Tietokoneet elämässäni – osa 4: Macintosh muutti elämäni 1985


Macintosh + näppäimistö + hiiri

Macintosh on Apple Computerin tammikuussa 1984 (Orwellin vuosi) julkaisema, graafisella käyttöliittymällä toimiva tietokone.


Macintosh muutti käsitykseni tietojenkäsittelystä. Juuri tuollaista helppoa sen pitää olla. Sen jälkeen aloin ajatella kaikkea tekemistä Maccina. Mac oli paljon enemmän kuin helppoa – se mahdollisti tehokkaan työnteon. Tehokkuutta lisäsi merkittävästi hiiri. Käytän edelleen hiirtä kaikista uusista ohjausmenetelmistä huolimatta.

Alkuperäiset näppäimistö, hiiri ja ulkoinen levykeasema. Kuva: Wikimedia

Konekirjoitustaitoni oli kehittynyt vuosien kuluessa. Nopeuteni tavallisella kirjoituskoneella oli 11.000 merkkiä puolessa tunnissa. Sähkökoneella en tullut nopeutta mitanneeksi. Kun yhdistin konekirjoitustaidon ja Macintoshin olin monin verroin tehokkaampi kuin kollegat. Ei pelkästään tekstinkäsittely (MacWrite) tehostunut vaan kaikki – laskeminen (Excel), kuvankäsittely, kirjojen oma taitto, artikkelien kuvittaminen, esitelmät kuvina ja videoina, sähköpostit, internet.


Kollegat nyhräsivät kuka mitenkin. KPMG Widerillä oli konekirjoittajia, jotka puhtaaksi kirjoittivat tilintarkastajien käsin tai sanellen tekemiä tekstejä. Oli sihteerejä. Minä pärjäsin yksin jo ennen Mac´ia, mutta jouduin käyttämään alkuvuosina sihteeripalveluja, koska kirjoituskoneita ei tarkastajilla ollut.


Kun tilintarkastajat lopulta oppivat taulukkolaskennan, he sortuivat käyttämään Lotus 1-2-3-ohjelmaa IBM PC:ssä MS DOS-käyttöjärjestelmässä, joilla työ oli 10- jopa 20 kertaa tehottomampaa kuin Macin Excelillä. Macin käyttö oli niin helppoa, etten tarvinnut mitään tukea ensimmäisen 15 vuoden aikana – en ole koskaan käyttänyt manuaaleja. Laitteiston vaatimat asennukset tein itse (lukuunottamatta kovalevyaseman liittämistä Macintoshiin 1985).


Taulukkolaskennan avulla uudistin tilintarkastustyötä siten, että ensimmäiseksi tein yrityksen tilinpäätöksestä kassavirtalaskelman. Kassavirta kertoi yrityksen tilasta enemmän kuin kirjanpitolain mukainen tuloslaskenta. Taisin olla Suomessa ensimmäinen tilintarkastaja, jonka työssä kassavirroilla oli iso merkitys. Niistä kantapään kautta oppineena ajoin myöhemmin kassavirtoja verotuksen perustaksi. Kauppakorkeassa ainoastaan professori Eero Artto opetti kassavirtalaskentaa. Hän olikin ainoa professori, joka antoi kauppakorkeassa minulle jotain todellista.


Myös tekstien kirjoitusnopeus kasvoi puolella. Näppäilyä ei paljon voi nopeuttaa, mutta tekstien editointi ja korjaaminen muuttui aivan uusiin ulottuvuuksiin.


Viimeiset 15 vuotta olen kirjoittanut nopeammin kuin puhun – jopa virheetöntä tekstiä. Juuri Macintosh teki minusta jonkin sortin vaikuttajan alalla.


Steve Jobs esittelee videossa Macintoshin 1984.


1985 Macintosh


1985 keväällä olin Anssi Solalan kutsusta koekäyttämässä Macintoshia muutaman muun kanssa ympyrässä istuen. Jo puolen tunnin jälkeen tiesin, että tämä on minun tietokoneeni - tämän minä ostan. Sain jotain edelläkävijäalennusta laitteesta. Olisin ostanut vaikka tuplahinnalla.

