Mistä saadaan 750 miljardia euroa?

Päivitetty: heinä 24

Koronarahastoon rahaa saadaan lainaksi varakkailta sijoittajilta kuten kehitysmaatukea saavalta Kiinan valtiolta ja eläke- ja sijoitusrahastoilta. Lisäksi rahaa saadaan lisää painamalla seteleitä tai kuten sähköisen rahan aikana, laittamalla bittejä tileille.

Suomen Pankki: ”Rahaa syntyy etenkin silloin, kun joku ottaa lainan. Suurin osa rahasta on pankkien velkoja yleisölle. Kun pankki myöntää lainaa, sekä sen velat että saamiset kasvavat. … Keskuspankkiraha syntyy, kun pankki lainaa keskuspankista.

Saikohan tällä setelillä yhden leivän?

Rahan määrää on lisätty hirmuisia määriä finanssikriisin puhkeamisen jälkeen. Sen takia rahan hinta eli korko on jäänyt vahingollisen pieneksi. Normaalisti rahan painaminen (lisääminen) johtaa inflaatioon, mutta sitä ei toistaiseksi ole EU:n alueella suuremmassa määrin nähty. Tätä menoa se on kuitenkin vain ajan kysymys. Rahan liiallinen määrä johtaa pahimmillaan hyperinflaatioon, mikä on nähty maailmansotien jälkeen ja viime vuosina esimerkiksi Zimbabwessa.

Inflaatiokin voidaan laskea monella tavalla. Kun katsotaan viime vuosien ruoan ja kulutustavaroiden sekä matkalippujen hintojen korotukset jne, on inflaatio paljon enemmän kuin viime vuodelle laskettu 1 %. Inflaatiota alentavat alhaiset korot ja tuotekehitys. Kun tehdään munkkien tilalle supermunkki ja sen hinta on tuplasti vanhan munkin hinta, ei inflaatiota synny. Kun matkapuhelimiin tulee uusia ominaisuuksia ja enemmän muistia, inflaatio vähenee, vaikka puhelimen hinta olisi sama kuin viime vuonna ja vaikka kuluttajalle muutos ei tuntuisi missään.

Hyperinflaatio on keino valtioille selvitä valtavista veloista. Kansalaisille hyperinflaatio on karmea olotila. Ruoan hinta voi kaksinkertaistua yhden päivän aikana. Silloin työstä saatavalla palkalla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä.

Rahaan rinnastettavia eriä ovat erilaiset rahoitusmarkkinoilla käytettävät instrumentit. Maailman kaikkien johdannaisten tasearvo on 10 kertaa suurempi kuin koko maailman yhden vuoden bruttokansantuote (BKT).

Instrumentit eivät ole oikeaa rahaa, vaan lupauksia maksaa pankille mahdollisesti joskus velkansa. Lupaukset muuttuvat maksuiksi ja tulorahaksi kuin hevosveikkauksessa. Velkalupauksista rakennetaan useaan kertaan peräkkäin paketoituja velkapapereita eli johdannaisia. Tällaisesta subprime-velkapapereiden romahduksesta sai alkunsa finanssikriisi toistakymmentä vuotta sitten.


Kuinka paljon velkaa voidaan ottaa

Yksityistaloudessa velan määrää säätelee velallisen maksukyky, eli kuinka suuria lyhennyksiä ja korkoja kotitalous pystyy maksamaan sen jälkeen kun kaikki pakolliset menot (verot, vastikkeet, työmatkat, ruokamenot, terveydenhoito jne) on maksettu. Nuori henkilö voi odottaa saavansa myöhemmin korkeampaa palkkaa ja sen mukaan säädellä velan määrää.

Velkaa ei kuitenkaan pidä ottaa niin paljon, että juuri ja juuri selviytyy. On varauduttava työttömyyteen tai perheessä sairauksiin. Sosiaalitukirahoilla ei mitenkään voi selviytyä veloista, jos velkamäärä on otettu liian suureksi. Kansantalouden romahtaessa asuntojen hinnatkin romahtavat, joten helposti käy niin, että asunto menetetään, ja osa veloista jää. Monelle kävi näin 1990-luvulla.

