Tämä Yrittäjä tässä
Hyvät vasemmistopuolueiden puheenjohtajat
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman
Vihreitten puheenjohtaja Sofia Virta
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela
Te kaikki puheenjohtajat ajatte listaamattomien osakeyhtiöiden jakamien osinkojen verotuksen korottamista. Lukekaa tämä selostus yhden, yhteiskunnan kannalta mitä parhaimman yrittäjän elämäntarina. Samanlaisia yrittäjäkohtaloita Suomessa on kymmeniä tuhansia - yksinyrittäjien elämät mukaanlukien yli satatuhatta.
Oletteko ajatelleet, että palkansaajat maksavat samoista tuloista vähemmän veroja ja maksuja kuin yrittäjä, kun verojen määrää tarkastellaan 20 tai 30 vuoden periodilla. Menestyneen yrityksen yksittäisen vuoden tarkastelu ei kerro kokonaisverotuksesta mitään.
Oletteko todella sitä mieltä, että yrittäjien verotusta voidaan edelleen korottaa, byrokratiaa lisätä ja aikatauluja nopeuttaa reaaliaikaisuuteen asti. Ilmeisesti tavoitteenne on jatkaa holtitonta julkisten varojen tuhlaamista.
Työnantajayritysten määrä on katastrofaalisesti vähentynyt. Tämä on paljon suurempi ongelma kuin tilastollisen lapsiköyhyyden lisääntyminen. Veroja korottamalla tämä tilanne ei ainakaan käänny.
Oletteko ajatelleet, että yritykset ja yritysten työntekijät maksavat koko julkisen sektorin ja suomalaisen sosiaaliturvan. Oletteko ajatelleet, että jossain on raja, joka katkaisee kamelin selän. Tuhansien yrittäjien kohdalla raja on jo ylitetty. Julkinen sektori on välttämätön, mutta se ei tuota euroakaan yhteisen hyvinvoinnin kassaan.
Tämä kirjoitus on rankka esimerkki siitä, millaista yrittämisen arki kymmenille tuhansille yrittäjille on. Suomalaisille poliitikoille yrittäjät ovat vain rahasampo, joka tuottaa heille joka vuosi miljardeja euroja tuhlattavaksi kaikenlaiseen hyvään ja hömppään. Poliitikoilla riittää sympatiaa jokaiselle kehitysmaasta valehtelemalla Suomeen tulleelle (jopa rikollisille), mutta kaiken kivan maksajille ei myötätuntoa ole.
Pauli Vahtera
Tässä yhden yrittäjän elämä
1-4 työntekijää työllistänyt yrittäjä toimi ison suomalaisen yrityksen alihankkijana yli 30 vuoden ajan.
Asiakas osti yrityksen liiketoiminnot ja nyt yrittäjä on toiminut yli vuoden palkansaajana. Hän kertoi, ettei aiemmin ymmärtänyt kuinka helppoa elämä on palkansaajana. Yritykset hoitavat palkansaajan puolesta hänen veroilmoituksensa ilmoittamalla kaikki tiedot viranomaisille. Yritykset hoitavat työntekijöille paremman terveydenhuollon, mitä julkisella sektorilla voi saada. Ja hoitavat ay-jäsenmaksutkin.
Yrittäjänä hänellä oli koko ajan stressi töiden valmistumisesta ja hän joutui töihin sairaanakin. Jos joku työntekijä sairastui, hän teki poissaolleen työt omiensa lisäksi.
Työntekijöiden kanssa oli niin ja näin. Työvoimaviranomaiset järjestivät työntekijöitä. Kerrankin sieltä tuli kaksi miestä. Tulivat töihin milloin huvitti ja perjantaisin lähtivät puolelta päivin Alkoon. Maanantaisin heitä ei juurikaan näkynyt. He olivat paljon sairaslomilla päivät, jolloin ei tarvinnut hakea lääkärintodistusta ja palkat piti silti maksaa.
Yrittäjä ei ollut normaalilla kesälomalla kertaakaan 30 vuoden aikana. Muutamia 1-2 viikon lomia hän piti vuosikymmenessä, mutta silloinkin joutui hoitamaan puhelimella työasioita.
Lomien vähyys ja pitkät työpäivät olivat poissa perheeltä ja lapsilta. Se johti avioeroon ja yksinäisyyteen.