Diskettien kapasiteetti moninkertaistui vuosien mittaan

Samana vuonna ostin Macintosh kotikoneeseeni 5 megatavun (MB) kovalevyn ja se maksoi 35.000 markkaa (nykyrahassa 11.840 euroa). Kovalevy nopeutti työtä (kirjoitin silloin kirjaa) merkittävästi, koska Macissa oli vain yksi diskettiasema ja ensimmäisen koneeni disketin kapasiteetti oli vain 400 kB. Kirjoitin kesän 1985 kirjaa ja se oli aikamoista diskettijumppaa ennen kovalevyn ostamista. Jossain vaiheessa minulla oli satoja ja satoja diskettejä. Laitoin ne muovisäkkiin ja hajotin mökillä kirveen hamarapuolella silpuksi. Näin kukaan ei päässyt lukemaan rakkausrunojani, eikä muutakaan.

Telefax. Kuva efax.

Samoihin aikoihin telefax oli suosionsa huipulla. Posti oli usein liian hidas, eikä mitään nopeita tiedonsiirtomenetelmiä ollut. Telex alkoi olla liian raskas tiedonsiirtokeino. Telefaxissa oli puhelin sekä skanneri että tulostin, jonka avulla kuva sivusta siirrettiin toiseen puhelimeen, jossa sivun kuva tulostettiin paperille. Käytin paljon pääkaupunkiseudulla takseja kuljettamaan töitäni asiakkaille, koska faksin jälki ja säilyvyys oli mitä oli..


1985 Excel-taulukkolaskennasta tärkeä työkalu

Olin käyttänyt työssäni Multiplan-taulukkolaskentaohjelmaa. Sen jälkeen Lotus-taulukkolaskenta tuli suosioon IBM PC:n myötä. Mutta Mac´issa oli Microsoftin tekemä EXCEL, joka mullisti kaiken työni, josta suuri osa on laskentaa.


Microsoft oli noussut tyhjästä tekemällä MS DOS-käyttöjärjestelmän IBM:lle. Se sai Excelistä hyvää tietoa ja osaamista MS Windows-käyttöjärjestelmäänsä, joka julkaistiin Macin kopiona useita vuosia myöhemmin.


Excel´iä on uudistettu 35 vuoden aikana monin tavoin, mutta ensimmäisessä versiossa oli jo kaikki tarpeellinen. Sen jälkeen tulleista uudistuksista olen käyttänyt merkittävästi vain summa-laskennan symbolia Σ sekä tietokenttien siirtämistä hiirellä.

Ensimmäinen Apple-tulostimeni ImageWriter II

EXCELin uusi versio oli pakko ostaa, jotta se toimisi käyttöjärjestelmien ja laitteiden uusimisen jälkeen. Ensimmäisessä versiossa oli 4 diskettiä ohjelmakoodia. Ennen ohjelmien siirtymistä CD-levylle diskettejä tarvittiin pitkälti toistakymmentä. Internetin myötä ohjelmat ja niiden päivitykset saa automaattisesti netistä. Samalla on siirrytty joka vuotiseen ohjelmien käyttöoikeuksien maksamiseen. Viimeisimmän päivityksen versionumero on 16.51.

Tetris (kuva WikiPedia)

Tekstinkäsittelyä varten Macin käytön alkuvuosina käytin MacWrite-ohjelmaa, joka oli tosi tehokasta verrattuna WordPerfectiin, jota käytin DOS-käyttöjärjestelmässä. Pienet lapseni olivat innokkaita Macin käyttäjiä. Etenkin piirustusohjelma MacPaint oli heidän suosiossaan. Kesällä 1985 pojat olivat 11-, 6- ja 5-vuotiaita.


Peleistä en ole koskaan piitannut. Mutta yksinkertainen Tetris koukutti. Lisäksi Macille sai pasianssiohjelman Solitaire, jota on tullut joskus pelattua. Lapsena korteilla pelaamisen opetti isä.


1985 Latojien lakko diskettitiedonsiirron takia


Kirjani ”Yrityksen valvonta ja tilintarkastus” kustansi Weilin+Göös, jolle ei ennen oltu tuotu disketillä käsikirjoitusta. Siitä aiheutui monen kuukauden neuvottelut latomon työntekijöiden kanssa, jotka kieltäytyivät käsittelemästä diskettiä. Kirjan julkaisu myöhästyi useita kuukausia ja siirtyi vuodella. Sen jälkeen siirryin kustantamaan itse omat kirjani. Ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa mistään.


