Loppu kohtuuttomille YEL-maksuille! Yrittäjätulon määrittely

Kansalaisaloitteessa yrittäjän eläkelakia esitetään muutettavaksi siten, että yrittäjän eläkemaksut (YEL-maksut) perustuvat tosiasiallisesti saatuun yrittäjätuloon.

Yrittäjätulo osakeyhtiössä

Mikä on yrittäjätulo? Osakeyhtiöissä (ja osuuskunnissa) tuloksi voidaan määritellä yrittäjälle maksettu palkka ja palkaksi katsottavat luontoisedut (kuten auto- ja asuntoetu, puhelinetu jne). Yksinkertaisuuden vuoksi luontoisedun arvo katsottaisiin samaksi, mikä on sen verotusarvo.

Jos yritys maksaa omistajayrittäjälle pientä palkkaa, ovat YEL-maksut pienet kuten on myös aikanaan saatava eläketulo.

Yrittäjän tuloa ovat myös osingot ja muut omistuksen perusteella yhtiöstä saatavat tulot kuten osakkeiden lunastuksesta, myynneistä ja muista järjestelyistä saatavat tulot. Ne ovat pääomatuloa, josta maksetaan verot, mutta ei eläkemaksuja. Yrittäjien saamat päivärahat ja kilometrikorvaukset ovat kustannusten korvauksia, eivätkä ne ole tuloa.

Nykyverotuksen aikana on viisainta nostaa osinkoja määrä, joka johtaa 7,5-8,5 %:n pääomatulon verotukseen. Monet nostavat tarvitsemansa tulon osinkoina ja palkkana määrän, johon osingot eivät riitä. Maksettava palkka on usein pienempi kuin nyt määriteltävä yrittäjän työtulo, joka perustuu vastaavan työn palkkaan.

Yrittäjän kannattaa useimmiten maksaa palkkaa osakeyhtiöstä itselleen. Esimerkiksi 30.000 euron vuosipalkasta yrittäjän verot olisivat 3000-3500 euroa ja yrityksen maksamat sosiaalimaksut 2,21 % maksetusta palkasta. Osakeyhtiö vähentää palkan ja sosiaalikulut yhteisöverotuksessa (20%, vuonna 2027 18%). Tällaisen palkan kokonaisvaikutus verotukseen olisi positiivinen.

Tällaisesta palkasta YEL-maksu olisi kansalaisaloitteen hyväksymisen jälkeen 7320 euroa (610 euroa/kk). Jos maksun suorittaa yhtiö, nettomaksuksi jää verojen jälkeen 488 euroa kuukaudessa. Jos yrittäjän ansiotulojen marginaalivero ylittää 20 %, YEL-maksun kannattaa maksaa yrittäjä itse.

Tämä johtaa yksinkertaiseen menettelyyn. Kaikista arvioista ja arvauksista yrittäjätuloksi voidaan luopua. Kun palkka ilmoitetaan tulorekisteriin, se määrittelisi myös yrittäjäeläkemaksun määrän (nyt 24,4 %).  Yrittäjäeläkemaksu on saman suuruinen kuin työntekijän työeläkemaksu (keskimäärin 24,4 %). Tästä työntekijöiden maksama osuus on 7,3 %.

Nykyinen eläkemaksu tarkoittaa käytännössä saman suuruista taakkaa, joka joudutaan maksamaan arvonlisäveroa (25,5 %) liikevaihdosta. Joudutaanhan liikevaihdolla kattamaan myös eläkemaksut, joita ei saa vähentää arvonlisäverotuksessa.

YEL:n perusteella vakuutetaan osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä osakas, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia osakkeista tai äänimäärästä.

Yrittäjätulo toiminimestä ja henkilöyhtiöistä

Toiminimiyrityksillä eikä avoimilla ja kommandiittiyhtiöillä ole palkkaa vastaavaa yksiselitteistä yrittäjätuloa eläkemaksun perusteeksi. Tämän vuoden alussa kaupparekisterissä oli 310.000 osakeyhtiötä, 276.000 yksityistä elinkeinonharjoittajaa (toiminimeä), 20.000 kommandiittiyhtiötä ja 11.000 avointa yhtiötä. Suomessa oli vuoden 2024 lopussa voimassa yli 212.000 YEL-vakuutusta. Toiminimiyrittäjiä on yrittäjäeläkelain piirissä enemmän kuin osakeyhtiöissä toimivia yrittäjiä.

Mikä on palkkaa vastaava yrittäjätulo toiminimiyrittäjillä? Se ei ole yrityksen tulos, koska tulokseen sisältyy jaksotuseriä (varastot, kiinteistöt, kalustot, myyntisaamiset ja ostovelat).

