Facebook muistuttaa vanhoista päivityksistä. Nyt tuli esille Japanissa kirjoittamani yhteenveto reppumatkasta Kauko-Itään. Matka päättyi Osakaan, jossa tapasin Mitsukon. Kauniin tapaamisemme jälkeen tuli mieleen nuorena kuulemani eksoottinen laulu Sukiyaki (Tyttö Kiotossa).
Kun kävelin Umedan asemalta hotellille, hyräilin omin sanoin:
Oon poika Osakassa,
näin kerran unta jossa,
vei juna kauaksi pois Mitsukon,
jota vain lemmin
hän saavu ei
juna hänet vei
koskaan en häntä nähdä saa
Kaunis yhteenveto matkasta puuttui matkakirjastani, joten julkaisen sen tässä blogina.
8. tammikuuta 2010. Muutama yhteenvetoajatus matkasta Kauko-Itään 2009-10.
Matka meni liiankin hyvin. Jokaiseen matkaan on aiemmin liittynyt myös vaarallisia tilanteita. Nyt sellaisia ei ollut, jos vaaraksi ei katsota uhkaa kihloihin menemisestä (Laosissa). Terveys oli yhtä flunssaa lukuunottamatta hyvä. Sikaflunssasta ei ollut muuta tuntumaa kuin se, että Japanissa, Koreassa ja Kiinan tasavallassa (Taiwanilla) ihmiset käyttivät paljon hengityssuojaimia.
Yksi tärkeä osa reppumatkailua on rauhallisuus. Tapahtuu mitä tahansa, ei kannata hötkyillä. Sen olen oppinut vuosi vuodelta paremmin. Jos joku asia menee pieleen, se on vain tilastotappio, jota ei kannata surra. Jos on mennyt väärään paikkaan, pääsee sieltä aina pois. Jos on tullut yllättävä rahanmeno, voi sen kompensoida elämällä pari päivää vaatimattomammin. Tärkeää on myös tarttua hetkeen. Se on tuonut minulle ikimuistoisia kokemuksia. Perun intiaanien lapsenhoitajana elämisen inkojen kotona, Chilen paraatin joulupukkiuden, Tansanian masaikylän perheen vieraana olon, Mary tytön pelastusoperaation Arushassa, Saigonin korttipelin ja useammankin kosioehdotuksen eri maissa.
Ihminen sopeutuu kaikkeen. Shortsit ja t-paidat ovat ihan riittävät reppumatkailijan asut pakkasilmallakin. Tosin Seouliin lähtöni jälkeen tullut valtava lumisade olisi ehkä saanut toisiin aatoksiin. Ihminen ei tarvitse paljoakaan matkoilla. Kymmenellä kilolla kantamuksia pärjää jo hyvin.
Rahaa matkalla kuitenkin menee aina enemmän kuin suunnittelee. Hävikkiä tulee väkisin eri syistä. Kun joskus pitää pärjätä eläkkeellä, aion pärjätä tosi pikkurahoilla maailmalla. Jos vaan jalka vielä nousee 10 vuoden kuluttua. Ensimmäisellä reppumatkallani halvin yö maksoi neljä dollaria, eikä kyse ollut vielä mistään yhteismajoituksesta. Kun Suomen eläketurva romahtaa, voin aina laittaa asunnon Suomessa vuokralle ja elää sillä rahalla jossain etelä-amerikkalaisessa kalastajakylässä ympäri vuoden.
Minulle oli positiivinen yllätys kuinka halvalla saa lentolippuja seuraavalle päivälle netistä. Netistä on muutoinkin tullut reppumatkailijan tärkeä osa. Ei tarvitse kantaa mukanaan kilokaupalla Lonely Planet-kirjoja, vaan voi aina katsastaa päivä kerrallaan, missä mennään. Ensi matkaa varten mietin isomman matkakannettavan ostamista. Kannettavan, jossa on kunnon näppis. Nythän on tullut paljon uusia vaihtoehtoja. Langattomat verkot ovat vielä monin paikoin mitä ovat, mutta jos yhteyttä ei saa, voi mennä cyber-kahviloihin. Netin avulla voi pitää myös yhteyttä perheeseen ja ystäviin Suomessa miltei päivittäin. Mutta yhtä tärkeää on katsella netistä missä mennään, jotta välttyy huteista. Tosin on se summamutikkakin hyvä menetelmä. Muistan kun olin 2003 Equadorissa ja satoi iltapäivällä kaatamalla. Linja-autoasemalla oli kaksi bussia lähdössä eri suuntiin. Otin kolikon ja heitin kruunaa ja klaavaa kumpaan menen. Ja siitä kohteesta tuli ikimuistoinen.
