Yritystä Suomeen 4: Veronkorotukset oikeusvaltiossa

Päivitetty: syys 10

Robottien käyttö verohallinnossa tulee lisäämään merkittävästi veronkorotusten, laiminlyöntimaksujen ja myöhästymismaksujen määrää. Veronkorotus on tosiasiassa sakkorangaistus lainrikkomisesta. Rikoslaki ei kuitenkaan tunne veronkorotusta rankaisumuotona. Suomalaiseen yhteiskuntaan ei kuulu rangaistusten automatisoitu määrääminen ilman mitään oikeusprosessia.


Veronkorotukset ovat alun perin sanktioita, joita määrätään veron välttelystä. Eli silloin yritys harjoittaa pimeää myyntiä, merkitsee ylimääräisiä kuluja kirjanpitoon tai tekee oikeustoimia, joissa yhtenä tarkoituksena on veron välttely. Mutta robottien myötä veronkorotuksista on tullut automaattista sakottamista pienistä ja mitättömistä virheistä. Robotit eivät osaa toimia todellisen verovälttelyn osalta lainkaan.


Koska veronkorotusta ei käsitellä rikoslakirikoksena, vaan hallinnollisena rangaistuksena, on syntynyt käytäntö, jossa mitättömistä virheistä, jotka eivät edes vaikuta verotukseen euroakaan, määrätään suuret rangaistukset verrattuna rikoslakirikoksiin. Veroilmoituksessa tehdyistä muotovirheistä, jotka eivät vaikuta verotukseen on määrätty yli 10.000 euron veronkorotuksia mikroyrityksillekin. Tässä kirjoituksessa veronkorotus on rinnastettu sakkoon, sillä siitä tosiasiassa on kyse.


Vakavistakin rikoslakirikoksista, esimerkiksi raiskauksista, voi selvitä ehdollisella tuomiolla, mitä useimmat rikolliset eivät pidä tuomiona lainkaan.


Ennen kaikki oli paremmin. Vanhaan hyvään aikaan konekirjoittajalle hyväksyttiin 0,5 prosentin virhemäärä kirjoitetusta tekstistä. Eli 10.000 merkissä (kolme sivua A4) sai olla 50 virhettä ja silti olit esimerkillinen konekirjoittaja ja sait täyden kympin todistukseen. Nyt verotuksessa ei saa olla yhtään virhettä ilman sakkorangaistusta.


Virhepistejärjestelmä luo oikeudenmukaisen verotuksen

Esitys 2011 lainsäädännön kehittämiseksi:

”Veronkorotusten euromäärät muutetaan virhepisteiksi. Esimerkiksi, jos veroilmoituksissa on veron määrään vaikuttamaton puute tai virhe määrätään 10,0 virhepistettä (nykyinen korotus 100 euroa). Tarpeellisen verolomakkeen lähettäminen kehotuksen jälkeen määräajassa saisi 15,0 virhepistettä. Jos kolmen vuoden aikana virhepisteiden määrä ylittää 100,0 pistettä (1000 euroa), määrätään yhdestä pisteestä yhden euron veronkorotusmaksu, eli 110,0 pisteestä saisi 110 euron korotuksen. Vuoden päättyessä vanhin vuosi nollataan. Samoin korotuksen maksu nollaa koko kerääntyneen virhepistemäärän.”

Kirjasta Vahtera ”Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä” (2011).


Virhepistejärjestelmäehdotus on tänään robottien määrätessä veronkorotukset ilman minkäänlaista harkintaa ajankohtaisempi kuin 10 vuotta sitten. Se huomioi, että kirjanpitäjä ja yrittäjä ovat inhimillisiä ihmisiä ja sen, ettei missään työssä kukaan pysty virheettömyyteen.


Veronkorotusmaksua kuitenkin tarvitaan, jotta verotietojen ilmoittamisen kurinalaisuus säilyisi. Ja tietenkin sen alkuperäisen tavoitteen: laittoman verovälttelyn ennaltaehkäisemiseksi ja toteutuneena siitä rankaisemiseksi. Mutta korotusten tulee olla kohtuullisia silloinkin kun yrittäjä ei ole parhaimmillaan viranomaisvaatimusten täyttämisessä.


