Systeemisuunnittelijan tulee aina tuntea tehtävät, joita ollaan automatisoimassa. Usein osataan tekniikkaa, mutta itse asiasta ei ymmärretä mitään. Kakkososaan sain tästä konkreettisen kommentin Harrilta Facebookissa:
”Työskentelin Hankkijassa 1980-83. Kun haki traktorikorjaamolta Abiko-liittimen (vaikka yhden - hinta noin 20 penniä) käyttääkseen sen eri osaston töihin, kirjoitettiin TM (toimitusmääräys), se oli viisinkertainen kalkkipaperi. Tämän TM:n tiedot käsiteltiin sisäisesti, tallennettiin ja liittimen hinta laskutettiin osastojen välillä. Käsittely maksoi silloin muistaakseni 20 mk.”
Tämä ongelma on ikuisuuskysymys, jota on erittäin vaikeaa ratkaista. Käytännössä kuka tahansa osaa tehdä tietojärjestelmän, mutta vain parhaat osaavat tehdä toimivan, joka aidosti vaikuttaa työhön tehostavasti.
1976 ATK-mies Widerillä
No, huomasin toki HOPssa, että lähtölaskenta on alkanut, vaikkei työn tuloksissa ollut moittimista, päinvastoin. Huonommalla osaamisella olisin varmaan saanut potkut. Hain erilaisiin laskentatehtäviin, mutta minua pidettiin liiaksi atk-miehenä, eikä uutta paikkaa noin vaan löytynyt. Hain myös Nesteelle töihin. Tiesin, että Uolevi Raade on tarkka siinä, ketä palkataan ja menin parturille ja ajoin parran pois kokonaan sekä lyhensin Beatles-tukkani reippaasti. Olin hakenut sisäiseen tarkastukseen ja yksikön vetäjä tunnusti vuosia myöhemmin, etteivät he halunneet palkata minua, koska sisäinen tarkastus olisi nuorelle miehelle ollut liian kuolettava paikka. Nesteeltä tultuani atk-markkinointiosaston Elli sanoi, että häntä on aina kiinnostanut, miltä näytän ilman partaa, mutta ala nyt ihmeessä kasvattamaan se takaisin.
Työvälitykseen osallistuivat työkaverini. Jorma oli leikannut Hesarista ilmoituksen, jossa tilintarkastustoimisto (Widenius, Sederholm & Someri, nykyisin KPMG) haki atk-miestä. Ensin minua ei paikka kiinnostanut lainkaan. Sitten ajattelin, että sitä kautta saan atk-leiman pois otsastani ja tarkoitus oli mennä pariksi vuodeksi atk-tilintarkastajaksi, jollaisia ei Suomessa silloin muita ollutkaan. Paikan varmistamiseksi pyysin pienempää palkkaa, mitä HOP:ssa sain.
1977 IBM/S32
Tilintarkastus oli varsin unelias maailmansa, suorastaan hämähäkin seittien peittämä. Silloin Suomen suurimmassa toimistossa kirjanpito ja työkirjanpito pidettiin käsikirjanpitona. Sain työkseni 1977 siirtää työkirjanpidon ja laskutustietojen keruun atk-aikaan. Työ tehtiin modernia tietokantaa hyväksikäyttäen kokeiluprojektina Finnsystems´issä. Tiedot tallennettiin 5 ¼ tuuman levykkeelle, joka vietiin Finnsystemsiin luettavaksi, ajot tehtiin Tietotehtaalla. Se oli uutta tekniikkaa, sillä 8” levykkeet korvannut pienempi levyke oli tullut markkinoille USA:ssa syksyllä 1976.
1970-luvun lopulla pienet yritykset alkoivat käyttämään IBM:n 32-tietokonetta, jossa oli näyttö, levyasemat, tulostin ja tietokantaraporttiohjelmisto. Ohjelmointi tehtiin RPG II:lla. Sitä käytettiin kirjanpitosovelluksissa. Siitä tuli myös toimistomme hengettären Britan työkone tarkastajien työraporttien tallentamiseksi uuteen työseurantajärjestelmäämme. Britalla oli jo työvuosia takanaan ja hän onnistui uudessa työssään loistavasti.
1977 Luentoja, luentoja
Alkoivat luentojen vuodet. Ensimmäisenä vuotena neljä, joista suurin tilaisuus oli KT-Data Finlandia-talolla. Kuulijoita 3-400.
