Suomen naisvaltainen hallitus haluaa nostaa Suomen kehitysavun 0,9 %:ksi bruttokansantulosta. Hallitusohjelma: ”Suomi tähtää YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia BKTL:sta tukena vähiten kehittyneille maille.” Se tarkoittaisi 2,2 miljardin euron kehitysapua. Kun nykyinen velkarahalla maksettu 1,3 miljardin euron apukin menee käytännössä hukkaan, on mahdoton ymmärtää, mitä järkeä on lisätä kehitysavun määrää. Ja mitä hömppähankkeita jouduttaisiin keksimään lisämiljardilla.
BKT on vihoviimeinen mittari kehitysavulle. Kun valtio rahoittaa toimiaan lisävelalla, se kasvattaa BKT:ta ja kehitysapua. Kun Suomi elättää hyödyttömiä maahanmuuttajia, se nostaa BKT:ta ja kehitysapua. Ikiliikkuja vai ovela huijaus. Voi sitä hyveen määrää!
Toimiva euromäärä kehitysavulle on NOLLA EUROA. Jos jotain halutaan antaa, se voidaan antaa Suomen kansantalouden ylijäämästä. Ylijäämää tuskin tällä vuosisadalla tullaan näkemään, koska velkojakin pitää lyhentää.
Anna 28 euroa Kirkon Ulkomaanavulle KUA:lle, niin annat joululahjaksi yrityksen afrikkalaiselle
”Rohkeat siskokset Beni, 21, ja Rose, 19, loistavat ylpeydestä esitellessään ikiomaa kampaamoaan. Vain muutama vuosi sitten sisarukset pakenivat vielä henkensä edestä Kongon väkivaltaisuuksia Ugandaan. Uudessa kotimaassaan naisten tulevaisuuteen tuli vihdoin valoa, kun he pääsivät mukaan Kirkon Ulkomaanavun kampaamokoulutukseen.
Tänään sisarusten suositussa kampaamossa saattaa käydä päivittäin useampikin asiakas! ”Nuorilla ja erityisesti tytöillä on tärkeää olla ammattitaitoa. Ammatin myötä voit parantaa perheesi elämää”, toteaa Beni määrätietoisesti. Sisarukset kannustavat myös muita naisia ryhtymään rohkeasti yrittäjiksi.
Auta nuorta perustamaan oma yritys ja anna lahjaksi Starttipaketti! 💚”
Hetkinen. Afrikassa on kampaamoja ja partureita. Miehet palvelevat miehiä ja naiset naisia.
Afrikkalaisen tukka ei kasva samalla tavalla kuin eurooppalaisen. Se on lyhyt, vähän pörröinen, minkä vuoksi sitä ei oikeastaan tarvitse kammata. Siksi kampaamoissa tehdään pikkulettejä kiinalaisista muovitekohiuksista. Siis niitä pikkulettejä, jotka Suomessa ovat kulttuurellista omimista.
Kehitysavun yksi saavuttamaton tavoite on saada samanlainen kulutustaso kehitysmaihin, mikä on Euroopassa. Siksi KUA antaa kampaamoja varten starttipaketteja. Mutta afrikkalaiset menettävät paljon – he eivät koe sitä matkaa tavoitteeseen, joka on paljon mielenkiintoisempaa kuin perille pääsy.
KUAn mainoksen mukaisten tilojen laittaminen, kuvassa olevat tarvikkeet sekä kampaajan työvälineet maksavat enemmän – etenkin kun kyseessä on kahden kampaajan yritys.
1950-luvulla Hiiden kylässä ei ollut kampaamoja. Koulun kesäloman alkaessa pojat leikattiin puliksi eli koko tukka pois. Siihen ei tarvittu kuin sakset sekä käsikäyttöinen leikkuri. Kouluaikana käytiin sivutoimisella parturilla, jolla oli samat työkalut. Hän oli taitavampi, koska taitoa tarvittiin hiusten leikkaamiseksi lyhyemmäksi.
Tytöille ei Hiidessä ollut partureita. Tyttöjen hiukset laitettiin palmikoille. Äidit leikkasivat edestä liian pitkiksi kasvaneet hiukset tavallisilla saksilla.