Hieman vastaava pisteytys on liikennerikkomuksissa. Poliisin on harkittava ajokieltoon määräämistä, jos ajokortin haltija syyllistyy vuoden kuluessa vähintään kolmeen tai kahden vuoden kuluessa vähintään neljään liikennerikkomukseen. Tässäkin tehdään harkinta, eikä ajokortin poisottaminen ole automaattista.


Leikkauksessa virheen tehnyt lääkäri ei saa rangaistusta, vaikka virhe olisi johtanut potilaan kuolemaan. Maahanmuuttohaastattelussa tahallisesti valehdellut turvapaikanhakija ei saa rangaistusta ja saa Suomessa samat oikeudet kuin rehellinen hakija. Yhteiskunnallista ja henkilökohtaista haittaa aiheuttanut virkamies, esimerkiksi verotarkastaja, ei saa mitään rangaistusta, eikä hänen virheensä aiheuttamia kustannuksia korvata verovelvolliselle, vaikka tarkastuksen perusteella annetut jälkiverot kumottaisiinkin. Koronarokotteesta on sovittu valmistajien kanssa, ettei lääketehtailla ole mitään vastuuta rokotteen aiheuttamista seurauksista.


Veronkorotusuudistus 2018

Veronkorotusuudistuksen tarkoituksena on ollut automaattisten korotusten merkittävä lisääminen, vaikka muuta esitetään. Kohtuuttomimpia korotuksia alennettiin, mikä ilmeisesti on vain tilapäinen ratkaisu pahimman kritiikin välttämiseksi. Muutaman vuoden kuluttua veronkorotukset tullaan moninkertaistamaan (ennuste sen mukaan mitä aiemmin on tehty).


Verottaja on uudistuksen avulla luonut robottihirviön, joka kaivaa tuhkatkin pesästä. Ja luo tyhjästä rahaa kuten EKP:n rahanpainokone.


Veronkorotus on pääsääntöisesti 10 prosenttia verovelvollisen vahingoksi määrätyn veron määrästä. Veronkorotus on vähintään 15 prosenttia ja enintään 50 prosenttia, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti on toistuvaa; tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista. Jos vero on määrätty arvioimalla, veronkorotus on 25 prosenttia arvioidun veron määrästä.


Verottaja tiedotti uudistuksesta: ”Seuraamusmaksuja ovat veronkorotus ja myöhästymismaksu. Veronkorotus määrätään edelleen seuraamuksena siitä, että verovelvollinen on laiminlyönyt verolainsäädännön mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa. Uudet veronkorotussäännökset ovat aiempaa kaavamaisemmat. Veronkorotuksen määräämiseen ja suuruuteen liittyvää viranomaisen tapauskohtaista harkintavaltaa on supistettu. Tällä pyritään parantamaan seuraamuskäytännön yhtenäisyyttä, ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Uusi seuraamusmaksu, myöhästymismaksu, korvaa veronkorotuksen eräissä tilanteissa, joissa veroilmoitus tai ilmoitettavat tiedot on annettu myöhässä. Myöhästymismaksu on kiinteämääräinen.” Rivien välistä voi lukea, että tavoitteena on robottien tekemä verottaminen.


Yhtiö oli maksanut yrittäjälle kilometrikorvausta 20 euroa, jota kirjanpitäjä ei ollut huomannut. Se tulee ilmoittaa tulorekisteriin viiden päivän sisällä maksusta. Korvaus on veroton, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Sitä ei lasketa edes tuloksi. Ennen tulorekisteriä nämä verottomat korvaukset ilmoitettiin kerran vuodessa tammikuussa kalenterivuoden päätyttyä. Heti kun kirjanpitäjä asian huomasi, hän teki heti ilmoituksen ja seurauksena oli 135 euron veronkorotus, jonka kirjanpitäjä joutui maksamaan. (Kysyttäessä olisin neuvonut, että myöhentää maksupäivää ilmoituksessa, jolloin sakkoa ei olisi määrätty).


