Tietokoneet elämässäni - osa 7, Elämän harharetkiä, 1995-2002

Päivitetty: syys 29


Aikaa olennaiseen - Tiliote tositteena-kirjan kuvitusta

Innostuin aivan liikaa intenetistä. Haaveilin automaattisesta kirjanpidosta, jonka jälkeen ihmisille jäisivät taloushallinnossa vaativat osaamista edellyttävät työt. Internet vapauttaisi aikaa olennaiseen.


Kohkaaminen johti lukuisten kirjojen kirjoittamiseen, satoihin luentoihin ympäri maailmaa ja hirmuisiin yötä myöten tehtyihin töihin. Tuo kaikki jälkikäteen ajatellen turha kohkaaminen sekoitti myös perhe-elämän. Tärkein neuvoni nykyisille nuorille onkin: tehkää ahkerasti mielekästä työtä, mutta pitäkää perhe aina ykkösenä.


Haaveet eivät toteutuneet. Taloushallinnossa rutiinityön määrä on vähentynyt, mutta sen tilalle on tullut verottajan ja yhteiskunnan jatkuvasti kiristyneet tieto- ja valvontavaatimukset. Täydellinen automaatio voisi sekoittaa yrityksen asiat niin perusteellisesti, että halvempaa olisi palata käsin pidettyyn alkuperäiseen amerikkalaiseen kirjanpitoon.


Muu yhteiskunta ei pysynyt innostukseni mukana. Sain paljon ihailua, mutta myös vastustajia, jopa vihamiehiä.


Kaunein kiitos oli Tampere-talolla pitämäni esitelmä, jonka tauolla nuori nainen tuli pyytämään nimikirjoitustani käsivarteensa. Koin olevani jonkinmoinen rokkistara.


Olin joskus 1995 pitänyt esitelmän internetistä taloushallinnossa. Sen jälkeen erään tilitoimiston johtaja oli mennyt toimistoonsa ja kailottanut henkilökunnalleen, että nyt se Vahtera on lopullisesti seonnut. Se puhui, että kirjanpito siirtyy internettiin. Tänään tuo tilitoimisto mainostaa olevansa sähköisen taloushallinnon ja pilvipalvelujen tuottaja asiakkailleen. Minua moittinut (vai oliko se kehumista) johtaja on edelleen mukana toiminnassa.


Älykortit - Smart Cards

Maksukortit

Ensimmäisessä luottokortissani noin 1982 ei ollut magneettijuovaa. Kortissa oli peilikuvana kohokirjaimin nimi ja kortin tunnistamistiedot sekä voimassaoloajan viimeinen kkvv. Korttia oli helppo käyttää väärin vetämällä lukuisia ostotapahtumia korttilaitteen läpi ja palauttamalla kortti maksun jälkeen haltijalle.


Magneettijuova (-raita) tuli omaan luottokorttiini 1980-luvun loppupuolella, mikä jonkin verran paransi luotettavuutta. Mutta niin vain kävi Rio de Janeirossa 1999, että joku oli kopioinut juovan tiedot, vaikka silmä tarkkana vahdin kortin käyttöä. Esimerkiksi ravintolan tarjoilijalla saattoi olla hihassaan lukulaite, joka kopioi juovan tiedot. Sen jälkeen oman kortin tietojen käyttö oli helppoa. Korteissahan ei ollut mitään kontrollia. Magneettiraidan käyttö maksuissa on nykyisin (2021) lähes olematonta. Luottokorttiyhtiö Mastercard on ilmoittanut, että luopuu magneettiraidasta debit- ja credit-korteissa vuodesta 2024 lähtien, ensin Euroopassa.


Kassoilla oli paperilistat varastetuista ja kelvottomiksi merkityistä luottokorteista. Listoja tuskin päivitettiin joka päivä. Kortilla maksaminen olikin 1980-luvulla paljon hitaampaa kuin käteismaksut.


Sirulliset pankkikortit ja pin-koodit tulivat käyttöön 1990-luvulla. Aluksi sähköiset yhteydet olivat hitaita, ja vielä 1990-luvulla käteismaksu oli nopeampaa. Tänään 2021 pidetään luonnollisena, että korttimaksut ovat nopeita. PIN-koodiakaan ei tarvita, jos ostos on alle 50 euroa.