Yrittäjällä oli jatkuva huoli siitä, riittävätkö rahat verojen, laskujen ja palkkojen maksamiseen. Erilaisia määräaikoja ilmoittamisille ja maksuille oli lukuisia. Jokainen niistä stressasi erikseen. Vielä silloin kun tositteet toimitettiin alkuperäisinä tilitoimistoon postin kautta kävi niin, ettei posti koskaan tullut perille. Tilitoimisto oli 200 km päässä yrittäjän toimipaikasta. Alkoi hirmuinen kiire ja hässäkkä kuittikopioiden metsästämiseen. Pitkä etäisyys johtui alkuperäisen tilitoimiston myynnistä suurelle suomalaiselle alan toimijalle.
Yritys joutui uusimaan tuotantokoneitaan säännöllisesti. Hän sai niihin pankkilainaa kun laittoi oman asuntonsa ja kaiken omaisuutensa vakuudeksi. Investoinnit johtivat yhteisöveron maksuun, vaikka rahaa ei ollut. Koska laitteet oli maksettava heti ja verovähennyksen saamiseen meni yli 10 vuotta. Pankin antamat lainat olivat muutaman vuoden pituisia.
EU tuli tämän pienen firman riesaksi niin kuin kaikkien yritysten Suomessa. Jotta yritys voi jatkaa toimintaansa, sen piti investoida turva- ja ilmastointilaitteisiin, jotka maksoivat maltaita.
Palkansaajilla on turvaverkot. Jokaisella kehitysmaasta Suomeen tulleella on turvaverkko. Mutta lukuisat erilaiset epävarmuustekijät aiheuttavat yrittäjille suurta stressiä. Monet yritykset joutuivat sulkemaan ovensa koronan takia. Ukrainan sota on heijastunut moneen yritykseen negatiivisesti etenkin Itä-Suomessa, jossa tämäkin yrittäjä toimi.
Jokaista yritystä koskettaa jossain vaiheessa tilanne, että asiakastyöt loppuvat osittain tai kokonaan tai keskeytyvät. Silloin myös rahan tulo loppuu. Mutta menot jatkuvat. Palkat on maksettava vaikkei töitä ole, laskut on maksettava, lainalyhennykset ja korot on maksettava. Ainoa, joka joustaa on yrittäjä itse. Eikä hänellä ole turvaverkkoa.
Suuret investoinnit ovat suuri riski. Pelkästään leasingauton hankinta on riski, koska vastuut ovat pitkiä. Tämän takia tapauksen yrittäjä kulki henkilökohtaiset matkansa busseilla tai vanhalla kotterolla.
Työvoiman palkkaaminen on valtava riski. Kun yritykset rahat ovat tiukoilla, pankit suhtautuvat yritykseen nihkeästi ja ikävästi. Pankit sulkevat tilejä tai eivät avaa niitä lainkaan yrittäjille.
Valtio kehtaa maksattaa veron maksun viiveistä hirmuiset korot (9,5 %, todellisuudessa 11,9 %, koska korkoa ei saa vähentää verotuksessa). Ei riitä korot. Verottaja tulkitsee asioita omalla tavallaan ja maksattaa jälkiveroja mitä kummallisimmista asioista. Kun on vaikeaa, valtio tulee paikalle ja lyö nuijalla, jotta et siitä tokenisi.
Alkuperäinen tilitoimisto antoi henkilökohtaista palvelua ja huolenpitoa yrittäjän asioista. Tämän toimiston osti alan iso peluri. Isolle tilitoimistolle yritys oli yksi tuhansien joukossa ja vastuu asioiden hoitamisesta siirtyi yrittäjälle itselleen.
Yrittäjällä piti olla useita tulityö- yms kortteja, joita piti uusia muutaman vuoden välein. Viranomaisille piti toimittaa erilaisia todistuksia ja vastauksia kyselyihin. Viranomaisvalvonta oli kuukausittaista ja ne ohittivat aina asiakastyöt, joilla tämä kaikki viranomaistoiminta rahoitetaan. Päivänkin viive aiheutti sakkomaksuja.
Työntekijöiden sosiaaliset edut ja eläketurva olivat suuremmat kuin yrittäjän omat. Koskaan työtä Suomessa tehneet saavat takuueläkkeen, joka on suurempi kuin yrittäjän eläke tulee olemaan. Siirryttyään palkansaajaksi hän kirii eläkettään jonkin verran paremmaksi.