Valtio vie aina omansa. Jos tilitoimisto maksaa sopimuksen mukaisesti kirjanpidossa tehdystä merkintävirheestä aiheutuneen veronkorotuksen, saa tilitoimisto vähentää maksun verotuksessa vahingonkorvausmaksuna. Mutta mutta, maksettu vahingonkorvaus on asiakasyrityksen verotuksessa veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa. Veronkorotusta ja viivästysseuraamusta asiakas ei saa vähentää tuloverotuksessa. Teet mitä teet, valtio voittaa aina.


Robotti ja tekoäly ovat ihmisten luomia

Veronkorotukset pikkuasioista ovat seurausta verotuksen automatisoinnista. Ja hyvä esimerkki siitä, että automaatio tehdään kasvottomaksi, epäinhimilliseksi ja toteutetaan virheellisesti. Automaation tehtävä on siirtää resursseja siihen, mihin ihmistä tarvitaan. Asiakkaan palveluun. Nyt automaatio on toteutettu ilman mahdollisuutta puuttua inhimillisesti ylilyönteihin.


Verottajan robotit ovat IT-ammattilaisten luomia verohallinnon ihmisten määrittelemistä säännöistä. Tekoälyä voidaan ohjata keksimään uusia 20 euron nollaveroeriä, ja verottamaan enemmän tyhjästä kuin verohallinnon asiantuntijat osaisivat.


Robottien avulla verohallinto on luonut sakkorysiä, joilla se kerää valtiolle maksuja samaan tapaan kuin liikenteessä laitettaisiin heti alentuvan nopeusrajoitusmerkin jälkeen valvontakamera.


MUTTA MUTTA. Suomi tarvitsee yrityksiä, yrittäjiä ja kirjanpitäjiä. Heidän kiusaamisensa ei ole luonnonlaki. Robotit voidaan ohjelmoida inhimillisen yhteiskunnan toteutumiseksi. Eikö ihmisten pidä olla samanarvoisia ja yhdenvertaisia. Robotin ei tarvitse reagoida nollaeriin mitenkään. Jos on muutaman sadan euron ero vuodessa kuukausi-ilmoitusten ja vuosi-ilmoitusten välillä, ei niistä pidä vaatia selvityksiä. Korkeintaan voidaan lähettää viesti, että ollaan havaittu 300 euron ero näissä ilmoituksissa: parempaa onnea ensi vuonna!


Veronkorotusmiljoonat

Suomessa yritystietojen tilastointi on auttamattoman hidasta. Viimeisin tilasto veronkorotuksista on vuodelta 2019.

Tilastoja 2014 ja 2019 vertaamalla ihmettelee, voiko korotuksia olla näin vähän: vain 19 miljoonaa euroa vuonna 2019. Jotkut verojen välttelystä määrättävät veronkorotukset ovat olleet miljoonia euroja. Tosin valtio on hävinnyt niitä juttuja etenkin siirtohinnoittelun veronkorotuksista. Tilastointimenettelyistä ei ole tietoa: onhan mahdollista, että valtion häviöt on vähennetty 2019 korotusmääristä, eivätkä sanktiot ja purut kohtaa toisiaan. Esimerkiksi Nokia Renkaille valtion kärsimä tappio ei selitä saajien määrän puolittumista.


Korotusten ”saajien” määrä on puolittunut viidessä vuodessa.


Robottien käyttöönoton voisi olettaa saajien määrän merkittävästi lisääntyvän. Kun vuoden 2020 luvut saadaan, ollaan merkittävästi luotettavammalla pohjalla.


Tilastoluvuissa ovat vain tuloverotuksesta määrätyt veronkorotukset. Oma-aloitteisten verojen veronkorotusten suuruusluokista verohallinnolla ei ole valmiita tilastoja, mutta kirjanpidon kautta nähdään niiden vuosikohtaiset kokonaiseuromäärät. Vuonna 2020 alv-veronkorotuksia oli yhteensä 6,0 miljoonaa euroa ja ennakonpidätyksillä veronkorotuksia oli 1,2 milj. €. Muiden verolajien veronkorotusmäärät ovat pieniä.


