Arvotaan miljardi kehitysyhteistyöhön

Hallitusohjelma ei puhu kehitysavusta eikä kehitysyhteistyöstä vaan kehityspolitiikasta. Itse teksti on varsin yleisluontoinen eikä kerro kehitysavun rahamääristä mitään. Liitteestä B sivulla 232 ilmenee, että "Siirretään Ukrainan humanitäärinen apu omalle määrärahamomentille ja vähennetään varsinaisen kehitysyhteistyön rahoitusta” viiden vuoden (2024-2028) aikana 1,073 miljardia euroa sekä samalla maksetaan Ukrainan humanitääristä apua 58 miljoonaa euroa enemmän vuodessa.

Kehitysavun tasoa vähennetään pysyvästi 60 miljoonaa euroa vuodessa. Siis ei yhtikäs mitään. Ilmankos kehitysapujärjestöt ja hyvät ihmiset ovat olleet aika hiljaa: he ovat saaneet jättipotin verrattuna siihen, millaista keskustelua kehitysapuleikkauksista puhuttiin ennen eduskuntavaaleja.

Hetkinen. Elon laskuopin mukaan määrärahojen siirtäminen kehitysapumomentilta omalle Ukrainan määrärahamomentille ei vähennä mitään euroakaan. Etenkään, koska sodan aikaiset Ukrainan rahat eivät ole olleet vuotta kohden laskettuna puoliakaan miljardin euron säästöistä.

Perussuomalaisten Suomen Uutiset-nettilehti uutisoi ohjelman julkaisemisen jälkeen: ”Tuore hallitusohjelma leikkaa nykymuotoisesta kehitysavusta 1030 miljoonaa euroa hallituskauden aikana ja siirtää osan varoista Ukrainan auttamiseen.” Tuollaista lukua ei ohjelmassa ole. Ja vaikka olisi, se tarkoittaisi keskimäärin 257 miljoonan euron leikkauksia vuodessa.

Kehitysavun rahoista on aika toivotonta saada tolkkua. Suomi maksoi kehitysyhteistyömenoja vuonna 2022 1534 miljoonaa euroa (2021 1219 miljoonaa). Se on 0,58 prosenttia Suomen bruttokansantulosta eli aika lähellä YK:n vaatimusta 0,7 %. Ruikuttaminen kehitysavun määrästä konkurssikypsässä valtiossa on kohtuutonta.

Valtion tilinpäätöksessä viime vuodelta kehitysapumomenteille on kirjattu 932 miljoonaa euroa. Luvut ovat mitä ovat, koska siirtomäärärahat sekoittavat rahan seuraamisen.

Suomi on velkaantunut vuodesta 1990. Tarkoittaa, että kehitysavun ja sen korkojen maksaminen on tehty ottamalla lisää velkaa. Otettu 30 miljardin velka on 21 % valtionvelasta 2022.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Suomi on maksanut Ukrainaan noin 140 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun vuosille 2022-2023. Vuosina 2014–2021 Suomen kokonaistuki Ukrainaan oli yli 70 miljoonaa euroa. Ukraina-rahat eivät osoita, että kehitysapumenoja leikattaisiin 4 vuodessa miljardi euroa - ne vain kohdennetaan eri tavalla.

Kehitysapurahojen siirtäminen Ukrainan auttamiseen on järkevää, koska Afrikan kehitysavun tulokset on nähty. Sillä on saatu aikaan ainoastaan väestöräjähdys ja yhä lisääntyvä siirtolaisuus Eurooppaan. Apu on ollut haitallista myös afrikkalaisille. Auttaminen tekee avuttomaksi.

Suomen kehitysyhteistyömaksuista vuonna 2022 maksettiin EU:n (284 miljoonaa euroa), YK:n (294 miljoonaa euroa) ja Maailmanpankkiryhmän (116 miljoonaa euroa) kautta. Vähiten kehittyneisiin maihin (nk. LDC-maat, Least Developed Countries) rahaa annettiin 356 miljoonaa euroa (0,13 prosenttia bruttokansantulosta).

