Suomen sosialistinen tasavalta


Berliinin muuri murtui vuonna 1989.

Pääministeri Sanna Marin ja ministeri Maria Ohisalo olivat muurin murtuessa 4-vuotiaita. Ministeri Li Andersson ja entinen ministeri Katri Kulmuni 2-vuotiaita, ministeri Annika Saarikko 6-vuotias. Lapsia olivat myös Aino-Kaisa Pekonen 10-v ja neljä muuta alle 18 vuotiasta nykyistä ministeriä.

Näitä silloisia lapsia yhdistää kaikkia se, että he ovat internet-ajan nuoria, jos murrosvuodeksi merkitään 1998, jolloin internet yleistyi kotikäytössä. 2000-luvun alussa korkeakoulut muuttuivat vielä aiempaakin poliittisemmiksi ja opiskeluajat pitenivät. Työkokemus ennen ministerin virkaa on ollut enimmäkseen politiikan tekemistä.

Internetin kanssa kasvaneet menettivät tuntuman todellisuuteen. Heistä tuli itsekkäitä ja ahnaita: minun pitää saada heti ja kaikki. Vain sellaiset ihmiset haluavat ministereiksi kolmekymppisinä. Vailla elämänkokemusta toimiessaan heille tulee ideologia tärkeämmäksi kuin suomalaisten hyvinvointi. Kun elämänkokemusta ei ole, ei osata eikä pystytä tekemään hyviä ratkaisuja. Pahinta on, että päätökset ovat lyhytnäköisiä, eikä niiden pitkäaikaisvaikutuksia edes yritetä selvittää.

Sosialismin ote voimistuu Suomessa

Suomea on viety kohti sosialismia 1990-luvulta alkaen, mutta vauhti on 2000-luvulla kiihtynyt. Tämä on ollut mahdollista, koska omat kokemukset sosialismin tuhovoimasta ovat jääneet hatariksi.

Sosialismin lisääntymisen tunnistaa monista asioista:

  • verojen kiristyminen

  • edellisten sukupolvien rakennustyön tuhoaminen lyhytnäköisellä ahneudella (valtionyhtiöiden myyminen)

  • globaali maailman parannus: kehitysapu, humanitäärinen maahanmuutto, Etelä-Euroopan EU-valtioiden tukeminen, ilmaston muutokseen liittyvät muita maita tiukemmat rajoitukset

  • väestönkasvun kiihdyttäminen väestöräjähdysmaissa (mm. kehitysavulla)

  • julkisen sektorin kasvattaminen

  • julkisen sektorin velkaantuminen

  • sananvapauden ja kritiikin tukahduttaminen

  • lasten varhaiskasvatus vauvaiästä alkaen

  • koulujen opetuksen ideologinen muuttuminen

  • opiskeluaikojen ja oppivelvollisuuden pidentäminen.

Ilmastonmuutos on sosialismiin pyrkivillä ihanteellinen työväline. Se antaa mahdollisuuden verojen korotuksiin ja erilaisiin ilmastomaksuihin sekä liikkumisen vaikeuttamiseen. Ihmiset sietävät nämä rahastukset, koska media uskottelee heille, kuinka tärkeää jokaisen suomalaisen on osallistua ilmatonmuutoksen torjumiseen.

Mitä on sosialismi?

”Sosialismi on aatesuunta, joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen. Kommunismi on sosiaalis-taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa luokatonta, tasa-arvoista ja yhteisomistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia.” (Wikipedia)

Yhteisomistukseen perustuva sosialismi on osoittautunut toimimattomaksi, eikä rahaa riittänyt edes ruokaan. Siksi nykyajan sosialistit ja kommunistit ajavat asiaansa verotuksella. Ihmiset ja yritykset saavat omistaa, mutta tuotantovälineiden ja työn tulokset otetaan yhteiseen käyttöön erilaisilla veroilla ja maksuilla.

Sosialismia on aina ollut. Kun Ruotsi kävi valloitussotiaan 1500-1700-luvuilla Keski-Euroopassa, se tarvitsi aseita, joita varten tarvittiin verojen keräämistä. Kun suomalaisilla ei ollut riittävästi varoja verojen maksamiseen, verotettiin Suomesta nuoret miehet sotimaan Ruotsin puolesta. Kun Ruotsin sotahulluus loppui, jätettiin suomalaiset oman onnensa nojaan, mutta aseteollisuus jatkoi kehittymistään kun Ruotsi pystyi myymään aseita muille sotahulluille. Ruotsalainen hyvinvointivaltio on rakennettu tällaisen riistososialismin avulla.