Tulorekisteristä tulee valtiolle uusi rahasampo. Se otettiin käyttöön 2019. Ensimmäisenä vuotena sakkoja ei määrätty jokaisesta risahduksesta, mikä selittää osan vuoden 2019 pienistä lukumääristä.


Yhden palkkatietoilmoituksen unohtaminen ja ilmoittaminen seuraavan kk-palkan yhteydessä johtaa 100 euron sakkoon (3 euroa/päivä).


Tyhjästä verottaminen on mahdollistettu eduskunnan hyväksymässä laissa, jonka mukaan jos veroa ei määrätä, veronkorotus on enintään 200 euroa.


Yhteisökaupan yhteenvetoilmoituksen sakkorysä

Esimerkki: arvonlisäverotuksen oma-aloitteinen kk-ilmoitus jätetään 12. päivään mennessä verokuukautta seuraavan toisena kuukautena. Esimerkiksi tammikuun ilmoitus jätetään viimeistään 12. maaliskuuta.


Jostain käsittämättömästä syystä tammikuussa tehty EU-myynti on ilmoitettava jo 20. päivänä seuraavaa kuukautta. Ilmoitus ei johda verotukseen, vaan sitä käytetään EU:n kattavassa rajat ylittävässä valvontamenettelyssä kuukausien jälkeen, jopa vasta vuoden kahden jälkeen. Mitä pitemmälle EU viivästyttää omia töitään, sitä vaikeammaksi tulee vastata selvityksiin. Ehkä tässäkin on taustalla sakotuksen lisääminen.


Myöhästymisestä määrättävä laiminlyöntimaksu on 100 euroa, kun ilmoitus on myöhässä enintään 45 päivää. Jos ilmoitus on myöhässä yli 45 päivää, on laiminlyöntimaksu 200 euroa.


Tilitoimiston asiakkaat tuovat kuukauden kirjanpitoaineistonsa usein seuraavan kuukauden vaihteessa, jolloin määräpäivä on ylittynyt. Monilla EU-kauppaa on vain 1-2 tapahtumaa kuukaudessa ja summat ovat pieniä. Siksi käy jopa niin, että sakko on suurempi kuin EU-kaupasta saatu myyntitulo. Asiasta on valitettu lukuisia kertoja verohallintoon ilman vaikutuksia. Kukapa nyt siirtäisi sakkorysää parisataa metriä kauemmas nopeusrajoitusmerkistä.


Kansalaistottelemattomuus on paras keino välttää kohtuuton laiminlyöntimaksu. Olen kaikille kysyjille sanonut, että siirtäkää ilmoitus seuraavalle kuukaudelle, jolloin sakkoa ei määrätä.


Tahallinen ja aivan turha sakotus

Jos lasket arvonlisäveron alarajahuojennuksen väärin ja siitä tulee selvityspyyntö ja annat uuden korvaavan ilmoituksen ennen kuin ilmoituksen jättämisen eräpäivä edes on, niin siitä tulee 10% veronkorotus, koska korjaaminen ei ollut oma-aloitteista. Joskus vanhoina hyvinä aikoina verohallinnosta soitettiin, että hei tarkistatko nuo summat, mutta ei enää.


Outoa tässä on se, että verohallinto itse laskee annettujen tietojen perusteella huojennuksen määrän. Tätä määrää verottaja vertaa ilmoitettuun. Oikeutettu kysymys kuuluu: miksei verottaja merkitse laskemaansa tietoa itse verovelvollisen tietoihin, jolloin mitään ilmoitusta ei edes tarvita.


Tähän lienee kaksi syytä. Yllättävän usein verovelvollinen ei tiedosta tällaista rajaa lainkaan, jolloin se ei tee ilmoitusta. Palautettava vero jää tällöin valtion voitoksi. Tämän täytyy olla tietoista verovälttelyä valtion puolelta. Toinen syy on se, että verottajan laskeman ja ilmoitetun tiedon erotessa, valtio pääsee sakottamaan veronkorotuksella. Kumpi syy tahansa, ja varmasti molemmat, johtunee valtion suuresta alijäämästä. Sitä yritetään pienentää kaikin keinoin ja mikäs on parempi keino maksujen korottamiseen kuin lisätä tieliikenteeseen kameroita ja kehittämällä ohjelmistorobotteja kansalaisten valvontaan ja sakottamiseen.