Luentomateriaalin tein kirjoituskoneella. Kalvot piirsin käsin värillisillä tusseilla muovikalvoille. Ensimmäisen suuren luentoni puheenvuoron kirjoitin erikseen koneella ja harjoittelin sitä lukemalla paperilta peilin edessä.
Olin aika hermostunut mennessäni luentosaliin. Sali oli täynnä ja viimeisellä rivillä oli ainoa vapaa paikka, johon istuuduin. Vieressäni oli entinen esimieheni ja aivan kännissä. Tuli niin hyvä mieli hienoista ajoista, eikä sitä tunnelmaa humala haitannut. Vapautuneena menin puhujapönttöön ja onnistuin kohtuullisesti. Siitä alkoi esitelmien aikani. Satoja ja satoja Amerikkaa ja Australiaa myöten. Vuoden 2000 alussa tuntui kivalta aloittaa luennot neljännellä vuosikymmenellä. Ei meitä aktiivisia dinosauruksia ollut jäljellä muita kuin hiihtäjä Harri Kirvesniemi ja minä. Pahimpina vuosina pidin yli 50 luentoa vuodessa. Luentojen määrä oli yhteensä pitkälti yli tuhat. Viimeisimmät pidin 2015.
KT-Data avasi kaikki portit. Kutsun sinne sain SEFEKin (Ekonomien koulutuskeskus) Terttu Isohannilta, joka kertoi myöhemmin aavistaneensa, että tuosta nuoresta miehestä voisi tulla jotain. Jokainen meistä tarvitsee henkilön, joka avittaa alkuun ja avaa oven.
1979 Suomen ensimmäinen CDPA -> CISA
USA:ssa toimi 1970-luvulla Electronic Data Processing Auditors Association (EDPAA). 1994 järjestö muutti nimensä: Information Systems Audit and Control Association (ISACA).
1970-luvun lopulla järjestö alkoi auktorisoida atk-tilintarkastajia nimikkeellä CDPA (Certified Data Processing Auditor), joka muutettiin myöhemmin CISA:ksi (Certified Information Systems Auditor). Auktorisointi on kansainvälinen. Minut auktorisoitiin 1979 Suomen ensimmäiseksi CDPA:ksi.
1976 - 1983 Atk-tarkastuksen alkuvuodet
Atk-tarkastus piti aloittaa nollasta. Ensin piti miettiä, mitä oikein pitäisi tehdä. Minulta toivottiin menetelmäkuvausten tarkastamista. Tunsin itseni hölmöksi. Menetelmäkuvausten tarkoitus oli antaa tilintarkastukselle mahdollisuus tarkastaa atk:lla hoidettuja kirjanpitoja. Ja minä tarkastin niiden olemassaoloa ja sisältöä.
Pikku hiljaa alkoi löytää järkevääkin tekemistä. Ensin opin käyttämään kirjanpito-ohjelmien tulostusohjelmia tarkastamisen työkaluina. Esimerkiksi huhtikuussa pystyi tarkastamaan tilinpäätöksen myyntisaamiset ja ostovelat laittamalla valinnaksi kaikki maksamattomat laskut, joiden päiväys on 31.12. tai vanhempi. Oikeat tilintarkastajat tarkastivat myyntisaamiset lähettämällä saldokyselyjä reskontrasta satunnaisesti valituille asiakkaille.
Vuonna 1978 tarkastin yleisellä raporttigeneraattorilla ensimmäisenä Suomessa kirjanpidon sisällön suoraan tietokoneen tietokannoista.
Noin 1979 selvitin yhtiön ohjelmoijan avulla, että rahoitusyhtiön taloudellinen asema oli heikko, vaikka yhtiö oli juuri vienyt henkilökuntansa New Yorkiin juhlistamaan hyvää tulosta. Tulos syntyi siitä, että vuokrakaluston poistot tehtiin verotuspoistoina, vaikka todellinen sopimusten mukainen poistotarve oli paljon suurempi. Kun sopimuskausi loppui, jäi taseeseen laitteesta arvo eli syntyi tyhjästä voittoa, josta maksettiin veroa. Eli laskin käyttöomaisuuden arvon sopimustietojen avulla. Koska tapahtumia oli kymmeniä tuhansia, ei selvitystä voinut tehdä ilman tietokonetta. Yhtiö lopetti toimintansa konkurssiin ennen kuin vuosi juhlamatkasta oli kulunut.
