Yrittäjien verojen nosto ei investointeja lisää. Piste.


Kuva Ilta-Sanomat. Juttu on tavanomaista nykyjournalismia. Kysymykset ovat hyviä, vastaukset bullshittiä eikä toimittaja tee taustoitusta lainkaan.

Vasemmistoliitto esittää opetusministeri Jussi Saramon suulla osinkoverotuksen kiristämistä.


Saramo väittää, että ”kaikkien ekonomistien” mielestä osinkoverojen korottaminen kannustaa investoimaan lyhytnäköisen rahastamisen sijasta. YLE:n kielenkäytössä "kaikki ekonomistit" tarkoittaa EU-apupaketin kannattajia. Aivan naurettava väite. Taloustieteen aakkoset sanovat, että verotuksen kiristyminen (millä tahansa parametrisoinilla) vähentää investointeja. Saramo näyttäköön sen mallin, joka tuottaa vastakkaisen tuloksen.


Päättäjiä, eikä etenkään vihervasemmistolaisia saa ymmärtämään, että kun otetaan aikaperspektiiviksi 20 vuotta, maksaa osakeyhtiön perustanut yrittäjä samoista tuloista enemmän veroja kuin palkansaaja yhtä suurista tuloista. Vaikka 20 vuotta on elämässä lyhyt aika olla töissä tai yrittäjänä, vain harvat poliitikot pystyvät hahmottamaan asiaa. He keskittyvät yhteen vuoteen, eivätkä sitäkään näe oikein. Tässä kirjoituksessa otetaan yhden suomalaisen arvostetun yrityksen yksi vuosi ja arvioidaan sitä vastaan ministeri Saramon puheet.


Ja esitetään lopun liitteessä kuinka paljon veroja maksetaan Saramon tuloista sekä "Saramo-Lomat Oy:n" samansuuruisista tuloista.


Valhetta, valhetta kaikki on vain


Jokainen taloudellisesti järkevä ihminen nostaa osakeyhtiöstä osinkoja niin paljon kun se on 7,5-8,5 %:lla mahdollista. Mutta se ei tarkoita sitä, että kyse olisi lievästä verotuksesta. Eikä kyse ole maksimiosingoista.


Sillä yhtiön tuloksesta maksama 20 %:n vero on ikään kuin osingon ennakkovero. Eikä 20 % riitä mihinkään, koska harvoin yhtiö voi jakaa koko voiton osinkoina. Raha on jätettävä yhtiöön investointeja varten ja maksuvalmiuden ja työllisyyden turvaamiseksi huonoina aikoina (kuten nyt korona).


Virossa vero maksetaan vasta kun omistaja nostaa tuloa palkkana tai osinkona. Jos Suomessa olisi vastaava järjestelmä, yhtiö ei maksaisi veroa, mutta osingosta maksettaisiin 44 %:n vero (nykyinen yhteisövero 20 % + pääomatulovero 30 % osingosta -> 24 % = 44 %).


Suomessa yhtiön voi perustaa ilman osakepääomaa. Jos yritys on tuottanut voittoa ennen veroja vuosien aikana 10 vuodessa 100.000 euroa/vuosi eli yhteensä miljoona euroa, on se maksanut veroja 200.000 euroa. Oletetaan, että kaikki voitot on jätetty yhtiöön. Vuotena 11 listaamattoman yhtiön osakas voisi nostaa Saramon laskuopin mukaan 64.000 euroa osinkoa, jonka vero on 7,5-8,5% ”vain” 5140 euroa. Sen saamiseksi on pitänyt yhtiön maksaa veroa 200.000 euroa. Aika huono diili. Tätä yliverotusta ministeri väitti verotueksi, jonka määrä on 400 miljoonaa euroa vuodessa.