Afrikassa hiusten erilaisuuden takia tarvitaan vähemmän kampaamopalveluja. Miehiä ja poikia ajetaan sielläkin puliksi, mikä on hyvä asia mm. erilaisten ötököiden poistamiseksi hiuksista. Vaurauden kasvaessa tulevat letitykset.
Afrikkalaista nais- ja hiuskauneutta. Vas: Ystäväni masai-maassa, Kesk: Kolme ihanaa etiopialaisisarusta, joiden kanssa olen viettänyt uudenvuoden juhlat ja upean illan heidän kotonaan. Oik: Malawin letityksiä käsittelevästä kirjoituksesta.
Afrikassa omaehtoinen palvelujen luominen on tärkeämpää kuin starttipaketeilla aloittaminen. Jotenkin oudolta tuntuu, että kehitysapurahoilla tehdään sellaista luksuspalvelua, jota ”suuressa köyhyydessä” elävät eivät oikeasti tarvitse eivätkä voi ostaa. Rosen ja Benin ”useampi asiakas päivässä” lienevät keskiluokkaa.
Afrikkaan on viety romuksi ruostuneiden Valmet-traktoreiden jälkeen monenlaista yritystoimintaa. Esimerkiksi Mosambikiin Suomen kehitysavulla vietiin isot kutomokoneet. Ne tuhosivat paikalliset pienyrittäjinä toimineet kutojat. Afrikkalainen ei osaa ajatella huomista. Kun suomalaiset valvojat poistuivat, paikalliset käyttivät kaikki saamansa rahat kivaan. Uusien kankaiden ja mattojen kutomiseen ei jäänyt rahaa, minkä vuoksi kutomon toiminta loppui. Samanlainen kohtalo on ollut monilla Suomen rakentamilla kaivoilla. Kun valkoinen mies ei enää ole hoitamassa kaivoa.
Kongosta Ugandaan – ja Suomeen
Kongossa (dem tasavalta) on 90 miljoonaa asukasta. 60 vuoden itsenäisyyden aikana väestön määrä on kuusinkertaistunut. Vuosituhannen vaihteessa ennustetaan maassa asuvan 362 miljoonaa asukasta. Ugandassa pakolaisena asuu ilmeisesti puoli miljoonaa kongolaista. Mahdotonta edes kuvitella, miten tässä voi selvitä kehitysavulla. Kongolaiset ovat väkivaltainen heimoyhteiskunta. Ei sinne voi rauhaa viedä. Eikä heistä kaikista voi kampaajiakaan tehdä. Heidän pitää itse saada tappaa niin kauan toisiaan, että jäljellä on vain yksi, joka alkaisi ihmetellä kenet seuraavaksi tappaisi.
Suomessa on 1100 kongon ja lingalan kielistä. Se ei kerro mitään kongolaisten määrästä Suomessa, koska maan pääkieli on ranska ja kansalliskieliä myös swahili, joita puhuvia tulee useasta Afrikan maasta (yhteensä 2560). Kongossa puhutaan 200 eri kieltä. Viimeisen 12 kk aikana Kongosta on tullut Suomeen 18 turvapaikanhakijaa.
Burundi: ”Menin takaportista uimarannalle. Vasemmalla oli Bujunbura, siitä oikealle siinsi Tansania ja suoraan edessä Kongo. Kongon korkeat vuoret näkyivät hyvin. Jos ei pelkää krokotiilejä, hyvä uimari uisi Tanganyika-järven yli Kongoon. Kun kysyin, voisinko mennä Kongoon, hän sanoi, ettei kannata mennä kokeilemaan onneaan. Kongolaiset voivat olla krokotiilejakin vaarallisempia.”
Kun väkeä on siirtynyt tarpeeksi Ugandaan, alkavat he tappamaan siellä toisiaan. (Näin tulee käymään Euroopassakin). Kirkon Ulkomaanapu pystyy auttamaan muutamia Ugandan kongolaisia, mutta miten 90 miljoonaa muuta. Ja 46 miljoonaa ugandalaista.