Työntekijöille yrittäjä joutui maksamaan terveydenhuollon. Yrittäjän omat terveysasiat voidaan sisällyttää samanlaisina samaan sopimukseen, mutta korvauksissa yrittäjällä on katto; esimerkiksi sairaanhoito 365 euroa vuodessa (2026). No se ei haitannut, koska yrittäjä ei voinut sairastaa.
Koronatartunnan jälkeen hän kuitenkin joutui olemaan sairaslomalla muutaman viikon. Sairaspäiväraha jäi pieneksi, koska se perustui yrittäjäeläkemaksun perustana olevaan tuloon. Sairaus romahdutti yrityksen tulovirran.
Yrittämiseen liittynyt jatkuva stressi, lomien vähäisyys ja siitä johtunut avioero muuttivat yrittäjää. Iloisesta ja innokkaasta nuoresta miehestä tuli ahdistunut yrittäjä, jonka elämästä puuttui ilo. Toivottavasti jäljellä olevat palkansaajan vuodet palauttavat edes osan elämänilosta takaisin.
Yhteisövero kohtuuton, eikä se alentamalla parane
Yhtiö maksoi kohtuuttoman suuria yhteisöveroja, koska joutui investoimaan koneisiin. Yhtiö osti vuosittain 80 - 100.000 eurolla uusia koneita, mutta sai niistä ensimmäisenä vuotena vähentää verotuksessa 25 %. Koneet on maksettava heti.
Taas tilitoimiston moka. Osa hankituista laitteista oli käytettyjä. Ne olisi voitu vähentää verotuksessa kokonaan hankintavuotena.
Vaikka liiketoiminnan ja investointien kassavirta oli negatiivinen, yhtiö teki muka hyvää tulosta, josta veroja maksettiin 18.000-20.000 euroa vuosittain. Ensi vuonna toteutettava yhteisöveron 2 %-yksikön alennus ei olisi muuttanut kassavirtaa plussalle, koska sen vaikutus olisi ollut vain 1800-2000 euroa vuodessa.
Ajan siis Viron ja Latvian veromallia, jossa yhteisöveroa ei ole lainkaan. Mutta jos olisi pitänyt valita, olisi Suomen kansantalouden kannalta ollut merkittävästi tehokkaampaa korottaa arvonlisäveron alaraja 60.000 euroon kuin alentaa yhteisöveroa 2 %-yksikköä.
Veroedulliset osingot?
Yritys maksoi työntekijöilleen hyvää palkkaa – selkeästi yli mediaanipalkan, vaikkei työ edellyttänyt mitään maisterin tutkintoja.
Suurella tilitoimistolla on rahaa mainontaan. Mutta työstä on tehty teollisuutta, jossa asiakasyrityksistä ei välitetä suurista puheista huolimatta. Tilitoimisto oli ohjannut yrittäjän nostamaan vain osinkoja, eikä rahapalkkaa lainkaan. Osinkojen määrä ylitti 8 % nettovarallisuudesta, mikä johti osan osingoista ansiotuloverotukseen.
Tilitoimiston siirryttyä sijoittajien haltuun, ei ohjaavia tilinpäätöspalavereja enää pidetty. Tilitoimiston laskut kolminkertaistuivat aiemmasta.
Osakeyhtiö-yrittäjän olisi kannattanut maksaa palkkaa itselleen. Pienen palkan verotus on lievä tai jopa nolla ja palkka vähentää yhteisöveron määrää 20 % (ensi vuonna 18 %) palkasta. Yrittäjän palkkaperustaiset sosiaaliturvamaksut ovat 1,91 %. Toki olisi kannattanut silti maksaa osinkoja yrittäjälle, mutta vähemmän.
Mutta missä ovat osingot, joiden verotusta niin monet puolueet haluavat korottaa? Jotkut poliitikot ovat listaamattomien yhtiöiden veroja olleet korottamassa vuosia ja miltei joka puheessaan.
Yrittäjä maksaa osasta osinkoja 7,5-8,5 %:n osinkoveron osakeyhtiön maksaman yhteisöveron päälle. Jos yrityksen omistaa sijoittajayhteisö tai verovapaa yhteisö (kuten Koneen Säätiö. Kojamo ja Marttaliitto), osinkoveroa ei makseta lainkaan.