Nykypäivän sosialismin voikin määritellä kansanomaisemmin. Sosialismia on kaikki toiminta, joka rahoitetaan veroja keräämällä ja jotka eivät ole välttämättömiä toimivan yhteiskunnan tarvitsemia palveluja. Välttämättömiä ovat peruskoulutus, maanpuolustus, perusterveydenhoito ja liikenne- ja sähköverkot.

Mitä enemmän verorahoja käytetään ei-välttämättömiin toimintoihin, sitä enemmän yhteiskunnassa on sosialismia. Tällaisia tarpeettomia yhteiskunnan rahoittamia palveluja ovat mm. humanitäärinen maahanmuutto ja kehitysapu.

Sosialismi on ovelasti verhottu välttämättömien perustarpeiden oheen, jolloin kuvitellaan, että kaikki verorahoilla rahoitettava on tarpeellista. Räikeimpiä tällaisen harhautusverhon alla annettavia palveluja ovat esimerkiksi laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ja turvapaikkaa hakevien aikuisten luku- ja kirjoitustaidon opettaminen (vaikka yli puolet, 57-75% hakijoista vv. 2015-2020 9 kk eivät monen vuoden jälkeenkään ole olleet oikeutettuja oleskelulupaan). Valtion talousarviosta löytää monenmoista virastoa, jotka eivät ole välttämättömiä: esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston 21 virkaa (14 naista), toimiston kulut 1,7 miljoonaa euroa, henkeä kohti 82.381 euroa.

Sosiaalituilla eläminen ei ole hääppöistä, mutta sen kanssa tottuu elämään. Sitä ei osata nähdä, että jonkun Afrikan sarvesta tulleen elämä Suomessa on mitään tekemättä ruhtinaallista kun sitä vertaa perheen elämään kotimaassaan.

Eivätkä nuorten miesten olot sosiaaliturvan varassa eläen niin huonot ole Suomessa. Elo voi olla hienoa, jos tekee pimeää työtä (esim. huumekauppaa) ja jos suomalaiset naiset antavat tukea esimerkiksi ison MB-auton leasingvuokrat maksamalla. Samalla kun (Espoon) kaupunki antaa miehelle rivitalohuoneiston asuttavaksi.


Sosialismin lisääminen onnistuu niin kauan kuin kansantulo kasvaa nopeammin kuin sosialismin vaatima rahoitus. Kun julkisten menojen kasvu ylittää kansantulon rahoitusmahdollisuudet, joudutaan ottamaan velkaa. Valtion ja kuntien velanotto on tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksien sosialisointia etukäteen. Velkaa ei voida loputtomiin lisätä, mikä johtaa lopulta sosialistisen yhteiskunnan romahdukseen.

Mitä enemmän on sosialismia, sitä enemmän on ihmisiä, jotka eivät halua laittaa tikkua ristiin oman hyvinvointinsa eteen. Kauniimmin sanottuna eivät ota itse vastuuta omasta elämästä. Suhteellisesti eniten tällaisia ihmisiä on humanitäärisen maahanmuuton varjolla Suomeen tulleiden joukossa. Miksi ahkeroida, kun siitä saa yhä vähemmän itselleen. Kylän paras lypsäjä- tai sosialistisen työn sankarin kunniamerkistä ei riitä syötäväksi. Miksi ahkeroida, kun saman perustoimeentulon saa mitään tekemättä.

Kun sosialismin määrä ylittää kriittisen rajan, yhteiskunta romahtaa kun kukaan ei välitä. Tästä omakohtainen esimerkki on perheemme automatka itäblokin maissa 1984, viisi vuotta ennen Berliinin muurin murtumista. Ruokaa oli niukasti, kaupat kumisivat tyhjyyttään ja monet julkiset paikat olivat kuin sikolättejä. Kaikenlainen valvonta oli tiukkaa. Tämän kirjoituksen loppuosassa on otteita paikan päällä kirjoitetuista matkakokemuksista.

Sosialismin mittareita

Vuonna 2019 Suomen julkinen velka oli 60 % bruttokansantuotteesta. Tänä vuonna suhde tulee olemaan huonompi, %-määrä tulee kasvamaan 70 %:iin, koska julkisen talouden alijäämä ja sen myötä velkaantuminen kasvaa ja koska BKT tulee laskemaan 4,5 % viime vuodesta.