*** 2011 ostin iPadin. Aivan mahtava parannus matkustamiseen. Nyt on käytössä jo kolmas iPad.
Netin avulla voi myös hoitaa raha-asiansa Suomessa ja valvoa luottokortin käyttöä. Minulla ei ole kovin montaa verkkolaskua (suutarin lapsilla ei ole kenkiä), mutta Jukka toimi välittäjänä ja laittoi tulleiden laskujen tiedot sähköpostissa parin viikon välein. Korttikontrolli on tärkeää. Opin sen kantapään kautta, kun Riossa joku kopioi korttini tiedot ja alkoi ostaa kaikkea (mm 500 t-paitaa) kortillani, joka minulla oli lompakossa. Enkä käyttänyt sitä missään epämääräisessä paikassa, mutta epäluotettavaa henkilökuntaa voi olla missä tahansa. Nyttemmin maksan enimmäkseen käteisellä, koska automaateista saa luottokortilla rahaa. Kun on automaatilla tarkkana, ei ole hätää. Jaan nostamani käteisen rahat heti kolmeen osaan.
Kuten Terttu totesikin sain muukalaisena hyvää kohtelua matkallani. Sanon että todella hyvää, joskus tuntui että liiankin hyvää. Mutta tämä muukalainen maksoikin itse matkansa, eikä mennyt sosiaalivirastoon vaatimaan yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista ilmaiseksi itselle ja Suomessa odottavalle suvun klaanin kymmenille jäsenille. Enkä huijannut ketään, en esiintynyt alaikäisenä lapsena, en hävittänyt papereitani. Enkä ryöstänyt, en ollut väkivaltainen. Olin luku- ja kirjoitustaitoinen ja kun kielitaito ei riittänyt ymmärtämään, en hakenut valtion maksamaa tulkkia enkä vaatinut omakielistä palvelua, vaan otin avuksi viittomat. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, molempiin suuntiin.
Myanmar: lapsia - Thaimaa: pitkäkaulaisten maassa - Laos: rantaravintolan ravut olivat tulla kohtaloksi ihanan perheviikon jälkeen.
Minua sykähdytti erityisesti Myanmarin ja Laosin viattomuus ja ote oman elämän hallinnasta. Köyhyys ja arvokkuus yhdistyivät näissä maissa kauniisti. Toivon, että turistit eivät pilaisi näiden maiden viattomuutta.
Vietnam-Hanoi: kävelylenkkini rantaa - Taiwan: tytöt tarjoamassa syötävää - Korea: kalatori
Suomen kansantalouden odottava romahdus tuli konkreettisesti esille vauraissa Taiwanissa, Koreassa ja Japanissa. Suomen hintataso on osin kalliin euron takia, mutta muutoinkin, täysin mahdottomalla tasolla. Elämme valheellisessa hyvinvoinnissa, joka perustuu järjettömän suureen velanottoon. Kaikenlaiset yleiset palkankorotukset tulisi unohtaa vuosiksi ja monissa töissä pitäisi sopia alemmasta palkkatasosta. Alkaa voitaisiin lomarahan poistamisesta. Pörssiyhtiöiden ja järjestöjen johtajat sekä kansanedustajat voisivat näyttää esimerkkiä muille.
Kaksi elämiseen liittyvää selkeää mallia myös Suomelle. Kiinan tasavallassa (Taiwan), Japanissa ja Koreassa lajiteltiin myös katu- ja yleisten tilojen roskiksissa jätteet roskiin ja hyötykäyttöön. Näissä maissa yleisten tilojen vessat olivat ilmaisia kaikkialla ja tosi siistejä.
Uskonnon koin positiivisena voimavarana, vaikka toki koin sen varsin pintapuolisesti. Buddhalaisuus alkoi kiinnostaa enemmän. Ja syyt, miksi uskonto vaikuttaa eri kansakuntiin niin eri tavalla. Onko kyse pelkästään historiallisesti eri vaiheissa elävistä kansoista, vaan onko jotain suurempaa selittäjää. Miksi kristinusko on niin tuomitseva, miksi islam hallitsee niin vahvasti kansojaan, miksi buddhalaiset haluavat vastata omasta elämästään enemmän kuin monet muut.