Noin 1980 selvitin ison yrityksen tietokoneen lokien avulla, että atk-päällikkö piti omaa atk-palveluyritystään työnantajansa tietokoneilla. Tarkastusta hankaloitti se, että atk-päällikkö muutti lokeja kesken kaiken poistamalla ajotietoja. Kun hän sai potkut kavaltamisesta, varoitti minua tulemasta vastaan iltahämärissä.
Laskemalla löytää kaikenlaista. Ihmettelin kahvipaahtimon lukuja. Aloin laskemaan paljonko kahvisäkkejä tuli maailmalta, mikä on paahtohävikki, paljonko kahvia myydään. Luvut osoittivat sivuraiteen, jonne kahvia siirtyi muodolliseen hintaan. Yrityksen sisäinen tarkastus kävi raporttini jälkeen kimppuuni ja vaati erottamistani ulkoisesta tarkastuksesta. Kompromissina olivat sopineet, että saan jatkaa, mutta kahvia en enää saa tarkistaa – juoda toki kahvitunneilla sai. Mutta minä menin salaa paahtimoon ja jatkoin laskemistani. Huomasin, että olin laskenut väärin – puhallus olikin paljon suurempi. Johtaja sai potkut, mutta myöhemmin hän toimi yrityksen konsulttina samalla palkalla kuin ennenkin. Kun perheemme vähät rahat olivat 1950-luvulla menneet saman ketjun Hiiden myymälään, koin suuren pettymyksen edistyksellisen työväenliikkeen toiminnasta.
1983 käytin Multiplan-ohjelmaa, johon naputin ison ketjun myymäläkohtaiset luvut (myynnit, ostot, kulut, varaston arvot) taulukkoon ja vertasin myymälöitä keskenään. Havaitsin yhdessä myymälässä kummallisia lukuja ja paljastuikin, että myymälänhoitaja oli peitellyt kavalluksiaan inventoimalla lisää.
Nolommin kävi suuressa teollisuusyrityksessä noin 1980. Tarkastin palkanlaskennan menettelyjä. Palkanlaskija istui eteeni työpöydälle, heilutteli kauniita sääriään ja kysyi, noh laitatko minut kavalluksista linnaan. Ajattelin, että onpa hauska ja rehellinen palkanlaskija. Seuraavana vuonna sattumalta havaittiin, että palkanlaskijalla oli liuta pimeitä palkansaajia, joiden palkat hän ohjasi omille pankkitileilleen eri pankeissa.
1980 meitä oli Widerillä jo neljä atk-tarkastajaa. Yksi heistä halusi kalifiksi kalifin paikalle ja juonitteli yhtiön johdon kanssa. Muut olivat häntä vastaan. Tilanne tulehtui siihen, että kaikki kolme lähtivät muualle. Kun siivosin pomoksi halunneen työpöydän, löysin muistion, joka kuvasi neuvottelujen sisällön. Niissä oli käsitelty jopa perheeni kuuroja lapsia syynä, miksi minut pitää vaihtaa. Työelämän raadollisuus sai uusia ulottuvuuksia.
Sisäiset tarkastajat ry järjesti opintomatkan New Yorkiin USA:han 1982. Koska olin jäänyt yksin alkutekijöihin atk-tarkastuksen kanssa halusin mukaan. Eipä johdolla ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa matka. Matka olikin unohtumaton. IBM, New York Times ja mitä niitä olikaan. Käytiin viikonloppuna junalla Washingtonissa. Sheraton hotellissa oli atk-tarkastuksen viikon seminaari, jonne meidät kutsuttiin iltajuhlaan. Söin raakoja ostereita muun ohessa. Viihdyin NYCissä niin hyvin, että halusin jäädä seminaarin loppuun asti. Muu seurue lähti maanantaina Suomeen ja matkassa ollut Finnairin tarkastaja järjesti minulle lipun vaihdon loppuviikkoon.
Keskusliikkeen tarkastusjohtaja sanoi, että jos vielä tehdään opintomatka, Pauli halutaan mukaan. Syynä oli kaikki muu kuin tarkastus. Minut jopa valittiin illallisilla nycciläisen mainostoimiston tilintarkastajaksi. Kun muut pyörivät iltaisin NYCn läntisissä turistipaikoissa, minä menin itäpuolelle kansan pariin. Tunsin löytäneeni suuren maailman.