Muistellaanpa vanhoja aikoja. Riosta 1999 kotimatkalla oli välilasku Pariisissa. Sain Luottokunnasta soiton, että olenko ostanut Riosta 500 T-paitaa. Jälkikäteinen kontrolli pelasti minut tilin tyhjenemiseltä. Sen jälkeen olen matkoilla pitänyt kahta luottokorttia, toinen suljetussa kaulapussissa, toinen miten milloinkin piilotettuna. Lisäksi pidän kortissa päivittäisten ostojen ylärajaa, joka estää suuremman katastrofin. Seuraan matkoilla netistä korttitapahtumia vähintään kaksi kertaa viikossa. Rosvot ovat viisaita. Kun tulin 2016 Oseanian kiertueelta, tuli kortilleni ostoja San Franscisosta kolme kuukautta matkan päättymisen jälkeen. Friscossa olin ollut viimeisen kerran 1992 eli korttitiedot oli siirretty jostain käymästäni maasta jenkkeihin.


Intia, marraskuu 2007, matkakirjasta: Ja sitten kesken kaiken tulee vastaan pieni ravintola parhaasta päästä. Söin chicken tikka masalan sen takia että halusin verrata sitä Suomen intialaisravintoloitten vastaaviin annoksiin. No ero oli suuri. Sama kun ottaisi Suomessa karjalanpaistin kaikki maut pois, niin tietää mikä ero on tikka masalassa täällä ja Suomessa. Ja maksu luottokortilla, jossa oli tuo sirulukija. Ei niitä paljon vielä Suomessakaan ole.

6. marraskuuta 2007: Nyt minulla on varsinainen pulma. Luottokortin magneettijuova ei toimi. Millä ihmeellä maksan hotellin ja lentoliput. Ongelma tuli kun lähdin Bangaloresta Mysoreen aamulla. Onneksi sain rahaa automaatista, koska siru toimii. Vaan vasta toisessa automaatissa, joten siihen ei kannata luottaa.


Muut kortit

Kortit ovat tulleet kaikkialle, ja toisesta päästä ne ovat poistumassa. Esimerkiksi maksaminen voidaan tehdä matkapuhelimella. Aikaa mennee, jotta pankkiautomaatista saadaan rahaa ilman korttia.

HPY (Elisa) plusanti-puhelinkortti 1997, Tele (ennen Soneraa) pääsiäisaiheinen puhelinkortti 1920-luvulta 1995, Korea Seoul CityPass 2010, pahvinen kulkukortti Tokion lentäkentällä 1995 ja Disneyland kulkukortti 1990-luvulla.


Korttien historiaa omassa elämässä: hotelliovien ja erilaisten porttien avaaminen, Helsingin ja Jyväskylän yhteiskäyttöiset pysäköintikortit, puhelinkortit (tulivat kioskien kolikkomaksun tilalle; matkapuhelimet poistivat puhelinkioskit kokonaan), erilaiset matkakortit (esim HSL).

Erillinen kortinlukija (useita malleja)

Etelä-Koreassa 2010 ihmettelin, miten on mahdollista käyttää kaupunkikorttia, jossa ei ole juovaa, eikä sirua ja kortti oli niin ohut, ettei sisällä voinut olla sirua saldon seuraamiseksi. Kortissa oli viivakoodi, mikä ilmeisesti oli liitetty johonkin Seoulin kaupunkia palvelevaan järjestelmään.


Ajokortti (viivakoodi ja siru), K-plussakortti (tiedot MasterCardin sirussa), S-Etukortti (raita ja viivakoodi), pankkikortti käteisnostoille (siru, raita).


Aikoinaan ostin verkkotunnistautumiseen valtion henkilökortin, mutta en sitä koskaan kolmen vuoden voimassaoloaikana käyttänyt, enkä ole henkilökorttiakaan sen jälkeen hankkinut.. Suomi oli henkilökortin osalta edelläkävijä, mutta lukulaitteita ei juurikaan ollut, eikä korttia käyttäviä palveluja, hanke epäonnistui surkeasti. Kun passi vanhenee, hankin lisäksi henkilökortin, jolla varmistan matkojani passin katoamisen varalta.


Ja kelakortti, jonka ensimmäisen version suojamuovit revin 14-vuotiaana puristamisen jälkeen Plastipakin tehtaalla 1964. Nyt kela-kortissa on viivakoodi.


1995 Kansainvälisyyden vuosi: Unkari, Australia, Japani, Kiina

Helmikuussa Budapest, Unkari

Huhtikuussa Melbourne, Australia

Lokakuussa Tokio ja Osaka, Japani

Lokakuussa Beijing, Kiina

Kirjoituksen alku alempana

Japanissa julkaistiin esitelmäni, jonka Akitomo-san oli kääntänyt japanin kielelle.