Jos velkaa ei pystytä lyhentämään huippusuhdanteessa, miten sitten koskaan

Julkinen velka kasvaa noin 20 mrd. eurolla tänä vuonna. Tästä suurin osa aiheutuu valtion velan kasvusta yli 18 mrd euroa. Kuntien velka kasvaa tänä vuonna noin 1,5 mrd euroa. Vuoteen 2024 mennessä velkasuhde nousee noin lähes 80 prosenttiin BKT:sta.

Julkinen velka tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä elävät suomalaiset ovat sosialisoineet tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet. Tuskin tulevat sukupolvet velkaa pystyvät maksamaan, mutta ne eivät myöskään voi ottaa lisää velkaa nykyisessä määrin ja korot on joka tapauksessa maksettava. 1 %-yksikön lisäys korkomenoihin tarkoittaa 1,5 miljardin euron korkojen maksua.

Sosialismin vauhti näkyy valtion menoissa. Ei ole merkitystä sillä, mitkä puolueet ovat hallituksessa.

Verojen suhde bruttokansan-tuotteeseen oli viime vuonna 42,1 %. Laskin viime vuonna, että keskituloinen perhe maksaa tuloistaan erilaisia veroja 74 % (linkki Iltalehti). Polttoaine-verojen korotus sekä tulevat ruuhkamaksut ja EU-verot tulevat nostamaan verojen määrän lähemmäs 80 %:ia (laskelmastani 2019 puuttuivat vesimaksujen yhteydessä maksettava piilovero sekä tullit).

Tuo lähemmäs 80 % ja verojen bkt-suhde 42,1 % eivät ole ristiriitaisia, koska maassamme on yhä enemmän kansalaisia, jotka eivät maksa veroja lainkaan, jos sosiaalituilla maksettua arvonlisäveroa ei katsota itse maksetuksi. Kun lasketaan keskiarvoja, tarvitaan keski- ja suurituloisilta paljon veroja, joilla maksetaan sosiaaliturvan varassa elävien elämä.


Mikkelin kaupungin menot 2019 olivat 386 miljoonaa. Menoista palkkamenoja oli 98 miljoonaa ja palvelujen ostoja 245 M euroa. Palveluostoista suurin osa on terveyspalvelujen kuntainliiton perimiä maksuja. Kaupungin 53.000 asukkaasta 4300 (yli 8 %) on kuntakonsernin palveluksessa (sairaanhoitopiirin työntekijöistä laskettu mukaan 57 % eli Mikkelin osuus). Kunnat eivät juurikaan osaa säästää muutoin kuin kouluja lopettamalla tai lomauttamalla. Lomauttaminen tarkoittaa, että työntekijöitä on liian paljon. Kuntakonsernin veloista (715 M€) yli puolet on piilotettu valtuutettujen ulottumattomiin. Velkoja aiotaan vähentää myymällä osa sähköyhtiöstä 2021.

Sosiaaliturva on tärkeä osa hyvin voivan yhteiskunnan perustaa. Liian usein unohdetaan, että jotta jollekin voidaan antaa 1000 euroa, on joiltakin muilta otettava se 1000 euroa. Ilman toisilta ottamista mitään sosiaaliturvaa ei voi olla. Jokainen yhteiskunnan jäsen hyväksyy tämän tiettyyn rajaan asti. Mutta kun rahaa otetaan, jotta voidaan elättää laiskoja terveitä nuoria ja laittomasti Suomessa olevia ulkomaalaisia, on menty liian pitkälle. Yhden huijaamalla Suomeen tulleen maahanmuuttajan elättäminen maksaa keskimäärin 30.000 euroa vuodessa. Siihen tarvitaan viiden keskituloisen palkansaajan kaikki ansioperustaiset verot (valtionvero, kunnallisvero, sosiaalimaksut, Yle-vero). Jos tämä ei ole tarpeetonta sosialisointia, mikä sitten on.

Sosialismin lisääntymisen kannalta ongelmallista on se, ettei yhteiskunnallisessa päätöksenteossa nähdä nenäänsä pitemmälle. On vaan hienoa lisätä oppivelvollisuusikää 18 vuoteen ja lisätä kiintiöpakolaisten määrää. Tällaisessa päätöksenteossa ei nähdä pitkäaikaisvaikutuksia, eikä niitä edes virkamiesvalmistelussa pohdita. Pitkäaikaisvaikutukset voivat olla hirmuisia, minkä takia sosialismissa on kielletty puhumasta kiusallisista asioista. Saksaan viime vuosina tulleiden maahanmuuttajien keskimääräinen älykkyysosamäärä vastaa peruskoululaisten tasoa. Kyse on keskiarvosta (ÄO on 90). Etenkin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleiden testiarvot ovat matalia, kun taas Itä-Euroopasta tulleiden tulokset ovat keskimääräistä parempia. Kun keskiarvo on matala, se tarkoittaa, että puolet tulijoista on alle keskiarvon. (Suomalaisten ÄÖ on tuoreen tutkimuksen mukaan yli 105.)

