Tietokoneiden käyttöni muuttui radikaalisti lopetettuani maailman parantamisen tietokoneiden avulla. Muutokseen vaikutti radikaalisti verkkojen tuleminen myös syrjäkylille. Siksi vuosi vuodelta suurempi osa tietokoneen käytöstä on hienosti sanottuna etätyötä joko kesämökillä Ristiinassa tai maailman äärissä. Verkon olen löytänyt jopa pienistä syrjäisistä viidakkokylistä.
2003-2006 Matkakirjoitukset nettikahviloissa + kuvat Canon Ixus´illa
Keski- ja Etelä-Amerikassa oli kaikkialla nettikahviloita, jopa viidakon kylissä. Kirjoitin niissä sähköposteja Suomeen. Harmillisesti käytin silloin Sanoma Oyj:n omistamaa Welhoa, jonka sähköpostien säilytyskäytännöt olivat surkeat. Onneksi olin lähettänyt kopioviestejä Hotmailiin ja niiden avulla keräsin vuosien 2003-2006 matkakertomukset suurimmalta osin talteen. Hotmail viestit ovat vieläkin luettavissa 18 vuoden jälkeen.
Kahvia nettikahviloissa en muista koskaan juoneeni. Mutta pankkiasiat ja yhteydet asiakkaisiin tuli kaikki hoidetuksi. Kahviloissa ei tietenkään ollut ääkkösiä, jotka sitten olen korjannut matkakirjaan. Kun niitä korjaili satoja, alkoi tulla rutiinit ja vippaskonstit, joiden avulla työ ei ihan mahdotonta ollut.
Valokuvat otin Canon Ixus´illa, joka oli tarkoitukseen tosi kätevä ja sopivan pieni. Kun puhelimiin tuli hyvät kamerat, tuli Ixus jätettyä Suomeen, minkä virheen sai karvaasti maksaa kun 2020 matkapuhelin jäi Guayanassa taksiin. Jos vielä matkoille pääsen, erillinen kamera on aina mukana.
2007 Formula1 maksulliselle kanavalle
Kun F1-kisat menivät maksulliselle kanavalle Suomessa, ostin kympin maksaneen ulkoisen lisälaitteen, jonka avulla pystyin katsomaan kisoja tietokoneesta Hongkongissa olevasta palvelimesta käsin.
Pari vuotta sitä kesti ja tämä vapaamatkustus tyrehtyi. En ole koskaan maksanut mistään tv-ohjelman katsomisesta. Kuukauden ilmaisen katseluoikeuden olen ottanut Netflix´iin, mutta en löytänyt sieltä elokuvia, joita olisin halunnut katsoa. Kuten Barbara Stanwyckin, Clark Gablen, Gary Cooperin ja John Waynen tähdittämiä elokuvia. Ei siellä silloin ollut Clint Eastwoodinkaan elokuvia kuin yksi.
2007 Euroviisut
Euroviisut olivat Suomessa 2007. Tarinatalo teki esitysten tauoille 35 sekunnin pituiset videopostikortit, jotka kuvasivat elämää Suomessa. Yksi korteista esitti majakanvartijaa. Filmaus tehtiin Söderskär´in majakkasaarella (15 meripeninkulmaa Helsingistä itään) helmikuisena aurinkoisena päivänä. Paikalle mentiin helikopterilla. Esitin vartijaa. Vaatteiksi sain ystäväni Tertun aviomiehen kalastusmatkoilla Pohjoisella Jäämerellä käyttämän villapaidan ja pipon. Kuvauksen loppunäytös on otettu Koffin puistossa Helsingissä olevassa talossa. Postikortin ideana oli majakanvartijan havainto valonpilkahduksista majakan tornissa. Kun menin torniin, siellä olivat kolme poikaani ja monet tutut ja vähemmän tutut juhlistamassa syntymäpäivääni.
Lukuisista filmauspätkistä yhteensä noin parin tunnin kuvista koottiin 35 sekunnin esitys 100 miljoonalle euroviisujen katsojalle Euroopassa. Sen jälkeen elämä onkin mennyt vain alaspäin medianäkyvyyden osalta.