Australiassa esitin luennon lopuksi tekemäni videon, jossa Suomen lippu muuttui Australian lipuksi. Taustalla soi ensin Sibeliuksen Finlandia ja feidauksen jälkeen Australian kansallislaulu. Iltajuhlassa eräs osallistuja tuli kertomaan itkeneensä esitelmän jälkeen, sillä hän oli soittanut Sibeliusta isossa orkesterissa. Melbourneen kutsujana oli henkilö, joka oli kuuntelemassa 1992 esitelmäni Washingtonissa.


Tokio oli mitä upein kokemus. Curacaolla tapaamani Akitomo Yamamoto oli järjestänyt hienon päivän, jonka puitteet olivat kauniit ja sydämelliset. Akitomo-san oli IBM:n sisäinen tarkastaja. Painatin kurssiaineistoksi 60-sivuisen pamfletin, josta, yllätys yllätys, jouduin maksamaan tuontitullin. En maininnut tullista mitään järjestäjille.

Osakaan oli kutsun lähettänyt paikallinen tietojärjestelmien tarkastajien järjestö, joka järjesti hienon iltapäivän esitelmälle ja huipennuksena oli illallinen, joka osaltani päättyi tanssikerhon juhlatanssiaisiin ja öiseen Osakaan.


Hotellini lähistöllä Tokiossa oli Japanin Keisarin puisto. Menin sinne iltapäiväkävelylle Tokioon tultuani. Vastaani käveli nuori mies, joka kysyi oletteko te Pauli Vahtera. Jostain syystä olin Japanissa suosittu. Kun Keski-Euroopassa oli 1990-luvun puolivälissä pidetty yritysseminaari, oli joku japanilaisseurueen miehistä tullut kysymään tilaisuudessa olleelta suuren suomalaisen perheyhtiön talousjohtajalta, tunteeko hän Pauli Vahteraa.


Kiinassa tuli käytyä paluumatkalla. Luennoin sähköisestä taloushallinnosta lokakuussa. Pekingissä oli jo kylmä. Onneksi tuli mentyä edellisenä päivänä tutustumaan luentosaliin. Niitä ei lämmitetty lainkaan. Laitoin puvun alle verryttelypuvun, koska muutoin olisin jäätynyt luennon aikana. Luennolle osallistujat istuivat vakavina. Kaikilla oli ulkotakki päällä.


1995 Newton

Ostin Hongkongista Applen Newtonin, jossa ei ollut näppäimistöä. Kuvaruutua hallittiin kynällä. Laite oli loistava, mutta sille ei ollut paljoa käyttöä, koska ohjelmistoja omiin tarpeisiin ei ollut saatavilla, eivätkä sen nettiyhteydetkään Suomessa toimineet.


1995 Effective Accounting Bookstore – EffectiveAcc.com

Olin huhtikuussa 1995 luennoimassa Australiassa. Tapasin siellä USA:ssa toimivan maailmanlaajuisen järjestön ISACA amerikkalaisia jäseniä. ISACAlla oli kirjakauppa ja he lupasivat myydä 5000 kappaletta internetiä taloushallinnossa käsittelevää kirjaa, jos kirjoitan sen englanniksi.


Innostuin asiasta niin, että hankin nörttikoodarilta (Rissa-Järvinen yritys) kirjakaupan Effective Accounting Bookstore, jonka domainiksi määrittelin (typerästi jälkikäteen ajatellen) EffectiveAcc.com. Domain-maksut lopetin noin vuonna 2005.


Myin kirjakaupan kautta kirjoittamiani suomenkielisiä kirjoja Suomessa ja globaalisti englannin kielistä kirjaani 1997 julkaistua ”EDI and Internet in Effective Accounting”. Myyntimenestys oli surkea, mutta kirjoja toimitettiin kaupan avulla 30 eri maahan. Kun kirja valmistui, oli Amazonissa myynnissä yksi internettiä taloushallinnossa käsittelevä kirja. Se julkistettiin kaksi kuukautta aiemmin omaa kirjaa.


En saanut kirjaa Amazoniin, joka olisi taannut myyntimenestyksen. Vajaan vuoden pommitin Amazonia asialla kunnes se ilmoitti, että he myyvät vain USA:ssa ja Kanadassa painettuja kirjoja. Jos olisin tuon tiennyt, olisi kirjan painattaminen USA:ssa ollut helppo järjestää.