Valtiontaloudessa velan määrää seurataan sen suhteella bruttokansantuotteeseen. EU:ssa tavoitteena on 60 %. Mittari on politiikan tekijöille kätevä, koska se antaa luvan lisätä velan määrää sitä mukaa kun kansantulo (ja väkimäärä) kasvaa. BKT:ta kasvattaa myös velalla rahoitetut toiminnat, jolloin syntyy ikiliikkuja. Otetaan lisää velkaa, BKT kasvaa, otetaan lisää velkaa …

60 %:n tavoitteesta ei juurikaan välitetä. Oheisen kaavion mukaan 2019/3. neljännes (siis ennen koronaa) korkeimmat velkojen määrät BKT:hen verrattuna oli Kreikassa 178 %, Italiassa 137 % ja Portugalissa 120 %. Ongelmaksi tulleessa Espanjassa luku on 98 %. Suomessa 61 %. Vaikka Suomella menee huonoimmin EU-maista tänä vuonna, joutuu se nettomaksajaksi myös koronatuessa sen takia, ettei se ole elänyt yhtä holtittomasti kuin Etelä-Euroopan maat. Suomen tilanne heikkenee tänä vuonna nopeasti ilman Etelä-Euroopan tukemistakin. Valtion tekemän ennusteen mukaan suhde ylittää 70 % jo tänä vuonna.

Julkisen talouden velkaantuminen voi johtaa valtion romahtamiseen, mikä on tapahtunut mm. Kreikassa ja Argentiinassa. Siksi uuden velan ottamista tulee välttää viimeiseen asti. Vuonna 1990 Suomen valtiolla oli vain 9 miljardia velkaa. Sen jälkeen on eletty velaksi joka vuosi 30 vuoden ajan, eikä loppua näy. Kahtena vuotena nähty pieni plussa veloissa johtui valtion omaisuuden myynneistä. Viimeisin plussa 2019 oli kirjanpitokikkailua. EU on opettanut meidät tuhlaajakansaksi, joka ei tervettä päivää tule näkemään tälläkään vuosikymmenellä.

Kuntataloudessa ei pitäisi elää velaksi. Tulojen ja menojen tulisi olla useamman vuoden jaksolla yhtä suuret. Kunnat eivät kuitenkaan tähän ole pystyneet ja monien kuntien velkatilanne on vaikea, jopa mahdoton. Pääkaupunkiseudulla Vantaa on ollut vuosikymmeniä velkaongelmissa, mutta viime vuosina Espoo on sen saavuttanut ja mennyt ohi. Etenkin Vantaan ongelma on se, että kuntaan muuttaa paljon pienituloisia ja tulottomia ihmisiä, joiden peruspalvelut on kuitenkin järjestettävä. 2019 Vantaan korollisten konsernivelkojen määrä ylitti 2 miljardia euroa, Espoossa velka lähentelee 4 miljardia euroa.

Rahan hinta on korko ja erilaiset järjestelypalkkiot sekä valuuttakurssierot

Rahan hinta on korko. Kohtuullinen korko on terve osa kansantaloutta. Se rajoittaa kulutusta ja alentaa hintoja (esimerkiksi pitkäaikaiset ja olemattoman korkoiset asuntolainat nostavat asuntojen hintoja). Koska rahaa on painettu järjettömän suuria määriä, on korko saatu keinotekoisen alhaiseksi. Se johtaa julkiseen tuhlaamiseen. Samalla se johtaa osakkeiden ja muiden arvopapereiden keinotekoiseen hinnannousuun. Näin mm. eläketurvana olevat rahat ovat hirmuisen riskin alaisena. Kun kuplat puhkeavat, osakkeiden hinnat romahtavat. Esimerkiksi Islannin pankkien konkurssissa niiden arvosta hävisi 94 prosenttia taivaan tuuliin.


Asuntosäästäjät iloitsevat harhaisesti alhaisista asuntolainojen koroista. He maksavat korkeita asuntojen hintoja sen takia. Kun korot normalisoituvat, ei niitä pystytä maksamaan ja moni joutuu myymään asuntonsa pakkohuutokaupoissa alihintaan.


Valtio ja kunnat ottavat surutta lisää velkaa kaikkeen kivaan, koska korkoa ei käytännössä ole. Se vasta tulee kalliiksi.

Velka velan päälle maksaa. Vaikka korko olisi vain prosentin, 120 miljardin valtionvelka aiheuttaa vuodessa 1,2 miljardin korot – 10 vuodessa 12 miljardia. 40 vuoden korot ovat yhtä suuret kuin valtion yhden vuoden kaikki menot. Jonain päivänä korot normalisoituvat ja sen jälkeen maksetaan itsemme kipeiksi. 5 %:n korko maksaisi valtion nykyiselle velalle 6 miljardia euroa vuodessa, 9 vuodessa vuoden 2020 kaikki valtion menot.