Vasemmiston "verot kansan verta juo"

Suomalainen sananparsi


Jussi Saramo on koko ikänsä julkisista verorahoista ansionsa saanut vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Suomen vt opetusministeri, joka sai eduskuntavaaleissa 2019 Uudellamaalla 3502 ääntä, jotka riittivät eduskuntaan. Ministeriksi päästyään Saramo on voimistanut veropuheitaan vaatimalla pörssin ulkopuolisille yrityksille tiukempaa osinkoverotusta. Tässä kirjoituksessa tehdään Saramon puheista faktan tarkistus vertaamalla hänen esitystään suureen suomalaiseen sukuyhtiöön.


Vielä 1960-luvulla jokaisella kommunistilla oli kunnia-asia elättää itsensä ja perheensä omalla työllään. Tänään yhteiskunta on tulvillaan erilaisia maistereita ja taivaanrannan maalareita, joiden mielestä yhteiskunta on heitä varten. Heillä on oikeus kaikkeen ilman velvollisuuksia. Oikeus hankitaan populistisilla puheilla siitä kuinka ollaan köyhien ja sorrettujen asialla. Näissä puheissa yrittäjät esitetään edelleen lahtareiksi, joita voidaan verottaa lisää ja enemmän, jotta näillä tyhjän puhujilla riittäisi jatkossakin mammonaa tuhlattavaksi. Mutta pää tulee vetävän käteen. EKP:n rahanpainamiskone tulee yskimään ja tämä keinotekoinen velkayhteiskunta romahtaa. Mistä sitten saadaan rahaa edes elämän perustarpeisiin kun kaikki yrittäminen on Suomessa lyöty kanveesiin.


Oy Karl Fazer Ab

Karl Fazer syntyi Helsingissä 1866. Hän oli sveitsiläissyntyisen turkkurin Eduard Fazerin kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Fazer on paras esimerkki Suomeen tulleesta maahanmuuttajasta. Kaikki suomalaiset tietävät Fazerin Sinisen. Suklaata ja paljon muuta tekee edelleen perheyhtiö, jonka palveluksessa työskentelee suvun jäseniä neljännessä polvessa.


Fazerin tuotteita viedään 40 maahan. Suomen lisäksi yritys toimii Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Venäjällä, Virossa, Latviassa ja Liettuassa.


Yhtiön omistus jakautuu noin 80 Karl Fazerin perilliselle.


Yhtiöllä oli 2019 7532 työntekijää, joista yli 6600 Suomessa.


Maksetut osingot ja verot


Yhtiö maksoi vuodelta 2019 omistajilleen 57,5 miljoonan euron osingot vuonna 2020, josta osakkaat maksavat pääomatuloveroa 4,9 miljoonaa euroa (8,5 %).


8 % yhtiön nettovarallisuudesta (omasta pääomasta) on 60 miljoonaa euroa, eli enemmänkin olisi "lievän verotuksen" osinkoja voitu maksaa.


Fazer-konserni on maksanut vuonna 2019 yhteisöveroja 13,6 miljoonaa euroa, joista suurin osa Suomeen. Verojen määrä on 26,3 % voitosta ennen veroja 51,6 miljoonaa euroa.


Vertailun vuoksi: ulkomaille lahjoitettu sähköverkkoyhtiö Caruna maksoi 2019 veroja 4,8 % voitostaan. Pörssiyhtiö UPM Kymmene maksoi 2019 voitostaan veroja 17,9 %.


Suomen hallitus voisi joka kokouksensa aluksi rukoilla sitä, ettei suomalaista omistusta myydä ulkomaille, eikä suomalaisia yrityksiä listattaisi pörssiin.


Investoinnit


Konserni investoi 2019 koneisiin ja muihin hyödykkeisiin 56,7 miljoonaa euroa (nettoinvestointi) sekä uusien liiketoimintojen hankkimiseen 38,8 miljoonaa euroa (nettoinvestointi). Valtaosa investoinneista on tehty Suomeen.


Mihin isommat rahat käytettäisiin


Hallituksella on koko ajan iso säkki avoimena kivoihin kohteisiin. Mutta mihin Suomessa investoitaisiin?