Esimerkkejä suurista veronkorotuksista

Työssäni olen joutunut selvittämään muutamia suuria veronkorotuksia (veropetosjuttujen korotuksia en ole hoitanut). Pienellä mikroyrityksellä oli tytäryhtiö. Molemmat menivät huonosti ja yhtiöt lopetettiin. Tytäryhtiö oli ehditty lopettaa ja kirjanpitäjä oli merkinnyt emoyhtiössä osakkeiden tasearvon kuluksi. Emoyhtiössä oli suuret vahvistetut tappiot ja viimeinenkin vuosi oli tappiollinen enemmän kuin osakkeiden kulukirjaus oli. Emolle määrättiin 10.000 euron veronkorotus. Valitukseni jälkeen korotus puolitettiin. Koska vastuulliset eivät halunneet konkurssimerkintää tietoihinsa, he maksoivat korotuksen omista rahoistaan.


Toisessa tapauksessa konserniavustus oli merkitty veroilmoituksessa väärään lokeroon. Tilinpäätökset olivat oikein tehdyt. Virhe ei vaikuttanut verotukseen, mutta siitä määrättiin 15.000 euron veronkorotus. Sekin puolitettiin valituksen jälkeen. Vaikka laki puhuu tahallisesta verojen välttelystä, ei verottaja välitä näistä rajoista, vaan roiskii veronkorotuksia miten sattuu kulloinkin virkailijan päivä on sujunut.


Nuo tapaukset olivat ennen uudistusta. Uudistuksen jälkeen oli tehty arvonalennus (joka sinänsä voi olla myös verotuksessa vähennyskelpoinen). Nyt korotus oli vain 2 % arvonalennuksen määrästä.


Verokäytännössä on ollut kummallinen tapa, jossa mikä tahansa virhe esitetään tahallaan tai tuottamuksellisesti tehdyksi. Näin on voitu määrätä suuret rangaistukset. Jokainen ymmärtää, ettei tilitoimistolla ole mitään syytä tehdä tahallaan asiakasta kuulematta virhe kirjanpitoon tai veroilmoitukseen. Verottaja näkee omista papereistaan, ettei kyseinen kirjanpitäjä tai yritys ole koskaan tehnyt mitään verovälttelyä, mutta silti verottaja ottaa tahallaan-moukarinsa käyttöön yksittäisen virheen sattumisen jälkeen. Olen ollut mukana lukuisissa valituksissa avustajana, eikä verottaja ole koskaan mitätöinyt tällaista väitettään.


Veronkorotuksen tosiallinen suuruus moninkertainen

Ennen vuotta 2018 yleinen veronkorotus pienistäkin virheistä oli 800 euroa. Vaikka verohallinnon ohjeissa oli ehdollinen ja maksimikatto, tätä sanktiota käytettiin surutta. Ohje oli silloin ”, voidaan verovelvolliselle määrätä enintään 800 euron suuruinen veronkorotus. Tähän ehdottomuuteen liittyi kummallinen käytäntö: valittamalla korotuksen sai poistettua kokonaan tai puolitettua. Idea verottajalla oli, että sakotetaan mahdollisimman paljon, kyllä joku aina jättää valittamatta.

Esimerkki: yhtiön palkanlaskija oli merkinnyt verokorttitiedon virheellisesti palkanlaskentaan, mutta ennakonpidätys oli oikein laskettu. Yhtiö sai 800 euron veronkorotuksen – tyhjästä.


800 euron maksua ei saa vähentää verotuksessa, joten sen maksamiseksi on yhtiön ansaittava voittoa 1000 euroa (1000 – 20 % yhteisövero = 800 eur). Jos yrityksen myyntikate (myynti ./. arvonlisävero ./. myytyjen tavaroiden kulut sis. työntekijän palkka) on 25 %, veronkorotuksen maksamiseksi on saatava liikevaihtoa lisää 4000 euroa, mistä joudutaan maksamaan 960 euroa arvonlisäveroa. Näin 800 euron veronkorotus muuttuu 1960 euron sakkorangaistukseksi.