2007 Facebook
Vuonna 2007 liityin Facebook käyttäjäksi. Aiemmat sähköpostiviestit lähipiirille korvautuivat FB-päivityksinä. Silloin sinne voi tehdä 1000 merkin kirjoituksia ja kuvia pystyi siirtämään vain 20. Kirjoitukset pystyi pätkimään tuhannen merkin juttuihin, mutta kuvia joutui poistamaan, jos halusi tilalle kivan uuden kuvan.
Ensimmäinen reppumatkapäivitys Facebookiin on tehty 20.10.2007 Helsingin lentokentältä lähtiessäni Intiaan suoralla lennolla Mumbay´hin.
Olen säilyttänyt FB-profiilissa alkuperäisen oman rajaukseni, jonka mukaan minun pitää tuntea henkilökohtaisesti henkilö, jonka otan kaveriksi. Tästä olen tehnyt vain pari poikkeusta kiinnostavan henkilön, jonka kanssa on ollut yhteistä, keskustelujen seuraamiseksi.
Matkakertomuksia paikan päältä julkaistuna voi lukea (28.12.21) 253 kaveria. Myöhemmin olen siirtänyt kaikki (toivottavasti) tarinat matkakirjaani sivulle paulivahtera.fi. Samalla olen lisännyt kertomuksiin valokuvia, jotka eivät ole FB:ssä.
Yritin joulun jälkeen 2021 löytää Facebookista ensimmäiset 2007 kertomukseni ja silloin julkaisemani 20 kuvaa. Alle 1000 merkin teksteistä eivät kaikki löytyneet. Toisella haulla löysin suurimman osan 2007 kuvista. 14 vuodessa FB:n arkistoinnit ovat muuttuneet moneen kertaan, joten ei se niin kummallista ole. Onneksi olen löytänyt ne aiemmin ja siirtänyt matkakirjaan.
2008 Miniläppäri
Ostin Tietoasemasta 369 euroa maksaneen Eeepc-koneen matkakoneeksi. Kuvassa on Microsoftin Windows xp. Kone oli valmiiksi asennettu suomenkieliseksi, mikä on ollut ongelma yli 20-vuotisen englannin kielisten tietokoneiden jälkeen. En tuntenut suomenkielisiä sanoja, joita ohjelmissa ja selaimissa on. Mutta on tässä pärjätty. Kirjoitin matkakertomukset hotelleissa iltaisin surkean pienellä näppäimistöllä. Joissakin hotelleissa oli jo verkot, mikä mahdollisti tarinoiden julkaisun heti Facebookissa.(Teksti on lyhennelmä 2008 Malesian Melakassa kirjoittamastani laite-esittelystä.)
Matkojen kuvat lisäsin kirjoituksiin erikseen nettikahviloissa tai hotelleissa, joissa pystyin liittämään digikameran johdolla PC:n kautta omille FB-sivuille.
Läppärissä on kamera Skype-puheluihin. Oma mikrofoni ja kaiutin toimii hotellihuoneessa, mutta kahvilassa on liikaa hälyä ja teho ei riitä. Kun puhun Suomeen ja molemmilla on kamera auki, ei jaksa pyörittää ja kaatuu valmiustilaan.
On bluetooth. Skypellä on halpaa soittaa Suomeen lanka- ja matkapuhelimiin, 16,5 senttiä minuutti eli vanha markka. Ilmaista toiseen Skype koneeseen.
Muisti on flash muistia. Otan kaikki varmistuksena muistitikulle. Lähinnä varkaitten varalle. Tikutkin on flashia. Muisti on jaettu kahteen osaan. C-asemassa on 3,7 gigaa. Siitä tulee ongelma ajan kanssa. Mulla on jo 74 % käytössä ohjelmia ja käyttöjärjestelmää varten, Kun päivityksiä tulee koko ajan, ongelmia tulee. Kannattaa rajata ohjelmia, joita lataa koneelle, Ja kaikki turhat valmiina tulleet pois. D-asema on 7,5 gigaa. Sinne mahtuu valokuviakin paljon.