Investointien tekemistä rajoitetaan vihervasemmiston ympäristöunelmilla (esimerkiksi Kuopion sellutehdas ja turvetuotannon alasajo). Suomen kilpailukyky on heikko korkeiden kustannusten takia. Työvoiman saannissa on ongelmia, koska joutenolo on tehty houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Suomi on toisaalta ylikoulutettu teollisuuden ja rakentamisen työvoimaksi. Suomen julkinen sektori vie paitsi rahat myös työvoiman. Maistereita ei ruumiillinen työ kiinnosta. Yritysten byrokratiakustannuksia on koko ajan lisätty ja edelleen lisätään.


Toimivia yritysten toimintaedellytysten parannuksia ei Suomessa saa läpi: esimerkiksi paikallista sopimista. Tuotannolliset investoinnit eivät ole kasvaneet Suomessa vuoden 2007 jälkeen. Miten tähän auttaisi yrittäjien kireämpi verotus.


Suomi on yritysvihamielinen maa. Jos yritysten ja yrittäjien verotusta edelleen kiristetään ja osingot nähdään vihamielisesti, ei tänne kukaan investoi. Suomalaiset päättäjät haluavat antaa rahamme ulkomaille – räikeimpänä tekona sähköverkkomonopolin myynti. Se nostaa myös yritysten energiakustannuksia.


EU-elpymispaketin rahat eivät kannusta yritysten investointeihin. Rahat käytetään ilmastonmuutoksen vastaisten toimien ja kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon, digitaaliseen transitioon, terveydenhuoltoon, eriarvoisuuden vähentämiseen ja alueellisten erojen tasaamiseen, taloudellisen kilpailukyvyn varmistamiseen ja tuottavuuden uudistamiseen sekä oikeusjärjestelmän vahvistamiseen. Hienoja sanoja, joista ei tule mieleen uusia yritysinnovaatiota. Sitä enemmän mahdollisuuksia huijata rahat erilaisille mafiosoille. (Esimerkit Latviasta, joka saa Suomen tavoin kaksi miljardia euroa elvytysrahaa).


Automaatio, robotit ja digitalisaatio vie lähivuosina kolmasosan työpaikoista. Tämän vaatimat investointirahat menevät suurelta osin globaaleille toimijoille, joita Suomessa ei juurikaan ole.


Yhtiön maksamat verot ennen vuotta 2019


Vasemmistoliitolla on kommunistien logiikka. Se lähtee siitä, ettei yritys ole kenenkään oma ja se kuuluu valtiolle. Fazerit ovat vain vuokralaisia omassa yhtiössään, jonka päätehtävä on tuottaa tuloja valtiolle, jotta poliittiset päättäjät voivat käyttää rahoja kaikkeen kivaan maailmalla. Vain tällä logiikalla voidaan jaetut osingot ja yhtiön maksama vero käsitellä yhteiskunnallisesti erillisinä.


Tilinpäätöksistä voidaan arvioida yhtiön maksamien verojen määrää vuosikymmenten aikana. Näin iso perheyhtiö on rahoittanut toimintansa tulorahoituksella, josta on maksettu verot. Konsernin oma pääoma on 750,4 miljoonaa euroa*. Eurot ovat nimellisrahaa, joten inflaatiokorjausta niissä ei ole. Voidaan arvioida, että suurin osa on pääomasta on verotettu 20-29 %:n verokannalla. Jos arvioidaan keskimääräiseksi verokannaksi 25 % (2021 se on 20 %), on maksettu sellaisia veroja, joita ei ole käytetty osinkoihin, 250 miljoonaa euroa. Tässä on arvioitu, että aiemmin maksetut osingot on maksettu voitoista, joista on maksettu kulloinenkin yhteisövero. *)Nettovarallisuus on yleensä (emo)yhtiön oma pääoma. Arvoa voidaan korottaa tytäryhtiöiden nettovarallisuusarvoihin, minkä vuoksi tässä käytetty konsernin omaa pääomaa.