ISACA myi kirjaa jonkun verran USA:ssa. Ongelmaksi tuli se, että se tilitti kirjat 1-2 kk:n välein ja maksoi shekillä, jonka lunastamiseen Suomessa olisi mennyt suurin osa provisiosta. Jemmasin shekkejä ja tarkoitus oli matkustaa USA:han ja lunastaa ne siellä. Mutta shekit vanhenivat ja jäin nuolemaan näppejä.


Kirjakaupassa oli alkeellinen luottokorttimaksu sekä sen aikainen enemmänkin leikkinettimaksu. Rahaa sain ulkomailta korttimaksuilla.


USA:ssa oli tullut markkinoille taloushallintoa ja internettiä käsittelevä kirja kolme kuukautta aiemmin. Luulin liikoja oman kirjan menekistä ja otin 3000 kappaleen painoksen. Isoon painokseen päätyy kun ne viimeiset 1000 kappaletta eivät maksa käytännössä mitään. Ongelma tuli varastoinnista ja hävittämisestä, etenkin kun kirja oli kovakantinen.


1996-1999: Hollanti, Slovenia, Kypros, Viro ja vielä kerran USA:han

Viro pääsi Neuvostoliiton ja kommunismin ikeestä 1991. Sen jälkeen alkoi nopea teknologian uudistaminen. Viron ”etu” oli se, että se sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin kaksi kertaa (1996 ja 1999) pitämässä päivän seminaaria virolaisille siitä, millainen sähköinen taloushallinto ja maksuliikenne Suomessa on. Vein maahan myös kirjaa Tiliote tositteena 30 kappaletta.


Amsterdamissa pidin 1996 multimediaesitelmän Security and Controls in ECS, EDI and EFT.


Slovenian kauniissa Bledissä olin 1997, Kyproksen Nicosiassa 1998. Nyt harmittaa, että kosketin Nicosiassa mustaa korkeaa aitaa, jonka takana oli Turkin hallitsema Kypros. Olisi pitänyt mennä sisälle ja näin saada uusi maa reppumatkojen luetteloon.


1999 sain kutsun Palm Beachiin puhumaan suomalaisesta internetissä pidettävästä taloushallinnosta, jossa Suomi oli 1990-luvulla maailman kärkimaa.


Sen jälkeen totesin, että nyt se on loppu – ei enää yhtään ulkomaista esitelmää koskaan eikä missään. Kivoja tilaisuuksia, mutta raskaita eivätkä ne maailmaa muuttaneet. Taloudellisesti ne olivat huonoa toimintaa. Matkat ja asuminen maksettiin, mutta luentopalkkiot olivat mitä olivat. Kuriositeettina voi mainita, että Japanissa palkkio maksettiin jeneinä kirjekuoressa ilman mitään kuittauksia ja tositteita.


Hyvä esimerkki siitä kuinka vaikeaa kaikki on, oli Suomessa vuosikymmenien ajan normikäytäntönä ollut viitenumero, jonka saaminen 2008? osaksi kansainvälistä verkkolaskustandardia onnistui vain ylimääräisen infokentän avulla. Ilman Suomen aktiivisuutta viitenumero olisi jäänyt kokonaan pois, koska se oli isoille maille niin vaikeaa ymmärtää.


Toki jotenkin oli antoisaa havaita, kuinka Suomi 1990-luvulla oli taloushallinnon sähköisyydessä maailman huipulla. Pieni poika Hiiden kylästä oli elänyt pitkän matkan radionkuuntelusta sähköisen taloushallinnon tiennäyttäjäksi.


1999 IT-kupla

Pörssiromahduksesta ei ollut kulunut kymmentäkään vuotta ja niin vaan tehtiin uusi kupla. IT-kupla. Sen suurin maamerkki Suomessa oli Nokia. Kirjoitin syyskuussa 1999 kirjoituksen ”Kun maailma ei riitä” ja tarjosin sitä Yleisradiolle, Helsingin Sanomille ja Suomen Kuvalehdelle. Mikään niistä ei uskaltanut julkaista mitään negatiivista Nokiasta. Sitten piskuinen Arvopaperilehti halusi jutun julkaista lyhennettynä.

Kenelle jäi Nokiasta käteen Musta Pekka? Ja ketkä tekivät miljoonavoitot? Ainakin Nokian optio-palkitut johtajat.

