EU sitä, EU tätä - ihanko totta

Päivitetty: touko 13


Hallitus päätti 24.4.2020 valmistella esityksen eduskunnalle arvonlisäverojen takaisinlainaa-misesta yrityksille alkuvuoden 2020 osalta. Tiedotteen mukaan ”… alkuvuonna maksettuja arvonlisäveroja voitaisiin palauttaa yrityksille. Ehtona on, että palautetut ja lykätyt arvonlisäverot maksettaisiin takaisin valtiolle kahden vuoden aikana. Kyseessä on siis yrityksille kohdistuva laina, jossa yritykset voisivat lainata jo tilittämiään alv-veroja.”

Valmistelun aikana selviää, palautetaanko viime vuoden arvonlisäveroja (marras- joulukuun verot on maksettu tammi-helmikuussa) vai alkuvuoden veroja (maaliskuun vero maksetaan 12. toukokuuta).

Arvonlisäverovelkaa ei pidä ottaa

Hallitus uskoo tekevänsä hyvänkin tuen kun palauttaa hakemuksesta jo maksettuja arvonlisäveroja. Jos veron on kyennyt maksamaan, ei ole mieltä ottaa sitä takaisin lainaksi. Se velkaannuttaa vaikeassa tilanteessa lisää. Miten uuden velan pystyisi maksamaan takaisin, jos maksuvalmius on jo näin heikko. Jos toiminta lähtisi edes auttavasti pyörimään niin, että tulee maksettavaksi uutta arvonlisäveroa, mistä löytyisi niin paljon tuloja, että voisi samalla maksaa otettua alv-velkaa.

On huomattava, että veroa tulee maksettavaksi (jos myyntituloja on), palkoista ja palkkojen sosiaalikuluista, koroista ja yrittäjätulosta. Eli vaikka arvonlisäveroa tulee maksettavaksi, voi liiketoiminta silti olla raskaasti tappiollista. Tärkeintä on saada menot mahdollisimman pieniksi niin että se mahdollistaa voitollisen toiminnan. Tappioita ei pidä tehdä velkaa kasvattaen.

On kymmeniä tuhansia pieniä yrityksiä, joiden arvonlisävero kuukaudessa jää muutamaan sataan euroon tai alle 2000 euron. (Esimerkiksi taksien vero jää pieneksi, koska maksavat veroa 10 %:n mukaan, mutta kaikki vähennykset polttoaineet, huollot jne ovat 24 %:n verolla.) Tällaisia maksuja ei kannata lainata.

EU-säännöt kielletystä korkotuesta

Elinkeinoministeri Lintilä vetoaa EU-sääntöihin, joiden vuoksi alv-maksujen palauttaminen lainoiksi edellyttää perittäväksi 3 %:n korkoa. Pienempi korko olisi hänen mukaansa kiellettyä yritystukea. Onkohan näin? Ovatko virkamiehet puhuneet muunneltua totuutta? Jos ovat, miksi?

Miksi yritystukia voidaan jakaa surutta sinne ja tänne. Kymmeniä miljoonia euroja per yritys tai 100.000 euroa. Miksi ne eivät vääristä kilpailua ja ole kiellettyä yritystukea, jos nollakorkoinen laina on?

Suomessa arvonlisävero-velvollisuuden alaraja on EU-direktiivin mukainen 10.000 euroa. Eli 800 euron kk-myynnin saava yritys on alv-velvollinen. Pitää olla taikuri, joka sillä myynnillä elää, koska toiminnasta on aina kuluja. Sosiaaliturvana saa enemmän kuukaudessa puhtaana käteen.

Virossa raja on 40.000 euroa (rahan arvo huomioiden 65.000 euroa). Kun Iso-Britannia oli EU:n jäsen, raja siellä oli 97.000 euroa. Sekin oli EU:n sallima. Monissa maissa raja on rahanarvo huomioiden yli 50.000 euroa. Kuvan lähde. Suomi ja Viro ovat molemmat EU-jäsenmaita. Suomi noudattaa alkuperäistä direktiivin tiukkaa sanamuotoa. Koska se on helpointa. Rajan korottaminen vaatisi muutaman tunnin työn virka-miehiltä, eikä sellaista haluta teettää.

