Olin lehden päätoimittaja-puhtaaksikirjoittaja-monistaja-kokoaja-nitoja-jakelija.
Olimme aikaamme edellä olevia nuoria. Kreivi Lindgren oli vasta tulossa julkisuuden henkilöksi. Esimerkiksi TV1:n Jatkoaika-ohjelmassa hän oli haastateltavana meidän jälkeemme. Koulumme kiltakunta järjesti ennen joululomaa mannekiininäytöksen, jonka juontajana Kreivi oli.
Mukana haastattelussa oli Anri Lundell. Meillä on täytynyt olla joku kelamagnetofoni paikalla, koska muutoin näin tarkkaa tekstiä ei olisi saatu talteen. Teksti on purettu nauhalta kirjoituskoneella.
Lehden muut oli jokainen kirjoittanut ensin käsikäyttöisellä kirjoituskoneella paperille. Siitä kirjoitin koko lehden samanlaisella kirjoituskoneella vahakselle. Jos tuli kirjoitusvirhe, vahakseen tullut kirjaimen reikä paikattiin lakalla ja kirjoitettiin oikea merkki päälle. Kannessa olevat kaksi kuvaa jotenkin poltettiin vahakselle.
Kun laitettiin monistuskoneeseen sinistä mustetta, saatiin sininen lehti. Lehden painos oli noin 350. Monistin sen itse, kokosin monisteet lehdeksi ja niittasin yhteen. Jakelu oli helpompi vaihe: joka luokkaan vietiin noin 36 lehteä. Lisäksi opettajainhuone ja tietenkin yksi Kreiville.
Koulun kansliassa oli tuolloin yksi henkilö, joka hoiti 300 oppilaan luentomonisteet, kokeiden puhtaaksikirjoitukset, maksuliikenteen, kirjanpidon, todistukset – kaiken. Ilman tietokonetta. Koulussa oli lisäksi vahtimestari ja puolipäiväinen keittäjä oppilasruokailua varten. 30 vuotta myöhemmin kävin vanhassa koulussani ja kirjoitin kolumnin ”Onko tietokoneista ollut mihinkään”. Henkilökunnan määrä oli noussut 27:ään ja kaikilla tietokoneet, myös oppilailla. Julkaisen kolumnin tässä Off the Records-osiossa, jotta saamme vertailun tapahtuneesta muutoksesta.
Henkilökunnan suuri määrä olisi perusteltavissa, jos koulusta valmistuisi kymmenen kertaa fiksumpia nuoria kuin 1960-luvulla. Koulu on perustettu vuonna 1956. Olin kutsuvieraana koulun 50-vuotisjuhlissa, joissa mukana oli yksi vielä opettajana ollut opettajamme. Hän sanoi, ettei niin hyviä ja lahjakkaita oppilaita ei enää ole kuin hänen aloittaessaan 60-luvun lopulla.
Kiltakunnan lehden pääjutussa 18-vuotias Pauli yhdessä Anrin kanssa haastattelevat silloin 31-vuotiasta Kreivi Pertti Ylermi Lindgreniä. Muistan hyvin kuinka sympaattinen mies kreivi oli.
Kiltakunnan lehti löytyi mökiltä ison Aku Ankka-pinon alta siivotessa. Skannasin sivut kuvaksi ja muutin pdf-tiedostoksi. Word-tekstinkäsittely ohjelma muutti kuvan tekstiksi yllättävän hyvin, vaikka sivujen kuvat olivat vinossa. Oikeastaan ainoat virheet tulivat kun rivien lopussa sanoja oli jaettu -merkillä kahdelle riville.
Huom! 1960-luvulla haastateltavia teititeltiin, mikä näkyy tekstissä. Oltiin yllättävän tiukkoja ja kreivi oli avoin. Mutta sellaista jänkkäämistä, mitä nykyään liian paljon käytetään, ei ollut. Kertaakaan emme puhuneet päälle. Oi niitä aikoja!
