Olympiastadionin remontti on valmis. Alun perin 200 miljoonan euron remontin hinnaksi tullee 325-350 miljoonaa euroa (elinkeinoministerin kertoma arvio joulukuussa 2019). Projektinjohtajan mukaan ”Se, mitä olen ilmoittanut aiemmin ja nytkin, on, että hinta on yli 300 miljoonaa” (HS 31.7.2020).
Suomessa kaikki julkiset hankinnat ovat enemmän tai vähemmän ylihinnoiteltuja kilpailuttamisesta huolimatta. Rakentamisen lisäksi etenkin IT-hankintojen kustannuksissa on ilmaa. Sen takia olympiastadionin remonttia kannattaa tarkastella lähemmin.
Mietitäänpä. Suomalainen teettää vaatturilla itselleen housut ja pikkutakin. Vaatturi ottaa mitat ja valitaan yhdessä käytettävä kangas sekä sovitaan kaikki nappien määrä mukaan lukien. Hinnaksi sovitaan 500 euroa. Kun työ on valmis, vaatturi vaatii tekemistään vaatteista 800 euroa, koska nappien hinta on noussut ja koska sovittu kangas on jouduttu vaihtamaan toimitusvaikeuksien takia. Kuinka moni tilaaja suostuisi maksamaan tuon vaaditun korkeamman hinnan? Tuskin kukaan. (Esimerkki on havainnollistava. Olympiastadionin peruskorjaus on aivan eri mittaluokan työ, mutta resurssejakin on ollut reippaasti käytössä.)
HS: ”Remontin kustannusarvio oli alunperin noin 200 miljoonaa euroa. Syynä kustannusten kohoamiseen ovat muun muassa remontin edetessä eteen tulleet yllätykset sekä rakennuskustannusten nousu.”
Rakennuskustannukset ovat nousseet 4 vuodessa 3,6 % (selittää kustannusten noususta 7 M€). Rakennuskustannusten nousu ei monivuotisessa hankkeessa tule yllätyksenä. Se voidaan huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Poikkeuksellisen suuret muutokset voidaan sopia erikseen.
Mikä muu selittää? ”Yllätykset”, huono tarjouspyyntö, epäonnistunut valvonta, korruptio, virkamiesten kiltteys, huolimattomuus?
Samanlaisia ”yllätyksiä” on tullut jopa silloin kun rakennetaan työkaluvaja urheilukentän viereen.
HS: ” ”Tornin lähellä tehtiin kymmenen metrin syvyisiä louhintoja liikuntamonitoimitilaa varten. Siinä vaiheessa jännitettiin ja seurattiin tornia, liikkuuko ja täriseekö se. Mitään ei tapahtunut. Myös se, että tänne on tehty paljon kulkuväyliä vanhojen perusteiden alle. Niiden vahvistamisen onnistumista mietittiin pitkään”, Toivonen sanoo.”
Miten nämä ovat voineet tulla yllätyksenä, eivätkö ne olleet tiedossa rakennuksen korjausta suunniteltaessa ennen rakentajien kanssa tehtyjen sopimusten allekirjoittamista. Todennäköisintä on, että kulkuväylät ja muut lisätöinä teetetyt työt on tietoisesti jätetty pois tarjouspyynnöstä ja/tai sopimuksesta.
Olkiluoto3-ydinvoimalan yllätykset joutuu rakentaja Areva maksamaan. Se onkin kärsinyt miljarditappiot voimalan valmistumisen viivästymisestä. Toki ydinvoimalan rakennuttajan tappiotkin ovat valtavia.
Remonttitarpeen suunnittelu ennen tarjouspyyntöä
Virkamiehet eivät voi olla olympiastadionin peruskorjaustarpeen asiantuntijoita. Mutta heidän tulee käyttää valmisteluvaiheessa alan parhaita asiantuntijoita, joilla on paitsi osaaminen myös kaikki tarvittava tekniikka käytössä.
Helsingin Olympiastadionin uudistushankkeen suunnittelutyö käynnistyi helmikuussa 2013 (korjauksen vaatimat louhintatyöt alkoivat kolme vuotta myöhemmin).
Pää- ja arkkitehtisuunnittelun toteuttajia olivat arkkitehtitoimistot K2S ja NRT asiantuntijoinaan Wessel de Jonge architecten ja White arkitekter. Uudistamisen rakennesuunnittelun teki Finnmap Consulting sekä sähkö- ja lvia-suunnittelun Projectus Team Oy.