Uskalletaanko etsiä syitä ÄO:stä. (UusiSuomi)

Meille on pari vuosikymmentä hoettu, että Suomi voi menestyä vain osaamisella. Jos näin on, ei nykyisillä maahanmuuttajilla pystytä kattamaan edes ammattitasoisen työvoiman tarvetta. Huonoja testituloksia arvioitaessa on huomioitava myös suuren osan olevan tullessaan luku- ja kirjoitustaidottomia omalla kielellään. Sosialismissa kaikki on jaettava tasan. Rahat voidaan jakaa, mutta älynlahjoja ei pystytä jakamaan uudestaan.


Asuminen yhä enemmän sosialismia


Yleistä asumistukea sai vuoden 2019 joulukuussa 380.000 ruokakuntaa. Niistä yhden hengen ruokakuntia oli 69 %. Joka kuudes (ulkomaalaisista vielä useampi) asui perheessä, jossa joku sai asumistukea. Tuen määrä ylitti 2,1 miljardia euroa viime vuonna.

Asumistukeen liittyvä sosialismi on mielenkiintoista. Töissä käyvät suomalaiset eivät pysty palkallaan elämään pääkaupunkiseudulla ja joutuvat muuttamaan yhä kauemmas, jolloin työmatkakustannukset nousevat ja tulevat olemaan jatkossa erilaisten ruuhkamaksujen ja km-verojen erityisenä kohteena.

Niitä, jotka yrittävät asua omalla palkallaan, rankaistaan monin tavoin. Asumisen kustannuksista puolet johtuu erilaisista veroista. Vielä viisi vuotta sitten Suomessa keskusteltiin siitä, kuinka uuden kerrostaloasunnon ostajan maksamasta hinnasta 40–45 prosenttia on veroja ja veronluonteisia maksuja. Vaikka asumisen verot ovat nousseet, keskustelu asumisen sosialismista on loppunut.


Ihmisten pakkautuminen suuriin kaupunkeihin ja maaseudun näivettyminen edistää sosialismia. Kuin sillit suolassa kaupungeissa asuvia on helppo hallita, koska omatoimisuus kaupunkioloissa on jopa mahdotonta.

Asumisen sosialismi lähtee siitä, että kenellä on varaa omaan asuntoon, hänellä on varaa myös verojen maksuun. Esimerkiksi kiinteistöveroa ollaan jatkuvasti korottamassa. Mutta jos et itse maksa asumistasi, saat asua ilmaiseksi hyvillä asuntoalueilla juna- ja metroradan varressa, mihin töissä käyvillä yhä harvemmin on varaa. Hämmästellä voi esimerkiksi sitä, miksi ulkomailta tulleet, jotka eivät ole olleet päivääkään töissä Suomessa, saavat ilmaisen asumisen hyvillä ja uusilla asuntoalueilla. Sosialismi rankaisee työssäkäyviä ja palkitsee toimettomia.


Sosialismissa sananvapautta rajoitetaan


Sosialismiin on aina olennaisesti liittynyt sananvapauden rajoittaminen. Suomalaisia väärin puhujia ei ole viety Siperiaan, mutta kansalaisiamme on rangaistu vääristä mielipiteistä monin tavoin. Vaikka ”vihapuhujia” ei ole (vielä) montaa viety ehdottomaan vankeuteen, on meidät vaiennettu hiljaisiksi. Jos kritisoit sosialismia ja siihen olennaisesti kuuluvaa monikulttuurisuutta, voit menettää työpaikkasi. Kriitikon on turha hakea julkiseen virkaan, koska työpaikkaa ei tulisi saamaan. Julkisen sektorin työpaikoilla joutuu allekirjoittamaan sitoumuksen, ettei kerro mitään räikeistäkään yhteisten varojen väärinkäytöksistä.


Median tehtävänä pitäisi olla objektiivinen tiedon julkistaminen. Mutta niin Yleisradio kuin Helsingin Sanomat muun median ohella ovat vuosia osallistuneet kansalaisten mielipiteiden muokkaamiseen vaikenemalla tai kertomalla puutteellisesti sosialismille ikävistä tiedoista. Tämä on ollut mahdollista, koska toimittajista valtaosa kuuluu sosialismin kannattajiin (sdp, vihr, vas).

