Sekä julkinen että yksityinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on käännettävä kasvu-uralle, jotta voimme luoda uutta kasvua globaalien megatrendien ratkaisemisesta. (Marinin hallituksen ohjelma).
Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä vuonna 2019 oli 6,7 miljardia euroa. Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskenteli tuolloin kaikkiaan 76.200 henkilöä, joista yrityksissä puolet. Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenot ovat noin 2,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tavoitteeksi on asetettu 4 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Suomen Akatemia
Akatemia jakoi vuonna 2020 yhteensä 426 miljoonaa euroa erilaisiin tutkimushankkeisiin. Rahat tulevat valtiolta, mutta on Akatemialla omiakin tuloja: Maksullisen toiminnan tuotot olivat viime vuonna 128 euroa.
Rahanjakamista tehtiin 141 henkilötyövuoden verran. Palkkoihin käytettiin 9 miljoonaa euroa, keskimäärin 5342 euroa työntekijää kohden kuukaudessa. Valtion mediaanipalkat 2019 olivat 3717 euroa kuukaudessa, joten Akatemiassa on keskimäärin paljon parempaa työvoimaa.
Sivistynyttä hyväpalkkaista osaamista tarvitaan, sillä hakemuksia on mitä moninaisimmista asioista. Esimerkiksi fenomenologia, eksistentialismi, transsendentaalia.
Henkilökunta ei kaikkeen ehdi. Ostopalveluja Akatemialla oli 4,7 miljoonaa euroa viime vuonna.
Akatemia osti viime vuonna CGI Suomi Oy:ltä IT-palveluja 0,7 miljoonalla eurolla. Yhtiön liikevaihto oli 416 miljoonaa, josta valtiolta 49 miljoonaa euroa. Voittoa ihan kivat 52 miljoonaa.
Sellainenkin yhtiö Suomessa on kuin CSC-Tieteen tietotekniikan keskus Oy. Rahoitus tulee kaikki valtiolta, mutta silti se lasketaan yksityissektorille tilastoissa. Viime vuonna se veloitti julkiselta sektorilta 55 miljoonaa euroa ja teki voittoa 2,5 miljoonaa. Henkilökuntaa 443. Suomen Akatemia käytti yhtiön palveluja yli 600.000 eurolla.
Akatemian hallitus koostuu kokonaan yliopistoväestä. Eli jakavat paljolti rahaa itselleen ja lähipiirilleen. Hallitus tarvitsisi myös yksityissektorin päteviä henkilöitä jäsenikseen tasapainottamaan hallitustyöskentelyä. Mutta poliitikkoja hallitukseen ei pidä päästää yhtään. Se vain lisäsi hömppätutkimusten tekemistä.
Rahoituspäätökset - tutkimuksia vai hömppää
Selataan viimeaikaisia rahoituspäätöksiä. Tänä vuonna (15.7.2021 mennessä) on rahoitettu 680 hanketta yhteensä 218 miljoonalla eurolla. Napeilla ei pelata. Keskimääräisen hankkeen rahoitus on ollut 320.000 euroa.
Suurimmasta osasta hankkeita on vaikeaa sanoa mitään, etenkään kun hankekuvausten kaikkia sanojakaan ei ole koskaan kuullut.
Otetaan siksi muutama esimerkki, ja jokainen lukija saa itse miettiä, onko kyse tärkeästä hankkeesta vai hömppätutkimuksesta. Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Antirasismia Latinalaisessa Amerikassa, 447.650 euroa 5 vuodessa.
Olen käynyt kaikissa 13 Etelä-Amerikan maassa, omilla rahoillani, ja ihastunut niihin kaikkiin. Harmi, ettei tullut ajatelleeksi Akatemia-tutkimusta. Puolella miljoonalla eurolla olisi elänyt leveästi viisi vuotta kulkien kaupungista toiseen tutkimassa rodullisuutta (helppo juttu, koska rotuja ei kuulemma edes ole).
"Sukupuolierojen ja yksilöllisen sukupuolittuneisuuden mittaaminen ja hyödyntäminen kulttuureja vertailevassa tasa-arvotutkimuksessa sekä feminiisyyden ja maskuliinisuuden tarkastelussa suhteessa yksilön elämänkaaren tapahtumiin". Tähän 3 vuoden hankkeeseen on annettu vain 211.489 euroa. Onkohan kyse vain käsirahasta, sillä hankkeisiin saa helposti lisärahaa.
Rasismilla rahaa. Tällä kertaa yläkoulurasismiin 341.255 euroa neljän vuoden tutkimukseen. En tarkistanut onko erillisrahoitukset rasismi päiväkodissa, rasismi alakoulussa, rasismi amk:ssa, rasismi iltakoulussa tutkimushankkeisiin. Yliopistoissa rasismia ei olekaan, koska sinne valikoituvat vain hyvät ihmiset. Ei kun onhan siellä kun Suomessa ollaan ...