Kirja muutti muutoinkin elämäni. Käytin siihen kesälomani 1985 ja lisäksi pari kuukautta virkavapautta. Kesäinen automatkamme Eurooppaan jäi väliin. Juoksin lokakuussa Ateenan maratonin kirjan valmistuttua ja tulin suurella innolla takaisin töihin. KPMG Widerin toimitusjohtaja otti minut puhutteluun ja kertoi, että ”he ovat päättäneet, ettet enää saa kirjoittaa kirjoja Widerillä”. Kuulemma työkaverit olivat valittaneet. Miksei heille sanottu, että siitä vaan, koska kirjoitatte omat kirjanne. Tasa-arvo aikaan saadaan päät katkomalla. Mietin, että voi olla, etten enää koskaan kirjoita kirjaa, mutta yhtiön toimitusjohtaja ei sitä päätä. Kirjoja tulikin aivan liikaa, 27.


Eikä siinä vielä kaikki. Kauppa- ja teollisuusministeriössä toimi legendaarisen kansliapäällikkö Bror Wahlroosin johtama kirjanpitolautakunta, johon silloin valittiin tasa-arvosta välittämättä kuusi Suomen parasta kirjanpidon asiantuntijaa. Yksi heistä asui Turussa ja tuli sattumalta vastaan Aleksanterinkadulla Helsingissä. Hän kysyi, että mitä olen päättänyt, tuletko hänen tilalleen kirjanpitolautakuntaan. Olin aivan äimän käkenä. Lautakunta täydensi itse itseään ja sen jäsenenä oli myös Widerin toimitusjohtaja, jolle oli annettu tehtäväksi selvittää halukkuuteni jäsenyyteen. Hän ei voinut sietää tilannetta, että joku toinenkin lautakunnan jäsen olisi samasta toimistosta. Siksi hän ei ollut puhunut minulle mitään.


Oli selvää, että syksyn tapahtumien vuoksi minun oli lähdettävä pois Wideriltä, vaikka sinänsä viihdyin siellä tosi hyvin. Neuvottelin Risto Järvisen ja Mauno Sihdon kanssa siirtymisestä heidän toimistoonsa. Risto lupasi puhua Buntalle, että minä tulisin kirjanpitolautakuntaan. Aloitin 1986 sekä uudessa tilintarkastusyhteisössä Bulevardilla että lautakunnassa. Se oli todellinen onnenpotku kaikin tavoin. Risto oli aivan ylivertaisen osaava ja ihmisenä mitä hienoin. Opin talouselämästä Ristolta enemmän kuin kaikista lukemistani kirjoista ja käymistäni kouluista yhteensä. Ja Suomikin sai palkintonsa – keksintöni tositteettomasta tiliotteesta.


1987 Lotus vs Excel 20-kertaisella tasoituksella


Vuonna 1987 tilintarkastusala alkoi kansainvälistyä ja yhdistyä Suomessa. Silloin isoja toimistoja maailmanlaajuistesti oli kahdeksan – Big Eight. Muutaman vuoden jälkeen vain neljä. Suurin Wideri ketjuuntui Peat Marwick Mitchell´iin, toiseksi suurin Salmi, Virkkunen & Helenius Coopers & Lybrand´iin, meihin yhdistynyt ruotsinkielinen toimisto Deloitte Haskins and Sells´iin, meille jäi Touche Ross. Arthur Andersen meni konkurssiin virheellisten tilintarkastuksien takia. Pienempiä kumppaneita saivat Arthur Young, Ernst & Whinney ja Price Waterhouse.


Tilintarkastusalan järjestelyissä myös tietokoneet joutuivat vastakkain. Kansainvälinen ketjumme Touche Ross ja meihin sulautunut ruotsinkielisen tilintarkastustoimiston ketju Deloitte Haskins and Sells käyttivät MS DOS-pohjaista PC:tä. Kolmas sulautunut toimisto kuului Arthur Young-ketjuun, jonka tietokoneeksi oli valittu Macintosh.