Osakemarkkinoiden sijoituskonsultit ja muut viisaat suuttuivat. Ne lähettivät toimitukseen viestejä, ettei Vahteran kirjoituksia saa enää julkaista lehdessä, koska se ei ymmärrä mitään osakkeista. No meni siinä muutama vuosi, että sijoituskonsultitkin ymmärsivät asian, ainakin sen jälkeen kun Nokian kurssi romahti. Ja kului muutama vuosi ja Nokian koko puhelinliiketoiminta tuhoutui. Maailmaa ei Nokialle enää riittänyt sen jälkeen kun Applen iPhone tuli markkinoille. (lisätty 29.9.2021)


Juttu on varmaan kaikkien aikojen parhaani, ainakin vaikuttavin.

Koko alkuperäisteksti on julkaistu tässä. Monet yksityishenkilöt kertoivat myyneensä kaikki Nokian osakkeensa kirjoituksen jälkeen. Ja myivät oikeaan aikaan. Ison eläkevakuutusyhtiön sijoitusasiantuntija kertoi, että heillä kirjoituksen jälkeen alettiin käyttämään kassavirtoja sijoituspäätösten teossa.


Wikipedia kertoo IT-kuplasta minulle kohtaloksi muodostuneen yhtiön osalta näin:

Ohjelmistoyhtiö Proha listautui Helsingin pörssiin lokakuussa 1999, niin sanotun IT-kuplan alla. Yhtiön henkilökunnan määrä, liikevaihto ja osakekurssi nousivat räjähdysmäisesti niin yritysostojen kuin orgaanisen kasvunkin kautta. Listautumisannista saaduilla varoilla Proha hankki muun muassa yhdysvaltalaisen ohjelmistoyhtiö Artemis Management Systemsin elokuussa 2000. Kauppa toteutettiin osakevaihdolla ja kauppahinnaksi ilmoitettiin noin 50 miljoonaa dollaria. Artemis jatkoi toimintaansa Prohan itsenäisenä tytäryhtiönä. Samana vuonna Prohan liikevaihto kuusinkertaistui ja seuraavana vuonna se vielä kaksinkertaistui. Vuosina 2003 ja 2004 Proha listattiin Suomen nopeimmin kasvavaksi teknologiayritykseksi.


Proha tiedotti maaliskuussa 2006 myyvänsä osuutensa Artemiksesta yhdysvaltalaiselle ohjelmistoyhtiö Trilogylle. Proha omisti Artemiksesta 53 % ja sai kaupasta noin 10,7 miljoonaa euroa. Artemiksen osuus Prohan liikevaihdosta oli tuolloin peräti 58,5 %, mutta se myös aiheutti suurimman osan yhtiön tappioista.”


Wikipediassa on virhe. Kun tehdään osakevaihto, dollariakaan rahaa ei siirry. Listautumisannista saadut rahat käytettiin muualla.


1999 Procountor ja syrjähyppy PC-maailmaan

Jo vuonna 1997 olin niin vakuuttunut internetin vaikutuksista kaikkeen elämään, että kiersin taloushallinnon ohjelmistoja tuottavat yritykset ja esitin yhteistyötä internetissä toimivan taloushallintopalvelun kehittämisestä. Mutta oli kuin tyhjille seinille olisi puhunut. Minua ei otettu vakavasti.


Aloin 1999 tehdä Euroopan ensimmäistä virtuaalista tilitoimistoa Procountor.com. Koska määrittelemäni palvelun teknisen toteutuksen teki PC:tä ja Windowsia käyttävä ohjelmistotalo, jouduin käytännön syistä siirtymään Windowsiin ja PC:hen. Vaikka Windows oli kopio Macintoshista, se oli surkea kopio, ja käyttökokemukseni olivat huonot.


Procountor ei ollut tuotannossa maailman ensimmäinen, sillä muutama kuukausi aikaisemmin USA:ssa tuli käyttöön palvelu nimi hakusessa. Mutta Procountor oli siihen verrattuna teknisesti ylivertainen. Siinä oli heti asiakaskäytön alkaessa 2001 pankkiyhteydet, joilla maksettiin yrityksen laskut ja maksut. Joka yö ohjelmisto vastaanotti pankista tiliotteet ja viitemaksut, ja kirjasi ne kirjanpitoon automaattisesti. Ohjelmisto lähetti ja vastaanotti verkkolaskuja, minkä lisäksi se osasi lähettää eKirje-, sähköposti- ja paperilaskuja niin, ettei yrityksen tarvinnut lähettää itse mitään kirjepostissa. Etenkään sen jälkeen kun ohjelmisto melko alussa alkoi lähettämään joukkokirjeitä markkinointia varten. Viranomaisilmoitukset kuten kuukausittaiset arvonlisävero- ja palkkailmoitukset Procountor teki muutamassa sekunnissa ja sen jälkeen ne voitiin lähettää suoraan viranomaisille sähköisesti. Palkanlaskenta, joka tuli käyttöön 2002, perustui uuteen, yksinkertaiseen logiikkaan verrattuna aiempiin palkkalaskentapalveluihin.