IBM/System 34, System 36, System 38, DEC
Kun siirryin syrjään atk-tarkastuksesta ajauduin atk-konsultointiin 1980-luvun alussa vuoteen 1985, jolloin vaihdoin tilintarkastustoimistoa. Tekninen osaaminen jäi taka-alalle, koska sen seuraaminen alkoi olla mahdotonta. Siksi tehtäviksi tulivat tarvittavien palvelujen selvitys ja vertailu, sopimukset, sovelluskehityksen tuki. Samalla siirryin pienten ja keskisuurten yritysten maailmaan.
IBM hallitsi markkinoita, joten useimmiten oltiin selvittämässä 30-sarjan laitteistoihin tulevia ohjelmistoja. Atk-ammattilaisten joukossa oli paljon DEC´in tietokoneiden vannoutuneita käyttäjiä, mutta omaan työmaailmaani ei niitä montaa tullut. Sen sijaan Nixdorf tuli tutuksi, kun sitä käytettiin OTK/EKAssa, jossa olin paljon tarkastamassa eri puolilla Suomea.
Atk oli PK-yritysten johtajille aika musta aukko. Siksi minua odotettiin paikalle kuin sateentekijää. Aivan liian usein asiat olivat liian vaikeita ja aikaa oli käytettävissä liian vähän, minkä vuoksi siirtymiseni palvelujen käyttäjien puolelle voimistui.
Koko elämänaikaisia kokemuksia työstä tuli. Menin Tampereelle selvittämään Tapola Oy:n atk-tilannetta noin 1980. Juna tuli perille aamulla klo 9 ja sieltä tehtaan konttoriin, jonne tervehtimään tuli yrityksen perustaja ja mustanmakkaran ”äiti” Kyllikki Tapola, joka kysyi olenko koskaan syönyt mustaa makkaraa. E-en. Hän haki suoraan tehtaan linjalta lämmintä makkaraa ja huoneessa oli valmiina puolukkahilloa. Ja edelleen syön mustaa makkaraa monta kertaa vuodessa.
1981 ZX 81
ZX81 oli pienikokoinen ja halpa mikrotietokone. Näppäimistönä käytettiin kalvonäppäimiä ja keskusmuistia oli perusmallissa tasan yksi kilotavu. Kuva oli mustavalkoinen ja näyttönä käytettiin televisiota. Näytölle mahtui 24 kappaletta 32 merkin mittaisia rivejä.
Tein sillä omakotitalovelkaisen kotikirjanpidon, jonka avulla selvitin perheen menot ja velkojen lyhennykset. Printtaus tehtiin kapean laskunauhan levyiselle paperille, johon teksti poltettiin. Ohjelmointi piti tehdä itse, muistaakseni BASICilla.
1970-luvun puhelimet
Puhelimet olivat lankapuhelimia. Numerot kertoivat, missä päin suunnilleen asuttiin. 90-896224 oli lankapuhelimemme Vantaan Kivistössä. USA:n matkalta tuli ostettua turhake - kannettava luuri, jolla oli lyhyt langaton yhteys lankapuhelimeen. Se oli hienoa kuin Dallas´in TV-sarjassa. Helsingin Puhelinyhdistyksen puhelinlinjan avaaminen edellytti osuustodistuksen ostamista (Helsingin Puhelinyhdistys, perustettu 1882). Osuuskunnasta tuli pörssiyhtiö 1997. Puhelin oli välttämätön viimeistään seurusteluaikana, minkä vuoksi meillä molemmilla oli osuustodistus, josta tulleita pörssiosakkeita ei ole myyty.
1970- ja 80-luvun kirjoittimet
Kaikenlaisia laitteita tuli käytettyä tulostamiseen ennen laserkirjoittimen tuloa. Jotkut polttivat tekstin päällystetylle paperille. Oli matriisikirjoittimia eri lähtöihin. Mustesuihkukirjoittimia. Työpaikalla käytettiin jatkolomaketta matriisikirjoittimella. Paperit kulkivat kirjoitustelan läpi paperin reunoilla olevien reikien avulla. Yhtään kuvaa näistä enemmän tai vähemmän onnettomista tulostimista eikä edes tulosteita löydy arkistoista.