Yhä uudelleen ihmettelee sitä, että etenkin eteläiset EU-maat rikkovat säännöksiä mennen tullen miten haluavat. Ei ole näkynyt EU:n sotalaivoja Italian rannikolla laittamassa Italiaa kuriin. Miksi me Suomessa emme voi edes tilapäisesti kriisitilanteessa kävellä EU:n pikkutarkkojen sääntöjen yli, ei edes valtion kannalta pienissä asioissa.

Kolmen prosentin koron maksun vaihtoehdot

Valtio vaatii viivästyneistä veroista ja maksuista 7 %:n koron. Koronakriisi voi jatkua vuosia. Silloin korko kääntyy monen yrityksen kohdalla tuhoksi. Maksetun veron palauttaminen korollisena velkana voi houkutella yrittäjiä samalla tavalla kuin valuuttalainat 1990-luvun alussa. Jos yritys ei kuitenkaan selviydy, tulee valtio jossain vaiheessa ja vaatii lainarahaa takaisin korkoineen. Yrittäjät voivat joutua maksamaan lainarahan henkilökohtaisista varoistaan, koska he ovat vastuussa yrityksen toiminnasta. Toiminimissä ja henkilöyhtiöissä toimivat yrittäjät vastaavat aina yritysveloista omilla rahoillaan.

Monelle tulee käymään kuten 1990-luvun lamassa, eikä velkoja pystytä maksamaan takaisin, saatikka korkoja. Sen jälkeen se on menoa - yrittäjälle, työntekijöille, yrittäjän perheelle ja lähisukulaisille.

En löytänyt EU:n sivuilta 3 %:n sääntöä, mutta rajan löysin: ”Valtiontukena ei pidetä alle 200.000 euron tukea, joka myönnetään yrityksille kolmen vuoden kuluessa.” Direktiivejä on tuhansia sivuja, joten tavallisella kansalaisella on käytännössä mahdoton löytää niistä oikeaa totuutta. Siksi virkamiesten muunneltu totuus sujuu niin kätevästi.

Tammikuulta yritykset ovat 12.3.2020 maksaneet arvonlisäveroa 1,4 miljardia euroa. Miljoonan euron koko vuoden liikevaihdosta maksetaan ostovähennys huomioiden arvonlisäveroa noin 100.000 euroa. Tilastokeskuksen mukaan 2018 lopussa oli 361.000 yritystä. Näistä noin 330.000 on arvion mukaan maksanut alle 10.000 euroa arvonlisäveroa keskimäärin kuukausittain.

EDIT 13.5.2020: Korona ei vähentänyt arvonlisäverokertymää helmikuussa

Helmikuun 2020 alv-tiedot julkaistiin 13.5.20. Veroja kerättiin 1365 miljoonaa euroa eli enemmän kuin helmikuussa 2019 (1294 M€). Tänä vuonna kulutuspäiviä oli yksi enemmän karkauspäivän takia, mutta sekin huomioiden verokertymässä oli kasvua (28 päivän kertymä 1318 M€). Sen sijaan myynnistä suoritettava vero laski karkauspäiväkorjauksen jälkeen hieman (2019: 7397 M€, 2020: 7333 M€).

Jos kaikki tammikuun myynnistä tehdyt alv-maksut maksettaisiin lainana takaisin, aiheuttaisi se kuukaudessa 3 %:n mukaan 3,5 miljoonan euron koronmaksun. Keskimäärin yhdelle yritykselle tulisi maksettavaa 10 euron korko. Ollaan kaukana EU:n määräämästä valtiontukirajasta.

Mitä todella pitäisi tehdä?

Jos ei pokkuroitaisi mennen tullen EU:ta, löydettäisiin aidosti yrittämisen maksuvalmiuteen vaikuttavia keinoja, jotka eivät edes maksaisi mitään valtiolle. Arvonlisäveron maksupäivä oli alun perin 25. seuraavaa kuukautta. Valtio nirhaisi siitä kaksi viikkoa, vaikka saa rahaa yrityksiä paljon halvemmalla lainaksi. Maksuaika voisi olla vasta kolmantena kuukautena, koska maksuajat ovat venyneet etenkin suurten yritysten vaatimuksista 2-3 kuukauteen. Pienet yritykset joutuvat venyttämään maksuaikoja, koska eivät saa omilta asiakkailtaan maksuja.