USA:ssa käytettiin miljoonia dollareita ketjumme tilintarkastusohjelmiston kehittämiseen. Kävin näissä kehityskongresseissa ja osoitin, että rahat menevät kankkulan kaivoon, koska yleisellä Excel-ohjelmalla teki kaikki kehitystyön alla olevat toiminnot. Illalla parin kaljan jälkeen nämä kehittäjät sanoivat, että olet Vahtera oikeassa, mutta jos he sanoisivat tämän, menettäisivät he kehitysmiljoonat ja joutuisivat työttömiksi. Päättäjiä on aina ollut helppo huijata IT-asiantuntijoiden puheilla. Tuo ohjelmisto haudattiin aikanaan kaikessa hiljaisuudessa ja miljoonat dollarit paloivat.


PC-käyttäjillä oli Lotus ja Mac-käyttäjillä Excel. Osakkaiden kokouksessa PC ja Lotus oli huutoäänestyksen perusteella voittaja. Sitten pidin puheenvuoron ja haastoin kenen tahansa PC-käyttäjän kilpailemaan taloushallinnon ongelman ratkaisuun ja lupasin 10-kertaisen tasoituksen. Kun kukaan ei uskaltanut, esitin 20-kertaista tasoitusta kilpailussa Excel vs Lotus. Kun siihenkään ei ollut uskallusta, tilaisuuden arvostetuin KHT Risto sanoi, että eiköhän tämä ole selvä. Valitaan Macintosh. Erimielisyys ei kuitenkaan valintaan päättynyt.


1984-1991 Miten minusta tuli savolainen


Vuonna 1984 pidin ensimmäisen 4 päivän seminaarin yksin Mikkelin kesäkauppakorkeakoulussa aiheena atk-tarkastus ja valvonta. Kirjani ”Atk-toiminnan sisäinen tarkkailu” oli juuri tullut painosta. Kesäseminaarista tuli monivuotinen perinne, joskin viimeisinä vuosina aiheena oli ihan muu kuin atk. Äitini oli muuten niin ylpeä kirjasta, että hän luki sen kannesta kanteen. 1908 syntyneelle kiertokoulun käyneelle mahtava suoritus.


Kesäkauppakorkeassa oli hieno tekniikka videotykkeineen. Mutta kukaan ei osannut niitä käyttää. Oli pitänyt ostaa kun helppoa rahaa investointeihin valtiolta sai. Niinpä sitten virittelin videotykkiä käyttökuntoon.


Ennen tykin tuloa olin hankkinut ison näytön. Ei mikään taulu-tv, mutta painoi 30 kg. Näyttöä tuli raahattua eri paikkoihin – onneksi siihen aikaan olin kovakuntoinen maratoonari. Näytöllä osoitin havainnollisesti, miten tietokoneen käyttö on helppoa ja tehokasta; myös tarkastajille. Kerran briljeerasin osanottajille. Otin uuden ohjelman suoraan avaamattomasta paketista seminaarissa yleisön edessä. Ja simsalabim, asennus disketeiltä parissa minuutissa ja sitten käyttämään. Ohjelman aihetta en enää muista, mutta en ollut koskaan aikaisemmin sitä ohjelmaa käyttänyt.


Iso näyttö tuli hankittua poliisien ensimmäistä atk-kurssia varten 1986. Luentosalissa oli tietokoneet jokaisella poliisilla. Olin hankkinut opetukseen mm. kasvojen piirustusohjelman. Sellaista tunnistustyötä poliisit ovat aina tehneet. Tilanne oli niin ihmeellistä, että Ylen tv-uutiset 20.30 tuli paikalle tekemään jutun.


Mikkelin seminaarit pidettiin kesäkuussa keskellä kauneita Suomen kesää. Siksi vuokrasimme viikoksi mökin ja koko perheemme tuli mukaan. Etelä-Savo alkoi tuntua tosi mukavalta ja niinpä rakennutimme oman Kesätunturi-mökin Ristiinaan vuonna 1988. Kun meillä ei ollut sähköä, rakensin omin käsin rantasaunan seuraavana kesänä. Jokainen hirsi on itse kannettu rantaan ja asennettu paikalleen. Olen siitä vieläkin ylpeä.


