The Tilinpäätösanalyysi

Kirjoitan tämän selvityksen, koska olen kyllästynyt talouslehtien epämääräisiin tilinpäätösanalyyseihin yrityksistä. Tässä tapauksessa lähteenä on Kauppalehti. Eivät nämä edes yritä analysoida tilinpäätöstä, vaan soittavat yrittäjälle ja pyytävät kommentteja. Tässä tapauksessa vastaukset tulivat tekstiviestillä, kuinkas muuten. Täyttä huuhaa-toimittamista, mutta sellaiseksi on talousuutisointikin mennyt.

Lisäksi on kerrankin ilo kirjoittaa menestyneestä yrittäjästä.

Kauppalehti kertoo, ettei Sanna Marinin omistama osakeyhtiö MA/PI Oy ei maksa osinkoja vuodelta 2024. Yhtiö voi maksaa 7,5 %:n verolla 141.000 euron osingot. Rahaa oli kassassa vuoden vaihteessa 1,9 miljoonaa euroa. Tietenkin yhtiö maksaa osingot, mutta haluaa välttää julkisen höpinän asiassa, minkä vuoksi osingonjakopäätös tehdään ylimääräisessä yhtiökokouksessa, joka voidaan pitää vaikka samana päivänä tilinpäätöstä käsitelleen yhtiökokouksen jälkeen. Tällöin osinkojen jaon julkistaminen siirtyy vuodella.

Tilinpäätöksistä ilmenee, ettei Marinin pääministeriajan erityisavustaja Tuulia Pitkänen ole enää yhtiön toimitusjohtaja eikä ole hallituksen jäsen. Pitkäsen nimi on yhtiön nimessä jälkimmäinen osa PI.

Yhtiöllä on ollut keskimäärin vuoden aikana neljä työntekijää, joista Marin on yksi. Onko Pitkänen toinen, se ei papereista selviä. Jos osakeyhtiöllä on osakkaana henkilö, joka ei mitenkään osallistu yhtiön toimintaan, hänen osakkeensa yleensä lunastetaan yhtiöstä yhtiön vapaalla omalla pääomalla. Koska tällaisesta ei ole tietoa, Pitkänen lienee edelleen olevan osakas. Toki tällainen järjestely voidaan tehdä tilinpäätöksen jälkeen. Missään nimessä ei olisi järkeä siinä, että pääomistaja ostaisi vähemmistöosakkaan osakkeet.

Pitkäsen osakkeiden hankinta tulisi kalliiksi. 10 % omasta pääomasta on 176.000 euroa. Erinomainen suoritus 1,5 vuodessa, koska yhtiöön ei ole sijoitettu euroakaan omaa rahaa. Mutta kalliiksi tulevat osingotkin, jos henkilö ei ole töissä yhtiössä.

Sanna Marinin yrittäjätaival on ollut poikkeuksellisen menestyksekäs. Heti ensimmäisen puolivuotiskauden jälkeen 3,3 miljoonan euron liikevaihto julkisia esiintymisiä myymällä on loistava onnistuminen (tulevan kirjan myyntituloja ei liikevaihdossa vielä ole).

Erityinen huomio siitä, että liikevaihto on kokonaan tai suurimmalta osalta palveluvientiä, jollaista Suomi tarvitsee paljon lisää. Vienti on arvonlisäverotonta, mutta Suomessa syntyneet kulut saa vähentää. Jos palveluliikevaihto olisi tullut Suomesta, olisi yhtiö maksanut yli 800.000 euroa arvonlisäveroa.

Pienimmät yksinyrittäjät joutuvat yrittämään sata vuotta saavuttaakseen MA/PIn yhden vuoden liikevaihdon.

Yhtiö on maksanut palkkoja viime vuonna 885.414 euroa eli keskimäärin 18.446 euroa kuukaudessa palkansaajaa kohti. Keskiarvo tässä yhden yrittäjän yrityksessä ei kerro mitään.