Langattomat verkot kone löytää hyvin, jos sellaisia on lähellä. Joissakin verkoissa on suojaus, joka pitää selvittää kahvilasta, Löysi myös kotona Welhon itsekseen vain piuha laittamalla, mutta Malesian Melakan hotellihuoneen verkko piti määritellä respan antaman ohjeen mukaan tarkasti.
Valmiina oli asennettu Skype, Microsoftin Works ja paljon muuta. Työasiat on helppo hoitaa laitteen ohjelmilla. Tosin heti piti laittaa virusohjelma, jonka sain ilmaiseksi netistä. AVG Anti-virus Free, on hyvä. Löysi tikkuun kahvilasta tarttuneen troijalaisen. Windows päivitti eilen IE7:n.
USB-paikkoja on kolme. Minulla yksi menee hiireen, toinen tikkuun.
Works on ihan kelpo, on jopa suomen kielen tarkistus. Taulukko näyttää 20 v vanhalta exceliltä, mikä on hyvä. Ei matkalla tarvitse kaikkea.
Kirjanpito-ohjelmani Procountor lataus kesti sika kauan. Javastako johtuu. Käyttö onnistuu, mutta hitaasti.
Koneen pieni näyttö ei ole ongelma, mutta näppis on. 10-sormijärjestelmää ei voi käyttää. Toki tämä aina tekstarit voittaa. Sormituntumahiiri on vähän outo ja se karkailee minne sattuu. Ehkä sormiharjoitusten puute alkaa näkyä. Ostin pienen oikean hiiren, joka vakiinnuttaa käytön.
Välillä tämä on pirun hidas, tosi sika hidas. Muuallakin kuin täällä Melakan paratiisissa. Välillä kohtuullisen nopea. En osaa sanoa mistä johtuu. Syitä on verkko, useampi työ yht aikaa, akku ei jaksa yhtä lujaa kuin oikea sähkö? Kuka näistä tietää. Tämä hotellin linja on kyllä superhidas, mutta ei matkoilla kotimaista vauhtia ole juuri missään. Tosin tämä huone on Melakassa, jossa maailma näyttää muutoinkin pysähtyneen paratiisiin.
Kone sekoilee akun kanssa ja ilman akkua menemällä vähän väliä valmiustilaan. Tämä alkoi Malesiassa. Joskus akun poisto auttaa, joskus kaiken sähkön sammuttaminen. Kiusallinen vika, mutta ei tuhoa sentään töitä. Arvailen että homma pysyy paremmin kasassa kun tekee vain yhden homman kerralla.
Lastentauteja näissä on, vaikka kaikki on sinänsä vanhaa tekniikkaa. Liian paljon liian nopeasti, mutta silti olen ihan tyytyväinen reppumatkailijan koneeksi, Painoa ei taida olla kiloakaan
Entä vertailu nettikahviloihin. Molempia matkalainen tarvitsee. Toimivia verkkoja ei ole kaikkialla. Koneen äät ja ööt helpottavat asioiden hoitoa. Tikkushowta en enää tee, koska kahviloissa on paljon kaikenlaista roinaa. Isolla näppiksellä kirjoitusvauhti on ihan toista. Tämä on matkalaisen koneena ok, mutta ei tämä mikään kannettavan korvike ole. Peleistä en tiedä. Eikö ne vaadi isompaa näyttöä.
Uudenvuoden päivänä 2012 läppäri varastettiin Ghanassa. Olin siitä ikionnellinen, koska olin vapaa siirtymään uuteen aikakauteen iPad´iin. Varas tuskin laitteella mitään teki mm. koska sen näppäimistössä oli ä, ö ja å.
Kirjoitin hotellin tietokoneella matkakirjaani: Ghanassa eivät nettipalvelut ole Suomen tasolla. Suomessa rikosilmoituksetkin ovat nykyään itsepalvelua, jotta kaikki poliisivirat voidaan käyttää nettikirjoitusten jahtaamiseen ja poliisitutkintaan. Ghanassa poliisi kirjoitti käsin asiakirjan ja sitten minut ohjattiin ulos. Vieressä ollut naispoliisi kirjoitti käsin selostuksen poliisikirjaan. Mitään kopiointivälineitä, ei edes kalkkeripaperia ole. Ghanan poliisi ja Suomen poliisi ovat kuitenkin samalla palvelutasolla. Kummassakin maassa oikeat rikokset vain kirjataan, eikä niitä tutkita.