1987 MacWorld Exhibition San Franciscossa

Suomeen muodostui nopeasti suuri Apple-fanittajien joukko. Olin harvoja taloushallinnon ammattilaisia joukossa, sitäkin enemmän oli markkinointialan osaajia. MacWorld-messut kokosivat kerran vuodessa San Fransicoon tuhansia maccilaisia ympäri maailman. Anssi organisoi ryhmämatkan, jonne minäkin läksin mukaan.

Blue Hawaii

Minuun iski messuilla ostohulluus. Oli niin paljon ohjelmia tarjolla, että jouduin ostamaan kaksi uutta matkalaukkua ne Suomeen tuodakseni. Aika lailla turhaa se hulluus oli ja moni ohjelma jäi lopulta käyttämättä. Eniten tuli käytettyä painetun tekstin muuntamista konekieliseksi.


Anssi otti halukkaat mukaansa Hawaiille tutustumaan Applen kehityskeskukseen. Meitä oli noin kahdeksan. Lentokentällä kauniit hawaii-tytöt laittoivat kaulaamme leit. Omani on vieläkin tallella. Ei siellä mitään Apple-keskusta ollut. Sitäkin tutummaksi tulivat korallit ja Hawaiin drinkit.


1987-89 IT-oppia perestroika Neuvostoliittoon ja sisäisille tarkastajille


Hannu Linnainmaa oli kauppatieteiden tohtori kommunismin aikaisesta Moskovan yliopistosta, ainoa länsimainen taloustieteestä. Perestroikasta oli tullut Mihail Gorbatšov´in ajama muutos Neuvostoliitossa. Hannu halusi minut tekemään muutosta ja niinpä aloitin yhteistyön Moskovan yliopiston, Plehanov-instituutin ja tilintarkastustoimisto Inaudit´in kanssa. Perustimme yhteisyrityksen suomalaisen konsulttiyritys Mec-Rastorin ja venäläisen osapuolen kanssa.


Olin neuvotteluissa Moskovassa Hannun kanssa. Järjestimme Suomessa Plehanovin professorien kanssa seminaarin yrityksistä Neuvostoliitossa. Palkaksi halusivat IBM PC:n, jonka hankin. Pidin seminaarin Moskovassa 1988 tietokoneilla hoidetusta taloushallinnosta suomeksi – Hannu tulkkasi venäjäksi.


Ennen kuin olimme allekirjoittaneet yhteisyrityssopimuksen tein tarkistusmatkan Moskovaan. Tapaaminen oli sovittu aamuyhdeksään. Venäläiset tulivat puolelta päivin. Halusin nähdä osapuolen kirjanpidon ja tilinpäätöksen. Minulle tuotiin avattuna 1,5 metriä leveä käsin pidetty kirjanpitokirja. Koko kumppanimme henkilökunta seisoi pöydän takana – noin 8 konsulttia. Päätin, ettemme lähde mukaan. Mikä onni. MecRastorin sijoittama miljoona (markkaa) oli tarkoitettu tietokoneiden ostamiseen yhteisyritykselle. Venäläiset käyttivät rahat länsimaisiin henkilöautoihin.


Tilintarkastusyhteisömme ruotsinkielisen puolen asiakkaita olivat monet venäläiset yritykset, esimerkiksi Teboil. Nämä uudet työkaverini väittivät hallituksen kokouksessa, että yritän kaapata nämä venäläiset yritykset itselleni. Kukaan ei kysynyt minulta mitään. Sain tietää asiasta kun menin tilaamaan uusia matkalippuja Moskovaan mennäkseni. Sihteerimme sanoi, että häntä on kielletty ostamasta minulle uusia lippuja. Siihen loppui minun kohdaltani Perestroika. Pian loppui myös koko Neuvostoliitto.


