.
Sähkön hinta ja pörssi
Sijoitusviisaat sanovat, että Fortumin suuret voitot ovat johdon ansiota, ja johto on siten optionsa ansainnut. Niinpä.
Suomen markkinoilla toimii myös Ruotsin valtion 100 prosenttisesti omistama Vattenfall. Yhtiön sähkön hinnat ovat Suomessa samat kuin Fortumilla, kun hintoja vertailee netin palvelujen avulla. Siis ruotsalaiset virkamiehet osaavat korottaa sähkön hintaa kuten Suomen huippuyritysjohtajat.
Ruotsissa asiat ovat toisin. Vattenfallin voitto ennen veroja on 8,6 % liikevaihdosta (2009). Fortumin 25,7 % (2010). Ruotsin valtion yhtiö myy sähköä kuluttajille Ruotsissa pienemmällä voitolla kuin Fortum Suomessa. Kuluttajina maksamme myös ylisuurten voittojen arvonlisäverot. Jos Fortumin johtajat olisivat virkamiehiä, sähkön hintaa voitaisiin alentaa heti 10 %.
Fortum ei ole ainoa sähkön myyjä Suomessa, mutta se kuitenkin määrää hintatason. Kun Fortum korottaa hintaa, seuraavat muut Helsingin Energiaa myöten perässä. Sähkön hintakilpailu on näennäistä eurosenttien pyörittämistä kuluttajien hämäämiseksi.
Ympäristön ja tulevien sukupolvien kannalta sähkön hinta saakin olla korkea, koska se hillitsee sähkön kulutusta tehokkaimmin. Korkean hinnan tuomat voitot tulee kuitenkin jättää veronmaksajille. Pörssiin viedyn sähkön ylihinta menee kansainvälisille sijoittajille, joilla rahaa on muutoinkin ihan tarpeeksi.
Toivottavasti Etelä-Savon energiajärjestelyjä vielä hamuavat tahot pitävät tämän tarkoin mielessään. Maakunnassani E.ON-peikko oli vielä kaksi vuotta sitten vahvasti mukana energiavoitoista hamuavana saalistajana. Pidetään tämä ahnas peikko edelleen pullossa ja jätetään kaikki energiarahat maakuntaan.
Ensimmäinen kommentti 13.2.2011 23:56
”Vahtera tulee valitettavasti olemaan oikeassa Fortumin Venäjän sähkösijoitusten suhteen.”