Suomessa sananvapauden rajoittamiseen on osallistunut innokkaasti myös kokoomus. Pitääkö siitä vetää johtopäätös, että kokoomus on sosialistinen puolue.

Sosialismissa ei kukaan vastaa mistään mitään

Hyvin toimiva yhteiskunta lähtee siitä, että jokaisella on ensisijainen vastuu omasta elämästä ja omasta perheestään. Vain niitä, jotka eivät pärjää omillaan, autetaan. Tällaiseen yhteiskuntaan eivät kuulu terveet loiseläjät, jotka eivät koskaan tee mitään oman elämänsä eteen. 1950- ja 1960-luvun Suomessa jokainen (myös lapset) laittoi oman kortensa kekoon oman elämänsä ja sitä kautta perheensä sekä yhteiskunnan hyvinvoinniksi. Yhteiskunta kehittyi nopeasti kun jokainen päivä oli edellistä parempi.

Tänään kaikki on toisin. Sosialistisessa yhteiskunnassa mikään ei riitä. Juuri siksi on työhaluttomuutta, koska sosiaaliturvan varassa elävän ei kannata mennä töihin, koska käteen jäävä tulo jää jopa pienemmäksi työssä käynnin takia. Silti kaikki puolueet haluavat parantaa pienituloisten asemaa. Marinin hallituksen ohjelmassa halutaan helpottaa sosiaaliturvan varassa elämistä mm. mahdollisuudella hakea yhdellä hakemuksella useita etuuksia sekä digitalisaation lisäämisellä. Hallitus haluaa myös varmistaa kielellisten oikeuksien ja saavutettavuuden toteutuminen. Tämä johtaa mm. siihen, että sosiaaliturvaa voidaan käyttää ulkomailla elämiseen, eikä edes suomen kieltä tarvitse osata. Jossain Afrikan sarvessa suomalainen sosiaaliturva mahdollistaa ruhtinaallisen elämisen.

Kun yrittäjä epäonnistuu, hänen elämänsä tehdään mahdottomaksi. Hänelle ei haluta antaa uutta mahdollisuutta. Hän menettää kotinsa, perheensä, varallisuutensa ja tulevaisuutensa, usein myös terveytensä.

Rikolliset eivät enää joudu vastuuseen tekemisistään. Kaksi kolmasosaa tuomioista on ehdollisia. Ehdottomista rangaistuksista vain harvoin joudutaan suorittamaan koko tuomittu aika. Vankeusajalla elämä on parempaa kuin vanhusten laitoksissa. Kirjoitin tästä 10 vuotta sitten ”Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin!”. Vankeuden jälkeen yhteiskunta tukee elämistä monin tavoin.

Kun poliittinen päättäjä tekee satojen miljoonien eurojen virheen, ainoa vastuunkantaja on veronmaksaja, joka joutuu maksamaan virheiden seuraukset. Poliittinen päättäjä palkitaan tehdyistä virheistä esimerkiksi opetushallituksen pääjohtajan tai Sitran yliasiamiehen viralla. Kunnalliset päättäjät eivätkä päätösten valmistelijat vastaa paikallistasolla tehdyistä virheistä mitenkään. Myös kunnissa tehdyt virheet maksatetaan veronmaksajilla; nimenomaan nettoveronmaksajilla joko veroina tai korkeampina vesi- ja sähkömaksuina.

Sosialismi päättyy vasta romahdukseen

Sosialismi on siitä viheliäinen kansantauti, että se lisääntyy koko ajan. Ei ole mitään keinoa pysähdyttää sosialismia. Kun sosialismi menee liian pitkälle, se johtaa romahdukseen.

Esimerkiksi naisten asema Suomessa on erinomainen maailmanlaajuisesti arvioituna. Mutta silti halutaan koko ajan lisää feminismiä ja naisten aseman vahvistamista. Hullunkurista tässä on se, että Suomessa on tasa-arvon kannalta huonossa asemassa olevia musliminaisia, mutta heistä feminismi eikä tasa-arvoa ajavat ole kiinnostuneita. Yksi syy siihen, ettei voida olla tyytyväisiä nykytilaan, ovat feminismistä palkkansa saavat henkilöt, joiden on koko ajan keksittävä uusia naisten aseman ongelmia, jotta heidän hyväpalkkaiset virkansa säilyisivät.

