Yritystä Suomeen 6: Viranomaismaksujen myöhentäminen


Kesämökin kattoremontti osoittaa kuinka paljon aikaisemmin yritys maksaa laskuja ennenkuin saa tuloja. Verojen maksu (+ eläke jne) palkoista alkaa jo 2. kuukaudella.

Kaksi kolmasosaa veroista ja maksuista maksetaan ennen kuin yrityksellä itsellään on vastaavia tuloja käytettävissään. Yritys joutuu maksamaan nämä rahat velaksi etenkin toiminnan alkuvuosina. Valtion velkojen korot ovat merkittävästi alemmat kuin yritysten maksamat korot, joten yritysten etukäteismaksuja ei tarvita julkistalouden rahoittamiseen.


Lyhyillä maksuajoilla ja korkeilla rangaistuksilla, jopa yrityksen lopetusuhalla, valtio haluaa varmistaa, että se saa laissa määrätyt rahat ennen muita. Ajattelu on jäänyt kesken. Valtion tulojen kannalta on tärkeämpää saada yritystoiminnan rahoista osansa pitkässä juoksussa vuosien ja vuosikymmenten ajan - ei tässä heti ja nyt.


Maksupäivien myöhentäminen - arvonlisävero

Arvonlisävero- ja työnantajamaksuja sekä ennakkoverojen maksupäivämääriä on merkittävästi myöhennettävä sekä maksuviiveiden korko- ja muita maksuja alennettava. Mikroyrityksille määrätyt ennakkoverot on muutettava vapaaehtoisiksi, koska yksittäisten verovuosien tulonmuodostus voi vaihdella merkittävästi eri vuosina. (Ennakonpidätysten muuttaminen tilikauden aikana vaatii seurantaa ja työtä, joka usein jää tekemättä.)


Arvonlisäverojen maksupäivä oli alun perin verokautta toisena seuraavan kuukauden 25. päivänä (esimerkiksi tammikuun arvonlisävero maksettiin 25.3.). Maksupäivä on aikaistettu kahdella viikolla 12. päivään. Veron saa nykyisin maksaa maksuperiaatteella kuukaudelta, jona maksu on saatu. Tämä menettely koskee vain yrityksiä, joiden liikevaihto on alle 500.000 euroa. Lisäksi edellytetään ostovähennyksissä maksuperustetta, jolloin maksuvaikeuksissa oleva yritys ei voi vähentää veroa lainkaan tai viivästyneenä. Veronmaksun ajoitus koskee etenkin tätä suurempia yrityksiä 3-5 miljoonaan euroon asti, mm. koska niiden asiakkaina olevat suuret yritykset edellyttävät 2-3 kuukauden maksuaikoja.


Ostojen arvonlisäverovähennys on voitava tehdä laskun tai toimituksen päivämäärän mukaan siitä riippumatta, miten myyntien vero tilitetään.


Harvat yritykset tietävät tai eivät käytännön syistä vaivaudu tekemään ostolaskuihin kirjauspäiväkorjausta, joka aikaistaa verojen vähentämisen täysin lain kirjaimen mukaisesti. Verkkolaskuissa ja paperilaskuissa on laskun päivämäärä, joka usein taktisista syistä on kuukauden alussa, jolloin myyjä voi tilittää myynnin veron kuukautta myöhemmin.


Ostajalla on kuitenkin oikeus vähentää laskun vero siltä kuukaudelta, jolloin tavara on toimitettu tai suurin osa palvelusta suoritettu. Kirjanpitoon voidaan tällöin kirjauspäiväksi vaihtaa tuo aiempi päivämäärä ja näin saada ostojen vero vähennettyä kuukautta aikaisemmin. Tällä voi olla maksuvalmiuden kannalta iso merkitys.


Maksuaikojen myöhentäminen - palkkojen sivukulut

Palkkojen ennakonpidätykset ja niihin liittyvä sosiaaliturvamaksu maksetaan palkanmaksua seuraavan kuukauden 12. päivänä. Ennakonpidätykset, työntekijän eläkemaksu ja osa sosiaalimaksuista sekä ay-jäsenmaksu vähennetään palkasta, koska ne ovat työntekijän vastuulla.


Eläkevakuutusmaksut maksetaan palkanmaksua seuraavan kuukauden 20. päivänä.


Palkkoihin liittyvät tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksut maksetaan etukäteen, mikroyrityksissä koko vuoden osalta jo tammikuussa.


Työterveydenhuolto maksetaan kuukausittain. Kk-maksu voidaan määrätä, vaikkei mitään sairaustapauksia olisikaan.


Kuten kattoremonttiesimerkki osoittaa, kaikissa yrityksissä suuri osa menoista maksetaan ennenkuin yritys saa tuloja suoritteistaan. Jopa silloin kuin myynti tapahtuu kokonaan käteisellä tai korttimaksuilla. Työntekijöiden palkkaamisen ja työllistämisen edistämisen kannalta olisi valtiolle edullista myöhentää maksuaikoja viikoilla. Muutos voitaisiin aloittaa siirtämällä ennakonpidätysten ja arvonlisäverojen maksupäivä seuraavan kuukauden 25. päivään nykyisestä 12. päivästä. Siirto parantaisi maksuvalmiutta ja vähentäisi maksuvaikeuksissa olevien yritysten viivekorkojen määrää.