Ja meni myös ystävyys hallituksen jäseneen, jonka kanssa oltiin käyty yhdessä kauppakoulu ja -opisto, oltu Tukholmassa pesulassa töissä, meillä oli jopa sama tyttöystävä (eri aikaan toki) ja oltiin perheystäviä. Minua harmitti se, ettei hän käyttänyt kokouksessa puheenvuoroa, jossa olisi sanonut, että kysytään nyt Paulilta, mistä on kyse. En ole tätä koulukaverille koskaan sanonut, olen vain vältellyt häntä kaikki vuosikymmenet. Mitä nyt kerran käytiin porukalla Ilovaari-rockissa, koska huomasin tilaisuuden järjestäjän Arto Pippurin telkkarissa. Arto oli Tukholman pesulan piristys. Pian lippujupakan jälkeen toimistosta irtautui pieni joukko tarkastajia mukanaan koulukaverini. Muutamasta henkilöstä kasvoi iso Deloitte.

Olin niin innostunut perestroikasta, että aloin tehdä suomi-venäjä-taloussanakirjaa. Hannu järjesti sanat ja selitykset, palkkasimme venäjänkielen taitoisen sihteerin, joka laittoi tiedot tietokantaan, jonka olin tehnyt FileMaker-ohjelmalla. Macciin hankittiin kyrilliset kirjasimet ja näppäimistöön liimattiin tarrat kirjaimia varten. Oli meillä hyvä pohja sanakirjaa varten, mutta sen tekeminen loppui matkalippujupakkaan.


1987 LaserWriter

LaserWriter oli Applen 1985 julkaisema lasertulostin. Ensimmäisen LaserWriterin hankin tilintarkastustoimistoomme 1987. Sen hinta oli 80.000 markkaa (2020 rahassa 25.000 euroa). Tulostin mullisti printtauksen.


Tällä hetkellä käytössäni on kaksi laser-tulostinta: Brother 1610 ja Canon MF3010, molemmilla on jo ikää. Laserit ovat monitoimilasereita, joilla voi skannata värikuvia, kopioida ja monistaa sekä tulostaa. Lasertulostimien hinnat ovat noin 100-300 euroa. En ole koskaan omistanut väritulostinta, mutta nyt se on hakusessa, koska uskoni tietojen säilymiseen koneellisilla tietovälineillä on mennyt. Paperit säilyvät satoja vuosia, mutta teknisen muutoksen takia sähköisten tietojen säilyminen voi jäädä muutamaan kuukauteen (esim. Iltalehti poisti kaikki 10 vuoden aikana kirjoittamani lähes 200 blogia yhdellä Delete-komennolla syksyllä 2020). Eikä vanhoja diskettejä ja kovalevyjä pysty enää käytännössä lukemaan.


1988 Technophone - ei vielä Nokia

Technophone oli Euroopan toiseksi suurin matkapuhelinvalmistaja Nokian jälkeen. Paras kaverini Risto oli erittäin tyytyväinen Technophoneen, jonka sitten hankin työsuhdepuhelimeksi. Hinta oli järkyttävä 17.000 markkaa tämän päivän mittapuun mukaan (hinta nykyrahassa 5100 euroa). Myöhemmin Nokia osti tämän brittiläisen puhelinvalmistajan.



1990 Tiliote tositteena

Usein maksun summat olivat samansuuruisia, esim. jäsen- ja tilausmaksut

Vielä 1990 käytössä oli postisiirto ja tilisiirto. Tilisiirtolomake oli 4-osainen esinumeroitu A6-kokoinen lomake, josta yksi osa jäi maksajalle, toinen maksun saajalle, kolmas lähettävälle pankille ja neljäs maksun saajan pankille. Pankin tiliotteissa luki OTTO ja PANO sekä lomakkeen kolme viimeistä numeroa. Tiliotteet tulivat suoraan pankkien datakeskuksista, mutta kuitit konttoreiden kautta yrityksille. Kirjanpitäjät ja maksuliikenteen hoitajat parittivat käsipelillä tiliotteita ja kuitteja toisiinsa. Kuitit tulivat, jos tulivat eri aikoihin päivän tai usean päivän viiveellä.


