Kambodža on tunnettu punakhmerien kommunistivallasta. Punakhmerien johtaja oli Pol Pot. Hänen valtansa loppui 1979. Arviot Pol Potin ajan uhriluvuista vaihtelevat 1–3 miljoonan välillä. Suurin osa uhreista kuoli nälkään, sairauksiin, pakkotyöhön sekä teloituksiin.
Asukkaita maassa on 17,2 miljoonaa. Vuonna 1960 asukkaita oli 5,7 miljoonaa, vuonna 2000 12,1 miljoonaa. Pol Potin vaikutus nykyiseen väestömäärään jäi pieneksi. Sodat eivät pelasta maapalloa väestöräjähdykseltä, pikemmin kasvattavat sitä.
Punakhmerien jälkeen maassa on ollut rauhallista. Viime vuonna oleskelulupaa Suomesta haki 74, joista 59 sai luvan. Työperäisiä hakijoita oli 35. Turvapaikanhakijoita maasta Suomeen tulee vähemmän, tosin jokainen heistäkin on liikaa. Tänä vuonna heinäkuun loppuun mennessä turvapaikanhakijoita on ollut kolme, viime vuonna ei yhtään. Khmerin kielisiä asui viime vuoden lopussa Suomessa 384.
Syynä pieneen maastamuuttoon on uskonto, buddhalaisuus. Heitä maan asukkaista on 98 %. Muslimeja on vain kourallinen. Kambodžan onneksi vähemmän kuin Suomessa.
Heinäkuun viimeisen päivän Länsi-Savo-lehti kertoo Kambodžasta Suomeen vuonna 2007 tulleesta miehestä nimeltään Noun. Tulon syytä jutussa ei kerrota. Jonkun sortin turvapaikanhakija hän lienee ollut, koska jutussa kerrotaan sosiaalityöntekijän ohjanneen miehen metsään marjoja poimimaan. Silloin khmerin kielisiä asui Suomessa 217.
Oi niitä aikoja. Tai oli se jo 2007 poikkeuksellista, että sosiaalityöntekijä ohjaa maahanmuuttajan tienaamaan tarvitsemansa rahat. Jo silloin ja etenkin nyt sosiaalityöntekijät neuvovat jokaisen tuen, jonka tulija voi itselleen hakea. Eli kädestä pitäen opettavat laiskoiksi.
Jutun otsikkoa "Kambodžalainen maahanmuuttaja" muutettu 22.9.22
”Suomen metsissä on monta miljoonaa euroa, ne pitää vain poimia”
”Noun laskee, että heinäkuussa hän on kahdessa ja puolessa viikossa tienannut noin 5000 euroa.”
Marjanpoiminta työllistäisi kuukausiksi niin maahanmuuttajat kuin suomalaisetkin.
Metsissä marjastuskausi alkaa heinäkuun alussa ja jatkuu lokakuulle. Neljässä kuukaudessa suomalainen voi tehdä vuoden tilin. Ulkomailla vakituisesti asuva voi rakentaa marjatuloilla kotimaassaan omakotitalon. Tulo on verotonta. Marjastajan rospuuttokaudella Noun toimii siivoojana, jonka palkka on 1700 euroa. Kahdeksassa kuukaudessa ansaitsee vähemmän kuin metsissä neljässä kuukaudessa ja lisäksi palkasta maksetaan verot.
Mansikanpoiminta tiloilla alkaa kesäkuussa, joten siitä saa hyvät urakkatienistit alkukesällä. Mansikanpoiminta on vuosia ollut ukrainalaisten työtä.
Noun kertoi, ettei ole nähnyt metsissä nuoria. Vanhempia ihmisiä, jotka keräävät puoli ämpäriä kotitarpeiksi, näki joskus.
Olen poiminut aika pienenä poikana metsämarjoja 1960-luvun alussa myyntiin. Silloin suomalaiset ahkeroivat metsissä. Kerättiin sieniä, mustikoita ja puolukoita. Lakkaa ja karpaloita ei juurikaan lapset keränneet, koska se edellytti soihin menemistä, jonka vaaroista vanhemmat olivat varoittaneet. Nämä 60-luvun lapset ovat keränneet marjoja koko ikänsä. Mutta uusia marjastajia ei juurikaan saada. Se näkyy myös Mikkelin torilla. Myytävät marjat olivat viime vuoteen asti suomalaisten poimimia, mutta tänä vuonna ukrainalaisten – ja tämän yhden kambodžalaisen.
Syy on selvä: liian helppo elämä ja liian hyvä sosiaaliturva. Sosiaaliturva tekee laiskaksi kun elämisen menot saa maksetuksi mitään tekemättä. Miksi mennä metsään, vaikka sieltä saisi paljon enemmän rahaa. No ei, kun ei viitsi.