Yhtiö on maksanut eläkemaksuja yhteensä 18.836 euroa eli 2,1 % palkoista. Yrittäjän on pakko ottaa yrittäjäeläkevakuutus, jonka perusteella määritellystä työtulosta maksetaan eläkemaksuja 24,1 %. Eläkemaksun saa vähentää yhtiön tuloksesta, jolloin se alentaa veroja 20 %. Mutta jos eläkemaksu maksetaan yrittäjän ansiotuloista, on sen vaikutus suurituloisen verotukseen alentavasti yli 50 %.

Oletetaan, että Marin on maksanut YEL-maksun omista tuloistaan, jolloin yhtiön maksamat eläkemaksut 17,3 % palkoista tulevat kokonaan maksetuista muun kuin yrittäjän palkoista. Näin laskien muun henkilökunnan keskipalkka on ollut 3024 euroa kuukaudessa ja hallituksen ainoan jäsenen 64.700 euroa kuukaudessa. Jos YEL-maksu on maksettu yhtiöstä, on työntekijöiden palkka pienempi.

Tämä nähdään marraskuussa 2025 kun viime vuoden verotulot julkaistaan.

Yhtiön tilikauden voitto ennen veroja on 1,9 miljoonaa euroa ja veroja se on maksanut 407.000 euroa voitosta eli 21,5 %. Koska yhteisövero on 20 %, on yhtiöllä ollut 144.900 euroa menoja, joita ei hyväksytä verotuksessa. Tällaisia menoja ovat lähinnä edustusmenot, joista saa vähentää 50 %. Jos kaikki vähennyskelvottomat menot ovat edustusmenoja, on niiden määrä ollut tilikauden aikana 289.800 euroa. Edustusmenot kirjataan liiketoiminnan muihin kuluihin, joita yhtiöllä oli viime vuonna 365.100 euroa.

Yhtiöllä on siirtovelkoja 374.000 euroa. Suurin osa niistä tulee siitä, että ennakkoverot ovat olleet liian pienet. Yhtiö on velaton. Ostovelkoja ja muita velkoja (esimerkiksi ennakonpidätykset) on 83.000 euroa.

Taseessa on 2511 euron kalusto sen jälkeen kun siitä on tehty 837 euron poistot. Tämä osoittaa, että sekä tilitoimisto että tilintarkastaja eivät elä tosielämässä. Nuo menot ovat ilmeisimmin tietokoneista ja puhelimista johtuvia, ja sellaiset kirjataan heti kuluksi.  10 vuoden jälkeen puhelimet on vaihdettu moneen kertaan, mutta siitä on edelleen verotuksessa vähentämättä 251 euroa.

Kummallinen on taseessa 2711 euron pitkäaikainen saaminen. Ainakaan se ei voi olla osakaslainasaaminen, koska siitä lainan saaja maksaisi 30 %:n veron sen lisäksi, että laina on maksettava takaisin. Pitkäaikaista lainaa ei makseta seuraavan vuoden aikana takaisin.

Olisiko taas aika pitää taloustoimittajille tilinpäätöksen lukemiskurssi? Pidin sellaisen tammikuussa 1990. Kurssilla käsittelin SKOP-ryhmän tilinpäätöksiä vuodelta 1988, koska se oli ainoa taho, josta minulla ja tilintarkastustoimistollani ei ollut sisäpiiritietoa. Otin tilinpäätökset, joihin en ollut aiemmin perehtynyt lainkaan ja aloin lukemaan niitä toimittajille. Kun tuli SKOPin vuoro, hämmästyin itsekin kun totesin, että tämähän on konkurssissa. Virallinen Suomi ymmärsi sen vasta syyskuussa 1991.

Paikalla oli sen ajan huipulta kolmisenkymmentä taloustoimittajaa. Osanottajalista on tallella, mutta en sitä nyt löydä tietokoneesta. Mutta seminaarin jälkeen sain 20 vuoden pestin YLEn ajankohtaistoimitusten avustajana. Työ loppui 2011 kun olin aloittanut kirjoittamaan Iltalehdessä maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia.

***