Kehitysyhteistyöhön lasketaan myös humanitaarinen apu, jota Suomi antoi viime vuonna yhteensä 114 miljoonaa euroa. Nämä yhteenlaskien ollaan 1,16 miljardissa eurossa. Luvut ovat kuitenkin osittain päällekkäisiä.

Suomi antaa rahaa mm. seuraaville LCD-maille: Afganistan, Etiopia, Somalia, Tansania. Nuo kaikki maat ovat tunnettuja valtavasta väestönkasvusta, jonka juuri kehitysapu on mahdollistanut.

Enemmän rahankäytöstä kertoo tieto, että ulkoministeriön hallinnoiman varsinaisen kehitysyhteistyön osuus oli viime vuonna 727 miljoonaa euroa ja niin sanotun muun kehitysyhteistyön (EU, UN, WB ja lainat sekä sijoitukset) osuus 808 miljoonaa euroa.

Joka tapauksessa on selvää, että Suomi voi valvoa kehitysapurahojen käyttöä vain vähäiseltä osin.

Turvapaikkajärjestelmän kuluja ei lasketa kehitysapuun. Pitäisi laskea sillä mitä muutakaan se on kuin kehitysmaalaisten auttamista, jolloin Suomi maksaa velkaa ottamalla kehitysapua yli 2 % bruttokansantulosta.

Kehitysapujärjestöt

Kehitysapurahoista suuri osa jää Suomeen. On kansalaisjärjestöjä ja järjestöjen järjestöjä.

Esimerkiksi Fingo ”pureutuu kehittyvien maiden kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseen”. Eduskunnan siivellä toimiva Demo Finland puolestaan ”toimii demokratian edistämiseksi tukemalla suomalaisten puolueiden sekä uusien ja kehittyvien demokratioiden puolueiden välisiä yhteistyöhankkeita”.

Fingossa on jäseninä 270 suomalaista kansalaisjärjestöä. Fingo käytti toimintaansa 4,0 miljoonaa euroa. Omaa varainhankintaa siitä oli vain 295 tuhatta. Loput tulivat ulkoministeriöstä. Fingo ei toimi lainkaan ulkomailla, joten on kyseenalaista laskea sen saamaa avustusta 52 työntekijän palkkaamiseksi kehitysavuksi.

Kehitysapua voi vastustaa, paitsi milloin se tuottaa kansanedustajille ilmaisia matkoja eksoottisiin paikkoihin. Tässä Kenia.

Demo sentään pyörii suomalaisten kansanedustajien mukana Afrikassa (Etiopia, Kenia, Mosambik) sekä Myanmarissa ja Sri Lankassa. Se sai viime vuonna veronmaksajilta yli 2,5 miljoonaa euroa. Se työllistää 14 suomalaista. Niin vähän, koska matkoihin menee paljon rahaa.

Fingo sentään itkee krokotiilin kyyneleitä. ”Kaikkein heikoimmassa asemassa” olevat voivat parantaa elämäänsä lasten tekoa vähentämällä. Ukrainalaisilla ei ole yhtä helppoa.

Fingo valittaa hallitusohjelmasta: ”Leikkaukset varsinaisesta kehitysyhteistyöstä ovat noin 220–280 miljoonaa euroa laskentavasta riippuen verrattuna vuoden 2027 suunniteltuun tasoon, eli 900 miljoonaan euroon.” Fingossa ukrainalaiset eivät ole oikeita apua tarvitsevia, sillä heille annettu raha ei ole ”varsinaista yhteistyötä”. Oikea raha löytää paikkansa vain värillisten ihmisten luota. Mistähän tuo 900 miljoonaa on saatu? Viime vuoden kehitysapumenot olivat jo 1,5 miljardia.

No, eipä aikaakaan kun kehitysapujärjestöt keksivät, että Ukrainan avulla voi saada helppoa rahaa ulkoministeriöstä, eikä ketään valtavista kehitysapujärjestöistä tarvitse lomauttaa.