Minne ovat kaikki metsän kukat kadonneet? Jokaisella ihmisellä on ensisijaisesti vastuu omasta elämästään. Kun sosiaaliturvaa ei ollut, kaikki yrittivät, kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Metsiin ei menty autoilla vaan kävellen tai polkupyörillä. Aikuisilla oli kottikärryt, joihin sai sopimaan useita ämpärillisiä marjoja. Lasten marjat kuljetettiin polkupyörän tangolla ja tarakalla. Marjat ja sienet säilöttiin talveksi Atamonilla. Marjoista tehtiin mehua siten, että tuoli käännettiin ympäri ja sideharso laitettiin tuolin jalkoihin. Puuhellalla keitetyt marjat kaadettiin verkon läpi astioihin, jolloin marjojen kuoret ja roskat jäivät sideharsoon.
Kun kaikki on liian valmista, ei ole tarpeen yrittää pärjätä. Sellainen elämäntapa tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan. On jo tuhonnut.
Marjanpoimijat ovat täällä – pienellä pakolla heidät saa metsiin
Sosiaaliturva veltostaa ihmiset. Kyllä heidät saa töihin, kun vähän kiristetään turvan ehtoja. Tekemätöntä työtä Suomessa riittää.
Jos kesä-lokakuussa sosiaaliturvaa maksettaisiin vain puolet tavanomaisesta, alkaisivat metsät täyttyä poimijoista. Syntyisi paljon toimintaa metsien miljoonista euroista. Jalostusta Suomessa. Vientiä Japaniin ja muille kaukomaille.
Nuorten kunto paranisi kun jatkuvan nettipelaamisen sijasta oltaisiin luonnossa luonnon ehdoilla. Lapset oppisivat uudelleen kulkemaan metsissä kun alla ei ole aina asfalttia. Hampurilaisten sijasta syötäisiin marjoja ympäri vuoden.
Ei yksi pääsky kesää tee
Noun ei ole 15 vuoden jälkeenkään sortunut sosiaaliturvalla eläjäksi. Ei, koska hänen kulttuuritaustallaan sellaista ei tehdä. Buddhalaisuuteen uskovat ovat ylpeitä itsestään, vaikka olisivat köyhiä. Ylpeyteen kuuluu se, että omilla pärjätään.
Tilastojen mukaan hänenlaisensa ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Valtamedia yrittää tehdä jokaisesta itsensä jotenkin elättävästä maahanmuuttajasta sankarin, silloinkin kun työn palkka maksetaan yhteisistä verorahoista ja työn merkitys Suomelle on yhtä tyhjän kanssa.
Ikävän usein nämä median luomat sankarit paljastuvat huijareiksi ja rikollisiksi. Koska toimittajilla ei ole mitään lähdekritiikkiä maahanmuuttajista. Kaikki puheet julkaistaan, vaikka ne jo kaukaa näyttäisivät huuhaalta.
Kambodžan miehen kertomat Suomen metsistä olivat niin tuttuja, ettei niistä epäillyt sanaakaan. Mutta ei tällaista yhtäkään ahkeraa ja kunnollista miestä pidä päästää Suomeen, jos hänen siivellään tulee kymmeniätuhansia veijareita ja skoijareita, joita työnteko ei kiinnosta. Ja mikä vielä pahempaa, rikollisia ja raiskaajia.
Olen nuorukaisesta alkaen ollut sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää missäpäin maapalloa tahansa. Kunhan elättää itsensä ja läheisensä.
Nuorena ei osannut miettiä mitalin toista puolta, koska sellaista ei siihen aikaan ollut. Eli millään kansakunnalla ei ole velvollisuutta elättää toisten kansakuntien ihmisiä. Ei ainakaan kolmen viikon katastrofiapua pitempään.
Linkki Paulin matkasta Kambodžaan 2008.
Seuraava blogi jälleen Fortumista:
- Fortumin johto henkilökohtaiseen vastuuseen
- Uniper kansallistetaan? - kansallistetaan me Fortum
- miten sähköjohdannaiset vaikuttavat sähkön hintaan
- katoavatko valtion uudet tukimiljardit mustaan aukkoon
Tue blogin toimintaa https://www.vahtera.blog/tilaus
Blogisivuston ylläpito maksaa ja lisäksi joudun maksamaan eräistä tietopyynnöistä. Samaan aikaan Suomen asioita sekoittavat henkilöt saavat hulppeita palkkoja ja bonuksia.
Siksi pienikin tuki on paljon, jos useampi taho osallistuu vapaaehtoisen tilausmaksun maksamiseen.
Comments