Valuuttakurssien erot ovat osin keinotekoisia. Siksi Suomesta lähetettävä 1000 euron raha Afrikkaan on Afrikassa jopa 10-15.000 euron arvoinen ostovoimaltaan. Tällaisen eron takia köyhät suomalaiset pystyvät esiintymään kroisoksina lomamatkoillaan esimerkiksi Thaimaassa (kuten 1970-luvun Leningradissa).

Baltian maissa käytetään rahana euroa. Suomalaisen palkansaajan eurolla voi Baltian maista ostaa enemmän kuin Suomesta samalla rahalla. Esimerkiksi kesäinen saunavasta maksaa Mikkelin torilla 5 euroa, Riikan torilla 1 euron. Sama ilmainen raaka-aine, yhtä suuri työmäärä, yhtä hyvät löylyt.

Miten valtio maksaa velkaansa?

Valtio verottaa kansalaisiaan ja kertyneillä veroilla lyhentää velkaansa. Valtio voi myös myydä menneiden sukupolvien kerryttämää omaisuutta ja käyttää rahoja menoihin ja velkojen lyhentämiseen. Velka, on se mistä syystä tahansa otettu, maksetaan takaisin työllä tai takavarikoimalla kansalaisten omaisuus. Takavarikointia on myös perintöjen verottaminen.

Työn verottamista ovat myös uudet EU:n kehittämät muovi- ja digi-verot. Niitä on mahdoton ottaa käyttöön siten, että ne olisi yhdenmukaistettu korona-rahaston lyhennysten kanssa, minkä vuoksi niistä tulee aivan uusia rahalähteitä EU:n tuhlaamiseen. Iso-Britannian lähtökään ei vähentänyt EU-menoja, mikä olisi ollut normaalia kaikessa hyvin hoidetussa hallinnossa.

EU:n jäsenvaltioissa toimitaan toisin. Otetaan uutta velkaa ja maksetaan vanhaa velkaa pois. Koko ajan maksetaan korkoja ja erilaisia velanhoitokuluja. Voidaanko näin toimia ikuisesti?

Mitä tapahtuu kun vanhaa velkaa ei enää pystytä lyhentämään? Kreikalle annettiin 2011-12 puolet veloista anteeksi ja sen uudelle velalle jopa 60-70 vuoden maksuaika. Saisiko Suomi samanlaiset tuet, jos sitä ennen kaatuvat Italia, Espanja, Portugali ja Ranska velkoihinsa. Kenelle jää Musta Pekka, kuka sammuttaa valot. Se on kuin yritysten konkurssissa. Viimeisinä jonossa olevat eivät saa penniäkään.

Mitä sitten tapahtuu? Suomi yrittää selviytyä ja maksaa edes osan veloista. Se johtaa eläkkeiden ja sosiaaliturvan leikkaamiseen, valtion ja kuntien viranhaltijoiden lomauttamiseen ja erottamiseen, lomien lyhentämiseen ja palkkojen alentamiseen. Kun ja jos veroja korotetaan, harmaa talous lisääntyy, yritykset menevät konkurssiin, työttömyys lisääntyy. Väkivalta kansanryhmien välillä lisääntyy.

Rahan lainaamisen vakuudet

Yksityistaloudessa vakuutena ovat nimivakuudet ja niiden ohella velkakirjaan nimensä laittaneiden omaisuus: pankkitalletukset, autot, asunnot, kesämökit. Jos ne eivät riitä, sekä velallinen että takaajat joutuvat vuosikymmeniksi velkavankeuteen. Vaikka velkaa saisi lyhennettyä, korot ja perintämaksut lisäävät velkapääomaa, eikä niistä ikinä selvitä. Jos ei pääse velkajärjestelyyn.

Valtio ei anna vakuuksia, mutta velkaa myöntävät tahot katsovat verojen keräysoikeuden riittävän vakuudeksi. Jos se ei riitä, menevät julkisen sektorin omistamat metsä- ja maa-alueet, vesi ja infrastruktuuri myyntiin. Sen jälkeen maksetaan korkojakin enemmän käyttömaksuja ulkomaille. Näin on jo käynyt sähkönsiirtomaksuissa.

Lainaisitko omaa rahaasi tuntemattomalle ihmiselle Timbuktuun?

Kukaan järkevästi ajatteleva ihminen ei lainaa rahaa kenelle tahansa, minne tahansa ja kuinka paljon tahansa. Jos ihmisarvo on jakamaton, miksi suomalainen antaa rahaa italialaiselle tuntemattomalle taholle (joka voi olla mafian edustaja), jos hän ei lainaa rahaa sitä paljon enemmän tarvitsevalle intialaiselle kadulla asuvalle työttömälle? Mehän elämme rajattomassa globaalissa maailmassa, jossa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.