Viimeisenä ja eikä vähäisimpänä Queer-hanke. Derek Ruez on tullut Amerikasta (Louisville, Kentacky, Bellarmine University) Tampereen Yliopistoon auttamaan suomalaisia ymmärtämään sukupuoli- ja kaupunkitutkimusta. Maksamme 447.650 euroa (tarkkaan laskettu) viidessä vuodessa. USAn: presidentin vaihduttua luulisi sieltä saavan helposti enemmän LGBTQ-tutkimusrahaa, ainakin jos ottaa kohteeksi BLM-ihmiset.
Lattaritutkimusraha oli eurolleen saman suuruinen. Haetaanko näitä rahoja copy-paste-tekniikalla, eikä ole hoksattu muuttaa loppusummaa.
Näitähän riittää. Puolessa vuodessa 680, viime vuonna 1201. Jos joku haluaa pilata kesänsä, voi näitä tutkailla osoitteesta. Varoitus: tutkiminen voi olla vaarallista mielenrauhalle ja sydämelle.
Tieto luo tuskaa. Jos ei tietäisi asiasta muuta kuin poliitikkojen puheet tutkimuksen merkityksestä Suomen tulevaisuudelle, voisi elää rauhallista elämää ilman huolen häivää. Ja monet vielä uskovat näihin puheisiin. Kuten tässä: "Vihreille tiede, tutkimus ja sivistys ovat arvokkaita itsessään." Juuri tällainen näkökulma johtaa hömppätutkimuksen lisääntymiseen.
Jos Queer-hanke olisi yritys
Ajatellaan, että Queer-hanke on kahvila. Kun se kerää 5 vuodessa liikevaihtoa 447.650, on vuotuinen liikevaihto 89.530 euroa, josta se maksaa arvonlisäveroa 12.534 euroa. Yhden kahvikupin hinta Picnic´issä on 2,60 euroa. Jos kahvila on auki ma-la eli noin 300 päivää vuodessa, sen pitää joka päivä myydä 131 kuppia kahvia päästäkseen Queerin rahoille. Vaan se ei riitä mihinkään. Kahvilassa tarvitaan yrittäjän lisäksi toinen henkilö, jotta se voisi toimia. Yrittäjän ansion lisäksi on maksettava työntekijän palkka.
Vuodessa on keitettävä yli 45.000 kuppia kahvia, koska aina osa jää myymättä. Kupit on tiskattava, kahvila siivottava ainakin kerran päivässä. On hankittava hygieniapassit. Maksettava kahvilatilan vuokra, ostettava astiat, kahvipaketit, monenlaiset tarvikkeet suodatinpaperista alkaen, kahvinkeittimet ja tiskikoneet. Jos jollain ihmeellä kahvilasta jäisi yrittäjälle 15.000 euron palkka (eli kahvilan voitto), siitä maksettaisiin ansiotulon verot.
Kahviloita tarvitaan yli 100, jotta niiden voitoista maksetusta veroista saataisiin Queer-hankkeen rahoitus kerättyä.
Missä ovat kansalaisia kiinnostavat tutkimukset?
Kukaan ei tutki maahanmuuton kustannuksia, maahanmuutosta seuranneen rikollisuuden ja raiskausten vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, eläkeläisten elämän hankaloitumiseen taitetun indeksin takia, virkamiesten määrää valtiolla, kunnissa eikä etenkään verorahoilla kustannettavien yritysten ja järjestöjen toiminnassa, suomalaisten työttömyyden lisääntymistä ulkomaisen työvoiman lisääntyessä jne jne. Eivätkö nämä kiinnosta ketään, vai eikö Akatemia rahoittaisi tällaisia tutkimuksia.
Vuosia sitten Suomessa oli 70 tulevaisuustutkijaa. Heidän tutkimustuloksistaan kuulin radiossa ensimmäisen kerran kun joku tutkija selitti onko Suomessa 2050 karjalan piirakoita. Nyt nämä tutkijat ovat äänekkäämpiä, koska he kilpailevat verorahoista erilaisissa ajatuspajoissa. Tässä yksi uutinen vuodelta 2020: "– Koko liikennejärjestelmä kokee vuoteen 2030 mennessä erittäin merkittävän muutoksen, sillä tällä vuosikymmenellä nähdään autoilun nopea sähköistyminen ja kevyen liikenteen eri vaihtoehtojen käytön kasvu, Halava luonnehtii." Eipä tuota varten tutkijaa olisi kannattanut palkata. Kun kuuntelee hallituksen ministereitten puheita alkaa ajattelemaan, että muutos tapahtuu nopeammin.
Akatemiaprofessori, tutkija
Rahoituspäätöksiä selatessa tuli esille nimi Sara Heinämaa. Tällä hetkellä hän on Akatemia-professori 9000 euron kk-palkalla (uutisen mukaan). 5-vuotismääräraha palkkaukseen on 789.973 euroa, joka jaettuna 60 kuukaudelle on 13.166 euroa. Valtion palkkojen sosiaalikulut ovat noin 2400 euroa/kk, joten jotain muuta kulua on vielä 1400 euroa/kk.