Samaan aikaan amerikkalainen palvelu kirjoitti printterillä shekkejä, joita kuljetettiin helikoptereilla eri pankkien välillä. 1990-luvulla USA:ssa uutisoitiin, että pankit ovat tehostaneet maksujenvälityspalvelujaan. Ne olivat ostaneet helikoptereja kuljettamaan shekkejä pankista toiseen.


2000 Perustililuettelo

Yksi hankkeista epäonnistui. Suomessa oli kaksi laajalti käytettyä tililuetteloa (tilikarttaa), joissa molemmissa oli yli tuhat pääkirjatiliä. Yritimme Kirjurituotteen Tikkasen kanssa luoda perustililuettelon, joka olisi de facto standardi, mutta ei laissa säädelty. Tällainen yhtenäinen tililuettelo olisi tehostanut siirtymistä internet-taloushallintoihin merkittävästi. Olisi voitu yhdenmukaisella tavalla automaattitiliöidä niin myynti- ja ostotositteet kuin maksutapahtumatkin. Lisäksi valtaosa suomalaisista yrityksistä pärjäisi hyvin 40-50 tilin tililuettelolla, jollaisen teimme laajan tililuettelon rinnalle.


Taloushallintoliitto ei tukenut uudistusta. Hanke kuivui muutamassa vuodessa kasaan. Ehkäpä uudet innostuneet taloushallintoalan asiantuntijat käynnistävät hankkeen uudestaan.


2001 Voitto EU:n komissiosta sähköisen taloushallinnon puolesta


EU on mitä on. Vuonna 2001 se toi esityksen arvonlisäverodirektiivistä, joka käsitteli tositteita ja kirjanpitomerkintöjä. Se oli käyttänyt saksalaista ison tilintarkastusketjun konsultointiyksikköä tekemään perustan ja kun komissio, MEPit eikä kansanedustajat mitään kirjanpidosta ymmärrä, niin asia eteni kuin juna (niin kuin muutkin direktiivit ja elvytysrahastot). Suomen tilintarkastajien yhdistyskin oli antanut lausunnon, että hienoa on.


Perehdyin esitykseen miettien vaikuttaako se mitenkään Procountorin toimintoihin. Ja mitä ihmettä. Direktiivi olisi kieltänyt kaiken sen, mitä 1990-luvulla olimme tehneet paperittoman internetissä pidettävän kirjanpidon eteen.


Alkoi valtava vyörytys. Kirjoitin monikymmensivuisen raportin direktiivin tuhoista, jonka taloushallintoalan yritykset yhdessä käännättivät englanniksi. Saimme aikaan talvisodan hengen Suomen puolesta. Kaikki alan yritykset yhdessä, niin pienemmät (kuten ELMA) ja suuret (kuten Posti). Järjestimme palavereja, joissa saneltiin verohallituksen neuvottelijalle pasmat valmiiksi kun hän oli lähdössä Brysseliin neuvottelemaan asiasta. Itse painostin kahta komissaaria: Suomen Erkki Liikasta ja Hollannin sisämarkkinakomissaari Frits Bolkestein´ia. Ja pieni ja sisukas SUOMI voitti. Siinä on mallia tämän päivän Suomen EU-neuvottelijoille. Emme olleet missään pöydissä, mutta menimme niihin ovenkarmit mukaan temmaten.


Jälkikäteen Erkki Liikanen oli jossain tilaisuudessa sanonut, ettei ilman Vahteraa tämä asia olisi järjestynyt. Ruotsalaiset olivat tunnustaneet, että Suomi oli ainoa maa, joka ymmärsi, mitä oltiin tekemässä ja mitä olisi pitänyt tehdä.


Jos Suomi haluaa tärkeisiin pöytiin, näin se käy. Mennään Brysseliin mukana ylivertaista osaamista, intohimoa asiaan, takana suomalaisten tuki eikä rahaa tarvita lainkaan.

***