2010 iPhone – Hyvästi Nokia
Apple oli tuonut iPhonen markkinoille 2007. Pysyin jonkun aikaa nokialaisten käyttäjänä, kunnes näin kavereilla iPhoneja, joiden käyttö näytti leikiltä verrattuna Nokiaan.
Nyt on menossa neljäs iPhone. Viimeisen XR-phonen jätin vahingossa Guayanassa taksiin kun kolmelta yön pimeydessä menin lentokentälle Granadan lentoa varten. Huomasin lipputarkastuksessa puhelimen puuttuvan ja päätin silti lähteä. Puhelimen reittiä taksissa pystyi seuraamaan FindMyiPhone-ohjelmalla iPadista. Otin yhteyttä hotelliini, joka etsi taksinkuljettajan. Kun kaksi kuukautta myöhemmin palasin Karibian kiertueelta, oli iPhone tullut pojalleni Suomeen päivää aikaisemmin.
Yksi iPhone tärvääntyi kun horjahdin laiturilta veneeseen, jonka pohjalla oli reilusti vettä. Puhelin kastui käyttökelvottomaksi. Ei auttanut riisipaketissa kuivaaminen.
2011 iPad – matkailijan unelma + Keyboard
Olin lukenut iPadista, uudesta mullistavasta reppumatkailijalle sopivasta tietokoneesta. Laitetta ei heti saatu Suomesta, minkä vuoksi sain sen Lontoosta 2011. Tällä hetkellä käytössäni on kaksi iPadia, vuosilta 2015 ja 2019. Vanhemman olen ottanut mukaan matkoille, koska laitteen varastaminen ei harmittaisi niin ihmeesti. iPad on mahtava laite matkoilla. Sillä saa yhteyden verkkoon kaikkialla maailmassa. Lisälaitteena mukanani pidän erillistä näppäimistöä, koska se nopeuttaa kirjoittamisen kuin omalla työpöydällä kirjoittaisi. Laite on kiva myös Suomessa kulkiessa. Kun olin Vantaan valtuustossa, annettiin valtuutetulle oma PC. Siellä sitten valtuustosalissa luin kokouksen agendat iPadista.
Keyboardin lisäksi olen hankkinut kotityöntekoa varten erillisen numeronäppäimistön, mutta sitä on tullut käytettyä aika vähän. Matkoilla pienempi näppäimistö ilman numeronäppäinosaa on kätevä.
Tietokoneen tehokas käyttö on tähän asti edellyttänyt suurta konekirjoitusnopeutta. Sen saavutin 40-50 kg säkkejä kantamalla Perttelin osuuskaupassa kesätöissä 1965 kuorma-auton lavalta varaston II kerrokseen ilman apuvälineitä ja hissejä. Olin kauppakoulun eka luokalla aika surkea konekirjoittaja, ja opettaja Dorrit Almenoksa sanoi, ettei minusta taida näihin hommiin olla. Kesän aikana en koskenut kirjoituskoneeseen, mutta kun syyskuussa järjestettiin ensimmäinen koe, kirjoitin kympin arvoisesti ja minusta tuli parhaita kauppaopiston tyttöjäkin nopeampi kirjoittaja. Kympin sai 7500 lyönnillä puolessa tunnissa, jos virheitä oli alle 0,5 %.
Koulun päättymisen jälkeen kirjoitin tavallisella käsikäyttöisellä koneella 11.000 merkkiä puolessa tunnissa. Tein sähkökoneella 10 minuutin kokeen ja saavutin 5400 merkin nopeuden. Olin menossa konekirjoituksen SM-kilpailuihin 1970-luvun alussa, mutta huomasin mukana olleen yhden suomalaisen miehen, jolle olisin hävinnyt. Nopeampia naisia oli useita, mutta häviö miehelle ei minulle kelvannut ja jätin menemättä.