Yritysten välinen laskutus arvonlisäverotta

Arvonlisäverollisten yritysten keskinäinen laskutus tulee voida tehdä verottomana. Sillä ei ole vaikutusta arvonlisäverokertymään, mutta se parantaa sekä myyjän että ostajan maksuvalmiutta. Myyjän ei tarvitse tilittää veroa maksuajoista riippumatta ja ostajan ei tarvitse maksaa veroa myyjälle. 19,4 % maksun summasta.


Ennakkoperintärekisterikäytännön uudistaminen

Yritys on käytännössä liiketoimintakiellossa, jos se ole ennakkoperintärekisterissä. Nykyisin verottaja usein vaatii näyttöä liiketoiminnasta, vaikka se ei ole mahdollista, koska asiakkaita ei voi saada, jos ei ole rekisterissä. Jos yrittäjä on tehnyt konkurssin, ei uusi yritys pääse rekisteriin, jos tällainen henkilö on toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä uudessa yhtiössä. Vaikka konkurssi olisi kaikin tavoin laillisesti hoidettu, verottaja estää näin yrittäjää tekemästä sitä, minkä hän parhaiten osaa. Koska elämän on jatkuttava, uusi yritys toimii usein kokonaan tai osittain bulvaanien varassa, mikä ei voi olla lain tarkoitus.


Jos myyjäyritys ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, maksajan on tehtävä ennakonpidätys 13 %:n ennakonpidätys laskun arvonlisäverottomasta arvosta. Pidätys on maksettava verottajalle. Laki ei velvoita tavaroiden myynnistä veron pidättämistä, mutta käytännössä verotarkastuksissa on vaadittu koko laskun summasta ennakonpidätystä, jos tavaroiden osuutta esimerkiksi remontissa ei ole selkeästi laskutettu erikseen.


13 %:n ennakonpidätyksen ostaja maksaa verottajalle. Myyjä saa ottaa ennakonpidätyksen huomioon omassa ko. vuoden verotuksessa. Myyjä joutuu silti maksamaan heti 24 %:n arvonlisäveron ja saa rahan käyttöönsä jopa yli vuoden jälkeen, mikäli toiminta on voitollista. Usein myyjä ajetaan kohtuuttomiin maksuvalmiusongelmiin tämän takia.


Tuo ennakonpidätys on suuruudeltaan järjetön. Osakeyhtiö, joka ei ole ennakkoperintärekisterissä, menestyy huonosti, koska se ei saa asiakkaita (esim. kotitalousvähennykseen oikeuttavia korjaustöitä). Jos laskun veroton summa on 1000 euroa, saa myyjä työstä 870 euroa. 130 euron vero tarkoittaisi, että laskusta saadaan 65 %:n veronalainen tulo eli 650 euroa. Tuollaiset voitot ovat erittäin harvinaisia Suomessa.


Koko tällaisen verotuksen voisi jättää kokonaan myyjäyhtiön vastuulle ja rekisteröidä yhtiöt viipymättä ilman kuulusteluja. Jos ennakonpidätyksestä ei voi luopua, sen suuruus ei voi olla 5 %:ia suurempi. Sekin vastaisi veroa 25 %:n tuloksesta liikevaihdosta. Sitä paitsi myyjäyhtiölle määrätään oma ennakkoveronsa, joten verotus on moninkertaista nykyisin.


Tulorekisteri-ilmoitusten aikamääräyksistä

Tulorekisterin alkuvuosina vaatimukset kaikkien maksujen osalta olivat kohtuuttoman tiukat. Vaatimuksia on jonkun verran lievennetty, mutta edelleen tarkennuksia tulisi tehdä. Viiden kalenteripäivän vaade on tiukka, koska siihen voi sisältyä kaksi tai useampiakin vapaapäiviä. Tulorekisteri oli klassinen esimerkki siitä, kuinka viranomainen voi määrätä huonosti suunnitellun ja testatun pakolliseksi käyttää sakkojen uhalla.


Verovapaat matkakustannusten korvaukset voidaan ilmoittaa kuukausittain viimeistään maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä ja palkkaennakko, joka voidaan ilmoittaa samalla kertaa myöhemmin maksettavan varsinaisen palkan kanssa, jos palkat maksetaan saman kalenterikuukauden aikana. Palkkaennakko ei ole tulo eikä sen takaisinmaksu tulon oikaisu, joten se voitaisiin jättää kokonaan tulorekisterin ulkopuolelle. Puhelinetu 20 euroa on niin mitätön tulo, että se voitaisiin hyvin ilmoittaa vain kerran vuodessa. (Kaikki eivät käytä palkkalaskentaohjelmistoja, jotka hoitavat luontoisedut osana palkkailmoitusta). Matkakorvaukset eivät myöskään ole tuloja ja kontrolloinnin vuoksi riittäisi, että ne ilmoitetaan kerran vuodessa kuten ennen tulorekisteriä tehtiinkin.