Mikä on suunnittelijoiden vastuu kustannusten ylityksistä?
Huolimattomuus
Lisäys 1.8.2020 klo 9.05
Rakentamisen ammattilainen (yrittäjä) kertoi huonon rakentamisen suurimman syyn olevan huolimattomuuden. Huolimattomuus työssä ja valvonnassa johtaa töiden korjaamiseen ja uudelleen tekemiseen sekä kosteusvaurioihin (myös hometaloihin).
Huolimattomuus rakentamisessa korostuu, koska aikataulut ovat kireitä, ja seuraava alihankkija aloittaa työt, vaikka edellinen työvaihe on kesken (esimerkiksi sementti kuivuu 1 cm viikossa). Suurimmat kosteusvauriot tulevat huolimattomasta keskeneräisen työn sekä tarvikkeiden peittämisestä. Sateita on aina ja usein rankkasateitakin. Kaikki pitää peittää työpäivän päätteeksi ja aina välittömästi sateen alkaessa.
Aikataulun kireys on seurausta huonosta suunnittelusta. Olympiastadionin suunnittelu kesti kolme vuorra ja korjausrakentaminen vain vähän pitempään. Aikaa on ollut riittämiin.
Kukaan ei julkisessa rakentamisessa vastaa mistään. Työntekijä voi huoletta tehdä huolimatonta työtä, koska ei joudu siitä korvausvastuuseen. Jos tällainen surkea työntekijä irtisanotaan, ei työtodistukseen saa merkitä erottamisen todellista syytä. Näin vahinko jatkuu seuraavalle työmaalle. Kun työntekijät ovat suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia, he ovat välinpitämättömiä, koska eivät jää Suomeen asumaan. Häpeääkään ei sen takia joudu tuntemaan. (lisäys päättyy)
Rakenteellinen korruptio Suomessa
Ateenan olympialaisten 2004 suorituspaikkojen kustannukset nousivat reippaasti. Siellä korruptio on suuri selittäjä. Vuonna 1997 kreikkalaiset arvioivat kisojen rakennuskustannusten ja muun muassa tieverkoston parantamisen maksavan 2,5 miljardia euroa. Kustannukset karkasivat kaksinkertaisiksi. Kansainvälisen olympiakomitean mukaan syinä olivat viivytykset sekä kreikkalaisten suureelliset hankkeet. Urheilun nimissä rahaa saadaan käyttää suruttomasti kaikkialla maailmassa.
Suomessa tehdään sopimukset tahallaan vajavaisina. Näin hinta saadaan alhaiseksi ja se saadaan helpommin läpi kuntien valtuustoissa ja valtiolla virkamieskäsittelyssä. Nämä ”yllätykset” sovitaan töiden jo alettua ja hinnalla ei sen jälkeen ole mitään merkitystä. Virkamiehet voivat sopia mitä tahansa, eikä kilpailutuksia enää tarvitse tehdä. Työtä ei voi jättää keskenkään ja siksi rahaa palaa – ja reippaasti.
Mistä nämä liian alhaiset kustannusarviot tulevat? Virkamiesjohdolta? Poliittisilta ykkösketjun vaikuttajilta? Valtuutetut eivät näihin asioihin voi sanoa juuta eikä jaata, vaikka muodollisesti päätöksen tekevätkin.
Yksityispuolella rakentamisesta tehdään sopimus, jonka toteuttamisesta annetaan vakuus tilaajalle. Rakentaja ei saa lisärahaa ja joutuu tekemään työn tappiolla, jos kustannukset ylittävät sovitun määrän. Jos rakentaja ei pysty tekemään rakennusta, vaihdetaan rakentajaa ja vakuusraha jää tilaajalle.
Yksityisellä sektorilla sovitaan yleensä, että vähäiset muutokset hyväksytään. Tilaajan teettämistä lisätöistä maksetaan erikseen sovittava korvaus.
Korruptiota, kiltteyttä vai vastuun puutetta
Jospa kyse ei ole korruptiosta. Jospa suomalaiset virkamiehet ovat liian kilttejä kun vastassa on piinkovat liikemiehet. Tai ehkei heidän osaamisensa riitä. Ehkä rakennusyhtiön vaatimuksiin suostutaan helposti, koska se ei ole heiltä itseltään pois.