Työntekijöiden keskipalkka oli miltei tuplasti suurempi kuin yrittäjän nostamat osingot. He maksoivat veroja 16,5 % palkastaan. Yrittäjä maksoi puolet pienemmistä osingoistaan veroa 7,5 %. Mutta mutta. Jotta tämä kaikki olisi mahdollista, maksoi yritys yhteisöveroja 74 prosenttia yrittäjän saamista osingoista. Kokonaisveroaste yrittäjälle oli 81,5 %.
Osinkoverojen korottamista ajavat vasemmistopuolueet haluaisivat nostaa osinkojen veron 30 (34) prosenttiin. Tässä tapauksessa se nostaisi kokonaisveroasteen 104 %:iin eli korkeammaksi kuin Astrid Lindgren omasta marginaaliverotuksestaan Ruotsissa kertovassa satiirisessa sadussa Pomperipossa.
Lievästi verotettuja osinkoja voi maksaa 8 % yhtiön nettovarallisuudesta eli omasta pääomasta. Se voi toimia jossain konsulttiyrityksessä, mutta koneita ja laitteita tarvitsevassa yrityksessä nettovarallisuus muodostuu juuri näiden koneiden kirjanpitoarvosta. Todellisuudessa mitään rahaa osinkojen eikä yrittäjän palkan maksamiseen ei edes ollut.
Kun yrityksen tulokseen lisätään poistot (jotka eivät ole rahaliikennettä) ja verrataan summaa investointeihin ja lainojen lyhennyksiin meni kaikki yhtiöön tullut kassavirta näihin maksuihin, eikä riittänytkään. Yritys velkaantui yrittäjätulon takia. Ja korostan, yrittäjätulo oli puolet työntekijöiden keskipalkasta. (Tekisi mieleni sanoa, että siinäpä todellinen riistäjäyrittäjä!)
Osinkoverojen korotusta ajavat puolueet ajattelevat, että yritys on kokonaan eri asia kuin sen omistaja ja siksi ne voidaan verottaa erikseen kuin mitään yrittäjyyttä ei olisi lainkaan. Osakeyhtiö tarvitaan, koska toiminimenä ei käytännössä voi toimia etenkään silloin kun työllistää ulkopuolisia henkilöitä. Osakeyhtiö mahdollistaa omien pääomien kerryttämisen lievemmällä verolla kuin toiminimi. Se antaa puskuria investointeihin ja huonoihin vuosiin.
Baltian maiden talous on kasvanut ja kasvaa edelleen euroalueen keskiarvoa nopeammin. Yhteisö- ja osinkoverotuksella on merkittävä rooli tässä kasvussa. Virossa ja Latviassa yhtiöt eivät maksa tuloksestaan lainkaan veroja. Veroa maksetaan kun yhtiöstä otetaan rahaa omistajille.
Liettuan talouskasvu on ollut korkeinta Baltiassa. Liettuassa yhteisövero on 17 %. Lisäksi pienten yhtiöiden pysyvästi alennettu yhteisövero on 7 % (viime vuonna 6 %). Uusille pienille yhtiöille on lisäksi 0 % vero kahdelta ensimmäiseltä verovuodelta.
Jos euron ostovoima huomioidaan, olisi kertomuksen yritys ollut koko toimintansa ajan samanlaisen alennetun yhteisöveron kohteena. Verot olisivat olleet kolmasosa maksetuista.
Yrittäjä sanoi jo vuosia sitten, että kaikki rahat menevät yrityksen ylläpitoon, eikä hänelle jää viivan alle mitään. Tilinpäätösanalyysini vahvisti tämän. Eikä kertomukseni yritys ole mikään yksittäistapaus. Näitä samanlaisia on kymmeniä tuhansia.
Olen sanonut vuosikymmeniä, että yritykset maksavat liikaa veroja ja liian aikaisin enemmän kuin yhteiskunta menettää harmaan talouden takia. Tämä yrittäjäesimerkkini todistaa juuri tätä verojen liiallisuutta. Ja huomatkaa, veroasiat hoiti suuri suomalainen tilitoimisto. Edes siellä ei aina osata oikeaa verojen hallintaa pk-yrityksissä.
Kaksi väitettä
Väite 1: Juridinen henkilö eli oikeushenkilö on lailla luotu toimija (kuten osakeyhtiö) toisin kuin luonnollinen henkilö, joka on elävä ihminen. Tämän takia kumpikin on erikseen verovelvollinen.