Naisilla on ollut sosialismin lisäämisessä suurempi merkitys kuin miehillä. Naiset ajattelevat enemmän äidinvaistollaan (joku sanoisi sydämellään) kuin miehet. Tällaisessa päätöksenteossa järkisyillä ei ole riittävän suurta merkitystä. Kun on vaan kivaa saada monikulttuurista värinää Suomeen, ei tilastoilla tulijoiden työllistymisestä, sosiaaliturvariippuvuudesta, heikosta koulutuksesta, suomen kielen tulkkausmääristä eikä rikos- ja raiskaustilastoilla ole merkitystä. Edes se, että tulijat heti oleskeluluvan saatuaan matkustavat kotimaahansa ei saa päättäjien kelloja soimaan.

Tämä ikuinen sosialismin laajentaminen on viety jo päiväkoteihin ja pikkulapsiin. Heille määrätyt ohjelmat on rakennettu lasten kasvattamiseksi hyväksymään sosialismiin liittyvät hömpötykset. Sama aivopesu on viety peruskouluun ja lukioihin. Sosialismin kehittyminen on varmistettu erilaisissa vuosituhatohjelmissa.

Suomi on sitoutunut moniin sopimuksiin, jotka kaikki tulevat maksamaan Suomelle valtavia rahasummia. Kaikki tällaiset sopimukset lisäävät sosialismia, koska ne velvoittavat Suomea, mutta eivät köyhiä maita ja osa maista sanoo sopimuksille piutpaut.

  • Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (1951)

  • YK:n ilmastonsuojelun puitesopimus (1992), Kioton pöytäkirja (1997), Pariisin ilmastosopimus (2015)

  • YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals). Agenda 2030 (2016)

  • YK:n siirtolaisuussopimus (GCM, Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration). (2018).

  • EU:n elpymispaketti (2020)

Suomi on kaikessa mallioppilas, vaikka se aiheuttaisi kansalaisille suuria ongelmia. Rinne-Marinin hallitusohjelman on sanottu olevan maailman kunnianhimoisin ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Tällaiset ohjelmat nopeuttavat sosialismin toteutumista.

Kansainvälinen sopimus, jota Suomen kannattaisi varauksetta tukea olisi maapallon väkiluvun alentaminen kahteen miljardiin 500 vuodessa. Mutta tällaista sopimusta ei tulla näkemään edes unissa. Vaikka se vaikuttaisi vähentävästi kaikkeen pahaan maailmassa.

Ulkomaiset sopimukset ovat avoimia vekseleitä, joihin maat ovat sitoutuneet sen kummemmin miettimättä seurauksia. Mutta osataan sitä Suomessakin. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan tulevaisuuskuvan raportissa todetaan mm. ”Vuonna 2040 teknologian käyttö on yleistynyt kaikilla elämänaloilla ja henkilökohtainen mittausteknologia on kasvattanut suosiotaan. … Tavoitteellisuus ja sen mittaaminen on tullut myös varhaiskasvatuksen pariin. Osaamista ja laatua varten on määritelty yleisesti sovellettavat tarkat kriteerit siitä, miten oppimista ja toiminnan tavoitteellisuutta pystytään tekniikan avulla seuraamaan. ..”

Suomalaisten rahat menevät ulkomaille ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten elättämiseen

Suomalaiset ovat sosialisoineet kansalaisten työn tulokset myös ulkomaalaisille tahoille – räikeimpänä tästä Australiassa pääpaikkanaan pitävälle rahastoyhtiölle. Carunan räikeät hinnankorotukset ovat valuneet myös muihin sähköyhtiöihin, joissa omistajina ovat kuntien lisäksi ulkomaalaisia toimijoita. Kyse on piiloverotuksesta ja ulkomaille maksettavista mafialuontoisista maksuista.

Ikävintä tässä sosialisoinnissa on se, että edellisten sukupolvien keräämä varallisuus on myyty pilkkahinnoilla ulkomaisille toimijoille. Näin suomalaiset joutuvat maksamaan ulkomaille oman työnsä tulokset ja kaikki myynneistä saadut rahat on tuhlattu taivaan tuuliin, eivätkä rahat ole edes riittäneet sosialismin aiheuttamien menojen kattamiseen.

Valtion ja kuntien omistamien yhtiöiden myyminen sijoittajille puetaan yksityistämisen valekaapuun. Kun asiaa miettii pitemmälle, on kyse kuitenkin sosialismista, eli siitä että pitää saada mahdollisimman paljon rahaa nyt ja heti kaikenlaisen hyvän rahoittamiseen. Kansalaiset, jotka ovat maksaneet perusinfran jo kerran, joutuvat maksamaan sen uudestaan, mutta nyt suurelta osin ulkomaalaisille.