Tänään tällaista konekirjoitustaitoa ei enää tarvita koska tekstinkäsittely syntyy puhumalla. Kokeillaan siksi muistelusarjan 1. osan alkutekstiä sanelemalla:
”Minulla on laite, joka kirjoittaa liikekirjeeni japanin kielellä puhuessani sen mikrofoniin englannin kielellä”
Minulla on laite, joka kirjoittaa liikekirjeni japanin kielellä puhuessani sen mikrofoniin englannin kielellä.
Hienosti toimi, mutta editori otti toisen e-kirjaimen pois ”liikekirjeeni” sanasta. Koska kirjoitan nopeammin kuin puhun, ja koska kirjoittamalla pystyy paremmin ajattelemaan, mitä haluaa sanoa, en ole siirtymässä sanelun käyttöön. Totuttelua vaatii myös sanella pisteet ja pilkut sekä tekstin rakenteen ja sisällön ennakointi. Nuorena sanelu olisi riittänyt hyvin käyttööni.
2012 Twitter
Liityin Twitteriin elokuussa 2012. 28.12.2021 minulla on 5078 seuraajaa, mutta itselläni vain 100 seurattavaa.
En ole oikein sisäistänyt Twitterin käyttöä. Vaikka twiitin pituus tuplattiin 400 merkkiin, on siinä rajatussa tilassa mahdotonta sanoa mitään merkittävää. Twiittaukset ovatkin suurelta osin erilaista huutelua ja solvaamista nimimerkkien suojelemana.
Instagrammiin liityin 2014, mutta en ole koskaan julkaissut siellä mitään. Ainoat katsomani kuvat ja videot ovat lastenlasten rientoja. Ei ole minun juttuni.
2013 YLE-vero ja paluu televisioon
Vuonna 1972 saimme häälahjaksi mustavalko-television. Nuorena avioparina tv:tä ei katseltu, paitsi Münchenin olympialaiset ja Lasse Virenin ja Pekka Vasalan voitot katsottiin anopin väritelkkarista.
Kun 2007 televisio siirtyi digiaikaan ja vanhat televisiot edellyttivät digiboksia lisälaitteeksi, sanoin tv-maksuni irti ja lopetin television katselun. Digiboksi oli ainakin minulle taivaan lahja. Opin elämään ilman puoli yhdeksän uutisia ja television ajankohtaisohjelmia.
Yle-vero tuli pakolliseksi 2013, jolloin ostin pikkuruisen television kotiin ja vähän isomman kesämökille. Sitä ei yleisesti hoksattu, että televisio oli muuttunut tietokoneeksi.
Digiboksin aiheuttaman tv-katselukatkon jälkeen mikään ei enää palannut entiselleen. 20-vuotinen YLEn avustajan tehtäväni oli lopetettu 2011 Atte Jääskeläisen (kepu) mahtikäskyllä, joten en enää katsellut ajankohtaisohjelmia. Upea MOT-ohjelmakin oli muuttunut toimittajien vaihdosten jälkeen sellaiseksi, ettei mielenkiintoa enää riittänyt sen katsomiseen.
2015 MacBook Pro
2015 ostin MacBook Pron 16 Gt:n muistilla ja 15,4" näytöllä. Koneessa on vain kaksi USB-liittymää, joten tarvitsen väliin HUBin. Lisälaitteina ovat printteri/skanneri/kopiokone Canon MF3010, kovaääniset, CD-asema ja skanneri EPSON sekä langaton hiiri.
Seitsemän vuoden käytön jälkeen on vanhuuden oireita tullut. Akku vaihdettiin syksyllä 2021, näppäimistö pitäisi vaihtaa muutaman näppisvaurion takia (harkinta-aikana käytän ulkoista näppäimistöä), näytössä on pieniä vaurioita (eivät haittaa).
Tämä on pisimpään käyttämäni mikro. Tuntemani asiantuntija sanoi, ettei kannata vaihtaa, koska nykyiset uudet eivät ole teknisesti yhtä hyviä ja kestäviä.