Yritys maksaa useissa tilanteissa arvonlisäveron ennen kuin on itse saanut rahansa. Asiaan vaikutettiin hyväksymällä pienille alle 500.000 euron vuosiliikevaihtoisille yrityksille maksuperusteinen*) arvonlisäveron määrän laskenta. Maksuaikaongelma koskee pääsääntöisesti tätä suurempia suuryritysten alihankkijoita. Samalla kiellettiin ostojen alv:n vähentäminen laskupäivän mukaan, vaikka ostoissa maksupäivä on usein aikaisempi kuin alv:n maksupäivä, mikäli alv maksetaan maksuperusteella.

*) = arvonlisävero tilitetään ja maksetaan normaalisti suoriteperusteella eli myyntilaskun päivämäärän mukaan. Maksuperusteinen tilitys tehdään sen jälkeen kun myynti- tai ostolasku on maksettu.

Tähän auttaisi myös joissakin EU-maissa oleva käytäntö, jossa verovelvolliset yritykset voivat laskuttaa nollaverolla toista yritystä. On turha kierrättää rahoja valtion kautta, koska valtiolle tämä on nollasummapeliä: toinen maksaa, toinen vähentää. Suomessa tällainen menettely hyväksytään toisesta EU-maasta tehdyistä ostoista ja rakennusalan alihankinnoissa.

Verojen viivekorkoja ei saa vähentää verotuksessa. Tämä nostaa osakeyhtiössä 7 %:n koron todelliseksi koroksi 8,75 % ja toiminimillä vielä paljon korkeammaksi, koska niillä kyse on marginaaliverotuksesta. Tuskin EU kieltää korkojen vähentämistä verotuksessa, kun se ei kiellä Carunankaan verotta paratiisiin siirrettäviä sähkönsiirtohinnassa maksettavia korkoja. Jos valtion koronalainan korkoja ei saa vähentää, on todellinen korko 3,75 % kolmen prosentin sijasta.

Valtio maksaa korkoja lainoistaan keskimäärin alle yhden prosentin vuotuista korkoa. Uusien asuntolainojen keskikorot ovat tällä hetkellä alle yhden prosentin. Valtion tulisi alentaa verotuksen viivekorot kolmeen prosenttiin pysyvästi. Ainakin siten, että korko nousisi 3 %:sta hieman vasta ensimmäisen vuoden jälkeen.

Miksei jaettuja satojatuhansia euroja ja muita miljoonatukia muuteta lainoiksi. Jos yrityksellä menee hyvin jatkossa, se voi maksaa tukilainat takaisin. Vaikka korottomina. On se paljon järkevämpää kuin antaa jakaa tuet osinkoina eteenpäin pienellä verolla.

Erilaisilla rahanjaoilla ja 3 prosentin koroilla ei pelasteta suomalaisia yrityksiä. Jos tuloja ja kassavirtaa yrityksellä ei ole, konkurssi tulee joka tapauksessa. Paljon tärkeämpää on kehittää konkurssilainsäädäntöä ja -käytäntöä siten, että yrittäjillä ja heidän perheillään olisi uusi mahdollisuus ja paremmat elämisen mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tärkeää on myös konkurssijuristien kuriin saattaminen. Nykyisin konkurssin tehneen yrittäjän kimppuun tulee valtio, joka lyö lekalla niin maahan, ettet varmasti siitä nouse. Ja pesänhoitajat ryöstävät niin yrittäjäperheiden tulevaisuuden kuin lähiomaistenkin rahat.

EU voidaan voittaa työllä ja intohimolla

Vuosituhannen vaihteessa EU oli tuomassa arvonlisäverodirektiivin, joka olisi tehnyt kaiken Suomessa kehitetyn sähköisen taloushallinnon laittomaksi. Muille EU-maille asialla ei ollut merkitystä, koska ne olivat Suomea 10-20 vuotta jäljessä kehityksessä. Direktiivin tekstit ja perustelut oli isolla rahalla tehnyt ison tilintarkastusketjun saksalainen konsultti, joka ei ollut ymmärtänyt asiasta höläyksen pöläystä. Tällaisia ne direktiivit usein ovat, eikä mitään taivaasta annettuja jumalallisia käskytauluja.