Naiset hallitsevat Suomessa niin kehitysapua kuin humanitääristä maahanmuuttoa. Naiset ajattelevat Behayo´a ja Rosea yksilöinä, joita on autettava. He eivät pysty hahmottamaan maailmaa, jossa Kongossa on 90 miljoonaa liian suurelta osin väkivaltaista ihmistä. Kun kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, pitää Behayolle ja Roselle saada suomalainen hyvinvointi, vaikkeivat he eivät itse sitä pysty hankkimaan. Siihen ei riitä, että Suomi on kokoaan suurempi vaikuttaja maailmassa.
Starttipakettina suomalainen mies
Afrikassa huomasin useammassakin maassa, että parhaiten yrittäjänä menestyivät avioparit, joissa mies oli Euroopasta ja vaimo Afrikasta. Valkoinen mies tuo yrittämiseen pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, afrikkalainen vaimo tuntee paikalliset olot ja ihmiset ja voi osallistua yrittämiseen paikallisena osaajana.
Siinä olisi Kirkon Ulkomaanavulle toisenlainen lahja, joka ei maksa mitään. Kannustetaan suomalaisia miehiä menemään yrittäjiksi Afrikkaan ja ottamaan paikallinen nainen aviopuolisoksi. Toki parempi olisi kannustaa suomalaisia naisia menemään Afrikkaan, jotta he eivät hamuaisi tänne Suomeen jokaista kynnelle kykenevää suomalaisten elätettäväksi. Mutta afrikkalainen mies tuskin antaisi naiselle oikeutta vetää yritystä, jossa hän itse on paikallisena osaajana. Ehkä mieluummin haluaisi 10 lapsen perheen. Naisen tulisi hoitaa ehkäisy mieheltä salaa.
Parturissa Ugandassa
Olen ollut useammankin kerran Afrikassa parturissa. Tässä kertomus Ugandan Kampalasta:
”Päätin helliä itseäni. Läheinen hieroja oli jo lopettanut, mutta tulee aamulla klo 10. Siis silloin sinne. Menin pesettämään hikisen tukkani. Täällä miehet parturoivat miehet ja naiset naiset. Nuoruuden homon lähentely on vielä muistissa, enkä halua, että mies koskee hiuksiini. Suvaitsevaisuus ei tarkoita, etteikö omia valintoja saisi tehdä. Vasta neljännessä paikassa nuori nainen sanoi, että hän pesee. Tosin piti mennä miesten puolelle. Ja se oli aivan autuaallinen huolto. Ensin lämmin vesipesu. Sitten kylmän veden pesu. Ja vielä lämmin vesipesu. Ja aina välissä hierontaa. Olat, otsa, posket, niska, korvat, pää. Poimi jopa takkuja hiuksista ihanilla sormillaan. Pesi parrankin kahteen kertaan. Olisi ollut kaunis nainen katsoa peilistä, mutta pidin silmät kiinni ja nautin hellästa huollosta. Eikä mitään suihkuvesiä, vaan kipolla vettä päähän kuten ennen kotona äiti pesi saunassa. Ja lopuksi öljyhoito. Tuoksuin kuin kukkaketo kun kävelin pois. Kehtaisiko tulla huomenna uudestaan.”
Hiukset kasvavat kuukausien matkoilla niin pitkiksi, että olen mennyt hiusten leikkuuseen ja miesten partureihin. Esimerkiksi Tansaniassa. Ei se niin vaikeaa ollut. Arushan parturi oli toisessa kerroksessa.
Starttipaketti 28 euroa
Pienyrittäminen on monille ainoa tapa elättää itsensä kehitysmaissa. Kirkon Ulkomaanapu tukee yrittäjyyttä tarjoamalla erilaisia työvälineitä ammatin harjoittamiseen.Tarjoamme esimerkiksi moottoripyörän korjaajan työkaluja, ompelu-, leipuri- tai kampaamotarvikkeita. Yrittäjyydessä onnistuminen on helpompaa, kun työvälineet ovat kunnossa. Avunsaajina ovat erityisesti ammattikoulutuksen suorittaneet nuoret ja naiset. Tällä lahjalla autat köyhimpiä saamaan mahdollisuuden itsensä työllistämiseen!
KUA taitaa puhua suulla suuremmalla. 28 eurolla ei saa alkuun yhtäkään yritystä missään maailmassa. Ei vaikka lahjan arvo olisikin paikallisessa rahassa 400-500 euroa. No, peruutan. Ainakin kengänkiillottajan yrityksen saa pystyyn pienellä rahalla.