Ministeri Saramolle rautalangasta: Yhtiö on maksanut 250 miljoonaa euroa veroja yhtiön 750 miljoonan euron voitoista, jotka on jätetty yhtiöön investointeja ja toiminnan rahoitusta varten. Ministerin väite ”… verojärjestelmä ei kannusta yrityksiä investoimaan, vaan yrityksen omistajia nostamaan yrityksestä maksimiosingot” on täyttä bullshittiä.


Arvonlisävero


Karl Fazerin tuotteet ovat elintarvikkeita, joiden arvonlisävero on 14 %. Kotimaan liikevaihdosta 583 miljoonaa euroa on laskutettu arvonlisäveroa 82 miljoonaa. Toki voidaan väittää, että kuluttajat sen maksavat. Ja että makeisia myyvät kaupat vähentävät Fazerin laskuttamat verot. Oma näkemykseni on, että arvonlisävero on työn verotusta, koska se maksetaan palkoista, palkkojen sosiaalikuluista, yrittäjätulosta ja rahoituskuluista (eli arvon lisästä). Jos yrittäjä lopettaa toimintansa, jäävät arvonlisäverotulot saamatta, ellei kuluttaja käytä rahojaan toiseen tuotteeseen tai palveluun kotimaassa.


Työntekijöiden palkkojen verot ja maksut


Karl Fazer työllistää Suomessa yli 6600 työntekijää ja ulkomailla 900. Konsernin maksamat palkat olivat 250 miljoonaa euroa. Tässä arvioinnissa on laskettu Suomessa maksettujen palkkojen määrä henkilökunnan suhteessa (6600/7500) eli 220 miljoonaa euroa (88%). Suomen valtio ja kunnat ovat saaneet palkoista verotuloja 40 miljoonaa euroa sekä työeläkeyhtiöt ja muut palkkaperustaiset rahastot Fazerin maksamista palkoista eläke- ja muita maksuja yli 50 miljoonaa euroa.

Fazerin Sininen on Suomen rakastetuin suklaa

Eikä tässä läheskään kaikki. Fazer-konserni on maksanut 407 miljoonaa euroa muista palveluista ja hankinnoista tuotantoaan varten ja 293 miljoonaa euroa toiminnan kehittämisen ja pyörittämisen liiketoiminnan muita kuluja. Näissä 700 miljoonassa on paljon suomalaista työtä. Palkkakulujen osuus näissä ostoissa on 400 miljoonaa euroa. Voidaan arvioida, että Fazer työllistää oman henkilökuntansa lisäksi välillisesti enemmän suomalaisia. Fazerilla ja alihankinnoissa töissä olevat elättävät näillä rahoilla perheensä. Ja vielä. Fazer työllistää ruokakauppoja, kioskeja, kahviloita, ravintoloita myymiensä tuotteiden myötä. Jos esitän, että Fazerista saa elantonsa Savonlinnan kokoinen kaupunki eli 30.000 suomalaista, on luku todennäköisesti alakanttiin laskettu.


Eikä tässä ole laskettu niitä virkamiehiä, jotka on verorahoilla palkattu.

Ministeri Saramo ilmeisesti työllistää ministeri Andessonin viisi hyväpalkkaista erityisavustajaa. Kaikki he saavat palkkansa niistä rahoista, joita Fazer ja muut suomalaiset yritykset veroina maksavat. Toivoisi Saramolta nöyryyttä ja kiitollisuutta yrityksiä kohtaan.


Perintövero


Fazerilla on jo neljäs sukupolvi työssä, mikä on Suomessa harvinaista. Jopa kolmas sukupolvi yhtiön omistajina on poikkeuksellista Suomessa. Neljä sukupolvea tarkoittaa, että yhtiössä on tehty jo kolme kertaa sukupolvenvaihdos ja maksettu perintöverot.


Koska omistajia on yli 80, perilliset eivät voi saada sukupolvenvaihdos-huojennusta* verotuksessa, vaan vero maksetaan täysimääräisenä. Arvioidaan, mitä maksettaisiin lahja- ja perintöveroja kun yhtiö siirretään viidennelle sukupolvelle, jossa perinnön saa lähisukulainen. Kahden vuoden kaikki osingot menisivät perintöveroon. (Huojennuksen saa, jos omistaa yli 10 % ja on töissä yhtiössä.)