Suomessa suuri ongelma onkin se, että asiasta päättävät henkilöt ovat taustalla, eikä heidän nimiään tuoda esille. Heillä ei ole mitään henkilökohtaista vastuuta tekemästään työstä, on se sitten kuinka epäonnistunut tahansa. Yksityissektorilla vastuu on yrityksen omistajilla, hallituksella ja virheen tehneellä henkilöllä (työpaikan menettämisen uhka, vaikkei korvauksia joutuisikaan maksamaan.)
Ulkomaalaiset rakentajat
Suomalainen rakennusyhtiö saattaa vakuuttaa sopimuksen tekovaiheessa, että heidän työntekijöistään suurin osa on Suomen kansalaisia. Mutta jättävät sanomatta, että suurin osa työstä tehdään ulkomaisella työvoimalla alihankintoina. Suomalaisia ovat lähinnä rakennusyhtiön palkkalistoilla oleva työnjohto, eivät itse rakentajat.
Ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyy monenlaisia ihmisoikeusongelmia, mutta pahinta on, että sen takia suomalaiset rakennusalan työntekijät jäävät ilman työtä. Maksamme rakentamisen kustannukset monella tavalla: itse rakentaminen, hometalokorjaukset, korruptio ja suomalaisten työttömyyskorvaukset. Kalliiksi tulee myös suomalaisen rakentamisen perinteen katoaminen.
Julkisen sektorilla tulisi olla sopimukseen tai lakiin perustuva oikeus perehtyä alihankkijoiden kirjanpitoon sen selvittämiseksi, mikä on työn kotimaisuusaste. Nokian menestyksen vuosina yhtiö vaati sopimuksiin oikeuden tarkastaa alihankkijoiden työhön liittyvä laskutus, eli kyse on vain siitä, minkä julkinen sektori kokee tärkeäksi.
Korruption vastainen virasto
Suomessa ollaan tyytyväisiä siihen, että korruptioselvityksissä Suomi on yksi vähiten korruptoituneista maista. Vuoden 2019 tutkimuksessa Suomi on kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa Tanskan ja Uuden Seelannin jälkeen. Tuo mittaus perustuu haastatteluihin, eikä siinä ole mitään todellista tutkintaa taustalla.
Monissa maissa on valtiolla oma virasto korruption tutkimiseksi. Esimerkiksi Latviassa Korruption estämisvirasto.
Tällainen virasto maksaisi aiheuttamansa kulut nopeasti takaisin kun rakentamisen hinta saadaan alhaisemmaksi ja samalla rakentamisen laatu paranee.
Viraston menestyksekäs työ ei kuitenkaan aina riitä. Latviassa virasto on saavuttanut merkittäviä tuloksia, mutta jutut ovat pysähtyneet syyttäjälaitokseen, joka ei ole vienyt tapauksia eteenpäin.
Hometalorakentaminen
Seuraavaksi jännitetään, kuinka kauan menee, että todetaan olympiastadionilla homeongelma. Suomessa ei juurikaan osata enää rakentaa julkista rakennusta ilman homeseurauksia. Usein miettii, että hometalot tehdään tahallaan. Näin rakennusliikkeet saavat yhä uudelleen rahaa sitä enemmän, mitä huonommin työ tehdään.
Lisäys 1.8.2020 klo 10.10
MOT
MOT lähetti 30.3.20 koronauutisoinnin alle jääneen ohjelman ”Olympiastadionin todellinen hinta”. Ohjelma ei käsitellyt stadionin hintaa, vaan ulkomaisten työntekijöiden huonoa kohtelua ja alipalkkausta. Heräsi kysymys: Onko Skanska hinnoitellut Valtion ja Helsingin kaupungin puoliksi maksamat työt suomalaisen palkkatason mukaan? Jos on, urakasta on jäänyt valtavat voitot. Missä voitot näkyvät? Mihin rahat ovat menneet?
Ulkomaalaisten alipalkoista on tiedetty ainakin 20 vuotta. Sille ei ole tehty mitään. Sen seurauksena suomalaiset rakennusalan ammattilaiset on häädetty pois työmailta, eikä etenkään pääkaupunkiseudun rakennustöissä enää suomen kieltä kuule. Tällaista poliitikot haluavat lisää Suomeen. He eivät ole kiinnostuneita siitä, kuka tämän kaiken maksaa.