Jos toiminimiyritys saisi tehdä tilinpäätöksen kassavirran perusteella, olisi yrityksen verotettava tulos samalla yrittäjätulo. Tällöin yel-maksu vähennetään tuloksesta ennen veroja. Kassavirtaan perustuvassa tuloksessa investoinnit ja hankinnat (ostot varastoon tai valmistukseen) vähennetään kokonaan hankintavuotena eikä varastoa kirjanpidossa ole. Myös myynnit kirjataan tuloksi vasta vuotena, jona rahasuoritus myynnistä saadaan.

Arvonlisävero voidaan tilittää maksuperiaatteella tehdyistä myynneistä ja ostoista, jos yrityksen liikevaihto on alle 500.000 euroa.

Ostot ovat ongelmalliset kassavirtalaskennassa, mikäli yritys ei pysty maksamaan ostolaskuja maksuehtojen mukaisesti ja yritys velkaantuu. Maksuperusteella yritys joutuu maksamaan arvonlisäveron ostoista, joita ei ole maksettu tilinpäätöshetkellä. Jos myös YEL maksettaisiin kassavirtatuloksesta, tulisi YEL maksettavaksi, vaikka ostolaskuja ei ole voitu maksaa. Kassavirtatuloksesta maksettaisiin tuloveroa myös ostoista, joita ei ole pystytty maksamaan. Se kiihdyttäisi yrityksen alamäkeä.

Nykyisin kaikki yritykset eivät saa pankkitiliä ja lisäksi pankit sulkevat tilejä, vaikka tiliä olisi hoidettu asianmukaisesti, eikä tili ole luotollinen. Sulkemisia perustellaan esimerkiksi käteispanojen ja -ottojen määrillä. Sulkemisia tehdään myös epäiltäessä yrityksellä olevan toimintaa kauppasaarrossa olevien maiden kanssa. Ongelman vuoksi yrittäjäperheet joutuvat hoitamaan yrityksen maksuliikenteen omien henkilökohtaisten tilien kautta. Se hankaloittaa yrityksen kirjanpitoa merkittävästi.

Elinkeinonharjoittajan yksityisottojen ja -panojen erotus kertoo yrittäjän saaman yrittäjätulon tarkemmin kuin yrityksen tulos. Tällöin jokainen pano tai otto yrityksen pankkitililtä kertoo yrittäjän rahaliikenteestä yrityksen varoista ja tapahtumien netto voisi olla YEL-maksun perusteena.

Yrittäjän omalla maksukortilla tehdyt yrityksen käyttöön tulevat ostot ovat yksityistilin panoja ja vastaavasti yrityksen kortilla tehdyt ostot yksityiskäyttöön ovat yksityisottoja. Jos auto on yrityksen kirjanpidossa, sillä tehdyt yksityisajot ovat ajopäiväkirjan mukaan tilitettäviä korvauksia yritykselle. Tällainen korvaus ei olisi yksityistilin tapahtuma eläkemaksun perusteena, vaikka se oikaistaisiin kirjanpidossa yksityistilin kautta.

Ongelmaksi tulee kuitenkin tällaisten tapahtumien isot vaihtelut eri vuosien välillä sekä toiminimien negatiiviset omat pääomat. Yritys voi velkaantua, koska yrittäjä tekee yksityisottoja enemmän kuin on tehnyt siihen sijoituksia. Yrityksen tulos voi olla positiivinen, vaikka se on velkaantunut.

Miten tällaisessa todellisuudessa yrittäjäeläkemaksu voitaisiin määrätä? Se jouduttaisiin tekemään tilinpäätöksen perusteella eli vasta seuraavana vuotena. Toki on mahdollista määrätä tilivuodelle ennakkoeläkemaksu, jota oikaistaan tilinpäätöksen jälkeen.

Toiminimien ja henkilöyhtiöiden yrittäjätulojen määrän tarkka selvittäminen on vaikeaa eikä sitä monikaan ymmärtäisi. Siksi joudutaan tyytymään yrityksen tuloksen ottamiseen eläkemaksun perustaksi. Jotta järjestelmä toimisi tarkoituksenmukaisesti tarvitaan raja, jonka alle jäävä tulos ei olisi yrittäjäeläkkeiden piirissä (esimerkiksi 8000 euroa vuodessa, ks jäljempänä takuueläkkeestä).

Lisäksi tarvitaan verotuksen tappion tasausta vastaava menettely, jossa tappiot vähennetään tulevien voitollisten vuosien YEL-perustana olevasta tuloksesta.