Koska Suomen täysin sähköisen ja paperittoman taloushallinnon lait ja säännökset olivat lähteneet kynästäni, lähdin taistelemaan EU:ta vastaan. Tein 30-sivuisen selostuksen asiasta, käännätin sen englanniksi ja otin yhteyttä kahteen komissaariin. Sain suomalaiset yritykset tueksi ja onnistuimme painostamaan valtiovarainministeriön virkamiehen ajamaan Suomen näkemyksen läpi. Palkattoman valtavan työn jälkeen voitimme. Jälkikäteen mm. Ruotsin edustajat ovat sanoneet, että Suomi oli ainoa maa, joka ymmärsi, mistä on kyse.

MOT. Jos on osaamista ja intohimoa, ei tarvitse edes rahaa, kun saa asiat hoidettua. Virkamiehillä on liian helppoa. Iso palkka juoksee, tekee tai on tekemättä - myös silloin kun tekee suomalaisille vahinkoa.


Palkat, ostot ja verot maksetaan ennen myyntituloja

Lisätty 7.5.20 klo 5.05

Yrityksellä on ennen työn (esimerkiksi remontin) aloittamista asiakashankintaa, tarjouslaskentaa ja myyntineuvotteluja. Niiden ajalta maksetaan nettopalkat ja ennakonpidätykset sekä sosiaalikulut. Suurin osa myyntineuvotteluista ei johda sopimukseen.

Kun työ alkaa, joudutaan tekemään alihankintoja ja usein myös työkaluhankintoja, joihin sisältyvä arvonlisävero maksetaan heti ostolaskun maksupäivänä. Palkoista maksetaan ennakonpidätykset ja sosiaalikulut, sekä eläkemaksut. Tapaturma- ja muut vakuutukset pienet yritykset maksavat tammikuun alussa koko vuodeksi.


Esimerkissä kattoremontti kestää kalenteriajassa puoli vuotta. Työpalkkoja maksetaan koko ajan, mutta kalenteriin on merkitty vain ensimmäisen kuukauden palkat.

Koko ajan yritys maksaa hallintohenkilöstön palkat sekä kiinteät kulut (vuokrat, sähkö, siivous, puhelin- ja IT-kulut, matkakulut, kirjanpito jne.)

Työn valmistuttua voidaan tehdä laskutus. Isot yritykset viivyttelevät laskutusta myöntämällä ensin laskutusluvan. Maksuajasta, työhön liittyvistä reklamaatioista ja asiakkaan maksuvaikeuksista johtuen myynnin arvonlisävero tulee usein maksettavaksi ennen kuin yritys on saanut myyjältä suorituksen.

Tämän yhden remonttikeikan ohella pyörii samanaikaisesti useita muita asiakashankkeita eri vaiheissaan. Nämä kaikki on rahoitettava yrityksen saamilla tuloilla.


Pienissä yrityksissä maksuperusteella toimien arvonlisävero maksetaan kuukaudelta, jolloin suoritus laskulle on saatu. Tällöin ostojen veron saa vähentää vasta kun ostolasku on maksettu.


Kysymyksiä EU:lle

Kirjoitusta varten olen yrittänyt saada taustatietoja EU:lta ja työ- ja elinkeinoministeriöltä. TEM siirtää kysymykset EU:lle. EU sekoilee kysymysten kanssa (tahallaanko?), eikä vastauksia (vielä) ole.

”Kuinka monta sivua direktiivejä yhteensä on, mikäli ne julkaistaisiin A4-kokoisilla sivuilla. Mikä on direktiivien lukumäärä. Onko vastaavia tietoja asetusten ja sitovien päätösten kokonaismäärästä. Jos on, haluan nuo määrätiedot.

Mihin direktiivin kohtaan Suomen elinkeinoministeri viittaa kun hän sanoo EU:n katsovan alle 3 %:n lainan tai maksuviiveen koron olevan kiellettyä korkotukea. Asiayhteys on arvonlisäveron maksupalautus ja sen takaisinmaksu. Miksei kriisitilanne anna valtiolle oikeutta valtiolle tilapäiseen järjestelyyn?

Löysin EU:n ohjeistuksen, jonka mukaan alle 200.000 euron määräinen tuki yritystä kohden ei ole kiellettyä. Soveltuuko tämä raja myös tähän korkotukeen?”

Jätä yhteystietosi, saat tiedon uudesta kirjoituksesta!
  • Grey Twitter Icon
  • Grey Facebook Icon

© 2020 Pauli Vahtera Oy 

  • Twitter Social Icon
  • Facebook Social Icon