COM - Computer Output Microfilm
Suomen historia - sanomalehdet, kirjat ja vähän kaikki - arkistoitiin mikrofilmeille. Kirjanpitolakiin tuli 1978 mahdollisuus arkistoida kirjanpitoaineisto paperin lisäksi mikrofilmeille ja koneellisille tietovälineille. Pankit tulostivat tapahtumansa filmirullille. Pienemmät kirjanpitovelvolliset filmikorteille. Säännöt olivat tarkat, koska jotain oli aina oltava paperilla. Näitä sääntöjä sitten ensin tulkitsin ja kirjanpitolautakunnan jäsenenä uudistin. Täydelliseen paperittomuuteen päästiin vasta 1997.
1979 atk-tarkastus todettiin huonommaksi kuin tilintarkastus
Tilintarkastajat tunsivat arvonsa. Kun hain KHT-tilintarkastajan tutkintoon oli vaatimuksena 5 vuoden työkokemus. Olin ollut 2 vuotta tilitoimistossa, 6 vuotta systeemisuunnittelijana (taloushallinnon palveluja) ja 3 vuotta atk-tarkastajana. Tilintarkastuslautakunta katsoi, että atk-tarkastus on niin vähäpätöistä työtä oikeaan tilintarkastukseen (eli apulaisena toimimiseen) verrattuna, että tenttihakemus hylättiin. Tein valituksen, joka ratkaistiin 8 vrk ennen 2-päiväistä tenttiä. Vasta sen jälkeen aloin lukemaan tenttikirjoja. Ja pääsin helposti läpi, jopa verotuksesta.
1983 CP/M mikrotietokone
Kesän -83 kirjoitin kirjaa ”Atk-toiminnan sisäinen tarkkailu” (Weilin+Göösin Ekonomia-sarja, julkaistu 1984). Kirjan tekstit tulostin paperille, joista WG latoi kirjan painolevyille. Osborne-mikrotietokoneen (CP/M) sain lainaksi laitetoimittajalta kirjoittamisen ajaksi, enkä sitä koskaan ostanut omakseni. Osborne-1 oli vuonna 1981 julkaistu tietokone, joka oli maailman ensimmäinen kaupallisesti menestynyt kannettava tietokone. Tekstinkäsittely-ohjelmana oli Wordstar. Lainakoneeni saattoi olla Osborne-2, joka julkaistiin 1982.
1983 Suomalaisena tietokonemiehenä en päässyt Afrikan tarkastajaksi
UNICEF haki tietokoneista ja tilintarkastuksesta tietävää henkilöä lasten rahaston kiertäväksi rahavarojen käytön tarkastajaksi Afrikkaan. Pääpaikka olisi ollut New York, jossa perhe olisi asunut. Minut oli jo valittu, koska työkokemukseni oli niin hyvä - vaadittiinhan tilintarkastuskokemuksen lisäksi IT-osaamista. Sain sähkeen, että olen valittu, mutta varoittivat, etten vielä järjestäisi asuntoa. Muutaman kuukauden kuluttua sain tiedon, että paikan sai joku intialainen. Minulla oli tuttu YK:ssa New Yorkissa töissä; hän kertoi jälkikäteen, että nämä paikat sumplitaan, eikä Suomi halua pitää suomalaisten puolta. No, Afrikka tuli myöhemmin tutuksi reppumatkoilla, joten ei mitään vahinkoa.
1984 IBM PC
Olimme ostaneet vuonna 1984 tilintarkastustoimistollemme ensimmäisen IBM PC:n, joka maksoi 70.000 markkaa (nykyrahassa 23.680 euroa). KPMG:n toimitusjohtaja kysyi minulta hankinnan hyväksyessään, mitä sillä tekisin. Vastasin, etten tiedä, mutta se selviää kun alamme käyttää laitetta.
IBM PC oli yhteiskäytössä. Olin sanonut, että muut saavat käyttää konetta sen jälkeen kun sen asetukset on kaikki tehty valmiiksi. Vaan Tomppa ei pystynyt pitämään sormiaan erossa ja käytti konetta myöhään illalla talon tyhjennyttyä. Samalla hän tuhosi valmiiksi tekemäni esitelmän. Aamulla kirosin Tompan alimpaan helvettiin, koska kaikki piti aloittaa alusta. Ollaan oltu sen jälkeen hyvät kaverit ja juostu kilpaa pääkaupunkijuoksussa.