Olin silloin kirjanpitolautakunnan jäsen ohjaamassa kirjanpitokäytäntöjä hyvän kirjanpitotavan mukaisiksi. KILA oli saanut kaksi kyselyä tiliotteista: pankit (Suomen Pankkiyhdistys) kysyivät voiko nämä otto/pano-tiedot välittää konekielisenä ja kirjanpitäjät (Kirjanpitotoimistojen Liitto ry) miten kirjanpitoa voidaan tehdä kun kuitit tulevat miten sattuu, jos tulevat ollenkaan. Ensimmäisessä käsittelyssä oli kantana, että pankkien tulee lähettää kaikki tositteet maksajille ja maksun saajille. Pidin esitystä hölmönä, enkä vielä silloin tiennyt mitä pitäisi tehdä. Pyysin asian pöydälle ja lupasin tuoda kahden viikon kuluttua pidettävään kokoukseen oman esitykseni.


Ja niinpä heti seuraavana aamuna minulla välähti: tehdään tiliote, joka on samansisältöinen paperilla ja konekielisenä. Mitään kuitteja ei enää toimiteta, vaan kaikki tapahtumien tiedot ilmoitetaan tiliotteella. Sama menetelmä otettiin käyttöön myös kuluttajien pankkitapahtumien kanssa.


Esitys oli niin hämmentävä, että se meni lautakunnassa läpihuutojuttuna läpi. No, kun jäärät tajusivat kaksi vuotta myöhemmin, mitä oli päätetty alkoi hemmetinmoinen vastustus tiliotteen kieltämiseksi. Arvostettu suomalainen KHT-tilintarkastaja nousi Yhdyspankin esittelytilaisuudessa pystyyn ja jalkaa polkien huusi: tuollaista ei tule koskaan, ei koskaan. Toinen arvostettu KHT sanoi lehtihaastattelussa, että vain hänen kuolleen ruumiinsa yli tällainen rikollisuutta lisäävä uudistus voidaan toteuttaa.


Lautakunnan puheenjohtaja oli legendaarinen Bror Wahlroos. Hän perusti 1992 alussa kriisityöryhmän, jossa oli kuusi jäsentä. Ryhmän tuli uudestaan selvittää, onko keksintö kirjanpitolain mukainen. Työryhmä äänesti 3-3, jonka jälkeen Buntta sanoi ”antaa titon tulla”. Lautakunnassa ei asiaa enää käsitelty, mutta vastustajat kostivat eri tavoin. Kun olin USA:ssa kesäkuussa 1992 luennoimassa aiheesta minun piti jäädä pois yhdestä kokouksesta. Sinne oli tuotu esitys, että olen sopimaton lautakunnan jäseneksi, koska hyödyn taloudellisesti keksinnöstä pitämällä aiheesta seminaareja ja kirjoittamalla. En tiennyt tästä kostosta mitään, mutta kun tulin USA:sta seuraavaan kokoukseen, kysyi Buntta, oletko Vahtera sopimaton KILAn jäseneksi. Nikottelin hämmästyksestä ja sain sanotuksi, että olen kyllä sopiva ja pätevä. Buntta sanoi, että asia on selvä.


Kaikki vastustajat eivät koskaan hyväksyneet tiliotteen voittokulkua, vaikka suurin osa heti tuotannon alettua totesi olleensa väärässä. Kauna oli pitkäikäinen. KHT-yhdistyksen eettisen lautakunnan kokoukseen oli tehty (1998) esitys, että rikon eettisiä sääntöjä, koska englannin kielisen kirjan takakannessa lukee, että Vahtera on kirjoittanut sähköisen taloushallinnon mahdollistavat säännökset, vaikka ne perustuvat eduskunnan säätämään lakiin. Sain tuomion, sillä totuutta ei silloinkaan saanut sanoa. Vai taivaastako ne säännöt tippuivat? Asian voi ymmärtää, kun aloittaessani tilintarkastajana yhdistys käsitteli kantelua, jonka mukaan tilintarkastustoimisto Mannerheimintiellä oli laittanut liian suuren kyltin toimistonsa oveen.


Tiliotteen vaikutus pankkien tuottavuuteen oli valtaisa ja osaltaan se pelasti Suomen pankit 1990-luvun lamassa. TITO-tiliotteen jälkeen paperikuittien kuljettaminen yrityksistä ja pankkien konttoreista lopetettiin, minkä lisäksi se mahdollisti pankin kirjanpitojärjestelmien ja maksuliikennepalvelujen automatisoinnin. Pankkitoimihenkilöistä 15.000 menetti työpaikkansa; osin sen takia, että 1990-luvun pankkikriisissä lopettivat SKOP ja suurin osa säästöpankeista sekä Kansallispankki.