Kauko-Idän ruokakulttuuri on aivan oman messun väärti. Olen Suomeen tultuani laihtunut kolme kiloa. Olisin enemmänkin, mutta Koreassa meni syöminen överiksi kun siellä ruoka on niin satumaisen hyvää. Kuntoni on parempi kuin pitkään aikaan. Osin terveellisen ruoan, ja osin joka päivä tehtyjen kävelylenkkien ansiosta. Mieli on keventynyt. Se on hyvä, koska kotiin tultuani minua odotti pyyntö avustaa yhtä tv:n asiaohjelmaa (MOT Maahanmuuton hinta) ja on asialle parempi, etten kanna liikaa tuskaa asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Millään aikaisemmalla reppumatkalla en ole kokenut oloani niin turvalliseksi kuin tällä kertaa. Pääsyy oli tietenkin turvallisuuden tunne, joka lähtee näistä maista ja ihmisistä. Varmaan asiaan vaikuttaa myös se, että olen oppinut ottamaan matkat rennommin. Nyt kuljin iltamyöhään, jopa yöaikaan, paljon aikaisempia matkoja enemmän. Asiaan voi vaikuttaa myös pienillä järjestelyillä. Minulla oli eka kerran mukana kaksi luottokorttia, joista toinen ilmainen Stockmann Visa. Se toi turvallisuuden tunnetta rahan käyttöön. Ensimmäisen kerran reppumatkoillani en laittanut tossuihin rahaa lainkaan. Se tuntui niin hätävarjelun liioittelulta. No, ensi syksyn Afrikan kiertueella pitää palata tähän kenkäpiiloon. Jos matkitte, pitää aina laittaa rahat muovitaskun suojaan. Silti voi käydä niin, että rahat hiertyvät niin, ettei niitä huolita vaihdossa. Varmuusrahastoa on siis myös kierrätettävä.
Turvallisuuden tunne ei vähentynyt, vaikka Kauko-Idässä turvatarkastukset etenkin maiden välillä ovat selvästi kevyemmät kuin Euroopassa. Olemme siis itse vaikuttaneet siihen, että elämämme on tullut vaikeammaksi monin eri tavoin Euroopassa.
Kansojen alkuperäinen ulkonäköön asti ulottuva erilaisuus hämmentää minua jokaisella matkalla. Miksi lähekkäin asuvat kansat ovat niin oman näköisen oloisia, että ne tunnistaa heti oman maansa edustajiksi. Miksi thait ovat pieniä ja siroja, miksi kiinalaiset tanakampia, kysymyksiä on päässäni enemmän kuin vastauksia.
Suomi on hieno maa, mutta samaan henkäykseen on todettava, että hienoja ja toimivia maita ovat myös Thaimaa, Myanmar, Laos, Vietnam, Kiinan tasavalta, Korean tasavalta ja Japani. Olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta samalla utelias kokemaan yhä uudestaan ja uudestaan muiden kansojen ylpeyden omista maistaan. Näin se pitää ollakin. Todellista monikulttuuria on se, että jokainen elää omassa maassaan hyvää elämää.
---
Osakaan menin tavatakseni juhlatanssikavaljeerini Yokon. Olin varannut paluulipun Osakasta Suomeen, mutta en löytänyt mistään Yokon puhelinnumeroa enkä osoitetta. Olin vaihtanut puhelinta ja kadottanut osan tiedoista. Yokon kirjeet löytyivät Suomeen palattuani. Luulin, että Japanissa on samanlainen osoitepalvelu kuin Suomessa, mutta eipä ollut.
** Jokaisesta maasta on päiväkohtainen paikan päällä kirjoitettu kertomus sivustolla paulivahtera.fi
**Kaikkein kurjinta elämässäni on tällä hetkellä koronan aiheuttama reppumatkatauko. Olin Karibian matkan viimeisessä kohteessa Jamaikalla helmikuussa 2020 ja sen jälkeen en ole voinut lähteä minnekään lukuisten erilaisten rajoitusten takia. Tämä matkayhteenveto kertoo kuinka onnellinen ihminen voi olla pienistä asioista.
Uskon ja unelmoin, että haaveeni vierailla kaikissa maailman maissa vielä toteutuu. Niin paljon olen nähnyt, niin paljon on vielä näkemättä.***