Yrittäjät ottavat vastuun omasta elämästään, myös eläkkeellä

Menestyvät yrittäjät varautuvat tulevaisuuteen vapaaehtoisilla järjestelyillä, jotka ovat julkista eläketurvaa tehokkaampia. Yrittäjät voivat ottaa itselleen ja henkilökunnalleen vapaaehtoisia eläke- tai vastaavia järjestelyjä, jonka aiheuttamista menoista osan saa vähentää tuloverotuksessa. Nykyjärjestelmässä yrittäjä voi ylivakuuttaa yrittäjäeläkeperustansa ja saada siten enemmän eläketuloa.

Muita mahdollisuuksia ovat esimerkiksi arvopaperisäästäminen, yrityksiin sijoittaminen sekä asunto- ja kiinteistösijoitukset. Niihin sisältyy riskejä, mutta niillä voidaan saada suurempi eläketurva kuin pakollisilla yrittäjäeläkemaksuilla. Omien säästöjen hyvä puoli on myös se, että ne ovat yrittäjät omaa varallisuutta, toisin kuin työ- ja yrittäjäeläkkeissä, josta saadaan vain eläkelupaus; ei muuta. Eläkelupaus romahtaa, jos Suomen kansantaloutta ei saada kukoistukseen.

Omaan säästämiseen liittyy kuluja, mm. verot ja erilaiset hoitopalkkiot. Mutta meneehän eläkevakuutusmaksuistakin 2,0 % liikekuluihin (Varma 2024).

Usein yritystoiminta aloitetaan sivutoimisena, jolloin yrittäjillä on eläketurva muualta saamiensa palkkatulojen kautta. Monet yrittäjät toimivat samanaikaisesti palkansaajina ja yrittäjinä ja silloinkin peruseläketurva saadaan palkoista.

YEL-maksuilla takuueläkkeen mukainen eläke

Suomen nykyisen eläkejärjestelmän suuri valuvirhe on maksaa jokaiselle ulkomailta Suomeen tulleelle takuueläke, vaikka he eivät koskaan tekisi Suomessa mitään työtä. Takuueläke on kohtuuton kaikkia suomalaisia työntekijöitä ja yrittäjiä kohtaan. Sen voi hyväksyä kantasuomalaisille, mutta ei ulkomaalaisille.

Koska jokaisen tulee olla aktiivinen, eikä vapaamatkustajia tule hyväksyä, voitaisiin pakollisen YEL-vakuutuksen ylärajaksi määritellä tulo, joka johtaa takuueläkkeen suuruiseen eläkkeeseen.

Takuueläkkeen määrän saisi 150 euron yrittäjäeläkemaksulla kk:ssa

Jos aloittaa yrittämisen 30-vuotiaana saisi nykyisen alimmalla velvoittavalla työtulon määrällä 9423,09 euroa 1247 euron kk-eläkkeen (Varman eläkelaskuri). Yrittäjäeläkemaksu olisi 190 euroa kuukaudessa. Takuueläkkeen 982,90 euroa saisi 7427 euron työtulolla. Se tarkoittaisi 150 euron yrittäjäeläkemaksua kuukaudessa.

Nykyisin aloittava yrittäjä saa neljänä ensimmäisenä vuotena 22 %:n maksualennuksen, mikä ei ole paljon mitään, koska alkuvuosina tulot ovat joka tapauksessa pienet. Yrittämiseen kannustavassa yhteiskunnassa neljä ensimmäistä vuotta olisi kokonaan eläkemaksuvapaa.

Eläkekatto

Tämän osuuden motiivina on kannustaa yrittäjiä ja koko kansaa säästäväisyyteen, jolla mahdollistetaan selviytyminen vaikeina aikoina.

Yrittäjillä on nykylainsäädännön mukaan eläkekatto, koska korkein hyväksyttävä YEL-työtulon määrä on 214.000 euroa vuodessa. Sitä suurempaa palkkaa nostavat monet yrittäjät.

Varman yrittäjäeläkelaskurin mukaan korkein työtulo johtaisi 51.710 euron eläkemaksuun (vuodessa). 30-vuotiaana aloitettu yrittäjyys korkeimmalla eläkemaksulla johtaisi 28.250 euron kuukausieläkkeeseen alimpana eläkkeellesiirtymisvuotena 68 vuotiaana. Näyttää järjettömän korkealta eläkkeeltä.  Eläkemaksut riittäisivät 6 eläkevuoden eläkkeisiin eli 74 vuotiaaksi.