Mutta muutos oli suuri myös kirjanpitovelvollisten pankkitilien hoidossa. Valiolla oli ennen TITOa neljä henkilöä maksuliikenneosastolla käsittelemässä tiliotteita ja kuitteja. Uudistuksen jälkeen tarvittiin vain yksi puolipäiväinen käsittelijä.


Vuonna 2019 tilisiirtotapahtumia välitettiin Suomessa 1,05 miljardia ja korttitapahtumia 1,78 miljardia. Näihin tapahtumiin liittyvien kuittien välittäminen pankkien ja korttitapahtumien yhteydessä loppui muutamassa vuodessa 1990-luvulla. SYP kertoi (ennen Merita-fuusioita), että saivat kaikki investointikustannukset takaisin neljässä kuukaudessa ja vuotuiset säästöt olivat 3 miljardia markkaa. Ja nämä säästöt joka vuosi. Ja kaikissa pankeissa. Innovaatio on todennäköisesti yksi suurimpia Suomen taloushallinnon ja pankkien historiassa. Silti keksintövuoden Inno-Suomi-palkinnon voitti puinen paperiliitin.


Keksintö oli varsin yksinkertainen, niinkuin parhaiden keksintöjen tuleekin olla. Silti Euroopan pankeissa ei samaan pystytty 15 vuoteen ja USA:ssa tuskin vieläkään. USA:ssa investoitiin samaan aikaan helikoptereihin shekkien nopeammaksi kuljettamiseksi. Yksi iso syy Suomen parempaan tilanteeseen olivat pankkien maksuliikennepalvelut, joiden ATK oli valovuoden eurooppalaisia pankkeja edellä.


Tiliotteen lisäksi suunniteltiin pankkisiirtolomake uusiksi ja siihen yhdistettiin postisiirto. Lisäksi viitenumerojärjestelmän tapahtumaluetteloa parannettiin mm. lisäämällä maksajan tilinhaltijan nimi virhetilanteiden paremmaksi hallitsemiseksi. Samaan aikaan paperilomakkeisiin lisättiin pankkiviivakoodi, joka tehosti ja varmisti laskujen maksutietojen käsittelyn ja oikeellisuuden.


1990 Ensimmäinen omakustanne itse taitettuna PageMakerilla, tilaustenkäsittely FileMaker´illa

Kirjan etukannessa (1991) oli keksimäni tositepäiväkirja, CD-levy, joka oli jo tullut kirjanpitoaineiston arkistointiin sekä satelliitti kuvaamaan internetin tuloa.

Joulun jälkeen 1990 kirjoitin mökillä Quadralla kirjan ”Automatisoitu kirjanpito”. Taitoin sen itse Adobe Page Makerilla. Kustansin kirjan itse ja painatin Gummeruksella Jyväskylässä 1991. Sivujen painofilmit teki Typocenter Lönnrotinkadulla Helsingissä. Yhtiön toiminta loppui 2004, koska tekniikka mahdollisti sivujen (lehdet, kirjat, mainokset) lähettämisen suoraan tekijältä kirjapainoon. Samoin paljon käyttämäni kuvankäsittely-yritys Repro Tuliniemi joutui lopettamaan jo aiemmin. Näin tietotekniikka vie vähitellen työpaikat, eikä uusia noidenkaan tilalle ole tullut.


Otin painosmääräksi 2000, mikä oli Weilin+Göös´in painosmäärä Ekonomia-sarjan kirjoilleni. Kirjat menivät muutamassa kuukaudessa kaikki, vaikken mainostanut sitä missään. Olin tehnyt

kirjakauppasysteemin FileMaker-tietokantaohjelmalla. Tekemäni ohjelma hoiti tilaukset, kirjoitti laskut ja postitustarrat sekä hoiti myynnin osakirjanpidon. Kolme poikaani hoitivat kaikkien kirjojeni tilausten käsittelyn postiin vietäväksi. Olimme vuosia Kivistön 01700 postin suurimpia (suurin?) asiakkaita.