Viivekoron ja veronkorotuksen vähennyskelvottomuus

Yhden päivänkin maksu- ja ilmoitusviiveestä maksetaan aina virhemaksu, joka ylittää yleisen viivästyskoron määrän. Yleinen viivästyskorko on (2022) 7,0 %. Verotuksessa viivekorko on 7 %, kuitenkin vähintään 3 euroa. Viivekorkoa ei saa muiden korkojen tapaan vähentää verotuksessa, mikä nostaa koron määrän 8,4 %:iin. Esimerkiksi valtiokonttorin järjestämän vähennyskelpoisen tuotekehityslainan korko on 1 %.


Viivekorko on selkeästi rinnastettavissa pankkilainan korkoon, minkä vuoksi se tulee saada vähentää verotuksessa. Veronkorotus on rangaistus, eikä samasta rikkeestä voi tuomita kahta rangaistusta. Sen takia myös veronkorotus pitää saada vähentää tuloverotuksessa. Tämä on tärkeää senkin takia, että veronkorotukset ovat monissa tapauksissa kohtuuttomia (esim. viive veroista vastaavan henkilön sairauden takia tai tulkinnasta johtuen tilanteissa, joissa verottajan tulkinta on kohtuuton).


Verotusaikojen kohtuuttoman pitkät kestoajat

Yrityksille on määrätty tiukat määräajat kaikkeen viranomaistoimintaan. Jos myöhästyy määräajasta, esitetty asia hylätään tai se johtaa veronkorotukseen.


Verottajan omille toiminnoille ei juurikaan ole annettu määräaikoja. Tosin esimerkiksi tulo- ja arvonlisäverotusta ei voida viranomaistoimenpitein muuttaa, jos verokaudesta on kulunut kolme vuotta.


Mutta jos yritys tekee oikaisuvaatimuksen, sen käsittely verohallinnossa ja oikeuslaitoksessa voi kestää vuosia. Valitettu vero on silti maksettava. Maksuun voi saada lykkäystä, mutta jos valittaja häviää jutun, joutuu maksamaan korkean koron odotusajalta.


Verotusmenettelyyn saadaan vauhtia, jos verottajan vaatimus mitätöidään, jos siitä tehdyn oikaisuvaatimuksen käsittelyaika ylittää vuoden. Jos kyse on verovelvollisen oikaisuvaatimuksesta, johon ei vuodessa saada vastausta, vaatimus katsotaan hyväksytyksi ja verottajan on toimittava vaatimuksen mukaisesti.


Jos yrityksen oikaisuvaatimus hyväksytään kokonaan tai osittain, verottajan tulisi aina maksaa kohtuullinen korvaus valituksen aiheuttamasta työstä ja palveluostoista. Näin koska virheellinen verotus on pahimmissa tapauksissa tuhonnut koko yrityksen ja yrittäjäperheen elämän. (Esimerkin tällaisesta tapauksesta julkaisen heti kun viimeinen juttuun liittyvä julkishallinnon päätös on saatu.)


Yritysten perimät korot ja perintämaksut

Monet yritykset ovat alkaneet simputtamaan asiakkaitaan. Yrityksille voidaan määrätä 40 euron rikkomusmaksu päivänkin maksuviiveestä. Kun myyjä laittaa eräpäiväksi lauantain, pankkiin lähetetty maksu siirretään myyjän tilille vasta maanantaina. Tällaista simputusta kukaan asiakas ei maksuunpanossa huomaa. Kyse on petoksesta. Lakia tulee muuttaa siten, ettei tällaista petosta voida tehdä.


Yritysten perimät viivästyskorot ovat usein kohtuuttomia. Korot voivat olla 10-18 %. Suuret yritykset eivät korkoja maksa lainkaan, mutta perivät kyllä omilta asiakkailtaan. Kun korkoihin liittyy vielä perintäyhtiöiden suuret perintäpalkkiot, käy usein niin, että korot ja perintäpalkkiot ylittävät alkuperäisen laskun summan. Perintäyhtiöt ovat kovakouraisia ja ne eivät poista edes omista virheistä johtuneita maksuja kuin kovan väännön jälkeen.


Markkinatalous ei toimi maksuissa ja perinnässä kohtuullisesti, minkä vuoksi lain määräämä viivästyskoron maksimi tulisi sitoa viitekorkoon kuten kulutusluotoissakin on tehty ja perintämaksut eivät saisi ylittää 20 %ia alkuperäisen laskun määrästä.


Työeläkemaksuviiveiden käsittely ja perintä on joissakin eläkevakuutusyhtiöissä siirretty kansainvälisten perintätoimistojen tehtäväksi. Tämä on johtanut aggressiiviseen perintään ja kulujen lisääntymiseen. Työeläkeyhtiöiden tulisi itse hoitaa maksujen perintä tai vaihtoehtoisesti ulkoistetun perinnän menettelyjä inhimillistetään.