Velkaa ei pidä ottaa liikaa, eikä etenkään turhiin menoihin

Ennen elettiin suu säkkiä myöten. Ostettiin pieni asunto ja kun sen velat oli maksettu, ostettiin suurempi asunto. Jos raha ei riittänyt autoon, kuljettiin julkisilla välineillä. Jos rahat olivat tiukassa, haettiin lisää ruokaa metsämarjoista ja sienistä sekä kalastamalla. Syötiin niukasti, tehtiin ruoka itse.

1990-luvun laman jälkeen alkoi elämäntapa, jossa kaikki pitää saada heti. Ensimmäinen asunto oli iso ja sitä varten otettiin 25-30 vuoden laina. Ostettiin kulutustavarat kännyköistä lähtien osamaksulla. Otettiin pikaluottoja, jotta voitiin tehdä lomamatka Kreikkaan. Luottokorteilla ostettiin kaikkea kivaa, myös tarpeetonta kynsien ja ripsien pidennyksistä alkaen.

Sama oli julkisella sektorilla. Vaikka vanhat poliisitalot jäivät tyhjiksi, rakennettiin Ruotsista saatavalla velkarahalla uudet prameat poliisitalot vanhojen viereen. Kehitysapuun on annettu miljardi euroa vuodessa, vaikka se on maksettu velkarahalla. Näin tekevät todella hyvät ihmiset toisten rahoilla.

Kuka kansalainen ottaisi 10.000 euroa velkaa ja lähettäisi rahan Afrikkaan tietämättä edes, mihin raha menee, kuka sen ottaa ja päätyykö raha valtion päämiehen perheen tilille veroparatiisiin. Ei kukaan, mutta kun otetaan joka vuosi miljardi euroa velkaa samaan tarkoitukseen, se on jotain hienoa.

Kreikkalaiset ovat historian saatossa eläneet yli varojensa ja jättäneet ottamansa velat maksamatta. Euro antoi kulutusjuhlalle uudet puitteet. Rahaa oli. Ateenan olympialaisten 2004 suorituspaikkojen rakentamiskustannukset kolminkertaistuivat. Sen jälkeen olisi pitänyt alkaa kituuttaminen kuten aina käy. Ja se olisi ollut oikein ja kohtuullista. Mutta euroaikana saatiin velkoja anteeksi ja osalle annettiin kymmenien vuosien maksuaika. Voitiin jatkaa kuten ennenkin.

Jos kreikkalaiset olisivat eläneet rehellisesti sen mukaan, mihin rahat riittäisivät, he olisivat tänään ikionnellisia. Elintaso kasvaisi vuosi vuodelta pikku hiljaa. Eikä olisi velkaa. Sellainen elämänlaatu voittaa kirkkaasti velkavetoisen kuluttamisen tuomat ilot.

Ihmiset eivät pysty ajattelemaan huomista montaa päivää eteenpäin. Siksi on helppoa ottaa velkaa, kun tietää ettei sitä omana elinaikana tarvitse maksaa. Mutta tällainen ihminen on ahne ja pahin kaikista. Hän tuhoaa omien lastensa ja lastenlastensa tulevaisuuden. Tuskin vuonna 2058 suomalainen veronmaksaja on kovin haltioissaan kun hän maksaa italialaisten vuonna 2020 ostamia luxus-kännyköitä kun hänellä itsellään ei ole tavallista halpakännykkää parempaa käytössään. Koska rahat eivät riitä.

Toisten rahoilla eläminen ei ole ihmisarvoista, vaikka se saattaisi olla kivaakin. Kivaa on niin kauan kuin toisten rahat riittävät. Tai kunnes maksajat sanovat, että nyt riitti. Tai kunnes tulevat sukupolvet sanovat, että emme maksa nykysukupolvien ottamaa velkaa (jota eläkevelkakin on).


Menneistä voi oppia


Tässä Suomen EU-neuvottelijoille opiksi Eugen Malmstenin ja Vesa-Matti Loirin "Kallis samba".

Tämä on jatko-osa 2-osaisesta kirjoituksesta koskien koronarahastoa. Rahastokirjoitus on valmis, mutta odotan tietoja Brysselistä ja tarvittaessa muutan kirjoituksen lukuja mahdollisesti tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Jätä yhteystietosi, saat tiedon uudesta kirjoituksesta!
  • Grey Twitter Icon
  • Grey Facebook Icon

© 2020 Pauli Vahtera Oy 

  • Twitter Social Icon
  • Facebook Social Icon