Tilintarkastuskertomus

Kirjoitus esitetty tilintarkastustoimiston pikkujoulujuhlassa 1984. Sisältää sisäpiirikomediaa ja taloushallintoalan knoppitietoa, joten tarinan ymmärtävät parhaiten entiset työtoverini, muut tilintarkastajat ja kirjanpitäjät, joilla on kokemusta tilintarkastajien työstä. Tarinoissa on tositapaukset taustalla, mutta ne on vahvasti liioiteltu ja karrikoitu.


Pauli:


Tämä tarina on tarkoitettu niille työtovereilleni, jotka tuovat esiin omaa erinomaisuuttaan ja etenkin niille, jotka korostaakseen omaa erinomaisuuttaan luovat kontrastia aliarvioimalla työtovereittensa saavutuksia.


Olin jo varsin nuorena poikana päättänyt tulla tähtitilintarkastajaksi, koska olin kuullut jostain, että lyhenne KHT tarkoittaa kaameen hyvät tulot ja olin lukenut lehtien yleisönosastoista, kuinka erinomaisia, luotettavia ja objektiivisia tarkastajat ovat.


Siksi pyrin moneen kertaan Kauppakorkeakouluun, mutta en päässyt. En lannistunut, vaan menin Tukholmaan pesulaan töihin, jossa opin sen verran ruotsia, että pääsin Hankeniin.


Suoritin sitä niin monta vuotta, että tentit toisesta päästä alkoivat vanheta. Opintolainat painoivat päälle ja töihin oli päästävä. Pääsinkin erään tilintarkastustoimiston vastuullisen tilintarkastajan apulaisen hanslankarin lomittajaksi.

*** Kun sillä kertaa päteviä mieshakijoita ei ollut tarpeeksi.


Heti ensimmäisenä päivänä pääsin tarkastamaan isoa asiakasta, ja minut haettiin lentokentältä mustalla autolla ja vietiin kabinettiin. En tiennyt mitä pitäisi tehdä, mutta muistin Hankenin luennolta, että kirjanpitoon kuuluu pääkirja.

*** Pyysin pääkirjanpitäjältä pari pääkirjaa, pistin kabinetin oveen punaisen valon ja odotin iltaa.


Punaisen valon takana selailin pääkirjaa. Minulla oli vierekkäin kaksi listaa ja vertailin niitä keskenään. Hihkuin, että nyt täsmää täsmää. Kirjanpitäjä kuuli metelin ja tuli katsomaan mikä hätänä. Katseli papereitani ja kysyi, oliko kalkkeripaperissa reikä. En tiennyt, mitä hän tarkoitti

*** sillä kaverini asunto-osakeyhtiössä tarkastukset tehdään vieläkin samalla tavalla.


Illalla minut vietiin kirjanpito-osaston kanssa illalliselle. Konttoripäällikkö kysyi, mitä laitetaan kyytipojaksi. Sanoin maitoa. Kahvin kanssa tarjoiltiin sikarit. En tiennyt kummin päin se poltetaan. Hymyistä päätellen poltin sikarin väärin päin. Aamulla asiakas soitti tarkastusvastuulliselle ja ilmoitti, etteivät he halua maitopoikia tarkastamaan.

*** Siihen päättyi mustien autojen urani.


Minulla oli paljon opintovelkaa ja asunnon ostoa ei voinut edes harkita. Vuokra-asuntoa en saanut, siksi asuin Rastilan leirintäalueella teltassa. Tuli syksy ja kylmä, mutta onnistuin järjestämään itselleni paljon matkapäiviä ja sain asua hotelleissa. Olin jokaviikkoinen vieras Britan kassalla. Matkalaskua en oppinut täyttämään ja konttoripäällikkö narisi harva se viikko tositteissa olevista virheistä. Vetosin siihen, että laskuissa oli vastuullisen tarkastajan hyväksymismerkintä, mutta ei se auttanut.

*** Tuli uusi matkalaskulomake, joka oli vieläkin vaikeampi täyttää.


Viikonloput olin toimistossa, jossa oli lämpimämpaa kuin teltassa. Vanhemmat tarkastajat huomasivat läsnäoloni, kehuivat minua ahkeraksi ja sainkin 200 markan palkankorotuksen.