2017 Facebook-bannausten uhriksi
Minulla on Facebookissa ollut kaksi profiilia. Alkuperäinen, jonka 250 kaverista tunnen jokaisen. Näin olen voinut kirjoittaa henkilökohtaisempia päivityksiä sekä suojautua bannareilta. Toinen Facebook ”Pauli Vahtera Vantaalla” (alun perin eduskuntavaaleja 2011 varten perustettu Pauli Vahtera Ristiinassa-nimellä) on perustettu mielipiteiden esittämiseksi sekä Iltalehden (ja nyt oman blogin) uusien juttujen puffaamiseksi. Vuonna 2017 jouduin vihervasemmistolaisten bannaajien uhriksi, minkä vuoksi olin jatkuvasti bannauksen kohteena – jopa kolme vuotta vanhoista kirjoituksista. Sen takia kiinnostukseni Facebookiin lopahti. Miksi kirjoittaa mitään, kun se samana päivänä poistetaan ja päälle lyödään kuukauden kirjoituskielto.
Vaikken Facebookissa enää paljoa julkaise, ovat noin 4700 kaveria ja 1675 seuraajaa pysyneet uskollisesti mukana (määrät 28.12.2021). Yritystä Suomeen-ryhmässä olen yksi vastuullisista. Sen aktiivisuus on vähentynyt, joten jäljellä on enää 880 seuraajaa yli tuhannesta.
Olen Tilikartalla-ryhmän jäsen ja sinne tulee silloin tällöin kirjoitettua taloushallintoon liittyviä asioita. Minulle tärkeitä ryhmiä ovat Ristiinan Puskaradio ja Hiiden kyläläiset. Hiiden koulu lopetettiin syksyllä 2021 ja sen kohtaloa on porukalla surtu FB-ryhmässä.
2020 Hätävarakamera Kodak
iPhone jäi Guayanaan. Sen jälkeen yritin ostaa pientä digikameraa Grenadasta, St Vincent´stä, Barbadokselta, St Luciasta, Martiniquelta, Dominicasta – turhaan, mistään kaupasta ei löytynyt. Isoja toki oli kaupan. Jonkun oudon pienen kameran löysin, mutta sillä en saanut yhtään kuvaa. Vasta Guadeloupe´sta sain Kodak Coolpix A10-kameran ja sekin oli aikamoisen väännön takana. Niin paljon jäi kivoja kuvia ottamatta. No pienempi suru siitä tuli kuin ikimuistoinen kommunistimaiden kierros 1984, jolloin kaikki sadat ottamamme kuvat tuhoutuivat kamerassa olleen virhesäädön takia.
Onnistuin siirtämään loppumatkan Kodak kuvat Suomessa MacBook Prohon ja matkakirjaan. 2021 vuoden lopussa tilasin Verkkokaupasta Apple Lightning-SD-kameramuistikortin lukijan, jolla saisin siirrettyä kuvat kamerasta iPadiin. Jotenkin usko reppumatkojen jatkumisesta lisääntyi joulun aikana. Enää en lähde etsimään laitteita.
Karibia on ollut laitekatastrofi ennenkin. Vuonna 1994 olin luennoimassa Curacaolla ja tein hienon multimediaesityksen. Mutta pieni vähäinen kaapeli oli jäänyt Suomeen. Kiersin taksilla saaren kaupat ja Ernst&Young tilintarkastustoimiston (Mac-käyttäjä), mutta kaapelia en löytänyt. Varajärjestelmänä ollut diaesitys oli pakko ottaa käyttöön.
2020 Epson skanneri
Skannaukset olen hoitanut printteri-kopio-skanneri-laitteilla sekä valokuvaamalla dokumentteja pdf-muotoon. Kun korona pysäytti reppumatkailun, aloin koota kuvia ja kertomuksia matkakirjaksi keväällä 2020. Ostin sitä varten erillisen skannerin, jolla voi skannata myös diakuvia.
Vaan 1980-luvulla otetut diakuvat ovat pilalla. Niitä on katsottu joskus lasten kanssa, mutta ei enää 2000-luvun puolella. Sen takia pettymys oli suuri kun näki dia-kuvien tuhoutumisen. Tästä esimerkki Venetsiasta ostetusta dia-sarjasta kirjani kanteen 1991 laittamani dia ja sama dia skannattuna 2020.
***
Kirjoitussarjan 10. osa käsittelee digitalisaatioharhaa kansalaisen näkökulmasta