Julkisen sektorin työpaikat edistävät sosialismia

Valtion budjettitalouden virastoissa työskenteli vuoden 2019 joulukuussa 75.350 henkilöä. Valtiolla ja sen hallitsemissa yhteisöissä 138.000. Valtion palkkalistoilla eletään jo sosialismissa - valtiolla mediaanipalkka on 18 % korkeampi kuin yksityissektorilla (ja kesälomat melkein 8 viikkoa).

Kunnatkaan eivät osaa vähentää menoja. Kuntainliitokset ovat epäonnistuneet, eikä niiden avulla ole velkaantumista pystytty katkaisemaan, saatikka vähentämään henkilökuntaa. Kunta-alalla työskenteli 422.000 henkilöä lokakuussa 2019. Vuonna 2016 kuntien omistamissa yrityksissä työskenteli 40.000 henkilöä. Määrä on sen jälkeen kasvanut.

Kun kunnat eivät osaa saneerata toimintojaan, on välivaiheena kikkailut. Tuleva maakuntauudistus siirtää kunnista suuren osan varallisuutta ja velkoja maakunnille. Sitä ennen on kiire tehdä temppuja. Salossa yhtiöitetään vesilaitos, Mikkelissä temppuillaan sähköllä. Temppujen seurauksena veden ja sähkön hinta nousevat. Pahinta on se, että vesi ja sähkö tullaan jossain vaiheessa myymään ulkomaalaisille pelureille.

Suomessa on liian suuri julkinen sektori

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta, Uudessa-Seelannissa 4,8. Suomessa arvonlisävero on 24 %, Uudessa-Seelannissa 13 %. Suomessa bruttokansantuote asukasta kohden on 41.472 euroa, Uudessa-Seelannissa 34.527 euroa. Uudessa-Seelannissa valtion velka on 33 miljardia euroa, Suomessa 125. Suomessa on 200 kansanedustajaa, Uudessa-Seelannissa 120.

Uudessa-Seelannissa julkisella sektorilla on töissä 403.000 ihmistä, Suomessa 669.000. Molemmissa maissa työvoimaan kuuluu 46 % kansasta, mutta iso ero on se, että Suomessa niin moni saa palkkansa julkiselta sektorilta. Vaikka Uuden-Seelannin parlamentissa on työväenpuolueella enemmistö, on Suomi selkeästi sosialistisempi valtio kuin Uusi-Seelanti. Suomessa kansantuotetta kasvatetaan velkaantumalla, mikä ei ole kestävä valinta.

Nettosaajat kokevat saavansa reilusti vastinetta veroilleen

Sosialismin levinneisyyttä kuvaa hyvin uusin tutkimus, jonka mukaan 35 % kansalaisista kokee saavansa reilusti vastinetta maksamistaan veroista. Ei ole sattumaa, että tulonjakotilaston (2018) mukaan 3 alinta desiiliä (30 %) saa valtiolta tulonsiirtoja reilusti enemmän kuin ansaitsee itse tuloja.

Käytettävissä olevat olevat rahatulot viittaa käytettävissä olevien rahatuloihin, jotka saadaan lisäämällä tuotannontekijätuloihin (palkat + yrittäjä- ja omaisuustulot) tulonsiirrot ja vähentämällä tuloverot. [Matti Viren]

Tutkimuksen mukaan 48 % kokee saavansa verorahoilleen vastinetta jonkin verran. Tulonjakotilaston mukaan vain kaksi ylintä tuloluokkaa (20 %) on selvästi nettomaksajia ja valtaosa kotitalouksista on nettosaajia. Tämän Tilastokeskuksen virallisen tulonjakotilaston vahvistaa myös tehty tutkimus, jonka mukaan 83 % (35%+48%) kansalaisista kokee saavansa reilusti tai jonkin verran vastinetta maksamilleen veroille.

Kun tilanne on näin kammottava, ei sitä pystytä korjaamaan äänestämällä, koska suurin osa kansasta haluaa itsekkäistä syistä nykymenon jatkuvan välittämättä siitä, miten Suomelle käy.

Mitä on sosialismi tosielämässä

Liian pitkälle viety sosialismi tuhosi Neuvostoliiton. Tänään sosialistiset Kuuba, Pohjois-Korea ja Venezuela ovat huonossa kunnossa. Kommunismin hyvä puoli oli se, että se voidaan yksinkertaisesti lopettaa ja aloittaa kaikki alusta. Toki muutoskivut ovat valtaisat. Esimerkiksi Viro tulee ohittamaan taloudellisesti Suomen, koska se pystyy välttämään sosialismivaiheen kokonaan. Suomessa muutos vaatii romahdusta, koska liian pitkälle vietyä sosialismia ei pystytä purkamaan.