Suomen korkeimmat työeläkkeet ovat yksittäisillä henkilöillä yli 20.000 – 30.000 euroa kuukaudessa.  Kukaan ei ole ansainnut noin suuria eläkkeitä.  Eläketulosta suuri osa perustuu maksettujen palkkojen tai arvioidun YEL-tulon indeksikorotuksiin, eivätkä ne siltä osin ole itse ansaittuja. Vuonna 2024 kuolleiden keski-ikä (mediaani) oli naisilla 85 vuotta ja miehillä 77 vuotta.  Eliniät ovat edelleen pitenemässä. Nykyiset eläkemaksut eivät siten riitä keskimäärin ihmisten eläkkeisiin. Pitkään elävät saavat siten eläkettään uusien sukupolvien eläkemaksuista.

Koska suuria eläketuloja saava henkilö on voinut työelämänsä aikana hankkia kaiken tarvitsemansa (auton, asunnon, kesämökin, sijoitusvarallisuutta jne), ei hän tarvitse eikä ole ansainnut suurta eläketuloa. Sen takia yrittäjäeläkelain uudistuksen yhteydessä tulisi harkita myös eläkekattoa kaikille pakollisille eläkkeille.

Keskimääräinen kokonaiseläke joulukuussa 2024 oli 2100 euroa. Siitä työeläkkeen osuus oli 1943 euroa. Joka kuudennen kokonaiseläke on alle 1200 euroa kuukaudessa.

Eläkekatto on mm. Norjassa, Sveitsissä, USA:ssa, Kanadassa, Italiassa, Kreikassa, Saksassa, Belgiassa, Britanniassa, Itävallassa, Espanjassa ja Ruotsissa.

Jos eläkekatto olisi 4200 euroa, se koskisi 72.000 suomalaista (4,8 % kaikista eläkkeen saajista). Se säästäisi eläkemenoja 1,3 miljardia euroa vuosittain. Valtio menettäisi säästöstä puolet verotulojen vähennyksenä (koska marginaalivero).

Julkisen sektorin eläkkeet maksetaan kokonaan verorahoista tai eläkerahastojen tuotoista. Julkisen sektorin eläkkeet ovat korkeammat kuin yksityissektorilla. Tämä johtuu osin korkeammista palkoista ja osin siitä, että julkisen sektorin työntekijät eivät juurikaan ole kärsineet työttömyydestä.

Eläkerahastojen yhteismäärä viime vuoden lopussa oli 280 miljardia euroa. Työeläkkeitä maksettiin toissa vuonna 36,4 miljardia euroa. Rahastot riittäisivät 7 vuoden työeläkkeisiin. Työeläkemaksuja maksettiin samaan aikaan 27,5 miljardia euroa. Erotus katettiin valtion osuuksilla (4,7 mrd €) ja eläkerahastojen tuotoilla (6,9 mrd €). Pitkäaikainen lama ja osakekurssien romahdus romahduttaisi myös Suomen eläkejärjestelmän.

Poliitikot eivät pysty äänestäjien pelossa leikkaamaan suoraan eläkkeitä. Siksi eläkkeitä leikataan eläkeikää korottamalla, elinaikakertoimella, alentamalla indeksikorotuksia sekä verotuksella. Nyt samansuuruisesta eläkkeestä maksetaan enemmän veroja kuin palkkatulosta.

Esimerkki 3000 euron kuukausitulosta maksetaan palkkana veroja 371 euroa ja eläkkeenä 680 euroa.

Eläkkeet eivät kuitenkaan ole turvassa. Itse lopettaisin heti leskeneläkkeet kohtuuttomana historiallisena jäänteenä. 1990-luvun lamassa hallituksen leikkauslistalla olivat eläkkeet kärkipäässä, mutta niihin ei menty talouden tervehdyttyä Nokian menestyksen myötä.

Kreikan talousromahduksessa troikka* vaati muun muassa eläkeleikkauksia, veronkorotuksia ja julkisen sektorin irtisanomisia. On selvää, että Suomi joutuu samaan kurimukseen, jos talouttamme ei saada tervehdytettyä.

* Troikan jäsenet: Euroopan komissio (EC), Euroopan keskuspankki (EKP), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF).

Lopuksi esitys eläkevakuutusyhtiöille

Konkurssin tehneet yritykset perivät konkurssin jälkeen maksamattomat yrittäjäeläkemaksut yrittäjiltä suoraan käyttäen apunaan ulosottoa. Eli vakuutusyhtiöt lyövät yrittäjäperheitä nuijalla sen jälkeen kun perhe on konkurssissa menettänyt kaiken. Tämä on kohtuutonta etenkin kun sitä verrataan ulkomailta tulleisiin, jotka saavat Suomessa takuueläkkeen, vaikkeivat tekisi koskaan tuntiakaan töitä.

Konkurssiin ajautuneet yritykset sen sijaan ovat työllistäneet suomalaisia kymmenin tuhansin ja maksaneet heidän eläkemaksunsa vuosien, jopa vuosikymmenten ajan.