Tilitoimistoon palkatun kirjanpitäjän työtunnin kate on noin 10-15 euroa. Yhden virheen takia hänen koko kuukauden työsuorituksensa joudutaan käyttämään yhden 800 euron veronkorotuksen maksamiseen.


Tilitoimistossa jokaisen työntekijän tai yrittäjän tekemä virhe vähentää yrittäjän tuloa, sillä työntekijät eivät itse maksa tekemänsä virheen aiheuttamia menoja. Sopimusten mukaan tilitoimisto maksaa yleensä tilitoimiston tekemästä virheestä aiheutuneen veronkorotuksen. Lisäksi yrittäjätuloa vähentää yrittäjän asian selvittämiseen ja mahdolliseen oikaisuvaatimukseen ja valituksiin käyttämä työaika, mikä on pois asiakastöistä.


Vuoden 2018 tilastotietojen mukaan pahoinpitelystä yksittäisrikoksina tuomituista 5500 henkilöstä 2/3-osaa sai sakkotuomion, joka neljäs ehdollista, joka 25:s yhdyskuntapalvelua ja joka 14. ehdotonta vankeutta. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 48.


Poliisin sakkolaskurin mukaan väärän verokorttitiedon merkintä ilman verovaikutusta vastaa aika rankkaa pahoinpitelyä. Kirjanpitäjälle olisi edullisempaa potkia vanhoja ihmisiä sairaalakuntoon torilla kuin tehdä yhden merkin mitätön virhe työssään.


Veronkorotuksia ei aina automaattisesti palauteta

Joskus verottaja on katkera yritysten rahoista ja tekee kiusaa kaikin mahdollisin tavoin. Tulen kertomaan myöhemmin tarkemmin tapauksesta, jossa verotarkastajat hävisivät oikaisulautakunnassa 100-0. Verottaja ei kuitenkaan palauttanut kuin väärin perityt arvonlisäverot, mutta ei veronkorotuksia. Verottaja ei osannut itse edes laskea, paljonko veroja olisi tullut palauttaa. Se vaati, että yritys tekee uuden oikaisuvaatimuksen veronkorotusten osalta. Kuukausien väännön jälkeen verottaja suostui palauttamaan suurimman osan korotuksista, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Näin se näännytti yrittäjän ja kirjanpitäjän ja valtio sai muutaman tuhat euroa hyvityksenä kymmeniä tuhansia euroja maksaneesta verotarkastuksesta. Lasken tarkemmin erillistä kirjoitusta varten. Tuskin 100.000 euroa tulee riittämään. Yrityksen tuhoamisesta ja aiheutetusta lisätyöstä ei valtio tietenkään korvaa mitään.


Tapaus on esimerkki viranomaisten yleisemmästä menettelystä, jossa yhteiskunnalle ja kansalaisille aiheutetuista kuluista ei välitetä pennin hyrrää. Puuhataan vaan kaikkea, koska laki ei kiellä puuhastamasta.


Pahinta, mitä tästä himoverottamisesta seuraa

Kirjanpitäjä T: ”Juuri näiden juttujen vuoksi olen jättämässä koko alan. Toi verottajan touhu on niin stressaavaa. Suomessa lääkärikin voi tehdä työssään ilman rangaistusta virheen, jonka tuloksena voi lähteä potilaalta henki, mutta kirjanpitäjän täytyy olla työssään täysin virheetön. Varmaan toista ammattia ei edes ole, jossa virheettömyyden vaatimus on tätä luokkaa.”


Kirjanpitäjä K: ”Tämäpä juuri. Tiedän parikin nuorta, jotka tilitoimistoalaa kokeiltuaan vaihtoivat toiselle alalle. Eikä kuulemma ole ikävä takaisin: ainainen kiire (liian vähän aikaa per asiakas), ohjelmien automaatioon pitäisi luottaa (ei aikaa tarkastaa) ja kaiken pitäisi mennä aina oikein.”