*** Kissakin kiitoksella elää.


Luin aikani kuluksi viikonloppuisin tilintarkastajan käsikirjaa. En siitä paljoa ymmärtänyt, mutta päätin näyttää fiksua apulaista ja kysyin asiakkaalta "Onko moniajoperiaatetta noudatettu”. Asiakkaan edustaja katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi TÄH! ja kirjoitin työpapereihin merkinnän sarakkeeseen ei ole.

Kävin kaikki 500 kysymystä läpi ja aloin tehdä raporttia työstäni. Kopsasin vanhemman tarkastajan vanhasta raportista alun ja sainkin pari sivua pitkän muistion aikaan. Se oli hieno: Olemme tänään suorittaneet tilintarkastuksen tilikaudelta hyvän tilintarkastustavan edellyttämässä laajuudessa. Yleisesti ottaen sisäinen kontrolli on kunnossa, mutta arvopostikirja puuttuu.

*** KHT huomasi raportin erinomaisuuden, pyyhki nimeni pois ja lähetti sen omissa nimissään.


Sylvesterin päivänä KHT määräsi minut osallistumaan asiakkaiden inventaareihin. Juoksin kaikki 35 asiakastani läpi: siinä meni uudenvuoden päiväkin samassa. Yhdessä paikassa tein tarkistusinventaarin. Listalle oli kirjoitettu hukkakauran etsintälaite. En tiennyt mikä se oli, enkä kehdannut kysyä. Kirjoitin inventaarin olevan OK. Pari vuotta myöhemmin todettiin yksikössä olleen pitkän aikaa huono tuloskehitys.

*** Firma vaihtoi sekä toimitusjohtajan että tilintarkastajat.


Toisessa firmassa löysin roskakorista revittyjä inventaareja. Näytin niitä KHT:lle, joka päätti, että asiasta on puhuttava lopputarkastuksessa. Otin inventaarilistat mukaan. Meidät vietiin heti pitkälle lounaalle. Kahden tunnin lounaan ja saunomisen jälkeen KHT ja asiakas olivat päässeet yksimielisyyteen siitä, ettei painettavassa toimintakertomuksessa tarvitse näyttää pennejä.

*** Inventaarilistat dokumentoitiin tee-vitosiksi autotalon kellariin odottamaan verotarkastusta.


Kolmannessa paikassa taseen vaihto-omaisuuden arvo oli miljardi markkaa. Päätin valita pistokoeinventoinnin kohteeksi työpaikan urheiluseuran verryttelypuvut. 30-sivuisen raportin tiivistelmässä totesin, että yksi puuttui.

*** Sillä kertaa asiakas oli tyytyväinen.


Kun olin ollut 5 vuotta apulaisena, menin KHT-tenttiin. Yksi kysymyksistä oli ajankohtainen: miten suhtautua asiakkaan tarjoamaan työmatkaan Amsterdamissa sijaitsevaan tytäryhtiöön Oy Red Lights Ltd:hen. Vastasin, että lähden mukaan, jos vaimoja ei oteta mukaan. Kulukorvauksen lisäksi tarvitsen kokopäivärahan ja taxfree-viinat laitetaan matkalaskuun. Lisäksi tarvitsen joululahjaksi yritykseltä jotakin pientä.

*** En päässyt tentistä läpi.


Kävin usein tarkastusmatkalla Tampereella. Asiakkaan pääkirjanpitäjä halusi välttämättä asiakkaan tarjoamilta illallisilta yöksi huoneeseeni. Muistin tenttikirjana olleesta Vennon tilintarkastusoppikirjasta, ettei asiakkaan vastakkaista sukupuolta saa katsoa sillä silmällä.