Yhteisöllisyys oli "voimaa" 1960-luvullakin - pääkirjoitus
Vuosi sitten syntynyt idea koulun lehden toimittamisesta on toteutunut. Katsoimme aiheelliseksi kertoa lehtemme vaiheista pääkirjoituksessamme.
Ensinnäkin sai idea koulun lehden julkaisemisesta laimean vastaanoton. Kukaan ei halunnut avustaa sitä; ehdotuslaatikkoammekin käytettiin roskakorina. Se vei toimituskunnan mielen matalaksi ja viiden oppilaan toimituskunta supistui pian kahdeksi. Suuret puheet lehden julkaisemisesta piti kuitenkin toteuttaa. Järjestimme lehtori Järvisen avustamana opiston II-luokilla ainekirjoitus-kierroksen juuri lehtiaineistoa varten. Siitä ei ollut paljoa apua: monikaan ei ottanut kirjoitusta vakavasti, vaan väsäsi jotakin ajattelematonta paperille ja sillä selvä. Sitä paitsi ei monikaan uskaltanut poiketa lehtiartikkelityyppiseen kirjoitukseen. Loppujen lopuksi jäi lehti kahden oppilaan uhkayritykseksi. Sen takia ei lehtemme sisältö ole paras mahdollinen.
Nimen keksiminen tuotti myös ongelman. Katsoimme koulun alkuaikojen oppilaskuntalehden nimen (Mercurius) huonoksi. Meillä oli vähän vaihtoehtoja uudeksi nimeksi: loppujen lopuksi päädyimme Jokeriin*), koska säästyimme nimen ansiosta monelta vaivalta kannen valmistuksessa.
Testamenttimme nykyisille I-luokille: Jos ensi vuonna aiotte julkaista kiltakunnan piirissä lehden, niin ottakaa se kaikkien yhteiseksi asiaksi, niin saatte aikaan paremman julkaisun kuin me saimme.
Tästä saarnasta huolimatta: HAUSKAA JOULUA!
*) Vuosikymmenten jälkeen voi tunnustaa, että asuin viimeisen opiskeluvuoden kolmen muun opiskelijan kanssa alivuokralaisena kahdessa pienessä yläkerran huoneessa Annankadulla (talo on purettu). Pelasimme paljon rahasta korttia, ja onnistuin saamaan opiskelurahoja kahdelta rikkaamman perheen ylioppilasluokan oppilaalta. Korttipelin onni vaikutti kuvan valintaan. Vuokra oli 70 markkaa kuukaudelta jokaiselta neljältä. Vuokra vastaa 119 euroa nykyrahassa. Mitään opintotukia ei ollut.
Kirjoittamisen intohimosta
Olin ennen Kiltakunnan lehteä kirjoittanut pari juttua Salon Seudun Sanomiin, sekä vuosien ajan harrastelehti Urkkijaan. Urkkijan toimituksessa käytettiin spriimonistuskonetta, jossa kiiltopaperille kirjoitettiin teksti, joka teki kääntöpuolelle kohokirjaimet. Kuvat tehtiin eri värisillä papereilla piirtäen kuva voipaperin läpi kiiltopaperin taakse. Näin saatiin monivärinen lehti.
Kuvassa Urkkija-lehden 12/1966 sivu, jossa kirjoitan kreikkalaisesta pienestä paikallisesta Pyrgoksen radioasemasta, jota olin kuunnellut ja jonka Kreikan sotilasjuntta sulki. Pyrgos on pieni 25.000 asukkaan kylä Luoteis-Kreikassa 25 km Olympiasta.
Kirjoittaminen tuntui silloin olevan enemmän minua kuin kirjanpitohommat. Siksi hain kauppaopiston toisella vuodella Salon Seudun Sanomiin harjoittelijaksi. Olisin päässytkin, mutta minulle olisi maksettu vähemmän palkkaa merkonomina kuin ylioppilaille samasta työstä. Sen verran koin sen loukkauksena, että haave toimittajan urasta kuihtui siihen. Jälkikäteen voi sanoa, että onneksi minulle ja onneksi Suomen sähköiselle taloushallinnolle sekä tositteettomalle tiliotteelle.
Comments