Kirjoitukseni Iltalehdessä 2012 Boliviasta: Suomi kohti kengänkiillottaja-yhteiskuntaa.
”Boliviassa on paljon kengänkiillottajia. Maa on köyhä, vaikka Suomi ei tänne taida rahaa kaataakaan. Suomessa kengänkiillottajista on tehty halveksitun ammatin edustaja, jollaisia Suomeen ei enää pidä koskaan tuoda. Se on kai niistä paskaduuneistakin alempaa työtä. Mutta he elättävät itsensä ja perheensä. Ja La Pazissa huomasin, kuinka hyvässä kunnossa kansalaisten kengät olivat. Kaikki voittavat. Mies saa elannon perheelleen ja kansan kengät kestävät kauemmin, mikä säästää rahaa monin verroin enemmän kuin kiillotus maksaa.
Jos jotain pitäisi halveksia, niin enemmän minä halveksin koko ikänsä sosiaaliturvan varassa elävää tervettä miestä ja naista kuin millä tahansa omalla työllään itsensä elättävää.”
Suomessa kengänkiillottajia oli vielä 1950-luvulla.
Takaisin Ugandaan – rakennusyrittäjän luo
Behayo, 21, on yksi onnekkaista nuorista, joiden elämä on muuttunut, Rwamwanjassa, Ugandassa. Pari vuotta sitten hän opiskeli rakentajaksi Kirkon Ulkomaanavun tuella, mistä seurasi positiivisten muutosten tapahtumaketju. Valmistuttuaan Behayo sai kurssikavereidensa kanssa tukea yrittäjyyden ensi askeliin. Siitä lähtien kolme kaverusta ovat työskennelleet yhdessä rakennusurakointien parissa. Behayo työllistää nyt itse itsensä ja hän on pistänyt tuulemaan! Tuore yrittäjä on rakentanut asuntoja, joita vuokraa eteenpäin ja ansaitsee näin lisätuloja. ”Kirkon Ulkomaanavulta saamani tuki on tehnyt merkittävän muutoksen elämässäni. Nyt elämälläni on tarkoitus, ja tiedän voivani työllistää itse itseni sekä palkata tulevaisuudessa myös muita nuoria töihin”, Behayo sanoo ylpeänä.
Tuore yrittäjä on rakentanut asuntoja, joita vuokraa eteenpäin, kertoo KUA. Vaikka talon rakentaa Afrikassa muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla, tuntuu uskomattomalta, että Behayo olisi lyhyessä ajassa rakentanut asuntoja, joita vuokraa eteenpäin. Kun elääkin pitäisi. Kun vuokrasin masai-maassa asunnon vuodeksi perheelle, maksoin vuokraa 300 USD – siis vuodessa. Jos asunnot on rakennettu velaksi, on siinä maksamista vuokratuloilla.
Kevytbyrokratiaa
Afrikkalaisilla yrityksillä ei ole samansuuruista byrokratiaa kuin meillä Suomessa. Mutta heidänkin pitäisi pitää kirjanpitoa ja maksaa arvonlisäveroa (Ugandassa vero on 18 %). Kevytbyrokratiaa olen yrittänyt ajaa Suomeen jo 30 vuoden ajan – ja koko ajan tilanne on mennyt pahemmaksi. Suomalaisella byrokratialla yksikään afrikkalainen pienyritys ei pysyisi pystyssä viikkoa pitempään.
Tansaniassa tapasin torilla kankaiden myyjän, joka oli yksinyrittäjä. Kirjoituksesta Minun Afrikkani
Olin ystävystynyt Tansaniassa pienyrittäjänä kankaita myyvään Judiin. Kysyin häneltä, millainen kirjanpito ja verotus hänellä on. Jud nauroi ja sanoi, että hänellä on puisia pieniä rasioita. Hän laittaa saamansa rahat myttyyn pieneen kasaan, painaa ne tiukkaan rasian pohjalle ja laittaa puukannen päälle. Se on hänen kirjanpitonsa. Luku- ja kirjoitustaidottomuus on maassa yleistä, joten tuskin sinne tällä vuosituhannella ollaan viemässä IFRS-tilinpäätössääntöjä ja kuukausittaisia valvontailmoituksia pienyrityksille.
Comments