Sen takia jotkut (vasemmisto)poliitikot väittävät, että luonnollinen ja oikeushenkilö on verotettava erikseen toisistaan riippumatta. Eli osingoista maksetaan täysi vero, eikä osakeyhtiön maksamaa veroa siinä saa huomioida lainkaan. Sitä vasemmisto ei kerro, että saadakseen 50.000 euron osingot 7,5-8,5 %:n verolla on osakeyhtiön maksettava yhteisöveroa 156.250 euroa, joka menee yrittäjän kannalta hukkaan ja heikentää mahdollisuuksia investoida.
Kun yrittäjä toimii toiminimenä yrityksen tulos verotetaan kuin työntekijän palkka kokonaan ansiotulona. Tämä johtaa siihen, ettei yritykseen juurikaan voi kerääntyä omia pääomia investointien tekemiseksi ja riskien hallitsemiseksi. Verotus toimii ansiotulon verotuksen mukaisesti, vaikka toiminimi palkkaisi henkilökuntaa.
Suomalainen yhteiskunta tarvitsee enemmän yrittäjiä ja etenkin työnantajayrittäjiä, jotka palkkaavat työntekijöitä yksityisiin yrityksiin. Sen takia yritysten ja yrittäjien himoverottaminen on kuin tappaisi lypsävät lehmät ja myös niiden vasikat.
Osakeyhtiöllä voidaan jonkin verran rajata yrittäjäriskejä, mutta suurinta osaa ei voi. Jos osakeyhtiö on maksukyvytön, voi yhtiön omistaja joutua maksamaan yhtiön verot ja myös menot, joihin myyjä tai rahalaitos on vaatinut takauksen. Yrittäjä joutuu antamaan oman asuntonsa eli kotinsa vakuudeksi, jotta edes saa yrittää. Yhtiön käyttämät autot ja koneet ovat usein niistä aiheutuneiden velkojen vakuutena. Kun osakeyhtiö menee konkurssiin, tuhoutuu samalla yrittäjän elämä: koti, perhe, asunto, työpaikka, tulevaisuus. Kun osakeyhtiöllä ei ole rahaa laskujen maksamiseksi eikä pankki anna lainaa, on ainoa, mikä joustaa yrittäjä itse ja yrittäjän perhe (usein isä ja äiti).
Yrittäjän riskit eivät vähene, päinvastoin lisääntyvät, kun yhtiö eli yrittäjä palkkaa henkilökuntaa. Jos osakeyhtiön omistavat julkinen sektori, pörssiyhtiön osakkaat tai henkilöt, jotka ovat yrityksessä vain sijoittajina, eivätkä ole yhtiössä töissä, voidaan sanoa, että yrittäjäriskin toteutuminen ei tuhoa yrittäjiä, koska sellaisia ei ole. Yrityksessä toimivia osakkaita ei voi verotuksessa kohdella samalla tavalla kuin pörssiyhtiön osakkaita, koska se tuhoaisi yrittämisen edellytykset käytännössä kokonaan. Ja samalla tuhoutuisi Suomi.
Juuri tämän haluan kirjoituksen yrittäjällä osoittaa.
Väite 2: Arvonlisäveron maksaa kuluttaja
Jos valtio ei saa maksua arvonlisäverosta, se peritään myyjän eli osakeyhtiön tai yrittäjän rahoista. Jos käsityöläinen valmistaa villapuseroita, sisältää myyntihinta kuluttajalle tarvikkeiden, laitteiden ja hallinnon lisäksi yrittäjän ansiotulon. Jos valtio nostaa arvonlisäveroa, eikä käsityöläinen voi sitä siirtää hintaan, koska ostajan ostovoima ei parane veronkorotuksesta, tinkii myyjä omasta ansiostaan korkeamman veron maksamiseksi.
Asiakas maksaa arvonlisäveron lisäksi yrittäjän eläkemaksun, ansiotulon veron ja energiaveron. Kun kuluttaja päättää olla ostamasta villapuseron, hän ei maksa arvonlisäveroa, mutta ei myöskään yrittäjän eläkemaksua, tulo- eikä energiaveroa.
Arvonlisävero maksetaan vain arvon lisästä, eli työntekijän palkoista sosiaalikuluineen sekä yrittäjätulosta.
Lue oheiskirjoitus: Google ja sähköveron hyvitys - yrittäjä ja korkein sähkövero.
***