Jos Saramon toive toteutuu, se tarkoittaisi, että yli 4 vuoden ajalta kaikki osingot menisivät perintöveroon.


Kaikkien 80 osakkaan omistuksen siirtyminen lähisukulaiselle tuo valtiolle perintöveroja yli 100 miljoonaa euroa.


Koska Fazer on perheyhtiö, sen osakkeita ei voi myydä käytännössä kenellekään, eikä perheen muiden jäsenten kannata niitä ostaa hintaan, joka osakkeilla pörssissä olisi. Perintöverorahat on otettava yhtiöstä osinkoina. Tässä on juuri se syy, miksi suomalaiset yhtiöt niin usein myydään sijoittajille tai ulkomaalaisille isoille yhtiöille. Ostajien on saatava kauppahinta yhtiöstä keinolla millä hyvänsä, mikä johtaa toimintojen saneeraamiseen ja pilkkomiseen sekä hintojen korotuksiin, jos se on suinkin mahdollista. Näin yritysten satavuotinen historia voidaan tuhota muutamassa vuodessa.


Pörssiyhtiöiden osingoista ei veroja makseta

Juttu vuodelta 2017. Tuskin tilanne on olennaisesti muuttunut

Vasemmistoliitto haluaa muutosta listaamattomien osakeyhtiöiden verotukseen. Monet pörssiin sijoittajat ovat pitäneet listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta liian edullisena, mikä hillitsee yhtiöiden listautumista (pelurien alustaksi). No ahneus voittaa verotuksenkin. Paitsi parhaat kotimaiset perheyhtiöt, jotka eivät pörssiin ole lähteneet. Tosin valitettavan usein perheen toinen tai viimeistään kolmas sukupolvi ei halua ottaa yrittämisen riskiä ja myyvät perheyhtiön – pörssisijoittajille tai liian usein ulkomaille.


Asiassa on iso ero. Sijoittajat ostavat osakkeita toisiltaan ja he käyttävät (toivottavasti) siihen omia ylimääräisiä rahojaan. He eivät osallistu mitenkään yhtiön toimintaan, mitä nyt jotkut käyvät kerran vuodessa yhtiökokouksissa. Osakekauppa on nykyään yhä enemmän nanosekuntipeliä, jossa tietokoneet ohjelmoidaan tekemään ostoja ja myyntejä automaattisesti pörssikurssin muutoksia pelivälineenä käyttäen. Pörssiyhtiöt voivat saada markkinoilta rahaa paljon helpommin ja halvemmalla kuin pienet perheyhtiöt – osakeanneilla, erilaisilla velkakirjoilla ja rahalaitoslainoina. Pörssiyhtiön vaikeudet eivät vaikuta osakkeenomistajan elämään mitenkään (esim. Stockmann pl suvun omistus).


Listaamattomien yhtiöiden omistajat ovat yhtiössä mukana aktiivisesti – usein koko perhe. Se on elämäntapa jo lapsuudesta alkaen. Kyse on heidän elämästään, työpaikastaan, elannostaan sekä sitoutumisesta ja riskinotosta. Monet ovat laittaneet asuntonsa pantiksi yhtiön veloista. Sukupolven-vaihdoksissa joudutaan maksamaan lahja- tai perintöveroa, johon rahaa ei voi saada muutoin kuin yhtiön jakamista osingoista. Usein verojen maksuajat joudutaan sopimaan vuosien mittaisiksi ja korko on sikamaisen korkea 7 %. Osakkeita ei voida myydä, jos perhe haluaa jatkaa yrityksen toimintaa. Verotuksen ja rahoitusvaikeuksien takia suomalaiset yritykset myydään yhä nopeammin ulkomaalaisille. Ja se tietää kylmää kyytiä suomalaiselle verotukselle.


Helsingin pörssin yhtiöiden omistuksesta 45