Vuosien 2010-2020 aikana hän on saanut (verottomia) tutkimusapurahoja 2,7 miljoonaa euroa eri yliopistojen maksamien palkkojen lisäksi. Vuonna 2019 hänen tulonsa verokoneen mukaan olivat 110.000 euroa.
Onko hänen hankkeisiinsa kannattanut sijoittaa 3,8 miljoonaa euroa. Mitä Suomi yhteiskuntana niistä on saanut? Miten Suomi on parempi yhteiskunta tutkimustulosten perusteella tehtyjen hyvien päätösten seurauksena? Voidaanko tutkimustuloksia hyödyntää, jotta hallitusohjelman mukaisesti saamme uutta kasvua ja parempaa menestystä megatrendien kansainvälisessä kilpailussa. Vai saadaanko vain naispoliitikoille uusia välineitä poliittisen propagandan julistamiseen.
Sara Heinämaa (s. 1960) on Jyväskylän yliopiston filosofian professori ja Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosentti. Hänet valittiin Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi 2016, ja hän aloitti viisivuotisen akatemiaprofessorikautensa vuoden 2017 alussa. Nyt on menossa viimeinen vuosi.
Heinämaa on tyypillinen yliopistossa toimiva ihminen, jonka koko elämänura perustuu erilaisiin hankkeisiin yliopiston piirissä. Tällaisia ihmisiä Suomessa on satoja, ehkäpä tuhansia. Ja mikä ettei. Vain harvat yksityissektorin naiset pääsevät näin suurille ansioille, eikä vastuuta työstäkään sen kummemmin ole. Eikä kukaan perään kysele, miten tämä yhteiskunnalle kallis työ näkyy suomalaisten elämässä.
Heinämaa oli tuntiopettaja Helsingin yliopistossa 1984–2001 ja yliopistonlehtorina 2001–2013. Heinämaa oli posti- ja telelaitoksen tutkijana 1988–1989, Suomen Akatemia- sekä yliopistotutkijana 1989–2016. Akatemiaprofessori vuodesta 2017, vuodesta 1998 naistutkimuksen professorina Turun, Uppsalan, Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa.
Heinämaan erikoisaloja ovat fenomenologia, eksistentialismi, transsendentaalifilosofia, mielenfilosofia, filosofian historia ja feministinen filosofia. Mitä nämä ovat?
Fenomenologia on oppi ilmiöistä, joka tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan.
Eksistentialismi on mannermaisen filosofian ja kirjallisuuden suuntaus, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta.
Transsendenssi eli transsendentaalisuus on filosofiassa käsite, jolla tarkoitetaan yleensä havaintokokemuksen ulkopuolelle jääviä ilmiöitä, joista ei voida saada järkitietoa eli käsityskyvyn ylittäviä mysteerejä.
Mielenfilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii mielen sekä sen ilmiöiden, toimintojen ja ominaisuuksien luonnetta ja tietoisuutta sekä näiden yhteyttä ruumiiseen.
Feministinen filosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii filosofiaa feministisestä näkökulmasta.
Tutkijat hakevat julkisuutta, jolla varmistavat seuraavat apurahat. Heinämaa kirjoitti 2015 Helsingin Sanomien yleisönosastoon jutun, jossa hän varoitti suomalaisia natsi-Saksasta ja kommunismista. ”Talouskriisi on johtamassa Suomea siihen, ettei meillä enää ole yhteisiä päämääriä. Se on vaarallinen tie, sillä ilman yhteisiä päämääriä meille voi käydä niin kuin ihmisille natsi-Saksassa tai Neuvostoliitossa.” HS koki asian niin tärkeäksi, että analysoi erikseen kirjoituksen sisällön.
Akatemiaprofessuurin aikana 2019 hän sai 440.000 euron verottoman määrärahan kahdeksi vuodeksi tutkimukseen ”Syrjäytyminen ja kokemus: normaaliuden ja epänormaaliuden fenomenologinen analyysi (MEPA)”.
Tutkijat eivät toki saa käyttää määrärahaa kokonaan itselleen. Määrärahasta maksetaan muiden tutkijoiden palkka, matkakulut, ehkä asiantuntijoiden palkkioita, tutkimuskuluja. //EDIT 19.7.2021/ 2: Tutkijan osuuden verotus on tarkistuksessa. Verolain mukaan Akatemia-apuraha on veroton. Jos raha kierrätetään yliopiston kautta, ottaa yliopisto välistä oman osuutensa ja apuraha muuttuu verolliseksi.
***
Professori Matti Virenin ironinen neuvo Twitterissä niille, jotka eivät halua tehdä töitä: ”Perusta jääkaappeja eskimoille-yhdistys. Runoile yhdistyksen tavoitteeksi rasismin vähentäminen, naisiin kohdistuvan sorron poistaminen, kansainvälisyys, EU-yhteistyö, ilmastonmuutos ja tasa-arvo.”
Lisätty 16.7.2021 klo 16