Koska Suomessa valtaapitävät eivät ole omakohtaisesti kokeneet sosialismia, he eivät pysty näkemään millaista elämä sosialismissa on. Tätä varten julkaisen kuuden viikon automatkamme muistiinpanoja vuodelta 1984. Nämä kokemukset on kirjoitettu muistiin jokaisen lomapäivän iltana, joten ne ovat todellisia. Toki kuusi viikkoa itäblokin maissa ei ole mitään kun sitä vertaa romanialaisiin, jotka elivät kurjuudessaan vuosikymmenet joka päivä.

Vahteran perhe sosialismissa 1984

Automatkamme reitti Puola – Tšekkoslovakia – Unkari – Romania – Bulgaria – Turkin ja Kreikan kautta Jugoslavia – Italian, Itävallan ja Saksan kautta DDR – Puola. Matkakertomukset. Ainoa itäblokin maa, jossa ruokaa oli omille lapsille riittävästi, oli Unkari. Unkarin sosialismissa oli jätetty tilaa ihmisten omatoimisuudelle, mikä näkyi myös siisteydessä. Valvontaa sielläkin oli.

Romania (otteita)

Romanian tulliin tultiin klo 13.00 paikallista aikaa. Täälläpä syyni alkoi. Tiukka tullitäti komensi, tavarat penkille, kieppui ympäri autoa ja etsi Raamattua katoltakin. Penkit käännettiin, lompakot tutkittiin, moottorin numero tarkastettiin ja viittomakirjaa ihmeteltiin joukolla. Poliisivahdissa mentiin rahanvaihtoon yhden passin kanssa. Jukka (5 v) pelkäsi autossa, että vankilaan joudutaan. 

Campingalue: Vastaanotossa kerjäsivät kahvia ja tupakkaa, luvattiin ensi kerralla tuoda. Mies esitteli ylpeänä priimamökkiään, ränsistynyt huone kolmella sängyllä, kuvottava haju ja seinät riekaleina. Seuraavaksi vessassa käynti, pikkumiehet piti nostaa pissalammikon yli pskaa täynnä olevan pöntön luo, jossa vielä nurkat oli täynnä lattialle heitettyjä siteitä. Saman kuvotuksen löysi Miikka miesten puolelta, puri hampaitaan yhteen ja ajatteli, että täällä ollaan vain yksi yö. Viinitkin jätettiin juomatta, yksi peitto vedettiin risan ikkunan suojaksi, valot jätettiin elukoita karkoittamaan.

Kello 9 noustiin ja 5 minuutissa oltiin jo matkalla. Yö oli levoton ja siksi ei haluttanut viivähtää moisessa paikassa. Kello 2 tuli juoppokööri auton luo ja Ulla nukahti vasta klo 5 jälkeen. Pesullekin mentiin vuoristopuron luo, tosin sitäkin pidettiin kaatopaikkana. Matkalla yritettiin ostaa ruokaa, saalis oli 3 likaista tomaattia.

Bukarestissa yritettiin ostaa ruokaa, mutta eipä siellä ollut kuin vettä ja leipää. Kaupat oli tosin täynnä tavaraa: hillopurkkeja ja mäntysuovan näköistä saippuaa. Perheenemäntänä olo taitaa olla ihanaa. Ostettiin siis vettä, tomaatteja kadulta, leipää ja kaali.

Epätoivoisia yrityksiä löytää Bukarestissa ruokaa. Leitä oli jäljellä parisataa, mutta mitään ei saatu. Perunapeltoa pitkin Bulgarian rajalle ja viimeinen yritys löytää matkalla ruokaa, mutta pskan haju ja kärpäsparvi keittiössä vei kaikkien ruokahalun. Nähtiinpä matkalla myös sosialismin voittokulku ohittaessamme 18 leikkuupuimuria.

Yhteenveto Romaniasta: kurjuutta, pskaa ja kerjäläisiä. Ceausescua kehuttiin joka talon kyljessä, miksi?

Jätä yhteystietosi, saat tiedon uudesta kirjoituksesta!
  • Grey Twitter Icon
  • Grey Facebook Icon

© 2020 Pauli Vahtera Oy 

  • Twitter Social Icon
  • Facebook Social Icon