*** Aamulla kirjanpitäjä lähti suutuspäissään työpaikalleen, eikä enää näyttänyt minulle muistiotositteita.


Seuraavalla kerralla otin vaimon mukaan. Aamulla maksaessani hotellihuonetta sanoi Cumuluksen portieri, ettei sinulla ole tapana maksaa naisesta. Sain saman tien mustan silmän

*** ja vaimo lähti omille teilleen.


Muitten mukana pääsin mikrokurssille. Ensimmäisenä päivänä en uskaltanut koskea näppäimistöön, mutta kun kuulin, että ohjelmat oli tehnyt kalifornialainen tiskijukka, päätin illalla mennä diskoon oppia hakemaan. Aamulla oli paha olla ja työparinani istunut konttoripäällikkö vaihtoi mikroa. Rohkenin kuitenkin painaa näppäintä ja kuvaruutuun vilahti jotain levyn puuttumisesta. Levy kyllä löytyi, mutta oli rikki. Olin istunut sen päälle.

*** Siihen päättyi atk-tarkastajan urani.


Jouduin Quality Controlliin. Olin kuullut, että sivunumerot ja indeksit ovat tärkeitä. Numeroin koko viikonlopun papereita. Minulla oli vasemmassa kädessä päiväysleima, oikealla kirjoitin tee-vitosia ja otsassa olleella sivunumeroleimalla hakkasin sivunumerot. Sain kiitokset hyvästä dokumentoinnista.

*** Jälkikäteen huomasin, että olin indeksoinut pikkupoikani päiväkodissa tekemät piirustukset.


Ihastuin yhteen kassanhoitajaan ja aloin tekemään kassantarkastuksen joka käyntikerta. Kassaneiti istui työpöydälle, heilutteli kauniita sääriään ja kysyi, koska laitat minut rötöksistä linnaan. Pidin häntä rehellisenä naisena ja vaikka kassasta puuttuikin kaksi markkaa, pistin ne omistani, jotta voin kirjoittaa työpapereihini kassan täsmäävän.

*** Kaksi vuotta myöhemmin paljastui sattumalta, että kassanhoitajan hoitamassa palkkalaskennassa oli kymmenen pimeää työntekijää, joiden palkat hän ohjasi omille tileilleen.


Menin kassanhoitajan 50-vuotisjuhlille viemään kukkia. Hänen firmansa toimitusjohtaja ihaili kaunista kotia ja kysyi leikillään, montakohan markkaa meidänkin firman rahoja näissä seinissä on. Puoli vuotta myöhemmin havaittiin, että 600 tuhatta markkaa. Minut tuomittiin tarkastuksen laiminlyönnistä vahingonkorvauksiin.

*** Jouduin myymään telttani Rastilasta ja päätin sijoittaa rahat lottoon.


Katsoin lauantai-iltana Mustan Pörssin ikkunasta lottoarvonnan. Minulla oli 7 oikein. Maanantaina Ilta-Sanomissa luki, että lottokupongit vastaanottanut kioskinhoitaja oli tehnyt kavalluksen ja vienyt sekä rahat että kupongit.

*** Jäin ilman miljooniani.


Kun Helsinki ja yritysmaailma oli kohdellut näin huonosti, päätin lähteä pienviljelijäksi maalle. Isä oli mennyt uusiin naimisiin nuoren naisen kanssa ja kuollut hymy suussa sydänkohtaukseen. Tila oli uuden vaimon nimissä

*** ja perintöni oli mennyt sen sileän tien.


Nyt odottelen toimiston eläkesäätiöltä eläkettä ja kuuntelen linnun laulua.

****


Pauli pikkujouluna 1984

  • Oma juttuni kertomuksessa on kaunissäärisestä kassanhoitajasta, joka tosielämässä oli palkanlaskija.

  • Teevitonen oli toimiston käyttämän arkistojärjestelmän osa T5, johon kirjoitettiin tarkastushavainnot.

  • 37 vuoden jälkeen WordPerfect-ohjelmalla tehty käsikirjoitus löytyi arkistoista, skannasin sen, tallensin pdf-muodossa ja MsWord luki tekstin yllättävän hyvin. Ongelmana oli monien sanojen jakaminen erillisiksi sanoiksi. Niiden korjaaminen etsi-korvaa-komennolla sujui jouhevasti.


Jutun luettuani käväisi mielessä, että taisin olla väärällä alalla. Sketsien kirjoittajista (etenkin poliittisten) on Suomessa ollut aina pulaa, joten ehkä olisin ollut kotonani käsikirjoittajana.